Blastin ensimmäinen albumi valloitti minut oudolla, mutta vetävällä tarinalla - visuaalisuudesta puhumattakaan. Tarinan ja Polzan puuskuttaessa eteenpäin alkaa pieni epäilys nousta pintaan. Meno menee aina vain kuvottavammaksi, varsinkin nämä kaksi viimeistä albumia ovat aika luotaantyöntäviä verisine kohtauksineen. Blastin maailman on alusta alkaen ollut synkkä ja ahdistavakin ja näin monta albumia luettuani huomaan sen olevan liikaa. Olen silti edelleen Manu Larcenetin piirrostyylin fani ja värilliset blast-ruudut ovat kuin kirjava ilotulitus muuten sysipimeänä iltana.
Päätä pahkaa (#3) Nuoren naisen kuoleman vuoksi pidätetty Polza Mancini muistelee sarjan kolmannessa osassa järisyttäviä blast-kokemuksiaan: maagisia hetkiä, jotka kuljettivat hänet huikeisiin ulottuvuuksiin - sekä mielisairaalassa viettämäänsä aikaa, pelkojaan ja painajaisiaan. Poliisit yrittävät ratkoa palapeliä tapahtumista, joiden motiivi pysyy hämärän peitossa. Takakansi
"Mies katkaisee jyrkästi välinsä yhteiskuntaan, palaa elämään enemmän tai vähemmän luonnontilaista elämää, jättää taakseen kaiken moraalin ja noudattaa viettejään mahdottomiin saakka." Toivottavasti buddhalaiset ovat väärässä
Toivottavasti buddhalaiset ovat väärässä (#4)Polza Mancinin traaginen vaellus järjestäytyneen yhteiskunnan katvealueilla on kuljettanut hänet toipilaaksi Roland Oudinot’n ja hänen tyttärensä Carolen talolle. Polza haluaisi jo jatkaa matkaansa, mutta ei voi eikä uskalla. Kunnes pitkä, raskas talvi kääntyy kevääseen ja tapahtuu peruuttamattomia asioita. Takakansi
”Tahdon että se käy läpi saman minkä läpi minä olen käynyt...”
Tähän albumiin päättyy 800-sivuinen trilleri ja graafinen tutkielma ihmismielen syövereistä. Sarjakuvasaaga saatiin siis päätökseen ja olo on kuin pahoinpidellyllä. Blast on hätkähdyttävä, säväyttävä ja häiriintynyt. Tarina etenee enemmän kuvien kuin tekstin avulla. Tähtiä olisin antanut vähemmän, jos arvosteltava olisi ollut pelkästään tarina, mutta koska sarjakuvissa ovat tietenkin kuvat oleellisessä osassa, niin ne pelastivat nämä albumit. Onhan nämä jonkinlaisia taideteoksia itsessään.
Nyt kun on Blast-sarja luettu, niin täytyy siirtyä Larcenetin muun tuotannon pariin.
Blast-sarja
Manu Larcenet: Blast - Röykkiö ihraa (#1)
Manu Larcenet: Blast - Pyhän diilerin ilmestys (#2)
_______
Manu Larcenet - Blast: Päätä pahkaa (#3)
(La tete la premiére, 2012)
WSOY, 2013
Kirjastosta
Tähtiä: ★★★½
Tähtiä: ★★★½
Manu Larcenet - Toivottavasti buddhalaiset ovat väärässä (#4)
(Pourvu que les bouddhistes se trompent, 2014)
WSOY, 2015
Kirjastosta
Tähtiä: ★★★½
Tähtiä: ★★★½
