INAhdus

Nyt on kimurantti kirjapostaus. Ei siksi, etten pitäisi kirjasta, päinvastoin. Vaan siksi, että kyseessä on kirja, joka tuntuu niin läheiseltä, että on kuin omasta kirjasta kirjoittaisi. Kyseessä on tietysti ystäväni Katja Lahden esikoisromaani Lasitehdas (S&S 2018), joka julkaistiin lokakuun alussa. Minun päässäni se on tosin julkaistu jo ajat sitten. Pari vuotta sitten Katja pyysi minut lounaalle, jossa kertoi ideastaan, muun muassa kahden hyvin erilaisen suvun joulukohtaamisesta, joka lopulta päätyi kirjaan ihan timanttisena. On ollut lumoavaa seurata näin läheltä ja vaihe vaiheelta ystävän kirjan syntyä - olen myös lukenut sen eri versioita ja lopulta kuunnellut valmista äänikirjaakin. Luojan kiitos siitä tuli hyvä. Siitä tuli myös kirja, jota en olisi ikinä keksinyt tai osannut kirjoittaa itse: Lasitehdas käsittelee todentuntuisesti ja koskettavasti niinkin suurta teemaa kuin luokkaerot. Siihen on aika monella suomalaisella samastumispintaa, suuntaan tai toiseen. O...

Nyt on harvinainen uutinen kirja-alalta: ystävä teki omakustanteena lastenkirjan, joka menestyy! Ajatelkaa: hän maksoi itse kuvittajan, painokulut ja kaiken. Ja otti juuri uuden painoksen. Tähän voisi sanoa voi köllinpujut, koska kirja on tietenkin Project Maman eli Katja Lahden kirjoittama ja Annukka Palménin kuvittama Mörökölli-kirja : Pikkis, rohkea pikku mörökölli eli kirja kaikille, joita joskus jännittää. Kirja kuuluu meidän perheessä luonto- ja rohkeusteemansa takia ehdottomiin suosikkeihin, mutta olen iloinen myös siksi, että joskus maailmassa riskinotto kannattaa. Kirja-alalla on tietenkin aivan liikaa myös toisenlaisia esimerkkejä, joten on vaihteeksi kiva nostaa esiin iloinen poikkeus. Tässä on kyllä kaunis kirja. Ja iso.  Mörököllin kaltaisen ison ja kalliin kirjan tekeminen omalla rahalla ja omalla riskillä on niin järjetön idea, että ei sen onnistumista voi kuin ihmetellä ja ihailla. Itse en odottanutkaan Katjalta muuta kuin huippulaatuista lastenkirjaa,...