Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä ja se jotensakin ahdistaa. En oikein osaa edes sanoin esittää sitä mikä tässä nyt ahdistaa. Se on niin monien asioiden summa. Jotenkin on vaan sellainen tunne, että kohta kolisee. Jossain päin. Jostain syystä.
Työ on ihan jees ja matkustelunkin jaksaa, kun tietää ettei se kestä kuin muutaman viikon. Mutta sitten keskelle tätä tunkeutuu kouluhommia, jotka nyt vaan on pakko hoitaa. Eikä nappaisi yhtään. Jos kyse olisi yksilösuorituksesta, niin heittäisin sillä vesilintua, mutta valitettavasti olen osavastuussa myös muiden suorituksista ja arvosanoista. Ahdistaa. Työpäivät on niin pitkiä, että kotona ei oikein ehdi tehdä mitään ja vapaa-aikana taas on parempaakin tekemistä kuin siivoaminen. Tiskivuori kasvaa keittiössä uskomattomiin mittasuhteisiin, mutta kun ei vaan huvita käyttää niitä lyhyitä vapaahetkiä sen vuoren poistamiseen. Ahdistaa. Töitä on muutama viikko, opintotukikuukaudet hupenee uhkaavasti ja pitäisi saada jotain Oikeita Töitä jostain. Ahdistaa. Jouluksi oli tarkoitus tehdä itse joulukortit ja lahjojakin, mutta millä ajalla? Kysyn vaan. Ahdistaa. Muutenkin on asioita joista ei tiedä mitä paskaa sieltä vielä ropsahtaa niskaan lähitulevaisuudessa. Pelottaa ja ahdistaa.
Halusin sen joulukalenterinkin tänne blogiin niin kovasti väsätä, mutta en tiedä tuleeko siitäkään mitään. Tarkoituksenani oli/on kirjoittaa semmoinen 24-osainen joulutarina, josta olen nyt ehtinyt kirjoittamaan neljä ensimmäistä osaa. Oikein kovasti haluaisin julkaista siitä päivittäin pätkän, mutta mitäpä jos en ehdikään kirjoittaa sitä saati sitten edes keksi sille jatkoa. En nimittäin itsekään tiedä vielä miten se tarina päättyy. Toinen vaihtoehto olisi laittaa sellainen juutuubi-videojoulukalenteri niin kuin viime vuonnakin, mutta... blaa blaa. Joo, tiedän että tämä nyt on viimeinen asia mistä kannattaa ottaa stressiä, mutta kun olisin ihan tosi halunnut!
Joulu on muutenkin ihan blaah. Ei vaan huvita nyt yhtään.
Haluaisiko joku vaihtaa paikkoja kanssani hetkeksi?
Ps. Selvennyksenä loppuun laitettakoon, että mielialani ei ole ollenkaan niin synkkä kuin ehkä tästä postauksesta olisi voinut päätellä. Olen oikein hyvällä mielellä ja tyytyväinen tähän hetkeen niin kauan kun sysään nuo edellä luetellut asiat pois mielestäni. Oli vain pakko päästää tällainen aivo-oksennus nyt tähän, jos vaikka vähän saisi käsiteltyä näitä asioita samalla.
Edittiä hiukan myöhemmin: Ai niin, tänäänhän selviää tämän vuoden BB:n voittaja. Oikeastaan ihan sama kuka noista voittaa, Harri on kuitenkin kisan moraalinen voittaja! Tyyppi sentään antoi naulata korvanlehtensä läpi ja sai verenmyrkytyksen. Nih!
30. marraskuuta 2008
28. marraskuuta 2008
Still alive
Täällä ollaan! Alive and kicking!
