"Olen aina tiennyt, että jonakin päivänä palaisin näille kaduille kertomaan tarinaa
miehestä, joka silloisessa tuhkan ja vaikenemisen aikakauden levottomiin uniin
uponneessa Barcelonassa kadotti sielunsa ja nimensä varjoihin."
miehestä, joka silloisessa tuhkan ja vaikenemisen aikakauden levottomiin uniin
uponneessa Barcelonassa kadotti sielunsa ja nimensä varjoihin."
Nautinnollinen, syvä huokaisu, kun ensimmäisen sivun käänsin esiin.
Sitä tunnetta ei voi kuvailla, kun pääsee jälleen Carlos Ruiz Zafonin kirjaa lukemaan ja edes pieneksi hetkeksi pujahtamaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Mutta eiköhän kaikki Zafonia lukeneet tiedä mistä puhun. Unohdettujen kirjojen hautausmaahan liittyvät kirjat (Tuulen varjo, Enkelipeli ja Taivasten vanki) voi lukea missä järjestyksessä tahansa, mutta itse olen tykännyt lukea ne ilmestymisjärjestyksessä.
Taivasten vanki avaa taas vähän lisää jo tutuista hahmoista ja suurimman valokeilan saa Fermin Romero de Torres, jonka rankka menneisyys palaa häntä vainoamaan uhkaavasti käyttäytyvän muukalaisen muodossa, joka joulun alla ilmestyy Semperen ja pojan kirjakauppaan etsimään Monte-Criston kreiviä. On taas aika raottaa salaisuuksien verhoa, eikä Daniel voi edes kuvitella mitä kaikkea sieltä vahvasti häneenkin liittyen löytyy.
Barcelonan kuvaus on juonen ohella herkullisinta luettavaa ja siihen tiiviisti sisältyvä vahva tunnelma ja mystiikka. Mitään muuta tapahtumapaikkaa ei enää voisikaan kuvitella näyttämöksi näille merkillisille tarinoille ja sykähdyttäville henkilöille. Taivasten vanki on välistä julma ja raakakin kuvaus ihmiskohtaloista ja epätoivosta. Davidin ja Ferminin ohella tapaamme jälleen myös tutuksi tulleen kirjailija David Martinin. Kaikilla henkilöillä ei näy valoa tunnelin päässä vaan heidän kohtalonsa on jo sinetöity ei niin miellyttävällä tavalla. Sitten löytyy tietenkin näitä todellisia pahiksia, joiden kaltaisia ihmisiä ei koskaan halua todellisessa elämässä tavata, sillä näin romaaninkin välityksellä he saavat niskavillat välittömästi pystyyn.
Monte-Criston kreivi, Kurjat... olen niin lapsellinen riemuissani näistä kirjojen nimien viljelystä varsinkin kun ne ovat loistavia romaaneja ja Monte-Criston kreivi liittyy vielä hyvinkin käänteentekevästi Taivasten vangin juoneen. Loppu sai janoamaan seuraavaa kirjaa, jonka on pakko kyllä pian ilmestyä, sillä sitä Taivasten vanki tuntuu lupailevan, enkä muista minkään muun osan jääneen noin pahasti kesken.
Minulle Zafon merkitsee takuuvarmaan laatua ja rakastan hänen kirjojensa kansia edelleen, huoneeni seinälle kun tuommoisen saisi <3 Marina onkin sitten ainut, joka vielä odottaa lukemista.
Carlos Ruiz Zafón - Taivasten vanki
(El prisionero del cielo, 2011)
Seven, 2013
Omasta hyllystä
Muita postauksia
Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli
