Zimbabwe saaristossa: Petina Gappah

Löysin täydellisen hiekkarantakirjan: Petina Gappahin novellikokoelman Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (Tammi 2009, suom. Seppo Loponen). Liian usein ei tule luettua afrikkalaista kirjallisuutta ja se on kyllä sääli.

Gappah kertoo tarinoita Zimbabwesta äärimmäisen hauskalla ja koskettavalla tavalla. Mugabe on suistanut maan sekasortoiseen tilaan, jossa leipä maksaa puoli miljoonaa dollaria ja bensasta joutuu taistelemaan. Ihmiset sinnittelevät kekseliäillä keinoilla kaoottisessa maailmassa. Gappah kuvaa osuvasti myös yhteiskunnan jakautumista äärimmäisen rikkaisiin ja slummien köyhiin - hän kertoo molemmista maailmoista yhtä aidon tuntuisesti ja tarkoilla yksityiskohdilla.

Zimbabwe tuli saaristoon. Seuraavaksi on luettava heti lisää Gappahia.

Novellissa "Kultaisen kolmion sydämessä" kerrotaan tällaisen rikkaan edustusrouvan pitkästyttävästä päivästä, jossa kotiapulainen tuo aamuteen vuoteeseen. Suurin huoli on miehen nuori rakastajatar, joka saattaa sivuuttaa rouvan päivänä minä hyvänsä. Nämä "pikkutaloissa" asuvat kakkosvaimot vaikuttavat kirjan perusteella olevan maan tapa etenkin niillä varakkailla miehillä, joilla on varaa pitää kakkosvaimoa. Kirjan perusteella Zimbabwe on äärimmäisen sovinistinen yhteiskunta, jossa naisen arvo on lähinnä seksuaalisuuden ja miesten varassa. Kultaisesta kolmiosta voi nopeasti pudota takaisin siihen köyhyyteen, josta sinne on alunperin noussut. Puistattavaa. 

Karmiva ristiriita on myös AIDS:in pelossa ja syrjähypyissä, joita sekä miehet että naiset harrastavat tarinoissa niin usein, ettei uskollisuus näytä olevan kovin vallitseva arvo. Kuolema ja seksi kulkevat käsi kädessä etenkin novellissa, jossa koko hääväki ymmärtää sulhasen olevan jo kuolemansairas ja tartuttavan onnellisen morsiamen seuraavaksi: 

"Häävieraat katsovat Rosien sulhasen halkeilleita, vaaleanpunaisia huulia. He katsovat Rosien huulia, joiden punertava pinkki on saatu aikaan taidolla eikä taudilla. He miettivät, näkeekö Rosie saman kuin hekin, että hänen vastavihityn miehensä tauti kirkuu läsnäoloaan joka huokosesta?"

"Tämä on sen toinen avioliitto, kaikkihan sen tietää. 

Se on vienyt jo yhden vaimon hautaan, sen Rosiekin tietää.

Mutta tätä Rosie ei tiedä: tyyppi on vienyt hautaan myös kaksi tyttöystävää, ties vaikka useammankin."

Mitäpä tähän osaisi länsimaisen yhteiskunnan kasvattina sanoa? 

Vaikka aiheet ovat rankkoja, Gappahin kerrontatyyli tuo kirjaan mukaan myös iloa ja mustaa huumoria. Novellit ovat uskomattoman monipuolisia ja tyyliltään vaihtelevia - niistä jokaisesta voisi kirjoittaa oman postauksen. Kirjasta herää monenlaisia ja vähän ristiriitaisiakin ajatuksia: suomalainen luokkayhteiskunta vaikuttaa Zimbabween verrattuna vielä onneksi aika demokraattiselta. Toisaalta tämän teoksen perusteella juuri luokkaerojen kasvamista vastaan on taisteltava kaikin keinoin - Zimbabwen kaltaisessa yhteiskunnassa eivät ole nimittäin rikkaatkaan onnellisia, se tulee ainakin selväksi.

Miksi pidän näinkin rankkaa kirjaa täydellisenä lomakirjana? Siksi, että novellit sekä naurattavat että liikuttavat ja saavat omat huolet tuntumaan aika pieniltä. Kirjan kieli on nautinnollista, enkä itse halua lukea huonosti kirjoitettua kirjaa hiekkarannallakaan. Ja hetkittäin, kun kotimaassakin lämpötila nousi yli 20 asteeseen, pystyi melkein kuvittelemaan itsensä jonnekin kuuman auringon alle.

Alkulause novellissa Mupandawanan tanssimestari: "Kun kaikki hinnat hujahtivat yhdessä vuodessa 97-kertaisiksi, M'dhara Vitalis Mukaro tuli eläkepäiviltään tekemään ruumisarkut, joissa me hautasimme vainajamme."

Kenelle: Jos pidät Adichiesta, pidät tästäkin. Hyviä tarinoita etsiville ja niille, jotka haluaisivat matkustaa Afrikkaan, mutta eivät pääse.

Väsynyt äiti -pisteytys (1-5): 5. Eivät varmasti väsytä, sopivan lyhyitä tarinoita mihin tahansa hätäiseen lukuhetkeen.