Hellepäivien puuhailuja

Nyt tuntuu kesältä! Lämpöä piisaa niin, että jopa tällainen vilukissa pärjää vallan mainiosti kevyemmässäkin vaatetuksessa. Järvivedetkin alkavat olla niin lämpimiä, että uskalsin tänään aamupäivällä käydä viskaamassa talviturkin eikä edes hampaat kalisseet kylmästä. Lapsia ollaan toki käytetty jo useamman kerran uimareissuilla mutta tähän saakka ainoastaan he ovat uskaltautuneet veteen saakka. Muuten päivät ovat kuluneet joko ulkona kirjaa lukien tai sitä sun tätä puuhaillen.

Loistosalvia kukkii komeasti kivikkorinteessä.

Loistosalvia viihtyy selvästi paremmin kivikkorinteen vanhan osan ohuessa ja hiekkaisessa kasvualustassa kuin kukkapenkissä paremmassa mullassa. Kukkapenkissä kasvavissa yksilöissä on vain muutama kukinto ja ne ovat kooltaankin paljon pienempiä kuin kivikkorinteen mahtipuska. Kaikki ovat kuitenkin saman ikäisiä. Tekisi mieli lisätä loistosalviaa kivikkorinteen pitkälle sivulle mutta salviakin taitaa olla sellainen kasvi, josta pitäisi leikata kuihtuneet kukinnot hyvissä ajoin pois, jos ei halua siitä itselleen ongelmaa. Olen joutunut kitkemään jo vaikka miten monta pientä loistosalvian tainta pois levisioiden ja mehitähtien välistä. Yksi taimi oli ilmestynyt pihalaatoituksen väliinkin mutta sen jätin jo viime kesänä niille sijoilleen. Arvelin, että se kuolisi viimeistään talvella, kun päältä kolataan lumet. Eipä haitannut salviaa lainkaan, sillä nyt kyseinen yksilö kukkii.

Salamatkustajana ihan pikkutaimena tullut varjolilja kukkii ensimmäistä kertaa.

Punaista varjoliljaa on kasvateltu aika monta vuotta kukintakokoon. Tunnistin taimen varjoliljaksi pari vuotta sitten ja kun en keksinyt mitään syytä sille, miksei se saisi kasvaa siinä missä on, annoin sen jäädä. Valkoista varjoliljaa minulla on ollut monta vuotta mutta tämä on ensimmäinen punainen. Nätti on sekin, vaikken niin liljaihminen olekaan. Toivottavasti tuhoöttiäiset eivät löydä sitä tai muitakaan varjoliljoja pikarililjoista puhumattakaan. Liljakukkoja meillä ei ole ollut mutta narsissikärpäsiä on nyt hirveästi (täältä voi kurkata kuvan ja tarinaa). Vaikka narsissit ovat narsissikärpästen lempievästä, niin myös muut liljat kelpaavat kuulemma niille, amarylliksistä puhumattakaan. Meillä kukki tänä keväänä vain muutama narsissi (kukkapenkeissä muistaakseni seitsemän, ja lisäksi kellarissa talvehtineet ruukkunarsissit), joten tuollainen narsissikärpäsarmeija etsinee muuta evästä. Yhdestä sain epätarkan kuvan etelänmunkin kukalla ruokailemassa mutta sen verran vikkelästi ne liikkuvat, että turha yrittääkään listiä niitä puutarhassa. Sopii yrittää, minä jo kokeilin. Pakko siis alistua siihen, että kärpästen toukat syövät kaikki kasvit, mitkä emokärpäset vain ovat löytäneet.

Majapenkki näyttää nyt kauniilta, kun valkoiset kukat säihkyvät hajavalossa.

Majapenkkiä voisi kutsua tähän aikaan kesästä kuutamopenkiksi, sillä majan tarha-alppikärhö 'Purple Dreamia' lukuunottamatta siellä kukkii vain valkoisia kukkia. Penkin etureunassa kukkivat ihanaiset luhtaesikot, niiden oikealla puolella vähän taaempana barlow-tyyppinen akileijapehko ja ihan penkin takaosassa jaloangervojen seasta nousevat valkoiset sorjalaukat. Ensimmäistä kertaa nekin kukkivat noin runsaina. Niiden melkein puolentoista metrin korkeuteen nousevat kukkapallot näkyvät komeasti pitkän matkan päähän eikä kuihtuvia lehtiäkään juuri näy jaloangervojen alta. Pari samalle alueelle eksynyttä tähtilaukkaa on hukkunut jo ajat sitten lehtimassan sekaan. Penkin etureunakin on uhkaavasti hukkumassa lehtimassan sekaan, jos en pian käy kitkemässä akileijan siementaimia. Maa on neliömetrin alalta ihan vihreänään akileijavauvoja. Nyt muistin sentään nyppiä ensimmäisenä kuihtuneet kukat pois ja yritän jatkaa sitä viime vuotta ahkerammin.

Majapenkin akileija.

Lehtolaukat kukkivat runsaina.

