We've been dancin' with Mr. Brownstone

Tänään on oikeasti sellainen päivä, että heti kun joku aukaisee leipäläpensä tuossa lähistölläni, niin minua alkaa vituttaa se ihminen. Vika on varmasti minun korvieni välissä, mutta voi luoja miten ärsyttäviä ja typeriä ihmiset ovat tänään! (Tämä koskee tietysti vain työkavereitani, kultamussut!) Välillä tulee vaan sellainen olo, että mitä vittua täällä tapahtuu ja keitä nuo ihmiset oikein ovat...

Aamulla herätyskellon jo pariin otteeseen soitua näin jotain omituisia houreunia Alcinoesta ja Iron Maidenin maskotista Eddiestä. Jotenkin tämä liittyi myös olennaisesti heräämiseeni ja siihen voinko torkkua vielä vartin. Olisin siinä vartissa ehtinyt tehdä jotain kivaa Alcciksen ja Eddien kanssa. Voi hyvä ihme...

Vähän ahdistaa välillä. Kun on olemassa asia, jota haluaa maailman eniten, mutta sen saavuttaminen vaatii odotusta, kärsivällisyyttä, odotusta, itsehillintää, odotusta, ymmärtäväisyyttä, odotusta, odotusta ja mainitsinko jo, että odotusta. Mutta toisaalta sitä uskoo ja toivoo sen olevan kaiken sen odotuksen ja muun hässäkän arvoista. Kun vaan pystyisi vilkaisemaan tulevaisuuteen sen verran, että tietäisi ja saisi taas uutta pontta tähän odotukseen. Toisaalta jos se kerta on maailman paras asia, niin eikös sitä silloin kannata odottaa vaikka kuinka ja kauan?

Kerrankin on muuten tehty Hollannissa joku positiivinen tutkimus. Kuulostaa melko helpottavalta, näin niin kuin naisen näkökulmasta: "Tuoreen tutkimuksen mukaan ulkonäöllä ei kuitenkaan ole miehille paljon väliä, vaan kuka tahansa nainen saa heidän hormoninsa jylläämään." Ei tarvi enää panostaa vaatteisiin, hiuksiin, naamatauluun, rasvaprosenttiin (ne jutut, joita naiset eivät tietenkään tee miesten takia vaan itsensä) eikä mihinkään muuhunkaan. Riittää vain että on nainen. Toivoa siis on vielä meikäläiselläkin.

Päässäni on soinut herätyksestä asti tuo G'n'R:n Mr. Brownstone. En tiedä miksi, koska en ole mielestäni kuullut sitä vuosiin. Ehkäpä siksi, kun tuon biisin ensimmäiset rivit tuntuivat aamulla niin kovin ajankohtaisilta. Siis huom. vain alku, tunnistan kyllä heroiini-vertauksen kappaleessa, joten jätän eläytymättä loppuun ko. biisistä.

I get up around seven
I get outta bed around nine
And I don't worry about nothin', no,
because worryin's a waste of my time

Koska noin kauan minulla kestää aamuisin päästä sängystä ylös...

Olen vähän innoissani, koska kunhan kohta pääsen täältä töistä lähtemään, niin näen kivoja tyttöjä ainakin pari kappaletta. Jei!


(Melkoinen sillisalaatti tuli tästä postauksesta, toim.huom.)


Lisäys hetkeä myöhemmin: Okei, kuurouduin juuri tilapäisesti. Hyi helv...

Inside outside my head

No niin, oli tuossa sellainen writer's block, mutta pääsin sen yli ja palasin tänne teidän iloksenne bloggaamaan. Ette varmasti edes huomanneet, että olin poissa hetken!

Torstaina tuli sitten tosiaan lähdettyä sinne "yhdelle". Siideri maistui yllättävän hyvältä ja seura oli mukavaa. Siinä suun aukomisen ohella tuli sitten kaadettua sinne vähän juomaakin. Ensimmäinen siideri ja toinen ja jos nyt vielä kolmas, mutta sitten kyllä lähden kotiin. No mutta täytyihän siinä yksi fisu vetäistä (oli muuten melko raikasta eli kamalaa, en tajua sen juoman suosiota lainkaan). Ja koska fisu oli niin pahaa, niin sen päälle piti juoda joku mansikkainen drinksu. Se oli hyvää, mutta maitopohjaista, johon herkkä vatsani ei suhtaudu kovin hyvin. Drinksun jälkeen menin käymään vessassa ja tarkoitus oli lähteä kotiin, mutta seuralaiseni oli sillä välin tilannut toiset mansikkajutut meille. No täytyihän sekin sitten juoda, mutta sen jälkeen kyllä kotiin... Tosin ensin oli taas käytävä vessassa (kumma kun nuo juomat tulevat läpi niin nopeasti) ja seuralaiseni oli taas tilannut uudet mansikkajutut meille. Siitä kyllä kieltäydyin juomasta yhtä huikkaa enempää, koska olo alkoi olla melko hutera. Seuralaiseni lähti saatille (onneksi, olisin muuten varmaan kävellyt jonnekin lepikkoon), mutta herrasmiehenä ei pyytänyt päästä sentään sisälle. Toivotimme hyvät yöt ja sen jälkeen seuraukset onkin täällä blogissa nähtävillä. Olo oli oikeasti melko sanoin kuvailematon siinä vaiheessa, kun nukkumaan olisi pitänyt käydä. Siksipä roikuinkin netissä ja mutustelin ruisleipää, josko se olisi helpottanut nukkumista ja etenkin heräämistä. Nukuin jotain neljä tuntia ja aamulla olin melko varmasti vielä humalassa. Toivottavasti en haissut töissä kovin pahasti vanhalta viinalta. Meillä olisi ollut siellä kyllä alkometri, mutta en kehdannut käydä puhaltamassa. Siinä klo 11 aamupäivällä alkoi tuntua siltä, että pää oli täysin kirkas. Ja jos tuosta jotain positiivista pitää hakea, niin vältyin krapulalta täysin, mikä oli kyllä aika outoa tuon juomamäärän jälkeen. Mutta kerrankos sitä nyt kesässä...