Hiukan on väsymystä ilmassa, mutta se on täysin omaa syytäni kun en ikinä mene ajoissa nukkumaan. Autossa on tullut istuttua useita satoja kilometrejä viimeisen parin päivän aikana ja peukaloita pyöritettyä, tai oltu pyörittelemättä, useita tunteja. Hommiin ei olla oikein vielä kunnolla päästy käsiksi, mutta eiköhän sekin aika ensi viikolla koita. Tämä homma tapahtuu ympäri Suomea eri paikkakunnilla ja hyvin vähän Tampereella. Siksi tulee nyt maakuntamatkailtua muutama viikko oikein kunnolla. Ne aiemmin mainitsemani ensivaikutelmat ovat aika hyvin pitäneet paikkansa vielä toistaiseksi. Harmi vaan, että en viitsi vieläkään eritellä kovin tarkasti, kun koskaan ei tiedä kuka lukee... Sanottakoon nyt vaikka näin, että työkavereissa on tyyppi, josta en pidä niin kovin ja toinen tyyppi, josta pidän kovin. Tämä jälkimmäinen tyyppi on melkein kaksoisolento eräästä toisesta tyypistä, johon olen ihan lääpälläni, joten olen hiukan hämmentynyt. Maailmankaikkeudella on hassu huumorintaju...
Huomenna pitäisi olla yhdet pikkujoulut, mutta erään henkilön sairastuminen on nyt asettanut nuo bileet vähän vaakalaudalle. Toivon mukaan kaikki ovat huomenna terveinä ja mukana temmeltämässä. Jos ei, niin sitten täytyy pitää pienimuotoisemmat pikkujoulut. Varmasti ihan kivat nekin, vaikka tosi harmi jos kaikki eivät kykene kynnelle.
Nyt lyö korvien välissä niin tyhjää, että tahdon laittaa tähän loppuun pitkästä aikaa vain jonkun musavideon. Jotain ihan erilaista musiikkia kuin yleensä laitan, mutta tykkään tästä kappaleesta. Tämä kappale vaatii oikein hymiön. :) Noin.
Hauskaa viikonloppua itse kullekin säädylle!
Hiukan on väsymystä ilmassa, mutta se on täysin omaa syytäni kun en ikinä mene ajoissa nukkumaan. Autossa on tullut istuttua useita satoja kilometrejä viimeisen parin päivän aikana ja peukaloita pyöritettyä, tai oltu pyörittelemättä, useita tunteja. Hommiin ei olla oikein vielä kunnolla päästy käsiksi, mutta eiköhän sekin aika ensi viikolla koita. Tämä homma tapahtuu ympäri Suomea eri paikkakunnilla ja hyvin vähän Tampereella. Siksi tulee nyt maakuntamatkailtua muutama viikko oikein kunnolla. Ne aiemmin mainitsemani ensivaikutelmat ovat aika hyvin pitäneet paikkansa vielä toistaiseksi. Harmi vaan, että en viitsi vieläkään eritellä kovin tarkasti, kun koskaan ei tiedä kuka lukee... Sanottakoon nyt vaikka näin, että työkavereissa on tyyppi, josta en pidä niin kovin ja toinen tyyppi, josta pidän kovin. Tämä jälkimmäinen tyyppi on melkein kaksoisolento eräästä toisesta tyypistä, johon olen ihan lääpälläni, joten olen hiukan hämmentynyt. Maailmankaikkeudella on hassu huumorintaju...
Huomenna pitäisi olla yhdet pikkujoulut, mutta erään henkilön sairastuminen on nyt asettanut nuo bileet vähän vaakalaudalle. Toivon mukaan kaikki ovat huomenna terveinä ja mukana temmeltämässä. Jos ei, niin sitten täytyy pitää pienimuotoisemmat pikkujoulut. Varmasti ihan kivat nekin, vaikka tosi harmi jos kaikki eivät kykene kynnelle.
Nyt lyö korvien välissä niin tyhjää, että tahdon laittaa tähän loppuun pitkästä aikaa vain jonkun musavideon. Jotain ihan erilaista musiikkia kuin yleensä laitan, mutta tykkään tästä kappaleesta. Tämä kappale vaatii oikein hymiön. :) Noin.
Hauskaa viikonloppua itse kullekin säädylle!
26. marraskuuta 2008
Karkkii mässyy namei
Mymskä ja Yllärityttö haastoivat minut tämmöiseen varsin makeaan meemiin.
1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.
2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.
3. Tämän jälkeen haasta vähintään vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät.
4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi.