Laukat, jotka nostavat kukintonsa selvästi lehdenkärkiä korkeammalle, ovat helpompia puutarhassa kuin esimerkiksi lehtolaukat. Mikä kasvi olisi sopiva kumppani laukalle, jonka kukat jäävät melkein maanrajan tasalle ja joka sattuu vielä kukkimaan näin myöhään kesällä, kun melkein kaikki kasvit ovat ehtineet kookkaiksi? Viime kesänä minulla oli niiden vieressä sinikatanaa mutta ne eivät selvinneet tuossa paikassa talven yli. Katanakin alkoi olla vähän siinä ja siinä, onko se liian korkea lehtolaukkojen kaveriksi. Luulen, että laukat saavat kukinnan jälkeen siirtyä johonkin muualle ja niiden tilalle tulee yksi 'Halcyon'-kuunlilja lisää täyttämään kuunliljojen ja kurjenpolvien väliä. Yhden kuunliljan keskellä kasvaa nimittäin kunnon voikukka, joten se pitää joka tapauksessa pistää halki.

Vähän hassuilta nuo lehtolaukat näyttävät korkeampien kasvien keskellä.

Yritin kuvata kimalaista mutta sepä karkasi ennen kuin ehdin painaa laukaisijaa. Kurjenpolvesta tuli kuitenkin hieno kuva.

Puutarhatöitä en ole juurikaan nyt helteellä tehnyt. Kastelemiseen ja veden kantamiseen on kulunut jonkun verran aikaa. Kasvimaan sadevesitynnyri ja liiterin nurkalle siirretty vanha tynnyri ovat tyhjentyneet, joten vettä on pitänyt kantaa liiterin takaa IBC-kontista saakka. Olen kuskannut aina sille päälle sattuessani muutaman ämpärillisen IBC-kontista kasvimaan tynnyriin, jotta ei tarvitse lähteä hakemaan vettä kaukaa silloin kun pitäisi kastella ruukkuja tai kasvimaata. Sekä kasvulavoihin että ruukkuihin lisätty biohiili vähentää selvästi kastelutarvetta. Edes näillä helteillä ei ole tarvinnut kastella päivittäin muita kuin sitä amppelitomaattia, jonka ruukun vesisäiliön pohjassa on halkeama. Ehjäruukkuisille amppeleille, parvekelaatikoille ja maassa oleville ruukuille riittää kastelu parin-kolmen päivän välein. Kukkapenkeissä olen kastellut parin viikon sisällä maahan istutettuja pikkutaimia muutaman kerran. Pensasmustikat ja aurinkopenkin iso purppurapunalatva ovat saaneet myös kukin yhden ämpärillisen vettä. Pensasmustikat kastelin siksi, että jaksaisivat kasvattaa hyvin marjasatonsa, purppurapunalatvalle annoin hieman helpotusta kuivuuteen. Grillikatoksen takana oleva nauhus nuupottaa päivittäin heti, jos aurinko vähän sattuu osumaan sen lehtiin mutta sille en ole kiikuttanut pisaran pisaraa. Maa on siellä varmasti riittävän kosteaa jopa moiselle nirppanokalle.

Kimalaisen siitepölyvasut näyttävät olevan jo melko täynnä mutta ehkä sinne vielä yhden pionin siitepölyt mahtuvat...

Yllättävän paljon aikaa menee myös kameran kanssa kyttäämiseen. Pionit ovat nyt kunnon pörriäismagneetteja, joten käyn säännöllisesti tutkimassa, näkyykö niissä sellaisia otuksia, joista en ole vielä saanut kuvia. Perhosia ei ole vielä kovin runsain määrin meillä näkynyt mutta yritän sinnikkäästi saada kuvia edes niistä harvoista. En ole laskenut, kuinka paljon sadasta erilaisesta hyönteisestä puuttuu, mutta kuvia on kertynyt jo aika paljon. Parille itselleni tuntemattomalle lapset ovat löytäneet nimet mutta moni on vielä nimeämättä. Kävimme alkuviikosta kirjastossa ja esikoinen löysi lastenosastolta paksun hyönteiskirjan, jonka halusi lainata. Kotona hän tutki sitä niin innoissaan ja esitteli kirjasta löytämiään ötököitä meille vanhemmille, että annoin hänelle tehtäväksi selvittää, olisiko siellä nimeä isännän kuvaamalle sudenkorennolle. Nimi löytyi ja löytyipä sieltä myös suomenkielinen nimi hyönteiselle, jolle itse olin löytänyt netistä ainoastaan latinankielisen nimen. Siinä vaiheessa piti jo itsekin katsoa, minkä opuksen lapsi oli lainannut. Kuvittelin kirjoja lainatessamme, että tuskin lastenosastolla on mitään perusteellisempaa opasta, vaan ennemminkin joku lapsille sopiva, pintapuolinen rääpäisy. Kirja oli kuitenkin Leena ja Heikki Luodon Ötökät lähiluonnossa. Siinäpä vasta mainio opus, olen selaillut sitä nyt itsekin ja saanut tunnistettua pari kuvaamaani hyönteistä.

"Laskeutumislupaa pyydetään"

Pation vierellä kasvava pioni sopii kauniisti purppuraheisiangervoon.

Ihailin jo viime kesänä, kuinka hyvin nimetön vaaleakukkainen pioni sopii taustalla kasvavaan purppuraheisiangervoon. Nyt näky on vielä kauniimpi, kun pionissa on runsaammin kukkia. Hempeä vaaleanpunertava on vain niin kaunis tummaa taustaa vasten. Nukkapähkämötkin sopisivat hyvin yhtälöön, mutta heti kun tulee kosteampi kausi, ne retkahtavat kulkuväylien tukkeeksi. Ne eivät muutenkaan ole niin eduksi multavammalla paikalla kasvaessaan ja kunhan ovat kukkineet, saavat nuo viimeisetkin lähteä pois. Viime kesänä vähensin niitä jo reilusti ja istutin tilalle kurjenpolvea ja kaukasianmaksaruohoa. Taimia ei kuitenkaan riittänyt ihan koko alueelle, joten jätin vielä pienen alan nukkapähkämöä jäljelle. Pionia ihastellessa ja nukkapähkämön poistoa suunnitellessa satuin vilkaisemaan pionin juurelle.

Mitä ihmettä kasvaa kärhötuen juuressa maksaruohon ja kurjenpolven välissä?

Salaatintaimihan se.

Eipä ole pitkä matka napata myöhemmin kesällä salaattia ruokalautaselle, kun on yksi taimi heti pation vieressä kasvamassa. Tarkoituksella en ole sitä sinne kylvänyt mutta ilmeisesti alkukesällä on ollut avonainen siemenpussi puutarhaessun taskussa ja siitä on muun touhun lomassa siemen tipahtanut kukkapenkkiin. Nähtävästi salaattia pitää olla kasvimaan lisäksi myös kukkapenkeissä. Viime kesänähän olin vahingossa "kylvänyt" sitä myös suolle.

Tarha-alppikärhö 'Albina Plena' kukkii edelleen.

Kärhörintamalle kuuluu kohtalaisen hyvää. Edellisen tilannepäivityksen jälkeen PRINCESS KATE ('Zoprika') ilmaantui elävien joukkoon. Se on noussut vain yhden verson voimin mutta pääasia, että on edes hengissä. Unten mailla on edelleen tarhaviinikärhöistä 'Madame Julia Correvon' ja loistokärhöistä 'Diamond Ball', 'Piilu', 'Jan Pawel II' sekä kumpikin 'Hagley Hybrid'. Muista köynnöksistä köynnöskuusama (ehkä korea- tai ruotsin-) paleltui melkein maanrajaan asti eikä ole kunnolla lähtenyt vieläkään kasvuun. Muutama uusi verso siinä kuitenkin on ja myös emokasvista melkein metrin päähän maahan tarkoituksella juurruttamani vanha oksa on työntänyt muutaman verson maanrajasta. Se on kuitenkin sen verran lähellä tarha-alppikärhö 'Pink Dreamia', että taidanpa jossain vaiheessa kaivaa sen väljemmille vesille. Alppikärhö on varmempi ja myös tuuheampi köynnösportin verhoaja kuin näille korkeuksille aivan liian arka kuusama. Erittäin iloinen yllättäjä oli Päivänpesän Katjalta pari vuotta sitten saatu ruusunätkelmä. Se ei ole kukkinut vielä kertaakaan mutta pitkän odottelun jälkeen sekin on alkanut vihdoin tehdä versoa. Sen kasvu vaikuttaa sen verran pontevalta, että toivon sen vihdoin tänä vuonna tekevän ensimmäisen kukkansa.

Päivän kärhönä tiukukärhö 'Arabellan' ensimmäiset kukat.

Ensimmäinen loistokärhökin on jo aukaissut kukkansa, mutta se pääsee vasta seuraavan postauksen tähdeksi.

Kotona taas

En maininnut etukäteen julkisesti missään mutta olin juuri melkein viikon poissa kotoa. Kävimme nimittäin perheen kanssa seikkailemassa pääkaupunkiseudulla ja paluumatkalla pysähdyimme Keski-Suomessa tutkimassa muutaman Avoimet puutarhat -kohteen. Karo ei päässyt mukaan, mutta kaapissamme asusteleva miniväki lähti myös reissaamaan.

Matkustimme junalla. Olikohan tämä kuva Jyväskylästä?

Lapset kysyivät jo hyvissä ajoin ennen matkaa, aionko ottaa Nestorin, Inkerin ja Minnin mukaan. En osannut silloin vielä vastata mitään, joten lapsetpa päättivät jättää Nestorin ovelle kirjeen, jossa kysyivät, haluaisiko Nestori lähteä mukaan reissuun. Mitäpä minä asiaan pystyin enää vaikuttamaan, varsinkaan kun pikkuväki oli sitten pakannut kapsäkkinsä ja oli lähtöaamuna odottamassa Nestorin puutarhassa. Matkaan vaan ja nokat kohti Etelä-Suomea. Ensimmäinen nähtävyys oli tietysti Korkeasaaren eläintarha. Väenpaljouden takia kuvaaminen siellä oli hieman haastavaa, joten jätetään sen visiitin dokumentointi yhteen kuvaan.

Hui! Onneksi oli lasi välissä!

Itselleni Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha oli matkan antoisin kokemus. Laitoin etukäteen muutamalle Etelä-Suomessa asuvalle puutarhabloggaajalle viestiä, haluaisivatko he osallistua pienimuotoiseen bloggaajatapaamiseen jossain pääkaupunkiseudun puutarhanähtävyydessä. Porukka kutistui vielä matkan varrella parilla ihmisellä mutta Mama's Gardenin Minna ja Oravankesäpesän Kati pääsivät paikalle. Oli hauska päästä tapaamaan kumpikin ja nähdä samalla upea kasvitieteellinen puutarha.

Sammalpuutarhan taustalla kasvoi valtava vuorijalava.

Päivä oli ihanan aurinkoinen. Varohan Minni sitä opuntiaa!

