Domus Perkele ja muita tarinoita

Iltalehdessä oli 27.2.2012 juttu päijäthämäläisestä pariskunnasta, jonka kotitalon rakenteisiin oli sadevesi päässyt takaoven kynnyksen kautta. Alajuoksu oli läpimätä, mikä tuli yllätyksenä. Talo oli myytävä purkukuntoisena. Naisen nuorena alkaneet reumaoireet ehtivät pahentua ja uudet sairaudet vaivata. Seuraava koti paljastui myös hometaloksi. Nykyinen vuokrakoti on myös huono, sillä omakotitalon yläpohjassa ja saunassa on hometta. "Tämä alkaa vaikuttaa jo kiroukselta", nainen kuvailee. Uusi asunto on jälleen haussa.

Artikkelin ohessa muistutetaan, että myös uudehko asunto voi olla homeessa rakennusvirheen seurauksena. Vanhoissa kiinteistöissä riskinä ovat mm. orgaaniset eristemateriaalit. Koulutetun rakennusterveysasiantuntijan palkkaaminen on kannattavaa, mutta heitä on vielä vähän. Itse ei pidä alkaa homeisia rakenteita purkamaan, sillä kyse on asbestin purkua vastaavasta työstä.

Ylen elävässä arkistossa on katsottavissa hometalon ostaneen toimittajaisän Ilkka Kilpeläisen dokumentti perheen hometaloprosessista. Ylen Olotila-sivustolta löytyy lisää heidän tarinastaan.

Anna Broms ja hänen miehensä Ilkka Kilpeläinen ostivat kuusi vuotta sitten Tampereelta rivitalokodin, jolla piti olla ns. puhdas historia mitä tulee mm. homevaurioihin. Sairastelu ja löytyneet rakenneviat kertoivat muuta. Asunto-osakeyhtiön olisi pitänyt korjata viat, mutta korjaaminen viipyi ja oikeusprosessista tuli pitkä. Ongelmista vastuussa oleva taloyhtiö valitti käräjäoikeuden päätöksestä hoviin, joka vahvisti käräjäoikeuden päätöksen 2/2012, mutta korvaussumma pienentyi.

Nyt perhe asuu yhdeksännessä osoitteessa muuton jälkeen eikä oireita enää tule nykyisessä asunnossa. Vanhoja valokuvia katsellessa Broms ikävöi heidän entistä omaisuuttaan, kuten lasten piirustuksia, kauniita esineitä ja ystäviensä kirjeitä.

"Jos me oltais tiedetty, me oltais lähdetty sieltä heti. Me oltiin siellä aivan liian kauan"

Suhtautuminen terveyshaittoihin ja omaisuuden menetykseen on Bromsin ja Kilpeläisen mukaan hyvin asenteellista, sillä ongelman ajatellaan olevan korvien välissä. Tulipalon takia kotinsa menettäneet saavat sen sijaan korvauksia vakuutusyhtiöltä ja kriisiapua. Asenteellisuutta ei ole.

Nii-in. Jos oltais vaan luotettu taloyhtiön ensimmäiseen korjaukseen, niin oltais myyty se jo kolme vuotta sitten ja saatu ostajat niskaamme sitten luultavasti käräjäoikeudessa...Silloinkin toisaalta taloyhtiö on tehnyt viranomaisen edellyttämät korjaukset. Niin luultavasti me oltais selvitty siitä juridisesti, mut se ei vaan olis ollut moraalisesti kestävää, kun me tiedettiin, että se ei riitä se korjaus, ja että ne ei vapaaehtoisesti sitä tee kunnolla.

Myönteisiä seurauksia homeongelmasta ovat olleet arvojen muutos, rohkeuden lisääntyminen ja perheenjäsenten lähentyminen. Vanhemmille on tärkeää, että he ovat itse pelanneet rehdisti. Totuudellinen elämä on kaunista, ja on vahvuutta, ettei tule elämälle kovaksi, Broms sanoo hienosti.

Perhe antaa vinkiksi mm. sen, että kuntokartoituksiin ei kannata luottaa, kaikki huomiot kannattaa heti kirjata. Helpoimmalla pääsee, jos korjauttaa itse homevauriot ja myy asunnon. Yhteydenpito kannattaa tehdä kirjallisena ja oikeuteen menemistä kannattaa pitää viimeisenä vaihtoehtona.