No tuossahan on tietysti ensimmäisenä vattulakukorvat, jotka ovat ehdottomia suosikkejani. Myös muut korvat ovat hyviä, kunhan toinen puolisko on lakua. Sitten on noita ruskeita pehmeitä ufoja, jotka ovat hyviä. Vadelma- ja lakuveneitä, jotka täytyy syödä sillä tavalla, että laittaa suuhun yhtä aikaa sekä punaisen että mustan. Siksi on ensisijaisen tärkeätä, että niitä on parillinen määrä. Suuria suosikkejani ovat myös nuo persikkakarkit, lakuliput, pehmeät krokot ja perinteiset lakutoukat. Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä liitulakut, jotka toivoisin takaisin karkkipusseihin, mutta voihan niitä irtonakin ostaa. Liitulakujen kanssa täytyy olla kuitenkin tarkka, että ne ovat nimenomaan Leafin liitulakuja eikä jotain feikkejä.
Tuosta puuttuu ainakin vaahtokarkit, joita täytyy olla aina muutamia isoja ja erilaisia (vaikkapa niitä hillotäytteisiä persikoita). Kuvasta puuttuvat myös kinuskikuulat, jotka on aina ihan must, mutta en löytänyt niistä kuvaa! Tuosta puuttuu toki monia muitakin, koska jos pääsen irti Filmtownin irtokarkkiosastolla, niin pussin koko on aina ihan hirmuinen. Ja sitten syön sitä monta viikkoa...
No haastanpa tämän meemin tekemään Annikin, Brimin ja Elegian. Kai te kaikki karkkeja sentään syötte? Muutkin saa kyllä jatkaa, jos alkaa kuola valua jo pelkästä karkkien kuvien katselusta!
1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.
2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.
3. Tämän jälkeen haasta vähintään vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät.
4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi.
No tuossahan on tietysti ensimmäisenä vattulakukorvat, jotka ovat ehdottomia suosikkejani. Myös muut korvat ovat hyviä, kunhan toinen puolisko on lakua. Sitten on noita ruskeita pehmeitä ufoja, jotka ovat hyviä. Vadelma- ja lakuveneitä, jotka täytyy syödä sillä tavalla, että laittaa suuhun yhtä aikaa sekä punaisen että mustan. Siksi on ensisijaisen tärkeätä, että niitä on parillinen määrä. Suuria suosikkejani ovat myös nuo persikkakarkit, lakuliput, pehmeät krokot ja perinteiset lakutoukat. Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä liitulakut, jotka toivoisin takaisin karkkipusseihin, mutta voihan niitä irtonakin ostaa. Liitulakujen kanssa täytyy olla kuitenkin tarkka, että ne ovat nimenomaan Leafin liitulakuja eikä jotain feikkejä.
Tuosta puuttuu ainakin vaahtokarkit, joita täytyy olla aina muutamia isoja ja erilaisia (vaikkapa niitä hillotäytteisiä persikoita). Kuvasta puuttuvat myös kinuskikuulat, jotka on aina ihan must, mutta en löytänyt niistä kuvaa! Tuosta puuttuu toki monia muitakin, koska jos pääsen irti Filmtownin irtokarkkiosastolla, niin pussin koko on aina ihan hirmuinen. Ja sitten syön sitä monta viikkoa...
No haastanpa tämän meemin tekemään Annikin, Brimin ja Elegian. Kai te kaikki karkkeja sentään syötte? Muutkin saa kyllä jatkaa, jos alkaa kuola valua jo pelkästä karkkien kuvien katselusta!
25. marraskuuta 2008
Päänsärky
Olen viettänyt viime aikoina jokseenkin rentoa opiskelijaelämää, eli toisin sanoen en ole tehnyt oikein mitään. Siis mitään tarpeellista, kyllä sitä ajan saa kummasti kuitenkin kulumaan aina johonkin. No nytpä laiskotteluni loppuikin nopeampaa kuin arvasinkaan. Ainakin toistaiseksi. Torstaina pitäisi mennä töihin. Huomenna on yllättävä viimeinen vapaapäivä. Täytyy ottaa siitä ilo irti ja laiskotella kuin viimeistä vapaapäivää. Joulukin tulee sitten kamalan äkkiä, kun on joulun alusen töissä! Miten käy joululahjojen?! Apua, ressi!!!
