Kauhajoen runot
Kuten aiemmin kerroin, kirjamessujen suurin herätys ei liittynyt mihinkään tajuntaa räjäyttävään lavaesiintymiseen, kirjailijakohtaamiseen tai antikvaarisen harvinaisuuden löytämiseen, vaan pieneen ja ilmaiseen omakustanteeseen, jonka karu nimi on Kauhajoen runot (viitaten Kauhajoen koulusurmaan).
Jostain syystä tämä 18 sivuinen ulkoasultaan vaatimaton vihko kolahti ilmiönä niin, että asiaa piti oikein miettiä useampi päivä.
Eli mitä että?
Sain vihon Juri Nummelinilta, joka on painattanut runot min dikt -runoblogistaan. Ensinnäkin pidin runoista. Toiseksi pidin vihon koruttomuudesta. Tuntuisi roisilta ostaa runoja Kauhajoen tragediasta. Sen sijaan niiden lukeminen näin, puolivahingossa oli huomattavasti vaikuttavampaa. Vihon lopussa on lyhyt essee, jossa Juri itse kiteyttää asian: "Ajatuksen muodostaminen tällaisista tapahtumista vain vaikuttaa banaalilta." Vielä banaalimmalta tuntuisi ostaa ko. ajatuksia.
Kokonaisuudelle tekee vääryyttä poimia esiin vain jotain runoja, mutta poimin silti:
on erhe ajatella maailmaa elokuvana,
tulivoiman todistus ei kelpuuta
pääsemään pois
eilinen on öykkäri,
odotahan vain, huominen saa sinut kiinni
Kauhajoen jälkeiset tunnelmat on mielestäni hienosti tiivistetty kahteen lauseeseen:
ollaan elossa, istutaan
oven karmit on tehty kiinnipitämistä varten
Ei Kauhajoesta tosiaan paljon enempää osaa sanoa, koko tapahtuma jättää aika sanattomaksi. Eikä kai runoblogeistakaan, mutta varmaa on ainakin se, että runous on jo alkanut elää netissä omaa elämäänsä; epäkaupalliset (taide)muodot löytävät netistä itse asiassa aika kiinnostavan levityskanavan - esim. Milla Palojoen kiroileva siili, josta sittemmin on tullut kaupallinenkin menestys.
Jos haluaisi heittäytyä juhlalliseksi, voisi sanoa, että olemme Suuren Murroksen kynnyksellä. Mutta koska pitäisi jotenkin visioida ja tietää täsmälleen minkälaisen Murroksen, en sano - en tiedä. Aion seurata ja ihmetellä. ;)
Jostain syystä tämä 18 sivuinen ulkoasultaan vaatimaton vihko kolahti ilmiönä niin, että asiaa piti oikein miettiä useampi päivä.
Eli mitä että?
Sain vihon Juri Nummelinilta, joka on painattanut runot min dikt -runoblogistaan. Ensinnäkin pidin runoista. Toiseksi pidin vihon koruttomuudesta. Tuntuisi roisilta ostaa runoja Kauhajoen tragediasta. Sen sijaan niiden lukeminen näin, puolivahingossa oli huomattavasti vaikuttavampaa. Vihon lopussa on lyhyt essee, jossa Juri itse kiteyttää asian: "Ajatuksen muodostaminen tällaisista tapahtumista vain vaikuttaa banaalilta." Vielä banaalimmalta tuntuisi ostaa ko. ajatuksia.
Kokonaisuudelle tekee vääryyttä poimia esiin vain jotain runoja, mutta poimin silti:
on erhe ajatella maailmaa elokuvana,
tulivoiman todistus ei kelpuuta
pääsemään pois
eilinen on öykkäri,
odotahan vain, huominen saa sinut kiinni
Kauhajoen jälkeiset tunnelmat on mielestäni hienosti tiivistetty kahteen lauseeseen:
ollaan elossa, istutaan
oven karmit on tehty kiinnipitämistä varten
Ei Kauhajoesta tosiaan paljon enempää osaa sanoa, koko tapahtuma jättää aika sanattomaksi. Eikä kai runoblogeistakaan, mutta varmaa on ainakin se, että runous on jo alkanut elää netissä omaa elämäänsä; epäkaupalliset (taide)muodot löytävät netistä itse asiassa aika kiinnostavan levityskanavan - esim. Milla Palojoen kiroileva siili, josta sittemmin on tullut kaupallinenkin menestys.
Jos haluaisi heittäytyä juhlalliseksi, voisi sanoa, että olemme Suuren Murroksen kynnyksellä. Mutta koska pitäisi jotenkin visioida ja tietää täsmälleen minkälaisen Murroksen, en sano - en tiedä. Aion seurata ja ihmetellä. ;)
Kommentit
Runoblogit ovat Suomessa nähdäkseni viriileimmät blogit. Romaanikirjailijoista ei tule äkkiseltään monta bloginpitäjää mieleen. Ulkomailla on melkein sääntö, että kirjailija pitää blogia ja monilla kirjailijoilla onkin hyvät blogit.
Kiinnostava pointti muuten, että ulkomailla romaaniblogitkin ovat jo yleistyneet - miksei meillä?? Laittakaa vinkkiä jos tiedätte hyviä!
Sarjakuvablogit on muuten myös jo aika pop; tiedän sekä kirjamessujen että uusimman KirjaIN-lehden ansiosta, siitä lisää mainosta kohta.