Turun Sanomien Extra -liitteessä oli 24.3. sama juttu Tommi Luukkosesta, joka oli taannoin Kalevassa. Lisäksi jutussa kerrottiin toimittajan puhelusta Turun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Lääkäri ilmoitti olevansa monen kollegansa tavoin kyllästynyt homejuttuihin. "Ääritapauksissa homepotilaiden oireet ovat lähes poikkeuksetta peräisin heidän korviensa välistä". Toisessa puhelussa professori Tuula Putus kritisoi lääkäreitä, jotka eivät halua nähdä terveyshaittoja eivätkä ole tutustuneet Majvik-ohjeistukseen ja uusimpiin lukuisiin tutkimuksiin aiheesta. On lääkärietiikan vastaista jättää potilas heitteille omien mielipiteiden takia, Putus huomautti.

Jutussa kerrotaan lisäksi entisestä sairaanhoitajasta ja pyörätuolipotilaasta, joka sai geneettisen sairauden päälle homealtistuksen muutettuaan asuntoon, joka aiheutti myös muille perheenjäsenille oireita. Ihotautilääkäri kertoi, ettei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa, kuin hänen repeillyt ihonsa. Tutkimuksissa asunnosta löytyi yhdeksää eri sienihomebakteeria. Lakimies neuvoi, ettei oikeuteen kannata lähteä taloyhtiöiden voittaessa ne lähes aina. Nainen suree, että kodin ja kaiken irtaimiston menettänyt ei saa mitään korvauksia.

Saksassa, Itävallassa, Japanissa ja USA:ssa monikemikaaliyliherkkyys on saanut tautiluokituksen.

Tommi Luukkosesta oli juttu myös Ilta-Sanomissa 21.3. Hänen hometaipaleensa alkoi jo 10 vuotta sitten. Nyt eristyksissä teltassa oleminen tuntuu jo onnelta ja hän suhtautuu toiveikkaasti parhaillaan rakentamaansa hirsimökkiin. Varat siihen tulivat keräyksellä 150 pienlahjoittajalta.

Kalevan toimittaja Henrik Ahola kirjoitti kolumnin "Kuka lohduttaisi homesairasta?" 6.3. Hänestä vaikuttaa siltä, että rakennusten kunnosta puhuttaessa on unohdettu ne, jotka ovat ehtineet sairastua. Yksi ongelma on diagnoosinumeron puuttuminen: Ahosen haastattelema lääkäri on sitä mieltä, että "sisäilmasairaita voidaan diagnosoida ja saattaa esimerkiksi sairauslomien piiriin nykyisellä koodistolla. Käytäntö vain on toinen."

"Sinänsä kiitettävän kosteus- ja hometalkoiden rinnalle tarvittaisiin kiireesti hanke, joka keskittyisi auttamaan sisäilmasta oireilevia ihmisiä. Tuntuu vain, että sosiaali- ja terveysministeriössä ei ole tähän tahtoa tai kykyä."

Kuntotarkastus ei ole yhtä kuin kosteus- ja homevauriotutkimus

Matti Eklund Oy tekee mm. asuntokaupan kuntotarkastuksia. Heidät tosin tilataan paikalle usein silloin, kun asiakas epäilee omassa talossaan olevan jotain vialla.

Rakennuslehdessä oli 17.3.2011 juttu Matti Eklund Oy:ssä toimivasta Marit Laurinkoskesta, joka tekee myös kenttätyötä. Homekohteessa hän saattaa saada kurkkukipua ja päänsärkyä, jotka helpottavat kohteesta poistuttaessa. Osa kollegoista on joutunut jättämään tarkastukset altistumisen takia. Tyypillinen tarkastettava kohde on sellainen, jossa asukas on alkanut oireilla tai hajuhaitat ovat herättäneet epäilykset. Yksi tärkeä työväline tarkastajalle on puukko, jonka uppoaminen pehmeästi puuhun kertoo ongelmakohdista. Esimerkkijutussa bitumihuopa on estänyt kosteuden haihtumisen talon alaosassa ja sisällä patteriverkosto on vuotanut hirttä lahottaen. Lisäksi vanhan pärekaton päälle on rakennettu savitiilikatto. Pärekaton aluslaudat ovat kärsineet kosteudesta lahovaurioihin asti. 