Ja mikä hauskinta (no, hauskaa tai ei, en tiedä), ystäväni todellakin oli juuri samaan aikaan synnytyssalissa tositoimissa, kun minä olin kännäämässä. Otin siis hieman varaslähtöä varpajaisiin, vaikken lapsen isä olekaan. Hieman ennen neljää yöllä sieltä sitten putkahti potra poika. Oih! Harmi etten pysty lähtemään Jorviin sitä ihmettä katsomaan, mutta olen kuitenkin hengessä täällä mukana.

Kuten aiemmin mainitsinkin, niin minulla oli eilen kampaaja. Kävin nips-nips-nipsimässä vähän hiuksistani latvoja pois. Värjäyksen taas hoidin tänään ihan kotosalla. Mitään radikaalia muutosta ei tapahtunut, mutta on pää taas vaihteeksi hieman kevyemmän oloinen. Kampaajalla on kyllä mukava käydä, kun saan aina sen vajaan tunnin ajan kuulla kehuja kuontalostani. Kuinka se on paksu ja kiiltävä ja mitä kaikkea. Kampaajat ovat ehkä lempi-ihmisiäni! (Melko varmasti ne kehuvat muidenkin asiakkaiden hiuksia, mutta en anna sen häiritä). Alla kuvallinen todistus tapahtuneesta. Eron melkein huomaa... (Kuvan saa klikkaamalla isommaksi, jos jostain syystä kiinnostaa).




Luin perjantaina jostain netistä, että elokuun lopussa alkaa taas Big Brother. Loistavaa! Osa jengistä on taas ihan tuskissaan, kun ei ymmärrä tosi-tv:n hienoutta. Tällä kertaa tosin ohjelmassa on mukana joku astrologi, joka on tehnyt jokaisesta kilpailijasta jonkun profiilin ja mitä kaikkea paskaa. Antakaa mun kaikki kestää... Niin kuin siinä psykologissa ei olisi ollut tarpeeksi.

Taidan laittaa jonkun leffan pyörimään lauantai-iltani iloksi, kun ei televisiostakaan mitään tule. Olen kotona, koska ilmeisesti koko muu kaupunki on katsomassa Iron Maidenia. (En tiedä miten nämä liittyvät toisiinsa, mutta jotenkin melko varmasti).

Enkä jaksa oikolukea.

Nalkutus siitä ettei mitään tapahdu, on asenne, joka ei tiedä hauskaa

Olin eilen illalla baarissa, siitä tarkempi raportti tuolla. Tulin viimeisellä yöbussilla kotiin ja kuuntelin lujalla mp3-soitintani, joka oli ihan sattumalta mukana, koska en jaksa kuunnella niitä humalaisten jorinoita. No jäin sitten kotipysäkilläni pois ja vähän ihmettelin, kun yksi nuori sälli siinä yritti jotenkin uida liiveihini. En oikein tiedä mitä se yritti, mutta vilkuili silleen sivusilmällä ja jotenkin yritti kiilautua rinnalleni. En ollut ihan kauhean vastaanottavassa mielentilassa ja siihen aikaan yöstä mieluummin välttelee kaikkia vieraita mieshenkilöitä, kun joutuu kävelemään hämärässä yksin katuja pitkin. Jättäidyin sitten tyypin taakse ja hidastelin ja tyyppi hidasteli, mutta lopulta ilmeisesti kyllästyi hidastelemaan ja lähti risteyksestä toiseen suuntaan, jolloin minä lähdin toiseen suuntaan. Olisin siis kumpaakin reittiä päässyt kotiin, joten valitsin eri reitin kuin se tyyppi. Sain kipsutella sitten tyttökengissäni (!!!) ihan rauhassa kotiin, mutta tajusin oikeastaan vasta siinä ihan melkein kotiovella, että se tyyppi taisikin olla yksi naapureistani. Sellainen, jonka viime viikonloppuna näin hengaavan tuossa pihassa varmaan ekaa kertaa ja jonka kanssa sitten toivotimme huomenet. Kai se vaan sitten olisi halunnut kävellä kanssani yhtä matkaa kotiin tai jotain, mutta pidän sitä kyllä vieläkin vähän epäilyttävänä.

Nuo tyttökengät (hoen tuota, koska minulla ei ole ikinä ollut noin kauniita kenkiä) on muuten tosi ihanat ja niillä on hyvä kävellä, mutta jotkut geelityynyt olisi varmaan ollut kivat päkiöiden alla. En ole tottunut kävelemään tuollaisilla korkkareilla juurikaan (jalkapohjan nahka ei ehkä ole riittävän parkkiintunut) ja kotiin päästyäni päkiöiden iho oli kuin tulessa olisi ollut. Yritin välellä jäähdytellä niitä viileällä lattialla, mutta muuten ne eivät kyllä kestäneet muun kun ilman kosketusta. Yön aikana polttelu on onneksi helpottanut. Mutta taidan tänään laittaa kuitenkin ihan tennarit jalkaan, jos/kun tästä nyt taas lähtee jonnekin. Mikäli ei sada. Ei sen kyllä pitäisi, ainakaan kovin paljoa.

Nyt täytyisi tomertua ja pestä tuo kauhea tiskivuori pois (miksi sitä aina kertyykin? miksei voi tiskata vaikka joka päivä vähän?), että pääsee sitten kuuntelemaan rokkia.

Tässä teillekin jotain.





Rok rok!