Jättiläismäisen nietospensaan kukkapilven sisällä puunhaarassa (laji unohtui katsoa) oli sopiva paikka vähän hempeillä...

Aavikkohuoneesta löytyi pikkuväen mittakaavassa olevia kasveja.

Välillä pitää vähän levähtää. Mikähän sademetsähuone tämä nyt olikaan, josta löytyi sopiva pesä mini-immeisille ja nelijalkaiselle?

Kaisaniemestä on tulossa joskus talvella enemmän kuvia, samoin puutarhoista, joissa kävimme Avoimet puutarhat -päivänä. Nyt on kiireellisempää raportoitavaa, sillä kotiin palatessa piti tietenkin tehdä edes pikainen tarkistuskierros omassa puutarhassa ennen kuin voi edes harkita matkalaukkujen purkamista. Sääennusteissa näkyi ennen reissua sen verran sateista ja koleaa säätä, etten oikeastaan ollut lainkaan huolissani kasvien pärjäämisestä. Naapurin pyysin kastelemaan kerran kasvimaalla olevat ruukut mutta kesäkukat sun muut saivat pärjätä omillaan. Täällä oli satanut yhteensä 29mm vettä viiden päivän aikana, joten oli hyvä, että huomasin ennen reissua siirtää läpimäriksi kastellut ruukut patiolta liiterin kuistille suojaan lisäkastumiselta. Kastelin kasvit tiistai-iltana eikä yksikään ollut vielä sunnuntai-iltana kastelun tarpeessa. Patiolla ne olisivat varmasti hukkuneet. Onneksi sentään ainoastaan yksi pikkuinen sadekuuro seurasi minua Etelä-Suomeen ja ehdimme pois alta juuri ennen kuin Helsingissä alkoi lauantaina sataa tulvaksi asti.

Hyvävointiset kasvit olivat vastassa liiterin kuistilla.

Muutaman päivän poissaolon jälkeen aina huomaa, kuinka puutarha on suorastaan ryöpsähtänyt kasvuun. Aivan kuin se vain odottaisi hetkeä, jolloin puutarhuri kääntää selkänsä. Katsoin jo ennen matkaan lähtöä, että ranskantulikukan nuput näyttävät yllättävän keltaisilta. Matkan aikana kukat olivat alkaneet aueta ja keltaisiahan ne olivat. Itse asiassa koko puska oli jo alkukeväästä selvästi pontevampi kasvamaan kuin vieressä olevat kaverit. Olisi pitänyt jo silloin arvata, että se ei tietenkään ole toivottua sorttia. Kävin hakemassa lapion ja revin mokomaan pois, ettei sen perimää sotku valkoisiin ranskantulikukkiin. Revin keltaisia samasta kohdasta pois jo viime kesänä, mutta ilmeisesti joku juuri jäi vielä kiskomatta. En edes tainnut kaivaa sitä kovin tarkasti pois, sillä luulin koko kasvin olevan vain kaksivuotinen. No, kolmatta kesää ovat kasvussa niin keltainen kuin valkoinenkin. Tai toivottavasti keltainen ei enää ilmesty, sillä nyt kaivoin sen pois aika tarkasti.

Tärkeysjärjestys on selvä: ensin pois väärä kasvi, sitten kuvan otto ja siivous jääköön johonkin hamaan tulevaisuuteen.

Tiukukärhö 'Arabella' oli saanut sateisesta säästä huolimatta jo useamman kukan auki.

Maassa talvehtineista loistokärhöistä 'Multi Blue' ehti kukkaan ensimmäisenä. Melkein jäi huomaamatta lehtien seassa piilotteleva kukka.

Kärhökausi on siis korkattu nyt myös isokukkaisten kärhöjen osalta. Versojen ja nuppujen määrästä päätellen kukinta tulee olemaan tänä kesänä loistokkaampi kuin koskaan. Ai, että kun odotan niiden kukintaa! Moni muukin kasvi oli alkanut kukkia. Etelänmunkki kukkii oikein kauniisti heleänsinisenä ja riitelee erittäin lahjakkaasti peittokurjenpolvi 'Cambridgen' kanssa. Munkki saa luvan siirtyä johonkin muualle ja kurjenpolvi ottaa munkin tilankin haltuunsa. Kutsumaton vieras oli ilmestynyt myös valkoisten isotähtiputkien sekaan. Siementaimista kun kasvattelee, saattaa lopputuloksena tulla mitä tahansa ja niin kävi nytkin. Valkoisten seassa kasvaa hailean vaaleanpunainen yksilö, josta leikkasin saman tien kukkavarret maljakkoon. Kunhan tässä puutarhapuuhiin joudan, kaivan senkin kompostiin tulikukan kaveriksi.

Valkoisten isotähtiputkien sekaan ei kaivata tuota etummaista hailukkaa.

Kaisaniemen nietospensas oli vähän kookkaampaa lajiketta kuin tämä minulla oleva 'Yuki Snowflake'.

Varjoliljat olivat myös ehtineet aloittaa reissun aikana kukkimisen.

Pionien komein kukinta meni minulta ohi reissun takia. Lisäksi jatkuvat sateet olivat ränsistyttäneet kukkia ennenaikaisesti. Leikkasin kaikki ruskettuneet ja karisevat kukat pois, jotta sivunupuista aukeavat kukat nousisivat hitusen ylemmäs. Nyt on onneksi luvattu vähän poutaisempaa säätä, joten saan vielä nauttia sivunuppujen kukinnasta.

