Näin loppuvuodesta sain viimein aikaiseksi lukea lastenkirjauutuuksia tältä vuodelta ja voi että mihin ihanuuksiin törmäsin! Kirjoja on sen verran paljon, että päätin jakaa ne kahteen postaukseen. Ei liikaa makeaa mahan täydeltä. Näissä kolmessakin on jo niin paljon ihasteltavaa ja nähtävää.
Minä, Muru ja metsä
Äiti rakastaa mökkeilyä.
Hän rakastaa merta.
Hän rakastaa tuulta.
Hän rakastaa metsää.
”Huomenna voit rakentaa majan!” äiti sanoo.
Minä en
sano mitään. Sillä minä pelkään. Pelkään merta. Pelkään tuulta. Pelkään
metsää. Mökillä käydään metsäpissalla. Olen pidätellyt tosi pitkään.
Metsä on täynnä mönkijöitä ja merkillistä elämää. Pikku
ihmisen ensiaskeleet ovat haparoivia mutta käyvät yhä varmemmiksi. Metsän kanssa voi ystävystyä.
Takakansi
Ihastuin välittömästi jo kirjan tunnelmalliseen kanteen ja sen fonttiin. Sisältö pistää vielä paremmaksi.
Lena Frölander-Ulfin tummat, ilmaisuvoimaiset kuvat imaisevat sisäänsä ja metsässä seikkailu kuvataan kertojan silmin, joten lukija hyppää ikään kuin hänen housuihinsa kokemaan kaiken saman: näkemään puut hämärässä ja oksien välissä kiiluvat silmät. Törmätään vuoripeikkoon ja itkevään näkkiin. Luulenpa, että aika moni kuitenkin pelkää tai ainakin jännittää pimeää metsää. Ihana Muru talsii päähenkilömme mukana.
Minä, Muru ja metsä on Finlandia Junior -palkintoehdokas ja minun mielestäni ehdoton voittaja! Upeaa, laadukasta työtä!
______________________________________________
Piki
Piki on innoissaan. Se oli menossa ensi kertaa metsään, jonne muut lasten olivat rakentaneet majan. Piki oli pukeutunut Salamasankarin asuun. Salamasankari oli kaikkein nopein ja rohkein. Mutta miten kävikään? Uudet kaverit eivät ottaneetkaan Pikiä mukaan, vaan läimäyttivät oven kiinni sen nenän edessä.
Onneksi on Iso, jolla on lämmin syli. Ison rauhoittavat sanat lohduttavat murheellista pikkuolentoa. Yhdessä Ison kanssa Piki miettii, miten päästä leikkeihin mukaan ja millainen on hyvä kaveri. Pikikin löytää lopulta oman ystävän Lumin.
Takakansi
Piki on kirja kiusaamisesta ja ystävyydestä. Varsinkin aikuisilla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen, eikä jättää lasta selviytymään yksin. Pikillä on ihana Iso, joka auttaa häntä ongelmassaan ja lopulta kaikki päättyy hyvin.
Piki on myös ansaitusti Finlandia Junior -ehdokas.
Katri Kirkkopellon pari vuotta takaperin ilmestynyt
Molli oli sekin aivan huikea teos, johon varauksetta rakastuin. Odotan jo nyt mitä Kirkkopelto meille seuraavaksi loihtii.
______________________________________________
Siri ja vedenpaisumus
Pitää leikkiä sisällä, sillä ulkona sataa. Entä kun sisälläkin syntyy vedenpaisumus? Ensin piirretään Kyöpelinvuoren kartta, sitten rakennetaan vuori.
Vedenpaisumus voi alkaa! Sirin mielikuvitusleikissä lamput muuttuvat
flamingoiksi, pehmolelut heräävät eloon, lokit lentävät ulos tapeteista
ja Nakki-koirastakin tulee kuolaava merihirviö.
Takakansi
Siri ja vedenpaisumus on kuin ylistyslaulu lasten rajattomalle mielikuvitukselle. Heidän kun antaa itse keksiä tekemisensä, niin siitä voi syntyä vaikka mitä! Tylsyydestä ne parhaimmat ideat syntyy.
Leea Simolan digikuvitus on todella raikas ja iloinen, kuvissa on paljon yksityiskohtia ja tuttujakin esineitä. Ihastuttava kirja, joka piti selailla läpi uudemmankin kerran.
_______
★★★★★
Lena Frölander-Ulf - Minä, Muru ja metsä
Kirjastosta