Tekisi mieleni kertoa erinäisiä seikkoja tuosta työstäni ja etenkin työkavereistani, mutta en taida uskaltaa sanoa paljoakaan, ettei joku nyt sitten osaa laskea 1+1. (Tai kaikkihan te tuon verran toivottavasti osaatte laskea, muuten olisitte vieläkin peruskoulussa). Minulla on joka tapauksessa myöskin vaitiolovelvollisuus. En näe enkä kuule mitään tai jos näen ja kuulenkin, niin en saa hiiskahtaakaan siitä. Jännittävää. Niin joo, enkä tietenkään vielä tunne niitä työkavereita, pari kertaa olen lyhyesti nähnyt, mutta ensivaikutelman perusteella tekisi mieleni kirjoittaa paristakin jutusta (lue: tyypistä). No sen voinen ainakin kertoa, että olen yllättäin ainut naispuoleinen henkilö koko projektissa. Siinä voi olla hyvät ja huonot puolensa. Toivon, että niitä hyviä puolia on enemmän.
Ilmoitusluonteisena asiana vain, että kirjoitteluni tänne saattaa hiukan vähetä muutaman seuraavan viikon aikana. En pysty päivisin olemaan koneella ja iltaisin ei välttämättä jaksa, mikäli pääsen kotiin vasta iltasella joskus. Tai no, saa nyt nähdä. Mutta näin voi käydä ja olette nyt varoitetut. (Ilahduitte kuitenkin). Yritän kuitenkin sen joulukalenterin toteuttaa. Ehkä. Toivottavasti.
Huomenna jatkan sitä karkkimeemiä, johon olen haastettu ja joka on vaatinut tarkkaa puntarointia. Siihen asti...
Se on moro!
24. marraskuuta 2008
Ratiritiralla
Lähdin tänään iltapäivällä alun perin erinäisistä syistä metsästämään ruskeata villalankaa lähimmästä Vapaa Valinnastani. Siellä ei kuitenkaan ollut ruskeata lankaa kuin huopaantuvana versiona. Olin järkyttynyt. Päätin sitten samalla vauhdilla käydä keskustasta hakemassa tarvitsemaani lankaa ja koska keskustassa oli niin kaunista, niin ostosreissustani tulikin lopulta kuvausreissu. Täytyihän se näky ikuistaa, kun ei voi tietää vaikka tämä olisi tämän talven viimeinen oikein kunnon luminen päivä. Sain myös sen ruskean villalangan ostettua.
Tässä hiukan tämän päivän kuvasatoa.
Kadunkulmassa oli valtava lumikinos.
Lumeen oli syttynyt valo.
Jouluvaloja Näsilinnankadulla.
Hiukan tärähtänyt kuva Kauppakadun jouluvaloista, mutta
kun tuo kirkko näytti niin hienolta siellä taustalla.
Se pallura Metson lähettyvillä.
Lisää jouluvaloja jollain kadulla.
Näsinpuiston suihkulähde valaistuna.
Bloggaajanne rämpi lumihangessa.
Mitäpä sitä ei tekisi taiteen vuoksi.
Portti jonnekin.
Vanha kirkko.
Keskustorin joulukuusi on aina vähän köyhä koristeluiltaan.
Paloposti.
Tampereen Teatterikin on joulukoristeltu.
Raatihuone.
Keskustorin suihkulähde suojattuna.
(Tarkkasilmäisimmät saattavat havaita
kuvaajan heijastuksen lasikuvussa).
Siinäpä niitä. Olen salaa valmistellut jonkinlaista joulukalenteri-hommelia tänne blogiin, mutta ei siitä sen enempää vielä, koska en ole varma sen onnistumisesta enkä toteutumisesta. Mutta ehkä, ehkä...
Tässä hiukan tämän päivän kuvasatoa.
Kadunkulmassa oli valtava lumikinos.
Lumeen oli syttynyt valo.
Jouluvaloja Näsilinnankadulla.
Hiukan tärähtänyt kuva Kauppakadun jouluvaloista, muttakun tuo kirkko näytti niin hienolta siellä taustalla.
Se pallura Metson lähettyvillä.
Lisää jouluvaloja jollain kadulla.
Näsinpuiston suihkulähde valaistuna.