Perintöpioni 'Elinan' sivunupuista aukeavat kukat ovat yksinkertaisempia kuin pääkukat.

Kärhökaaripenkkiä, 'Elinat' molemmin puolin porttia.

Vaikka reissaaminen on ihan hauskaa, on kuitenkin ihana olla taas kotona.

Poukkoilua paikasta toiseen

Ei tämä kesän eteneminen ole mihinkään kevään hirmuvauhdista hidastunut. Aika kuluu edelleen niin nopsaan, etten meinaa kyydissä pysyä. Kärhöt aukovat ensimmäisiä nuppujaan ja paljon muutakin on kukassa, ja minä vain ihmettelen, missä vaiheessa tuokin jo ehti avata kukkansa kun en ollut nuppujakaan huomannut.

'Multi Bluen' ensimmäinen kukka tälle kesälle, kaverina tuoksuherne.

Täälläkin puutarhuri poukkoilee hommasta toiseen niin, että alkuperäinen askare saattaa jäädä jopa kokonaan tekemättä. Eräänä päivänä vein kottikärryt autotallin viereen tarkoituksenani siirtää sinne jääneet pihlajan kannot ja muuta roinaa vihdoin pois. Työjärjestystä pohtiessani huomasin, että hyönteishotellin kukkalaatikossa kasvit nuupottivat, joten lähdin hakemaan niille vettä. Samalla muistin, että piti tarkistaa taimiruukkujen kosteustilanne, joten hyönteishotellin kukat kasteltuani kiersin nurkan ympäri tutkimaan niitä. Mansikkapenkistä puski kukkiva peltolemmikki, joten nyppäisin sen ja samalla huomasin, että polun toisella puolella majapenkistä on noussut valvatin lehtiä. Lapiokin oli jäänyt sopivasti siihen viereen, joten jäin kitkemään valvatteja.

Valkoiset varjoliljat kukkivat varjokujalla. Taustalla tarhakeijunkukka 'Hansia'.

Kitkiessäni huomasin, että metrin päässä yksi luhtaesikko alkoi jäädä jaloangervon lehtien sekaan, joten siirsin sen väljempään kohtaan peittämään aukkopaikkaa. Siitä tuli mieleen tarkistaa himalajanesikkojen tilanne, joten päädyin siirtämään kaksi niistäkin pois jaloangervojen alta. Sitten lähdin tutkimaan, olisiko takapihalla keväällä siirrettyjen kuunliljojen luona niin paljon tyhjää, että sinne voisi siirtää jostain esikkoa. En päässyt edes kuunliljojen kohdalle, kun unohduin matkan varrelle ohjailemaan kärhöjä paremmin tukiinsa ja siitä kohti seuraavaa kärhöä ja sitä seuraavaa ja... Illalla sisälle mennessäni huomasin, että olin kiertänyt koko pihan ympäri ja tehnyt sitä sun tätä, mutta kottikärryt olivat edelleen tyhjinä autotallin vieressä ja kaikki rojut samoilla sijoillaan kuin aamulla. Samasta syystä en ole saanut vieläkään tehtyä kunnollista kitkemiskierrosta, vaan napsinut rikkoja sieltä sun täältä silloin kun asia on sattunut tulemaan mieleen ennen kuin joku sillä hetkellä tähdellisempi juttu on kiilannut edelle. No, kai ne hommat hoituvat vähän epämääräisemmässäkin järjestyksessä.

Luumusadosta on tulossa runsas, vaikka joku on tehnyt luumujen lehdistä reikäpitsiä. Veikkaan haulitautia, sillä tänä kesänä on ollut sille oikein otolliset olosuhteet.

Pallomehiparta kukkii ensimmäistä kertaa. Nämä ovat ottaneet tilansa haltuun hyvin tehokkaasti, vaikka paikka on hyvin kuiva ja paahteinen.

Huomasin toissailtana lähimmän Hankkijan facebook-sivuilta, että kaikki kärhöt ovat 5€. Heti eilisaamuna pakkasin lapset autoon ja lähdimme huristelemaan Hankkijaa kohti, sillä siellä oli parikin kärhöä, joihin olin iskenyt silmäni aikaisemmalla reissulla. Pelkäsin, että kassalla olisi pitkä jono täynnä kärhönostajia ja hyllyt tyhjinä, mutta eipä siellä montaa asiakasta ollutkaan ja kärhöjäkin oli riittävästi jäljellä. Lisäksi ostimme lasten kanssa viherherukka 'Vilman', vaikka se ei tarjouksessa ollutkaan. Pääseepähän puska juurtumaan ja valmistautumaan ensi kevään ensisatoon. Lapsillakin oli hauskaa. He löysivät nimittäin ison etanan myymälän lattialta ja ihmettelivät sitä siihen saakka kun myyjä tuli keräämään sen muovipussiin. En ole etanaekspertti, mutta heti tuli mieleen, että kovasti näytti siltä pahamaineiselta espanjansiruetanalta. Etana saattoi myös olla metsäetana. Meille nimittäin kookas etana on tähän saakka ollut maksimissaan parisenttinen, joten tuo arviolta viisisenttinen möllykkä oli varsin ihmeellinen otus lapsille. Varmuuden vuoksi kuitenkin annoin kunnon ämpärikylvyn kaikille ostoksilleni ja tutkin juurakot tarkkaan mahdollisten salamatkustajien ja munien varalta ennen istuttamista. Eihän sitä koskaan tiedä, jos Etelä-Suomen taimistoilta on tullut siruetanaa tännekin suunnalle kasvikuorman seassa.