Vaatteet on mun aatteet

Ostin tuossa kevättalvella H&M:stä jonkun sellaisen sinisen lyhythihaisen neuletakin. Tarkkaa muistikuvaa kyseisen neuletakin ulkonäöstä minulla ei ole, koska en ole nähnyt sitä sen koommin. Silloinhan oli vielä niin kylmä, että lyhythihaisella neuleella ei ollut mitään käyttöä, joten pistin sen johonkin jemmaan. Silloin kun tuossa aiemmin (toukokuussa ehkä?) tein inventaariota vaatekaappiini, niin hämärästi muistan laittaneeni sen neuletakin jonnekin, mutta en kuollaksenikaan muista minne. Ja nyt kesän tultua haluaisin kovasti käyttää sitä, mutta neuletakki on tehnyt sen katoamistempullaan mahdottomaksi. Olen penkonut kaappeja, mutta tuloksetta. Todella ärsyttävää. Tiedän sen kyllä olevan jossain. Ei kai tässä auta kuin tehdä jonkinlainen interventio jälleen noihin vaatekaappeihin.

Toinen ärsyttävä vaatepoliittinen juttu on tällä hetkellä nämä farkut. Ostin viime kuussa (jälleen H&M:stä) aivan ihanat farkut ja tykkään näistä kyllä kovasti. Ovat kivan väriset, ainakin tuntuvat hyvin istuvilta, taskut on kivasti alempana ja tikattu housujen päälle, ja lahkeet on leveät sekä levenevät. (Vähän niin kuin tuolla tytsyllä tuossa kuvassa, paitsi ilman paikkoja, eikä [valitettavasti] ihan noin leveät). Mutta näissä onkin sitten yksi iso mutta. Tuo perhanan vetoketju ei nimittäin pysy kiinni! Aina kumartuessa, istuessa ja joskus jopa ihan vain kävellessä tunnen sellaisen surahduksen tuossa etumuksessa ja *zip* vetoketju on auki. Ärsyttävää koko ajan ja kaikkialla nyhtää housujen vetoketjua kiinni. Onneksi näissä on kuitenkin hyvin pitävä neppari (kyllä, neppari, ei nappi), ettei housut sentään jalasta putoa. Vetoketju on lyhyt ja paitani yleensä pitkä, joten kukaan ei varmasitkaan näe onko housut auki vai ei, mutta on se silti itselle ärsyttävää kulkea kylillä sepalus auki. Hakaneula olisi varmaan hyvä ratkaisu, mutta pelkään seivästäväni itseni sillä, jos se vahingossa aukeaa ja istun ja... auts!

Ajattelin tänään töitten jälkeen mennä hengailemaan keskustaan. Ihan vaan hengailun ilosta. Tykkään Tampereen keskustasta erityisesti kesäisin. Hengaan siellä mieluummin kuin jossain uimarannalla. Tammerkosken Sillallan teltassa olisi tänään Maj Karma, johon en ole ostanut lippuja (koska tuo siskokin otti ja lähti mökille, senkin skoijari). Ajattelin, että voisin jäädä kuitenkin ilmaiseksi kuuntelemaan sitä teltan ulkopuolelle, mutta hitsi kun ne soittavat vasta kymmeneltä illalla. En nyt varmaan jaksa sentään viittä tuntia hengailla yksikseni kaupungilla ilman sen suurempaa syytä. Johan se on vaarallistakin, tulee pian shoppailtua koko palkkapussi kerralla. Sitä paitsi tällä hetkellä tuo pilvikertymä ainakin näyttää siltä, ettei siellä teltan ulkopuolellakaan viitsi paljoa hengailla. No, ans kattoo ny.


(Kuva Sarah Kay).

En voi uskoa todeksi!

Uskoisitteko jos kerron, että lähden viikon päästä Lontooseen katselemaan ja kuuntelemaan Foo Fightersia? En minäkään meinannut ensin uskoa, mutta totta se on!!! Voitin liput yhdessä kilpailussa. Lennot, hotellin, keikan, kaiken... Kaverin kanssa. Aivan uskomatonta!!! Olen onnesta sykkyrällä! Lontoo!!! Foo Fighters!!!!!! Kelatkaa!!!!!!!!!!!!!

Miinuspuoli tässä on, että joudun nyt jättämään väliin Annikin tuparit. Puntaroin kyllä pitkään, tuparitko vaiko Foo Fighters, mutta jälkimmäinen sitten voitti ihan partakarvan mitalla vain. Toki toki. ;D Wille olis ollut kyllä kiva nähdä, mutta ehkä ensi kerralla sitten...





Fucking awesome dudes!!! Ihan parhautta! Olen sekaisin.

Hyvin tärkeä kysymys!

Hei!!!

Osaako joku kertoa myydäänkö Helsingissä jossain muun värisiä kiinantossuja kuin mustia? Ja jos myydään niin missä? Olen huomenna käymässä siellä suunnalla, mutta minulla ei ole ihan kauheasti aikaa suorittaa etsintöjä, joten olisi kiva, jos joku antaisi koordinaatit valmiiksi.

Kiitos!

Name your god and bleed the freak

Kävin tuossa kaupassa ja katselin iltapäivälehtien lööppejä ja muidenkin höpöhöpölehtien kansia. Tulin siihen tulokseen, että tämän maailman täytyy oikeasti olla jotenkin todella perustavanlaisesti vinoutunut, jos suurimpia uutisia on jonkun ihmisen laihtuminen. Tai lihominen. Tai että ylipäänsä toimittajat kirjoittavat juttuja siitä, kuinka jonkun naisen rinnat ovat näkyneet/kasvaneet/pienentyneet/muuten vain olleet olemassa. Tai että joku aikuinen ihminen nyt ehkä vähän tykkää jostain toisesta aikuisesta ihmisestä. Tsiisus! Siis yläasteella muistaakseni kiusattiin siitä, jos joku saattoi ehkä vähän tykätä jostain pojasta tai tytöstä, vaikka se olisikin ollut tosi hyvä tyyppi. Silloin se kuitenkin ylitti naureskelu- ja uutiskynnyksen.