Bloggaajanne rämpi lumihangessa.Mitäpä sitä ei tekisi taiteen vuoksi.
Portti jonnekin.
Vanha kirkko.
Keskustorin joulukuusi on aina vähän köyhä koristeluiltaan.
Paloposti.
Tampereen Teatterikin on joulukoristeltu.
Raatihuone.
Keskustorin suihkulähde suojattuna.(Tarkkasilmäisimmät saattavat havaita
kuvaajan heijastuksen lasikuvussa).
Siinäpä niitä. Olen salaa valmistellut jonkinlaista joulukalenteri-hommelia tänne blogiin, mutta ei siitä sen enempää vielä, koska en ole varma sen onnistumisesta enkä toteutumisesta. Mutta ehkä, ehkä...
23. marraskuuta 2008
Tiina bloggaa - lue teksti!
Se olisi kyllä aika ikävää, jos itse sattuisi synnyttämään oudon nimisen vauvan. Tuo on asia, joka ei näy missään ultraäänissä tai muissa testeissä. Ja eihän sitä vauvaa voi palauttaakaan enää siinä vaiheessa. Kohtalo, jota en toivoisi yhdellekään vanhemmalle.
Tuossa uutisessa on kyllä kaikki elementit "Vuoden typerin otsikko" -ehdokkaaksi.
IS
Lopuksi vielä vakavampi rosvosektori.
Lennon on nyt varmasti tosi onnellinen!
Jotta tämä uutinen osattaisiin asettaa oikeisiin mittasuhteisiin, niin kerron pari faktaa:
- Maapallon pinta-ala on 510 065 284,702 km2
- Vatikaanin pinta-ala on 0,44 km2
Yle.fi
21. marraskuuta 2008
Skipiduveinau
Kävin eilen allekirjoittamassa yhden työsopparin. Se on vain määräaikainen (noin kuukauden) ja hyvin osa-aikainen, mutta toivon mukaan siitä nyt jotain iloa edes on. Alunperin kyseessä oli kokopäiväinen määräaikainen, mutta sitten ko. firman täytyi "tarkistaa resurssejaan" ja nyt sitten ei olekaan enää kokopäiväistä työtä tarjota. En tiedä mitä tuo käytännössä tarkoittaa, mutta ei kuulosta kovin lupaavalta. Tyhmä taantuma...
Eilen kun tulin sieltä työsopparin allekirjoittamisjutusta, oli oveni takana kirje Aamulehdeltä. Erikoista siinä kirjeessä oli, että kuoren päällä oli minun osoitteeni ja jonkun miehen nimi. Hämärästi muistin, että sen niminen heppu oli asunut tässä asunnossa ennen minua, eli yli seitsemän vuotta sitten. Spontaanisti avasin kuoren, koska ajattelin kyseessä olevan vain jonkun mainoksen tai tarjouksen. Kuka nyt lähettelisi jotain tärkeitä kirjeitä tyypille seitsemän vuotta vanhaan osoitteeseen. Vaan sepä olikin lasku jostain yrityksen ilmoituksesta yhdessä marraskuisessa Aamulehdessä. Aika omituista. Miten se tyyppi ei ole ilmoittanut nykyistä osoitettaan? Silloin kun muutin tähän, niin aluksi tänne tuli kyseisen miehen nimellä tosi paljon perintäkirjeitä. Heittelin niitä sitten takaisin postiin aina. Nytkin teippasin tuon kuoren takaisin kiinni, kirjoitin päälle "ei asu tässä osoitteessa" ja vein sen tänään postilaatikkoon. Joo, tiedän ettei olisi saanut avata toisen kirjettä, mutta olin ihan varma, että kyseessä on vain joku mainos. Siis seitsemän vuotta hei!
Ostin muuten tuollaiset aivan ihanat Espritin tohvelit itselleni! Minulla on aiemmin ollut sellaiset pörrökarvatohvelit, mutta toisesta on mennyt pohja rikki, joten tarvin uudet. Näin nuo Stockmannin mainoslehdessä ja kävin ostamassa. Niitä oli mustia, ruskeita ja punaisia. Ostin punaiset kun ne oli söpöimmät. Niistä mustalaikullisista tohveleista tuli kyllä mieleen, että Mymskä tarvisi nämä ehdottomasti.