Vähän himmeä kuva, mutta viherherukka ja kaksi loistokärhöä kotiutui meille eilen.

Loistokärhö 'Corinnen' kukat alkoivat olla jo loppusuoralla ja nuput nypin pois istuttaessani. Tämä pääsi pation luo loistokärhö 'Kaiserin' kaveriksi.

Edellisellä Hankkijan reissulla kuvasin tämän 'Josephine Regalin' mutta en vielä raskinut ostaa sitä. Nyt niissä ei ollut enää kuin jämät kukista jäljellä, joten turvauduin vanhaan kuvaan. 'Josephine' pääsi ruukkuun kasvamaan kokoa.

Edellisessä postauksessa kerroin viherherukka 'Vertin' surkeasta voinnista. Nyt kun löysin 'Vilman' sen tilalle, sain hyvän syyn kaivaa 'Vertti' pois. Syyksi osoittautui juuri se mitä arvelinkin, eli juuristo oli lähtenyt lahoamaan. Kaivaminen oli hidasta kun höttöisiksi pehmenneet juuret katkeilivat heti kun niitä yritti vetää. Terveimmän näköisen oksan tyveltä lähti joitakin eläviä juuria ja hieman jo harkitsin, että kokeilen istuttaa sen johonkin toiseen paikkaan lahonneiden osien poiston jälkeen. Sitten huomasin hieman ylempänä oksassa vanhan vauriokohdan, ehkä talven aikana tulleen murtuman, ja hautasin ajatuksen uudelleenistuttamisesta. Vanha mikä vanha ja nyt oli sen aika antaa tilaa nuoremmalle ja virkeämmälle. Vaikka multa oli oikein muhevaa ja rikkaruohotonta, laitoin 'Vilmalle' vielä säkkimultaa istutuskuoppaan antamaan sille hyvä startti uudessa kodissaan.

'Vertin' juuriston kunnossa ei ollut juurikaan kehuttavaa.

Kosteat ja viileät säät saivat minussa esiin oikean muuttomestarin. Jo viime kesänä huomasin, että pensasryhmän nietospensas hukkui pikkuampiaisyrttien ja päivänkakkaroiden sekaan. Lisäksi se alkoi aina nuupottaa pidempien hellekausien aikana kun joutui olemaan auringonpaahteessa aamusta iltaan. Koska luumutarhassa sattui olemaan aukkopaikkoja vähän siellä sun täällä, päätin siirtää nietospensaan sinne. Edestä piti tietysti ensin kaivaa kolme tarhakeijunkukka 'Hansia' täyttämään niitä aukkopaikkoja, sillä sopivin paikka nietospensaalle sattui olemaan juuri siinä, mihin viime syksynä istutin ylimääräisiä keijunkukkia. Kastelin nietospensaan edellisenä iltana ja seuraavana aamuna kaivoin sen isolla juuripaakulla ylös ja istutin uuteen paikkaansa. Sillä on nyt oikein mukava paikka puiden latvuksien läpi siivilöityvässä valossa ja iltapäivällä se saa muutaman tunnin suoraa auringonpaistetta ennen kuin talon varjo osuu siihen myöhempään illalla. Lisäksi nietospensaan kukinta näkyy ikkunasta, joten paikanvaihdos hyödytti minuakin. Toistaiseksi nietospensas ei ole näyttänyt suuttuneen siirrosta, vaikka siirsin sen kukkivana ja vielä keskellä kesää. 'Hansitkaan' eivät muuten suuttuneet.

 Aiemmin näytti, että molemmat nietospensaat kukkisivat huonosti tänä vuonna mutta tämä siirretty kaveri olikin vain vähän hitaampi kuin se toinen.

Lisäksi tässä viikon mittaan on siirtynyt pari rantalaukkaneilikkaa, muutama bellis ja lisää 'Hansia'. Tänään olen jakanut pari 'Halcyon'-kuunliljaa ja siirtänyt yhden komeamaksaruohon sekä pari väärään paikkaan kylväytynyttä ruiskaunokkia. Aukkopaikat umpeen vaikka sitten väkisin! Lisäksi aika pitkä tovi meni kukkineita ja retkottavia päivänkakkaroita ja pikkuampiaisyrttejä leikellessä. Samalla siistin sateessa kaatuneita myskimalvoja, sillä ne retkottivat kulkuväylillä ja muita kasveja vasten. Kävi mielessä, että pitäisi vähentää näitä rentoreinoja, jotka kaiken lisäksi kylväytyvät vähän turhankin innokkaasti joka paikkaan. Päivänkakkarat ja ampiaisyrtit vain ovat kukkiessaan yhtä aikaa niin kauniita kesäkuun puolivälistä alkaen tänne saakka, etten halua niitä kaikkia poistaa. Olin merkinnyt viime kesänä muistiinpanoihini, että kummatkin kannattaisi leikata juhannuksen tienoilla matalaksi, jotta ehtisivät kasvattaa uudet, ryhdikkäät versot avoimiin mennessä. Arvatkaa vaan, raskinko kaikkia vetää täydessä kukassa mataliksi? No en! Leikkasin vasta kesäkuun lopulla sieltä sun täältä väleistä suunnilleen puolet ja eilen puolet lopuista. Jäljelle jäi siis vielä vaikka miten paljon melkein kukkineita varsia, jotka pitäisi napsia jo kiireen vilkkaa poikki rumentamasta maisemia. Ehkä yritän tehdä sen tänään ja toivon, että runsas kastelu ja ehkä ripaus kanankakkaa antaisi anteeksi parin viikon viivästyksen.