Aamulehti kirjoitti 6.6.2011 kuntotarkastusten vaikeudesta. Myyjä joutuu korvausvastuuseen, jos asuntokaupan jälkeen talosta löytyy merkittävä vika (arvoltaan yli 4-10 % kauppahinnasta). Ostaja ei kuitenkaan koskaan saa täyttä korvausta. Asunnon ostajalla on oikeus valita kuntotarkastaja, jonka on hyvä olla virallisesti pätevä. Tarkastukseen kuuluu minimissään silmämääräinen katselu ja haistelu sekä kosteusmittareiden käyttö. (Mutta pintakosteusmittarithan eivät kerro kuin pintakosteudesta. Toim. huom.) Iltalehdessä rakennusterveysasiantuntija Timo Alasaari kertoo 4.7., että täyden varmuuden saaminen talon kunnosta edellyttää rakenteiden avaamista. Yleensä talosta joudutaan tällöin kaivamaan alasokkeli näkyviin (Kuka sellaista talokaupoilla tekee? Toim. huom.).

Aamulehden mielipidepalstalla kommentoidaan 29.6.2011 em. kuntotarkastusartikkelia. Kirjoittaja ei voi suositella edes pätevoityneitä kuntotarkastajia, sillä heidän tapauksessaan AKK-tutkinnon suorittanut henkilö ei raportoinut välitöntä korjaustarvetta. Myöhemmin selvisi homekoirien ja rakennusterveysasiantuntijan avulla, että talo oli läpikotaisin homeessa. Vaurioiden korjaamisen kustannusarvio oli n. 140 000 euroa.

Aamulehdessä oli lisäksi 2.7.2011 juttu "Liian moni hometalon ostaja tyytyy alennukseen", jossa Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professori Vesa Majamaa sanoo, että myyjän vastuuta tulisi talokaupoissa tiukentaa. Hänen mukaansa olisi tärkeää hakea päätöstä oikeusteitse eikä sopia myyjän kanssa liian alhaista korvausta. Hän myöntää kuitenkin oikeusprosessin hitauden ja kalleuden.

Hometalkoiden sivuilta löytyy vinkkejä aiheeseen. Lisäksi talkoiden toimenpideohjelmassa kerrotaan seuraavaa:

"Hometalon ostamisen estämiseksi lisätään yleistä tietoisuutta asiasta ja edesautetaan ostajan turvaa lisäävien vakuutuskäytäntöjen muodostumista. Asuntokauppaan liittyvien kuntotarkastusten määrittelyä tarkennetaan ja muutetaan siten, ettei asunnon ostajalle tai myyjälle synny virheellistä mielikuvaa tarkastusten laadusta ja laajuudesta. Kosteus- ja homevauriotutkimus eriytetään kuntotarkastuksesta epäselvyyksien välttämiseksi. "

Asuntokaupan yhteistä toimintamallia ohjaava arviointilautakunta kehittää mallia siten, että rakennusteknisten tutkimusten luonne selviäisi tilaajille ja rajaukset esimerkiksi salaisten virheiden osalta tulisivat selkokielisiksi. Myös lisätutkimusehdotukset tulee saada tutkimusraportteihin kansanomaisesti ilmaistua. Raporteista tulisi selvitä mikä on ostajan riski, jos näitä lisätutkimuksia ei tehdä. Kiinteistövälittäjien harjoittama ohjaus kuntotarkastajien valinnassa pitää saada loppumaan. Tarkastusmenettelyn rajaukset pitää linjata yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisiksi (AKK- arviointilautakunta)."

" ... Edellä esitetyn koulutusjärjestelmän kehittämisen rinnalle pitää luoda selkeä pätevyyden toteamisjärjestelmä. Pätevöitymisen kuntotarkastajaksi, kosteus- ja homevauriotutkijaksi – korjaajaksi, rakennusterveysasiantuntijaksi tai kosteudenhallinnasta vastaavaksi työnjohtajaksi tulee tapahtua rakennusalalla yhteisesti käytettyjen toimintatapojen kautta. Alan toimijoiden kesken sovitaan mitä kokemus- ja taitovaatimuksia sisältyy kunkin lisäpätevyyden vaatimuksiin ja mikä taho toteaa pätevyydet. Osa pätevyyksistä on syytä todeta myös Suomen rakentamismääräyskokoelmassa."