Jos joku muistaa vielä Constantinen American Idolseista jokunen vuosi sitten, niin kuulin tänään Minjalta, että Constantine on kohta nähtävillä Suomen telkkarissakin. Olin ihan tohkeissani, kunnes selvisi MISSÄ hän on nähtävillä. Niin, Kauniissa ja Rohkeissa... Why, oh why? Miksi juuri siinä kaikista televisio-ohjelmista?!? Pöh. Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa: Joko alkaa katsella Kaunareita — tai sitten olla katselematta. Justiinsa muuten pari päivää sitten bongasin hänet Conanista, kun siinä oli joku rock-musikaalijuttu. Onpa se nyt yhtäkkiä kaikkialla.
Ps. Constantine on ihku! Ei vastaväitteitä. ;)
Pps. Tiedän, että ihastuitte ikihyviksi noihin sydänkuvioisiin pöksyihini
Eilen kun tulin sieltä työsopparin allekirjoittamisjutusta, oli oveni takana kirje Aamulehdeltä. Erikoista siinä kirjeessä oli, että kuoren päällä oli minun osoitteeni ja jonkun miehen nimi. Hämärästi muistin, että sen niminen heppu oli asunut tässä asunnossa ennen minua, eli yli seitsemän vuotta sitten. Spontaanisti avasin kuoren, koska ajattelin kyseessä olevan vain jonkun mainoksen tai tarjouksen. Kuka nyt lähettelisi jotain tärkeitä kirjeitä tyypille seitsemän vuotta vanhaan osoitteeseen. Vaan sepä olikin lasku jostain yrityksen ilmoituksesta yhdessä marraskuisessa Aamulehdessä. Aika omituista. Miten se tyyppi ei ole ilmoittanut nykyistä osoitettaan? Silloin kun muutin tähän, niin aluksi tänne tuli kyseisen miehen nimellä tosi paljon perintäkirjeitä. Heittelin niitä sitten takaisin postiin aina. Nytkin teippasin tuon kuoren takaisin kiinni, kirjoitin päälle "ei asu tässä osoitteessa" ja vein sen tänään postilaatikkoon. Joo, tiedän ettei olisi saanut avata toisen kirjettä, mutta olin ihan varma, että kyseessä on vain joku mainos. Siis seitsemän vuotta hei!
Ostin muuten tuollaiset aivan ihanat Espritin tohvelit itselleni! Minulla on aiemmin ollut sellaiset pörrökarvatohvelit, mutta toisesta on mennyt pohja rikki, joten tarvin uudet. Näin nuo Stockmannin mainoslehdessä ja kävin ostamassa. Niitä oli mustia, ruskeita ja punaisia. Ostin punaiset kun ne oli söpöimmät. Niistä mustalaikullisista tohveleista tuli kyllä mieleen, että Mymskä tarvisi nämä ehdottomasti.
Jos joku muistaa vielä Constantinen American Idolseista jokunen vuosi sitten, niin kuulin tänään Minjalta, että Constantine on kohta nähtävillä Suomen telkkarissakin. Olin ihan tohkeissani, kunnes selvisi MISSÄ hän on nähtävillä. Niin, Kauniissa ja Rohkeissa... Why, oh why? Miksi juuri siinä kaikista televisio-ohjelmista?!? Pöh. Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa: Joko alkaa katsella Kaunareita — tai sitten olla katselematta. Justiinsa muuten pari päivää sitten bongasin hänet Conanista, kun siinä oli joku rock-musikaalijuttu. Onpa se nyt yhtäkkiä kaikkialla.
Ps. Constantine on ihku! Ei vastaväitteitä. ;)
Pps. Tiedän, että ihastuitte ikihyviksi noihin sydänkuvioisiin pöksyihini
20. marraskuuta 2008
Ajaton aika
"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Valokuvatorstain 109. haaste.
Kuvassa on Tampereen Sokoksen kello, jossa ei ole ollut enää vuosiin viisareita.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"
Valokuvatorstain 109. haaste.
Kuvassa on Tampereen Sokoksen kello, jossa ei ole ollut enää vuosiin viisareita.