Pation luona kukkii nyt viime syksynä istutettuja laukkoja yhtä aikaa peittokurjenpolvien kanssa. Kurjenpolvet on kasvatettu viime kesänä pistokkaasta ja osa niistä kuoli talven aikana. Täydennystä on tulossa.

Laukkojen lajike on 'Graceful'.

Viikko sitten ritarinkannukset ja loistosalvia aloittelivat, nyt ne ovat täydessä kukassa.

Kyllä huomaa, että tänä kesänä on ollut kosteutta riittämiin, sillä moni kasvi on venynyt ennätyksellisiin mittoihin. Ritarinkannukset ovat nyt ainakin parikymmentä senttiä korkeampia kuin normaalivuonna ja niiden lehdet ovat suorastaan valtavia. Normaalisti ne ovat alkaneet tässä vaiheessa kesää jo kuihduttaa osan lehdistään ja kaljuuntua alaosista, mutta nyt ne ovat oikein hyvinvoivan näköisiä. Pionitkin kasvoivat jopa vähän turhan korkeiksi mutta eniten minua ilahduttaa kärhöjen vahva kasvu.

Ennen viimeisimpiä sateita otettu kuva. Kärhöt ovat kasvaneet hyvin ja 'Elina'-pionit aloittelivat kukintaa. Nyt pionit retkottavat melkein maan rajassa.

Täällä taas vaihteeksi sataa vettä, joten puutarhahommat jäivät kesken. Saavatpahan kaikki siirretyt kasvit kunnolla kosteutta eivätkä ole pelkän hajamielisen puutarhurin varassa.

Heinäkuun alun väri-ilottelua

Huikea kukkatykitys vain jatkuu kun yhä uudet kukkijat avaavat nuppujaan. Kärhöissäkin on jo useita kukkia auki, mutta kurkataan vielä pioneita ennen kuin niiden kukinta on kokonaan ohi. Pääkukat ovat jo alkaneet varista, mutta sivunupuista riittää kukintaa vielä hetkeksi. Taisi olla ensimmäinen vuosi, kun meille ei ole sattunut tuulta tai sadetta juuri pionien komeimman kukinnan ajaksi. Kimalaisetkin ovat onnessaan, sillä muhkean 'Elina'-pionin kukan sisältä löytyy runsain määrin siitepölyä ja varmaan mettäkin. Ei tarvitse kuin hetken aikaa seurailla pionipuskaa, kun kuulee jonkun kukan sisältä surinaa ja näkee täriseviä terälehtiä. Pian kukasta poistuu astetta keltaisemmaksi muuttunut kimalainen täysien siitepölyvasujen kanssa.

'Elina'-pioni on kimalaisten suosiossa. Kukkiin pusketaan heti kun nuput vain avautuvat edes sen verran, että sisälle pääsee.

Tässä komeampi 'Elinoista'. Ehkä ensi vuodeksi voisi harkita parempia tukia kuin pari oksankarahkaa, jotka tällä nyt on.

Olisi niin hauskaa kuvata puutarhaa laajemmista kuvakulmista, mutta sivupihalla se on aivan mahdotonta nyt. Keskellä nurmikkoa on nimittäin edelleen melko iso kasa hiekkaa, pienehkö kasa kivituhkaa sekä lautapino ja autotallin seinustalla pari pinoa halkoja odottamassa liiteriin vientiä. Laudat odottavat sitä, että isäntä ehtii tehdä pari pientä nikkarointiprojektia, kivituhkaa olen kärrännyt pikkuisen melkein joka päivä ja hiekalle pitää keksiä joku huomaamattomampi säilytyspaikka. Tämän kesän hiekkaleikit on nimittäin nyt leikitty ja kävi ilmi, että jossain oli tapahtunut pieni laskuvirhe. Hiekkaa jäi ehkä kuution verran enemmän yli mitä olin suunnitellut. Näillä helteillä en jaksa minäkään rehkiä lapion ja kottikärryn ääressä.

Ai että, kun olisi ollut kiva saada tämä näkymä ilman ylimääräisiä roippeita. 'Elinat', kurjenpolvet, jalopähkämöt ja myskimalvat kukkivat ensimmäistä kertaa komeasti yhtä aikaa ja kärhökaaripenkki näyttää edes jostain kulmasta valmiilta.

Siirrytään etupihalle ja kurkataan aurinkopenkkiä. Siellä isotähtiputket, tarhakeijunkukka 'Hansit' ja ritarinkannukset komeilevat nyt päätähtinä. Tiukukärhö 'Arabella' aloittelee ja suureksi yllätyksekseni myös aurinkopenkin siperiankurjenmiekoista yksi kukkii. Kukkavarsia on kolme ja jokaisessa on muutama nuppu. Kukkia on ollut parhaimmillaan vain kaksi auki yhtä aikaa, mutta on sekin parempi kuin viisi vuotta ilman kukan kukkaa. Ainoa kukkiva yksilö on vieläpä se, josta lohkaisin keväällä puolet toiseen paikkaan. Kurjenmiekka nimittäin tunkeili vähän turhan lähelle puistoatsalea 'Illusiaa'. Unohdin kaivaessani täyttää kuopan uudella mullalla, joten kurjenmiekka joutui odottelemaan juuristo osittain paljaana muutaman päivän ennen kuin sai kompostimultaa montun täytteeksi. Liekö shokkikäsittely sitten järkyttänyt niin paljon, että kurjenmiekka päätti viimeisenä konstinaan lykätä kukat ilmoille ettei hullu puutarhuri kaiva koko puskaa kompostin täytteeksi. Ehkä kokeilen ensi vuonna samaa konstia kahdelle muulle yksilölle.