"Kuntotarkastaja on pätevä arvioimaan rakennuksen näkyviä vaurioita. N. 190 pätevöitynyttä henkilöä tällä hetkellä, tarve n. 500 henkilöä?"

Hmm. Jos tällä hetkellä pätevä kuntotarkastaja ei välttämättä ole luotettava, ei se sitä ole välttämättä jatkossakaan, jos huonosti tehdystä työstä ei seuraa sanktioita. Muistan, että Homeloukku-tv-sarjassa kuntotarkastaja ei käynyt edes yläpohjaa tarkistamassa. Tiedä sitten kuinka yleistä on, että ala-ja yläpohja jätetään tarkastamatta?

Ennakkotapaus: oikeus tuomitsi myyjän lisäksi kuntotarkastajan ja välittäjän

Moni talo päältä kaunis...

Savon Sanomat uutisoi 1.7.2011, että Lapinlahdelta omakotitalon ostanut perhe voitti käräjäoikeudessa kiistan kuntotarkastajaa ja myyjää vastaan. Talo arvioitiin myynti-ilmoituksessa hyväkuntoiseksi eikä kuntotarkastuksessakaan ilmennyt suuria puutteita. Heti muuton jälkeen perhe havaitsi talossa sokeritoukkia lisääntyvässä määrin, talon putket jäätyivät syksyllä ja ullakolla haisi siellä olevan viemäriputken takia. Lapset alkoivat sairastella ja saada hengenahdistusta. Terveystarkastaja laittoi talon käyttökieltoon.

Oikeudessa todettiin, että talon rakenteiden suunnittelua ei oltu tehty eikä esim. tiiviyteen oltu panostettu lainkaan. Seinästä löytyi näkyvää hometta sekä puuntuholaisen jälkiä. Osa terveiksi kehutuista hirsistä oli pelkkää puuteria. Välittäjä ja myyjä määrättiin maksamaan 260 000 euron kauppasumman ostajille ja kuntotarkastaja osallistumaan korvaukseen 25 000 eurolla. Myyjät joutuvat lisäksi maksamaan korvauksia n. 50 000 euroa. Häviäjät maksavat myös 30 000 euron oikeudenkäyntikulut. Ainakin kiinteistönvälitysfirma aikoo valittaa tuomiosta.

Omakotiliiton toiminnanjohtaja Juhani Nenonen pitää tapausta harvinaisena ennakkotapauksena, sillä yleensä välittäjää ja kuntotarkastajaa ei ole helppoa saada vastuuseen.

LISÄYS:

Iisalmen Sanomien mukaan korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa. Perheeltä meni oikeustaistelussa kolme vuotta. "Tulipahan nähdyksi, miten uskomattoman hidasta oikeuden rattaiden pyöriminen on. Siitä ei ollut iloa sen paremmin meille kuin vastapuolillekaan", perheenäiti kommentoi.

Janne Kataja hävisi käräjäoikeudessa

kuva Iltalehdestä

Janne Katajan perhe hävisi Hyvinkään käräjäoikeudessa vaatimuksensa talokauppansa purkamisesta. Yle kertoo, että oikeuden mukaan Katajat laiminlöivät mahdollisuuden tarkempaan kuntotarkastukseen, vaikka arvioija oli niin suositellut. He joutuvat maksamaan vastapuolen yli 17 000 euron oikeudenkäyntikulut, ja yhteensä erilaisia selvityskuluja ja oikeudenkäyntikuluja yli 64 000 euroa. Talon arvo on romahtanut 200 000:sta 60 000:een euroon. Katajalla on oman ilmoituksen mukaan velkoja 650 000 euroa.