19. marraskuuta 2008
B-lista sukkaa jälleen
Enpä olisi uskonut, että tästä täytyy vieläkin vinkua, mutta...
En ole käyttänyt Blogilistaa juurikaan sitten sen uudistuksen, jonka monet teistä ehkä muistavat ja loput yrittävät torjua muistoistaan. No tänään ajattelin sitten antaa sille mahdollisuuden ja menin tutkailemaan top-listaa. En kovinkaan moneen blogiin ehtinyt klikata itseäni, kun huomasin, että suunnilleen joka toisesta saan seuraavanlaisen ilmoituksen:
Yritin laittaa kehitysblogiin palautetta, mutta kommenttini katosi kuin pieru saharaan. En tiedä sitten olenko joutunut jonnekin ennakkosensuurin kouriin vai minne se katosi, mutta tässäpä se mitä ainakin olisin halunnut sanoa.
BB-talossa kaikki asukkaat saivat tänään tällaiset:
Juu, ihkauudet talvisaapas-cro... *pökr* (Elma-tätiä lainatakseni)
Ps. Oli niin mahdottoman vaikeata tämän postauksen asettelu ja muu, että tekisi mieli seuraavaksi kirjoittaa postaus aiheesta "Blogger sukkaa"...
En ole käyttänyt Blogilistaa juurikaan sitten sen uudistuksen, jonka monet teistä ehkä muistavat ja loput yrittävät torjua muistoistaan. No tänään ajattelin sitten antaa sille mahdollisuuden ja menin tutkailemaan top-listaa. En kovinkaan moneen blogiin ehtinyt klikata itseäni, kun huomasin, että suunnilleen joka toisesta saan seuraavanlaisen ilmoituksen:
Yritin laittaa kehitysblogiin palautetta, mutta kommenttini katosi kuin pieru saharaan. En tiedä sitten olenko joutunut jonnekin ennakkosensuurin kouriin vai minne se katosi, mutta tässäpä se mitä ainakin olisin halunnut sanoa.
Hei!
Selasin tuota top-listaa läpi tänään eikä tarvinnut moneenkaan blogiin klikata itseäni kun huomasin, että kyseisellä listalla on aivan älyttömästi Blogilistalta poistettuja blogeja? Miten se on mahdollista ja mitä järkeä siinä edes on?
Tässä muutama esimerkki:
- 3kympinkriisi
http://www.blogilista.fi/blogi/3kympinkriisi/1185
- Kissoja, kukkia ja käsitöitä http://www.blogilista.fi/blogi/kissoja-kukkia-ja-kasitoita/11050
- Herkun ilmoitusluontoiset asiat http://www.blogilista.fi/blogi/herkun-ilmoitusluontoiset-asiat/3078
- Lost in the Supermarket http://www.blogilista.fi/blogi/lost-in-the-supermarket/4741
Eikös nuo haamublogit voisi jotenkin siivota pois listalta, niin se palvelisi Blogilistan käyttäjiä paremmin ja lyhentäisi top-listaakin?
Myös top-listan sijoitus olisi kiva saada näkyviin suoraan blogin tietoihin, niin ei tarvisi etsiä oman bloginsa sijoitusta selaamalla koko top-listan läpi, mikäli oma sijoitus kiinnostaa.
Kiitos!
BB-talossa kaikki asukkaat saivat tänään tällaiset:
Juu, ihkauudet talvisaapas-cro... *pökr* (Elma-tätiä lainatakseni)
Ps. Oli niin mahdottoman vaikeata tämän postauksen asettelu ja muu, että tekisi mieli seuraavaksi kirjoittaa postaus aiheesta "Blogger sukkaa"...