Isotähtiputket sointuvat minusta kivasti 'Hansiin'. Ritarinkannukset tuovat korkeutta ja näyttävyyttä. Yksi siperiankurjenmiekan kukkakin siellä näkyy, tuossa 'Hansien' edessä.

Kivikkorinteen puolella kukkivat nyt sininen loistosalvia sekä kivikkotörmäkukka 'Pink Mist'. Naapurin edessä näkyy pinkkiä myskimalvaa, jonka siemeniä heittelin naapurin suostumuksella tuoksuvatulta vapautuneelle mullokselle.

Aurinkopenkin mongolianvaahtera kukki ensimmäistä kertaa ja nyt sitä koristavat upeat siemenkodat. Osittain näiden takia halusin mongolianvaahteran. Taustalla niitä myskimalvoja, tässä päässä on myös pari valkoista.

Pikkuniityltä hävisi talven aikana monta kasvia, mutta onneksi kumpikin kissankelloista ja osa ketoneilikoista on hengissä. Valkoinen on jotain minikokoista, harsomaista kasvia, jota kasvaa myös pihalaattojen väleissä.

Lasten tämän hetken lempikukka on metsämansikalta tuoksuva pikkujasmike. Ylänurkassa näkyy karpaattienkelloja, joista osa kukkii matalana mättäänä ja osa jopa 30 sentin korkuisina roikaleina.

Jatketaan varjokujalle. Siellä leijuu mahtava tuoksucocktail, sillä sormivaleangervojen lisäksi siellä kukkivat nyt varjoliljat. Vielä viikko sitten myös keltaisen nurkan päivänliljojen tuoksu leijaili varjokujan puoleenväliin saakka. Nyt ne ovat jo lopettaneet kukinnan tältä kesältä. Seuraavat varjokujan tuoksukasvit taitavatkin olla köynnöskuusama ja tuoksuherneet.

Varjokujan varjoliljat eivät ilmeisesti olleet alkukesällä varmoja, mihin suuntaan kukkavarret pitäisi kääntää. Onneksi kaikki päättivät kuitenkin kasvaa suunnilleen ylöspäin. Sipulit olivat istuttaessa aika pieniä, joten kukintakin on vielä vähän vaisua.

Varjokujalla koruköynnös on innostunut kukkimaan kunnolla. Hauskasti suurin osa kukinnoista roikkuu samassa ryppäässä. Latvat ovat kiivenneet jo sen verran korkealle, etten pysty niitä enää ohjailemaan. Nyt saavat löytää reittinsä omin päin.

Takapihalla ensimmäinen valkoisen isotähtiputken kukka on auennut. Taustalla olevat peittokurjenpolvet alkavat olla myös jo kukintansa ehtoopuolella.

Loistokärhöistä ensimmäisenä (jos talvehtineiden versojen kukkia ei lasketa) ehti aukaista kukkansa 'Multi Blue'. Tänään niiden kaveriksi oli ilmestynyt muutama 'Hagley Hybridin' kukka.

Ihana kärhöaika on siis alkanut. Tänä vuonna kärhöt tulevat nuppujen määrästä päätellen kukkimaan todella komeasti, joten ei tarvitse miettiä, mistä keksisi jutun juurta. Illalla kärhöt pääsevät maistelemaan vähän tujumpaa evästä, sillä toinen erä nokkoskäytettä on valmistunut. Aika vähän lannoitan ja hoivailen yleensä kasvejani, mutta kärhökaunottaret ovat ansainneet pientä hemmottelua alkukesällä. Sittenpä ne saavat pärjäillä ilman ylimääräisiä apuja ensi kevääseen saakka. Ainoa harmituksen aiheeni on mantsuriankärhö, jolle toissa talvi oli kohtalokas. Kaivoin eilen sen juurakon ylös ja totesin, että suurin osa juurista oli kuivanut ja melkein koko tyvi lahonnut. Otin tyvialueelta yhden viidentoista sentin mittaisen melkein elävän näköisen juurenpätkän ruukkuun, jos siitä vaikka jaksaisi joskus nousta verso. Loput juurakosta kaivoin takaisin maahan maatumaan. Pitää keksiä jotain muuta sen tilalle. Vaikka mantsuriankärhön menetys vähän harmittaa, olen silti tyytyväinen siitä, että päätin kaivaa juurakon ylös. Nyt ei ainakaan tarvitse enää odotella ja pitää toivonkipinää yllä, vaan voi suosiolla istuttaa sen paikalle jotain muuta.

Tänä aamuna aukesi myös pari 'Voluceaun' samettisen punaista kukkaa. Ohjasin alkukesällä muutaman verson viereiseen syyshortensiaan, joka alkaa myös aivan pian kukkia.

Lämmintä päivää teille!