Perhe osti Riihimäellä sijaitsevan, lähes 100-vuotiaan omakotitalon "peruskorjattuna". Pieneksi käynyt talo kuitenkin myytiin perhetuttavalle, minkä jälkeen paljastui, että asunnossa on asumista haittaavia kosteusvaurioita. "Selvisi, että vesi on hautunut sisäkaton sisällä yli 10 vuotta." Kiinteistönvälittäjän lausuman mukaan talon home- ja kosteusongelmat johtuvat yläpohjan ja ulkoseinän höyrysulun tekemisestä määräysten vastaisesti. Tilannetta on pahentanut se, että julkisivusta ja yläpohjasta puuttuu tuuletusväli ulkoseinän/vesikaton ja lämpöeristeen välistä. Vakuutus ei korvaa mitään, kun haitta on alkanut niin kauan sitten, talon Katajalta ostanut ystävä kertoi. 

Vaikka saisinkin oikeutta, saatan joutua väliaikaisesti maksumieheksi ja myymään kaiken omaisuuteni, Kataja sanoi Iltalehdessä ennen oikeudenkäynnin tuloksen selviämistä.

Apu-lehdessä nro 40/2010 Kataja kertoi, että myyjä oli remontoinut taloa 80-luvulla perusparannuslainalla, mutta rakennustarkastajia ei oltu pyydetty paikalle eri työvaiheissa, kuten pitäisi. Vesivuodon alettua selvisi, että villat oli laitettu suoraan lautoihin, ja villojen alta löytyi paksua muovia ja styroxia. Vesi kondensoitui sisäkattoon. Muovi oli parikymmentä vuotta estänyt veden valumisen, kunnes yksi sauma repesi. Myyjä ei toteuttanut remonttia piirustusten mukaisesti. Katajaa harmittaa se, että talossa oli tehty kosteusmittaus, jonka mukaan kosteusvaurioita ei ole. Vielä tässä haastattelussa Kataja tiedostaa katkeroitumisen haitat. Toivottavasti tsemppi kestää.

Sääliksi käy velkainen perhe. Epäoikeudenmukaisuus syö ihmistä sen lisäksi, että velkaisuus ja unelmien pilaantuminen on todella rankkaa turhien syyllisyyden tunteiden lisäksi. Juttu todistaa sen, että ihmisiltä puuttuu tietoa! Eivät tavalliset ihmiset aina tiedä, miten paljon vikoja ja riskejä vanhoissa ja uudemmissakin taloissa on. Suomihan on ainoa pohjoismaa, jossa ostaja ei voi vielä vakuuttaa taloa piilevien virheiden varalta. Oma kysymyksensä on, mitä hometalon harteilleen saaneen pitäisi tehdä, myydä eteenpäin vieraalle ja toivoa hänen häviävän oikeudessa? Peli on karua.

EDIT:

Uusimmassa Apu-lehdesssä 24/2011 kerrotaan, että suosittelua lisäselvitysten tekemiseen ei kuntotarkastuksesta löydy. Myyjä valehteli, ettei remontoinut virheelliseksi havaittua sisäkattoa, sillä siinä käytetty eristevillamerkki tuli markkinoille vasta sinä vuonna, jona remontti tehtiin. Katajat valittavat hovioikeuteen.

"Eihän voi olla niin, että taloja voivat ostaa vain rakennusalan ammattilaiset" Janne Kataja

Kataja toivoo, että hänen tapauksensa herättää keskustelua myyjän vastuusta ja kuntotarkastajien ammattitaidosta. Heidän talonsa tarkastanut ei ollut saanut edes rakennusalan peruskoulutusta. (Tähänhän on ympäristöministeriön hometalkoot-hankkeessa tartuttukin.)

EDIT:

Kataja aloitti blogin pitämisen hometalokaupoistaan.

EDIT:

Kataja ilmoitti blogissaan 30.12.2011 päässeensä hometalonsa hänelle myyneen tahon kanssa sopuun(!) ja peruneen siten valituksen hovioikeuteen. Kataja ei voi kommentoida tapausta enempää.

Sana sanaa vastaan: joku fuskaa rakentamisessa

Kouvolan Sanomissa käsiteltiin 19.3.2011 rakentamisen huonoa laatua. Kuluttajaliiton johtava lakimies Tuula Sario kertoo rakennusyhtiöiden juristien pelottelevan virheistä reklamoivat ja velkaiset perheet hiljaisiksi. Riski hukata rahaa oikeusriidoissa ei houkuttele. Uusien asuntojen ongelmat työllistävät Kuluttajaliittoa entistä enemmän. Sarion mukaan rakentamisen pilkkominen tulee rakentajalle halvemmaksi, ja laadun alenemisen laskun maksaa ostaja.

Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Tarmo Pipatti kiistää Sarion väitteet. Osaurakat eivät hänen mukaansa ole rapauttaneet rakentamisen laatua, ja ne ovat tulleet jäädäkseen. Työmailla on vastaavat mestarit, hän huomauttaa. Pipatti pitää reklamoinnin määrää minimaalisena uudistuotannon volyymiin verrattuna. Reklamaatioiden määrä ei myöskään hänen mukaansa ole lisääntynyt.

Taloussanomat kertoi 6.3. Tuomo Niemisen uudesta asunnosta, josta löytyi 320 virhettä. Työmaan tarkkailija kertoi ongelmiin varhaisessa vaiheessa havahtuneelle Niemiselle, ettei aliurakoitsijaa kannata moittia, jottei tämä suutu ja työmaa pysähdy. Talon ikkunoita korjattiin 23 kertaa, mutta ne vuotavat sateella edelleen (2002 rakennettu talo). Makkarin ikkunanpuitteen mustat tahrat osoittautuivat Trichoderma-suvun homeeksi.

Niemisen asianajaja suositteli tavarantarkastajan hankkimista, sillä he suorittavat tarkastuksen Rakennustiedon RT-korttien ohjeistuksen mukaan. Virheitä löytyi satoja. Rakentajalla on 10 vuoden vastuu talosta, mutta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta korjaukset eivät ole onnistuneet, Nieminen kertoo. Hän ei ole suostunut luovuttamaan, vaan kertoo käyttäneensä viiden vuoden ajan kaikki kesä- ja talvilomansa erilaisten isompien korjaustoimien valvomiseen. Kustannuksia on kertynyt tuhansia euroja. Ilman kotivakuutuksen oikeusturvavakuutusta hän olisi maksanut kaiken itse.

Osa juttua kommentoineista lukijoista ihmettelee, miksi asukas ei ottanut kaupanpurkutarjousta vastaan. Myyjä halusi varmasti päästä eroon hankalasta vaativasta asiakkaasta. Nieminen ei ehkä siinä vaiheessa tiennyt, miten vaikea taistelu olisi edessä, tai ehkä hän on sentyyppinen, että haluaa katsoa pelin loppuun asti: osa meistä haluaa uskoa oikeusvaltioon tai ainakin taistella sen puolesta. Heidän ansiostaan epäkohdat päätyvät julkisuuteen.

Toinen lukija kommentoi "Vuoden olin skanskalla ja ncc:eellä apupoikana pääkaupunkiseudulla molemmissa...ja hämmästelin suuresti sitä "puuhailua", moraalia, kiirettä jne...huh-huh mitä jälkeä välillä tuli. palovaahdot unohtu muutamasta paikasta. parvekeet meinas sortua. osa jengissä pikkuhiprakassa duunissa:) talouspäälikköitten palopuheet oli kaikken hauskimpia:)".

Ruotsalaisessa tv-ohjelmassa Fuskbyggarna autetaan surkeaa laatua tehneiden huijarirakentajien ahdinkoon saattamia ihmisiä ilmiantamalla huijarit ja etsimällä ammattitaitoisia remonttimiehiä. Huijarifirmojen edustajia myös kuvataan avoimesti ohjelmassa, jotta tulevilta uhreilta vältyttäisiin.

Suomessa on tehty tv-sarja Homeloukku, jossa kerrottiin hometalojen ostaneiden perheiden vaikeuksista saada oikeutta. Esiin tuli myös kuntotarkastusten epäluotettavuus.

Villa Painajainen -blogissa kerrotaan suomalaisen huijarirakentajan uhreiksi joutuneista omakotitalohankkeeseen lähteneistä.

Fuskbyggarna-ohjelman sivujen videoklipistä: lattian kaato on tehty väärin: suihkun vesi valuu  kohti kylppärin ovea.

Miten viedä suomalaisen luottamus viranomaisiin?