Eilen tuli televisiosta jotain Tangomarkkinoiden esihässäköitä. Olen tullut jo useampana vuotena siihen tulokseen, että sekin on nykyisin enemmän kauneuskilpailu eikä niinkään laulukilpailu. Nykyisin tämä osa maailmaa, missä me elämme, on niin järjettömän pinnallinen. Eikä sitä enää kauhean kiivaasti kukaan yritä tai jaksa edes kieltää. Pitää olla hyvännäköinen, tai jos et ole hyvännäköinen, niin ainakin olisi ihan hyvä jos rahaa löytyisi. Mutta antakaas olla, jos sellainen hyvännäköinen nainen yrittää tehdä jotain vakavasti otettavaa, niin se lytätään aika nopeasti. Katsokaas kun suutari pysykööt lestissään. Ja jos joku ei-niin-hyvännäköinen nainen yrittää tehdä jotain vakavasti otettavaa, niin se ehkä otetaan vakavasti kyllä, mutta samalla huomiota kiinnitetään ulkoisiin seikkoihin, että voisi tuokin käydä ehkä jossain tyylikoulussa. Ja yhä enenevissä määrin tämä ulkonäön arvostelu alkaa kohdistua myös miessukupuoleen.

Mutta kertokaa minulle nyt hyvänen aika sentään, että mikä niissä naisten rinnoissa on niin ihmeellistä?!

Alla vielä kaavakuva noista ihmeellisyyksistä.




Ps. Tarkennettakoon vielä, että minun mielestäni miehet (ja miksei naisetkin) saavat ihailla, kuolata jne. rintoja niin paljon kuin haluavat, mutta pointtini olikin, että mitä hiton uutisia ne oikein ovat?

Pps. Meinasin hakea sunnuntaini iloksi pizzan, mutta päätin sittenkin tehdä sellaisen itse. Paljon edullisempaa ja ainakin vähintään yhtä hyvää. Sitten kun vielä löytäisi ruokahalunsa jostain.

Ppps. Joku luukuttaa ulkona PMMP:tä. On sekin parempi vaihtoehto kuin se Stella, jota joku (tod.näk. sama tyyppi ihan sairaan huipusta musiikkimausta päätellen) aiemmin tällä viikolla luukutti...

Pimpelipom

Äiti, kuinka pitkä aika on vousi?




Saako olla jäätelöä?




Hitsi, jos mulla olis iPod, niin vähänkö ostaisin tämmöisen herätyskellon?


Häh, mistä lähtien Osuuspankki ja Pohjola ovat olleet yhteen sulautuneita?




Muotibloggausta?




Takkutukka?




Mieskauneutta?

Jos sanon et taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon et maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta!

Silkkaa neroutta?

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Tirsk. Otsikosta voisi fiksumpi päätellä, että olen tänään sekä ihan rakkaus että myös oppinut uuden taidon (eli kuinka noita sydämiä tehdään).

Joo, en nyt sitten malttanut olla hiljaa kuitenkaan, kun tänään tapahtui niin merkittäviä asioita. Nimittäin jos joku muistaa vielä nuo kengät, niin olen nyt niiden onnellinen omistaja. Lupasin silloin itselleni, että jos niitä vielä kuun vaihduttua löytyy kaupasta minun kokoani, niin saan ostaa ne. Ja minähän ostin!



Iih! Ne ovat ihanat ja ne ovat minun!

Meinasin vaan oikeasti kuolla sydänkohtaukseen tänään. Kävin ostamassa nuo kengät ja menin sen jälkeen Seppälään. Löysin sieltä sellaisen laukun, minkä päätin ostaa myös (laukkuja ja kenkiähän ei voi koskaan olla liikaa, vai mitä?) ja menin kassalle. Laukun hinta oli 25 euroa ja kassa huomautti ystävällisesti, että jos ostan jotain 15 eurolla vielä, niin saan kympin alennuksen. Seppälässä oli joku sellainen tarjous siis. No kerta alennus oli luvassa, niin kyllähän minä aina jotain ostettavaa löydän. Menin sitten sovituskoppiin sovittelemaan jotain riepua päälleni ja löysin ostettavaa 40 euron edestä saadakseni sen kympin alennuksen (tai itse asiassa 39,90 euron edestä ja sen viimeisen kymmenen sentin täyttäminen olikin sitten työn ja tuskan takana). Menin kassalle, maksoin ostokseni tyytyväisenä ja olin poistumassa kaupasta, kun juuri sillä hetkellä se iski! Säikähdin niin, että meinasin kualla! Kualla!!! Nimittäin huomasin, että se kenkäpussi oli jossain aivan muualla, mutta ei minulla ainakaan. Kun olin sekunnin murto-osan tehnyt kuolemaa siinä, niin syöksähdin pukukopeille ja aiheutin varmasti sydänkohtauksen myös jollekin puolipukeiselle teinitytölle, joka oli pahaa aavistamatta mennyt pukukoppiin minun jälkeeni. Pyytelin anteeksi ja tyttö ojensi Andiamon muovikassin minulle ja kiittelin tuhannesti ja olin ehkä maailman helpottunein sillä hetkellä. Olisi muuten ehkä pikkasen vituttanut ostaa ensin melkein sadan euron kengät ja sen jälkeen kadottaa ne.



Siis nämä kengät. Vielä toisesta kuvakulmasta. Rakastan! ♥♥♥♥

Onneksi kesällä on ainakin yhdet juhlatkin tiedossa, niin pääsen tyttöilemään noilla oikein kunnolla.

The revolution is now

Wille haasteli tässä joku päivä laittamaan omia lemppari- ja inhokkitunnareitaan blogiin. No, tiedän kyllä nyt mitkä ne ovat, mutta en niitä sattuneista syistä laita tänne. Lemppari on nimittäin ehdottomasti se Antiikkia, antiikkia -ohjelman tunnusmusiikki, eikä sitä jostain käsittämättömästä syystä löydy Youtubesta. Inhokki taas on se Salkkareiden ällöbiisi, enkä todellakaan aio saastuttaa blogiani sillä. Hyi!