Kirjailija Päivi Alasalmen homehelvetistä kertoi Apu-lehti numerossa 40/2010. Alasalmi osti unelmiensa paikasta 1800-luvun lopulla rakennetun puutalon vuonna 2005. Ensimmäiseksi virheekseen Alasalmi kertoo sen, että hän ajatteli pihaan ajaessaan talon olevan hänen loppuelämänsä koti. Nätisti remontoitua taloa kaupattiin hyväkuntoisena, joten hintakin oli korkea. Myyjät vakuuttivat koko prosessin ajan, ettei talossa voi olla hometta.

Toiseksi virheekseen Alasalmi laskee sen, että hän luotti ammattilaisiin. Kuntoarvion mukaan talossa ei ollut rakennusvirheitä eikä kosteusvaurioita. Kiinteistövälittäjän suosittelemaa kuntoarvioitsijaa ei olisikaan kannattanut ottaa. Muutto tapahtui syyskuussa; oireet alkoivat loka-marraskuussa. Perheenäiti heräsi öisin yskimään ja vetämään henkeä. Sitten oltiinkin jo poskiontelo-, korva-, keuhkokuume- keuhkoputken- ja silmätulehduskierteessä. Hometta löytyi, kun Alasalmi tilasi korvausilmaventtiilien asennuksen. Ikävää yllätystä seurasi heti toinen: vakuutus ei korvaa hitaasti syntyneitä vaurioita.

Alasalmelle selvisi, että kiinteistövälittäjä, kuntoarvioitsija ja myyjän palkkaama asiantuntija käyttivät samaa asianajajaa, joka tekee vastaavia juttuja myyjäpuolen apuna. Myyjä ei suostunut kaupan purkuun eikä hinnanalennukseen. Poismuuton jälkeen perheen omaisuudesta kaatopaikalle päätyi kaikki, mitä ei voinut desinfioida pesukoneessa tai kloriitilla.

Myyjä oli maksanut talosta 50 000 ja myynyt sen Alasalmelle 176 000 eurolla. Puuseppä kun oli, hän ei ollut hankkinut rakennuslupia tai kysellyt neuvoja remonteissa. Käytännössä hän oli pilannut talon, kirjailija kertoo. Hirsitalo oli mm. eristetty väärin sisäpuolelta, lattiasta puuttui höyrynsulkumuovi, vinojen kattojen päällä ei ollut tarpeeksi tuuletusrakoa ja se pienikin rako oli tukittu puhallusvillalla. Talossa oli yhteensä 14 erilaista sientä ja mikrobia. Alasalmi luettelee homehelvetin kuluja: kahden asunnot menot, tutkimuskulut, oikeudenkäyntikulut, terveysmenot, uusi irtaimisto. Kela ei anna asumistukea, koska kukaanhan ei tarvitse evakkoasuntoa. Menot pakottivat lisätöihin, mikä varmisti sen, ettei suuret tulot oikeuttaneet tukiin. Rautainen nainen teki töitä aamupäivät, hoiti homehelvettiään päivät ja rauhoitti illat lapsilleen. Lähes aina hän heräsi aamuyöllä homeaiheiseen uneen.

Myyjän ei tarvinnut oikeudessa puolustautua, koska todistustaakka on ostajalla. Tuomari ja lautamiehet kävivät talossa, mutta edes märän kattoruoteen koskeminen ei saanut tuomaria myöntämään asianlaitaa oikeudessa. Sen sijaan verikokeiden tuloksilla oli suuri painoarvo, vaikka terveyskeskuksen verrokkilajikkeet olivat eri hometta, kuin mitä Alasalmen talosta löytyi.

Oikeus päätti, että hinnanalennusta tulee antaa 20 000 euroa, koska remontin jälkeen talo olisi uuden arvoinen. Kirjailijalta meni prosessissa terveys, rahat, koti, työkyky, usko oikeuslaitokseen, turvaverkkoihin ja tulevaisuuteen. Hän maksoi talon purkamisesta 10 000 euroa ja on rakennuttamassa tilalle uuden talon. ARA:lta kirjailija sai avustusta uuden kodin rakentamiseen, mikä palautti uskoa yhteiskuntaan.

Alasalmen tekisi mieli antaa muille neuvoksi, että älä ota vastaavassa tilanteessa yhteyttä mihinkään, vaan tuikkaa hometalosi tuleen. Pääset siten vähemmällä.