Mutta niin, piti kertoa siitä kuinka torstaina rakastuin. Menin siis aivan viattomana und rahattomana käymään And eräässä kenkäkaupassa (en kerro nimeä, etteivät kaikki ryntää sinne nyt välittömästi), lähinnä tennareita katsomassa, ja mitä minun vanhat silmäni näkivätkään. Siinä ne olivat hyllyllä, niin punaisina, niin kauniina ja ah niin kalliina! Hinta likenteli 90 euroa, joten lähes nollasaldoisen tilin omistajana en saattanut niitä ostaa. Visa tosin yritti viekoitella minua rahapussistani, mutta onneksi minulla oli myös järjen ääni mukanani. Teki todella kipeää jättää ne sinne kauppaan. Sydämeni oikein särkyi, kun ne jäivät katsomaan perääni.



Meillä on nyt kuitenkin kahden viikon harkinta-aika, muuttaako yhteen vai erotako lopullisesti. Tein nimittäin päätöksen, että jos löydän nuo kengät vielä ensi kuussa, niin ostan ne. Jos niitä taas ei enää ensi kuussa ole, niin silloin niiden ei vain ollut tarkoitus päätyä minun jalkoihini. Mutta ainakin ne olivat niin kauniit ja olen silloin iloinen siitä, että elämämme edes hetken ristesivät toisiaan.

Sitten vähän vakavempiin asioihin. (Ei sillä, etteikö rakkauteni noihin kenkiin olisi vakavaa). Katselin torstai-iltana netistä leffan Zeitgeist. (Tuolta linkin takaa sen voi kukin katsella halutessaan, kesto 116 minuuttia ja suomenkieliset tekstitykset). Tuntuu, että koin monenlaisia valaistumisia sitä katsoessani. Ensinnäkin tulin entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että kristinusko on täyttä puppua (kuten muutkin uskonnot, toim.huom.) ja tästä eteenpäin(kin) aionkin palvoa vain aurinkoa ja tähtiä. Vakuutuin entisestään myöskin siitä, että rahan- ja vallanahneus saa ihmiset tekemään mitä kamalampia asioita. Aika pelottavia tulevaisuuden skenaarioita maalaili se elokuva, enkä oikeastaan näe mitään syytä miksi elokuvan tekijät tahtoisivat vain pelotella ja provosoida. Tuo on sellainen elokuva, joka jokaisen (etenkin amerikkalaisen, mutta myös meidän muiden) pitäisi katsoa. Helpompi on tietysti olla ajattelematta näitä asioita ja kohauttaa vain hartioita, koska tietohan tunnetusti lisää tuskaa. Minut tuo leffa ainakin pysäytti, suosittelen katsomaan.

Hauskaa viikonloppua kuitenkin!

Kuiskaava rotta ja hiipivä hepokatti

Nyt tulee kyllä sellaista pimpelipomia, että ei paremmasta väliä. Annikki (aurinkokala, kuuvesimies ja nouseva leijona) haastoi eilen minut (aurinkokaksoset, kuuleijona ja nouseva rapu) paljastamaan blogimaailmalle sisimpäni, sen todellisen minäni. Ja sitä saa mitä tilaa. Ensin kuitenkin pieni saate siihen mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan:

"Tähdet ovat omavaloisia, yleensä pallomaisia ja kaasumaisia taivaankappaleita. Maailmankaikkeus koostuu tähdistä, tähtienvälisestä aineesta ja tuntemattomasta, näkymättömästä aineesta. Tähdet syntyvät tähtijoukkoina tähtienvälisen aineen pilvistä. Aurinko on tavallinen tähti." [lähde]

No niin, nyt kun tiedätte tuon, niin voimme jatkaa...




Aika tiukkaa analyysiä sieltä pukkasikin. Olin heti aivan nöyränä ja polvillani tämän tieteenhaaran edessä. Tähtikartta kertoo:

Aurinko Kaksosissa
Kaksonen on opportunisti. Hän ilmaisee itseään luontevasti ja on nopea oppimaan uusia asioita. Hän tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa ja on hyvätahtoinen. Kaksonen pitää matkustamisesta ja henkisestä työstä.
Heikkoudet: Kaksosella on ailahteleva ja hajanainen luonne. Hän haaskaa energiaa tekemällä liikaa asioita kerralla.

No jaa. Noista hyvistä puolista en osaa sanoa, mutta heikkoudet kyllä meni aika nappiin. Viimeksi eilen illalla ailahtelin. Enkä ikinä tee yhtä asiaa loppuun, kun aloitan jo seuraavaa.

Kuu Leijonassa
Leijona on rohkea ja tietää miten ottaa riskejä. Hän on rehellinen, ylväs ja terävä. Hän arvostaa ja kunnioittaa suuresti lakia. Leijona on hyvä organisoija. Hän valitsee ystäviään eikä ole heidän vaikutusvaltansa alla. Suurenmoisuus on hänen mieleensä.
Heikkoudet: hyvin ailahtelevainen ja liian ylpeä. Huono hallitsemaan tunteitaan.

Okei, tuli jo selväksi: olen ailahtelevainen. En myöskään osaa hallita tunteitani. Älkää enää ruoskiko! Näytin äidille näitä kahta edeltävää pätkää ja äidin mukaan noissa meni aika paljonkin nappiin. En uskaltanut kysyä tarkemmin...

AC Ravussa
Rapu saa varmasti ison perheen. Perhe, lapset ja koti ovat hänelle elintärkeitä.

No voi paska. Suurperheen äidiksi tässä sitten on ruvettava.

Lopuista valikoin kyllä vain parhaat palat.

Merkurius Kaksosissa
Kaksonen on eloisa luonne. Hänelle sopii aikaa vievä tutkimustyö. Hän pitää matkustamisesta ja hakee jatkuvasti uutta. Kirjoittaminen on lähellä sydäntä ja hän keskustelee mielellään.
Heikkoudet: Hän kiihottuu äärimmäisen helposti ja hänen mielensä saattaa vaihdella rajusti.

No eiköhän tuo nyt jo tullut selväksi, että se mieliala heittelee kuin pingispallo. Miksi minusta vielä kaiken lisäksi tuntuu, että tuo on se ainut kohta, jossa nämä horrorskoopit osuvat oikeaan?

Venus Ravussa
Rapu on hellä ja rakastaa kotia ja perhe-elämää. Hän on kekseliäs, rakastaa lapsia ja luontoa. Hän on hyvin romanttinen ja arvostaa partneriaan/suhdettaan. Rapu unelmoi siitä Suuresta Rakkaudesta.
Heikkoudet: Rapu pitää rauhallisesta perhe-elämästä, eikä osaa olla määräävä. Mieliala on vaihteleva.

Nyt alkaa jo riittää tuo mielialojen vaihtelevuudesta jankuttaminen... Rakastaa perhe-elämää ja lapsia? Minä? Tätä en tiennytkään itsestäni. Kotona on kyllä kiva olla. Romanttinen? Unelmoi Suuresta Rakkaudesta? Antakaa nyt jo haulikko!

Jupiter Ravussa
Rapu omaa rauhallisen luonteen. Hänellä on vilkas ja kekseliäs mielikuvitus. Hän viihtyy kotona ja omistaa paljon tavaroita. Rapu on erinomainen kokki, koska hän osaa taikoa hienoja kokonaisuuksia pienistä aineista.
Heikkoudet: Hän syö liikaa ja on hyvin eristäytynyt, koska hän viihtyy parhaiten kotona.

Tuo varmaan muuten on ihan ok, paitsi kokkaustaidoistani tähdet eivät tiedä näemmä mitään. Tiedänpähän nyt ainakin mitä syyttää liikakiloista: Jupiteria.

Uranus Skorpionissa
Skorpioni on älykäs ja ovela. Hän arvostaa tutkimustöitä yli kaiken ja on lisäksi hyvin aistillinen.

En nyt tutkimustyötä niin älyttömästi arvosta, mutta olen kyllä mielelläni älykäs ja ovela. Kuin kettu.

Neptunus Jousimiehessä
Pitkät matkat ja kaukaiset kohteet ovat jousimiehen mieleen. Vesi on hänelle merkityksellinen elementti.

Kyllä. Voisin lähteä Australiaan uimaan.

Pluto Vaa'assa
Vaa'alle Pluto aiheuttaa muutoksia.

Muutoksia? Mitä muutoksia?!? Aika auki jätettiin nyt tämä homma.

Kuu huoneessa II
Olet erittäin kekseliäs ja tuottelias silloin, kun on mahdollisuus ansaita rahaa. Sinulla on tiedossa paljon muutoksia ja matkoja elämäsi aikana.

Tarkoittaako tämä nyt sitten että muutan monesti pitkien matkojen päähän?

Merkurius huoneessa XI
Keräät ympärillesi runsaan joukon älykkäitä, kultivoituneita ihmisiä, joiden kanssa sitten keskustelet mielelläsi. Tulet hyvin toimeen nuorempien ihmisten kanssa ja ystäväpiirisi vaihtuukin jatkuvasti.

Voitte siis pitää itseänne älykkäinä ja kultivoituneina ihmisinä, jos parveilette siinä ympärilläni. Ja nuorina myös.

Venus huoneessa XII
Kannat vastuuta syrjäytyneistä ja köyhistä, olet sosiaalisesti vastuuntuntoinen ja arvomaailmassasi on moraalilla suuri merkitys, vaikka sinulla saattaakin olla salaisia rakkaussuhteita. Pidät yksinkertaisesta elämästä, luonnosta, eläimistä ja olet rauhaa rakastava. Ihmissuhde onnistuu parhaiden ammatillisissa merkeissä.

No johan tiesi. Tosin työkavereihin ei kyllä parane sekaantua.

Mars huoneessa III
Aktiivisuutesi ilmenee ikäänkuin henkisyytesi kautta, voit olla varuillasi, luottavainen mutta sarkastinen, kriittinen, tuottelias. Saat helposti sen, mitä haluat, vaikutat toisiin ikäänkuin fyysisten tasojen ulkopuolella. Mielenliikkeesi ovat nopeita ja voimakkaita.

Ihanaa, että oikein tähdet vahvistavat minun olevan sarkastinen. Mielenliikkeet jälleen heittelehtivät.

Saturnus huoneessa III
Olet sitoutunut opiskelija. Luottamus on sinulle tärkeää ja otatkin tehtäväsi vakavasti, tarvitset aikaa pystyäksesi keskittymään niistä suoriutuaksesi. Ystäväpiiriisi kuuluu muutamia harvoja, mutta sitäkin läheisempiä henkilöitä.

Höpö höpö. En ole kovinkaan sitoutunut opiskelija ja teen kaiken vasemmalla kädellä huitaisten. Ystäväpiiri pitänee paikkansa.

Uranus huoneessa V
Olet suuri seikkailija ja jopa pidät siitä, ettet ole tietoinen tulevasta. Rakkausseikkailusikin noudattavat tätä linjaa ja niitä on lukuisia, mutta myös ongelmaisia. Muutenhan niissä ei mielestäsi olisi mitään hohtoa.

Nyt on tainnut uranus eksyä ihan väärään huoneeseen.

Huone II Leijonassa
Toinen huone kuvaa arvomaailmaa henkilökohtaisella tasolla ja se heijastuu tuottavan toiminnan kautta hankittavana perusturvallisuutena. Vaikutusvaltaisten tuttavien ja sukulaisten ansiosta odotettavissa on taloudellista onnistumista. Vaarana tuhlata enemmän kuin ansaita.

Nuo taloudelliset onnistumiset taisivat mennä jo tuossa viime vuosituhannen lopulla. Ja jokainen penni meni. Vaara on siis todellinen.

Huone IV Neitsyessä
Olet tunnollinen vanhempi, joka valvoo yön sairas lapsi käsivarsillaan ja muutenkin huolehtii lasten hyvinvoinnista tunnollisesti. Pidät kodista erinomaista huolta ja osaat hoitaa perheongelmat esimerkillisen hyvin.

Siis sen lisäksi, että niitä lapsia on jotain kymmenen, niin rupean vielä hoitamaan niitä ihan sekapäisenä. Ja se uraputki hoituu tietysti toisella kädellä. Olen vaan aika super.

Huone VI Jousimiehessä
Pidät työstä, jossa saa liikkua paljon paikasta toiseen, myös eri kulttuureihin. Heikko kohta kehossa on verenkierto.

Verenkierto??? Apua!!!

Huone VIII in Vesimiehessä
Odottamaton, yllättävä perintö.

Perintö kuulostaa hyvältä. In vesimiehessä?

Huone X Kaloissa
Ammatillisesti menestyt parhaiten silloin, kun saat puolustaa tasa-arvoa.

Ettäs tiedätte.

Huone XII Kaksosissa
Saat vaistomaisesti yhteyden täältä poisnukkuneisiin.

Hyi kamala. Entä jos ei taho?

Nuo planeettojen väliset yhtymät ja sekstiilit ja trinit sekä oppositiot kertoivat kyllä sitten niin ristiriitaista tietoa, että eiköhän jokainen löydä niistä jotain itseensä sopivaa. Kuten aina horoskoopeissa. Kyllä nyt taas tunnen itseni läpikotaisin ja olen ehkä jopa hieman kuin uudesti syntynyt. Jos joku tästä lähin tulee väittämään vaikka että olen tyhmä, laiska ja saamaton, niin voin aina kaivaa syntymäkarttani esiin ja todistaa väitteen vääräksi.

Kyllä ne tähdet vaan tietävät.


Ps. Jos jollekin jäi nyt epäselväksi tämän postauksen sarkastinen luonne (Mars kuitenkin todistaa minun olevan sarkastinen), niin selvennetäköön, että pidän astrologiaa ihan höpöhöpö-tieteenä. Minua ei oikein mitenkään saa vakuuttuneeksi siitä, että planeettojen asento syntymähetkellä vaikuttaisi siihen minkä luonteinen ihminen olen. Sorry.

You stupid dumbshit goddam motherfucker!

Kävin tänään tuolla surullisen kuuluisilla Sokoksen 3+1 päivillä. Olihan siellä. Tavaraa ja ihmisiä. Ostin Marimekon keväisen pirtsakoita raidallisia pyyhkeitä alennuksesta (yhden ison ja kaksi pientä) sekä tyttöilin sen verran, että ostin myös kolmen kappaleen pakkauksen (meinasin kirjoittaa pakkaleen kappauksen) Hello Kitty -alushousuja. Ja tietysti suukkoja ostin. Niitä siis, joiden nimen edessä ennen oli se rasistinen mustaihoista henkilöä tarkoittava ilmaisu. Kosmetiikkaosastolle en jaksanut pysähtyä laisinkaan. Tuon eilisen postauksen perusteella voisi kuvitella, että olen kovakin kosmetiikan kuluttaja, mutta en oikeasti ole laisinkaan. En jaksa juurikaan meikata ulos lähtiessäni, ainoastaan töihin sekä muihin parempiin menoihin meikkaan. Naamani kampaan ja laitan viikset pörhölleen, mutta ripsaria tai muuta sellaista harvemmin jaksan naamaani sörssiä. Olen ihan tällainen luonnonruma yleensä. Olin vähän pahalla tuulella (syy selviää seuraavasta kappaleesta) siellä 3+1 päivillä pyöriessäni, mutta yksi Sokoksen myyjistä oli niin iloinen ja pirskahteleva, että minuakin alkoi hymyilyttää.

Kotoa lähtiessäni ensin olin hyvällä tuulella, koska hissimatkan aikana lärpätin naapurin ystävällismielisen vaarin kanssa. Ulos päästyäni meinasin sokaistua, koska lunta ja kirkkautta oli vallan pirusti. Sain tarvottua tieni bussipysäkille ja lopulta bussiin. Bussissa meinasikin sitten lähteä järki. Olen sanonut, että pikkupojat ja teinitytöt ovat pahimpia. No tällä kertaa kohdalleni sattuivat ne teinitytöt. Voi luoja... Sitä kikatusta ja häiläystä ja mitä kaikkea. Mulkoilin niitä piponi alta aika pahasti tämän tästä, mutta eivät tajunneet kadota tomuna ilmaan. Yhdessä vaiheessa yksi niistä tytöistä meuhkasi jotain ihan järjetöntä siinä minun edessäni penkillä ja päässäni soi samaan aikaan Offspringin Bad Habit. Tai ei niinkään päässäni kuin mp3-soittimessani. Mutta se kuulostaa siltä kuin päässä soisi. Enivei, jos kukaan tuntee tuota kappaletta (katso postauksen otsikko), niin saattaa ymmärtää, että olin hyvin lähellä väkivallanteon suorittamista tuolle teinitytölle. Tajusin kuitenkin hillitä itseni, koska poseenhan siitä olisi joutunut, jos olisi alkanut heitellä teinityttöä tukasta pitkin bussia. Ja tehän tiedätte sen pyöryliäisen jutun siinä bussin keskikohdan paikkeilla, niveleksi sitä myös saatetaan kutsua? No niistä tytöistä oli aivan äärimmäisen hauskaa seistä siinä pyöryliäisessä, kun se pyöri. Ja meteli oli sen mukainen. Teki mieleni kysyä, että maaltako te olette kotoisin, kun ette ole ennen bussia nähneet. Hetken tyttöjen ulkoista habitusta katseltuani tulinkin siihen tulokseen, että maalta ne varmaan olivat hyvinkin. Joskus sen vaan näkee, juu nou. Niin joo, ja samaan aikaan joku ylimääräinen teinityttö yritti koko ajan työntää polveaan istuimeni selkänojasta läpi. Että on minulla kuulkaas taas ollut kestämistä!

Huomenna tämä tyttö yrittää pitää siivouspäivän. Imuroitu on taas viimeksi... en edes muista koska!

Tyttö on romuna

No niin. Pieni, joskaan ei perinteinen pääsiäiskriisi on nyt ainakin toivottavasti selätetty. Asioita on tullut sanottua sekä kuultua ja haavoja on syntynyt taistossa, mutta aika kai parantaa, sanotaan. Miten se onkin niin, että jos on allapäin, niin sitä kulkeekin silleen pää kumarassa, mielellään tukka silmillä ja katse alaviistoon?

Näin viime yönä todella pimeätä unta. Unessa seurustelin yhden miehen kanssa, olin raskaana toiselle ja muhinoin kolmannen kanssa. Raskaus oli selitettävissä sillä, että se oli edennyt jo 8. kuulle ja tapahtunut ennen seukkaamisen alkamista sen toisen kanssa, mutta sen kolmannen kanssa muhinoiminen oli kyllä ihan anteeksiantamatonta. Unessa mielestäni en pettänyt niin pahasti, koska en ns. mennyt loppuun asti siinä jutussa vaan suoritin ikään kuin pelkästään handjobin... Yrittääköhän alitajuntani viestiä minulle jotain jostain moraalisesta rappiotilasta?

Useammassakin blogissa on esitelty kylpyhuoneen peilikaapin sisältöjä. Koska minulla ei ole kylpyhuoneessa peilikaappia, niin meinasin ensin etten osallistu koko höskään, mutta sosiaalipornoisempi puoli minusta vei kuitenkin voiton. Tässä on siis kuva kylpyhuoneeni peilin edessä olevasta hyllystä. (Klikkaamalla kuvaa romuja voi katsella tarkemmin, tuo kuvan koko oli taas bloggerin käsitys largesta.) En sitten siivonnut sitä hyllyä tai mitään ennen tuon kuvan ottamista.



Tuossahan näkyy siis ensinnäkin etualalla vasemmalla hiusharjani. Hiusharjan takana on tuoksuni Kenzon Flower ja Glow by J Lo. Sittenhän siinä on kaksi Max Factorin Pan Stikiä. Niitä täytyy olla kaksi, koska olen mestari kadottamaan niitä. Itse asiassa niitä pitäisi olla kolme, mutta se kolmas on siirtynyt ilmeisesti jonnekin maata kiertävälle radalle. Pan Stikien takana on pari Joe Blascon meikkivoidetta sekä samaisen valmistajan aurinkopuuteri, mutta ne eivät juuri näy tuossa kuvassa. Pan Stikien vieressä on myöskin eyelinerini merkkiä No 7. Sitten tuossa rasiassa on mm. puuterihuiskuni, ripsientaivutin, automaattipinsetit, kampa, meikkivoidetöpötin, Lumenen valokynä, Maybellinen Define-A-Lash -ripsiväri ja Lumenen joku silmänympärysseerumi, mikä lie. Jotain muutakin romua siellä rasian pohjalla lienee. Rasian vieressä sitten on sininen Mini Maglite -taskulamppu (älkää kysykö), Nivean tuollainen suihkauteltava Pearl -deodorantti, hammastikkuja ja Adidaksen deodorantti, jota en ole käyttänyt kuin kerran, koska en voinut sietää sen liian voimakasta tuoksua. Noiden takana on sitten sellainen romupurkki, jossa on kaikenlaisia korvarenkaita, hiushärpäkkeitä ja muuta romua. Sitten romupurkin oikealla puolella on pinossa Max Factorin (alla) ja No 7:n irtopuuterit. Tykkään tuosta No 7:stä enemmän, mutta kerran oli pakko ostaa tuota Max Factoria, koska tuo toinen oli kaupasta loppu sillä hetkellä. Ja sitten kaikista oikeanpuolimmaisena on jälleen yksi purkki, jossa oikeasti pitäisi olla pumpulipuikkoja, mutta pumpulipuikkojen loputtua sen valtasi roina, kuten Herbinan deodorantti (sitä käytän ihan päivittäin), hammaslanka, luomiväri, hiuslenksut ja muu epämääräinen sälä. Kaikki puhdistusmömmöni ja rasvani yms. sijaitsevat sitten jossain muualla. Semmoista.

Mietin tuossa tänään, että jos sitä perustaisin jonkun sivublogin itselleen, kun kaikki muutkin kerta. Harmittelin, että kun käy elokuvissa, niin ikinä ei tule kirjattua ylös niitä silleen järjestelmällisesti, eikä myöhemmin enää muista mitä on tullut nähtyä ja mitä siitä on tykännyt. Samoin jos lukee kirjoja tai käy vaikka jossain rokkikeikoilla tai kuulee jonkun uuden biisin/levyn. Vaikka olenkin niistä täällä lärpättänyt, niin olisi kiva saada nuo jutut ihan yksiin kansiin. Kaikkea muutakin populaarikulttuuriin ja muuhun liittyviä juttuja sinne voisin raapustella, jos siltä tuntuu. Ihan omaksi ilokseni, ei sitä kenenkään tarvisi lukea. Mutta saa nyt nähdä mitä tapahtuu ja jaksanko panostaa. Vähän kiehtoi myös ajatus siitä, että perustaisin sen ihan erilleen jonnekin, ilman että kukaan tietäisi sen olevan minun blogini, ja odottelisin millaista jengiä sinne lappaisi ihan itsellään. Toisaalta minä varmaan paistaisin aika pitkälle läpi niistä jutuista. I'll keep you post it.