18. marraskuuta 2008
Sad but true
En meinannut saada viime yönä unta, joten rupesin lukemaan kirjaa Nirvana: The True Story. Kirjan on kirjoittanut kirjan nimen mukaisesti Everett True, joka on joku brittiläinen rockjournalisti tjsp. Minua alkoi jotenkin nyppiä se kirja heti ensimmäisillä riveillä. Johdanto oli niin pitkä ja sekava, että meinasin nukahtaa, mikä tietysti olisi ollut ihan hyvä asia, koska unettomuuden vuoksi aloin lukea sitä. Sekavuuden lisäksi minua ärsytti jotenkin se tapa, jolla teksti on kirjoitettu, tosin se saattaa olla suomentajan vika. Pitäisi varmaan aina lukea alkuperäiskielellä kaikki kirjat. Tuollaisissa elämäkerta- tai bändikirjoissa minua aina ärsyttää yleensäkin se, jos kirjan kirjoittaja nostaa itsensä liian näkyvälle paikalle tekstissä. Minua kiinnostaa se bändi, ei jonkun minulle täysin tuntemattoman ihmisen omat näkemykset asioista. Sitä paitsi jo johdannossa True kirjoitti jotain minun mielestäni melko anteeksiantamatonta*): "Vain veteen piirretty viiva erottaa keskinkertaiset suurista, The Vinesin White Stripesista, Coldplayn Oasisista, grunge-poseeraajat (Offspring, Muse, Alice In Chains) Nirvanasta." Okei, en väitä että AIC olisi Nirvanaa "suurempi", mutta että grunge-poseeraaja? Whatever, dude... Tuo kirja on vieläpä niin jumalattoman paksu (783 sivua hakemistoineen) ja painava, verrattuna siihen että Nirvana oli melko lyhytikäinen yhtye, että sen lukeminen makuuasennossa on todella vaikeata. Varmasti sitä olisi voinut tiivistää ja kiteyttää aika paljon. Mutta toivottavasti se paranee, kunhan pääsee kunnolla vauhtiin.
Kävin tänään Alkossa ostamassa pari pulloa Fresitaa. Molemmat ovat erityisiin juhlatilaisuuksiin, en suinkaan aio niitä yksikseni tissutella kotona. Olen ollut tänään pahoinvoiva enkä jaksanut liikenteeseen lähtiessä meikata tai mitään. Mutta tapahtui jotain todella hämmästyttävää! Minulta ei kysytty papereita Alkossa! Ilmeisesti Fresita ei ole teinien suosimaa ilolientä.
Jotenkin toivoisi, että tulisi sitten kunnon flunssa jos on tullakseen, eikä tämmöinen semitauti. Olo on ihan blaah, mutta ei kuitenkaan silleen oikeasti kipeä, että voisi hyvällä omallatunnolla painua vällyjen väliin.
Olenko muuten ainoa, jonka mielestä merirosvoista tulee ensimmäisenä mieleen aina jotkut taruolennot?
*) Saattoi sisältää ripauksen sarkasmia.
17. marraskuuta 2008
Tosi väskä
Olen onnistunut kehittämään itselleni jonkun köhän alun ja olen ihan vetelä letku. Toivottavasti tästä ei muodostu mitään kunnon flunssaa. Huomenna kirjoitan kuvakertomuksen siitä mitä tänään olen tehnyt, nyt ei jaksa.
Kauniita unia!
Ps. Tänään joku oli googlannut tänne blogiin hakusanoilla "ens kerral mä oon äiti". Sehän on siitä mainoksesta, minkä postasinkin tänne joku aika sitten. Googlaaja löysi perille kyseiseen postaukseen ja sen jälkeen kommentoi siihen, että "TODELLA ärsyttävä mainos!" No, ajanvietteensä kullakin. :D
16. marraskuuta 2008
This is love
Brimin eilisen postauksen innoittamana sain vihdoin aikaiseksi tämän miespostauksen, joka minun on pitänyt tehdä jo kuukauden päivät vähintään... (Itse asiassa kahden kuukauden, olen aloittanut tämän postauksen 18.9.)
Annikki listasi ihannemiehiään (tjsp.) joskus kauan sitten. Ideahan on siis se, että kun listaa ihannemiehensä, niin sitten hyvä haltijakeiu kuulee toiveen ja luo sinulle sen unelmien prinssin, joka koostuu kaikkien noiden miesten parhaista ominaisuuksista. Näin oli käynyt ainakin Muusikottarelle. Ja mitä netissä sanotaan, niin se on totta.
Tämä on kyllä tosi vaikea tehtävä, koska maailmassa on niin paljon ihania uroksia. Sitä paitsi tämä on pakko tehdä julkkishenkilöistä, koska en usko kenenkään IRL-ihannemieheni ilahtuvan omasta kuvastaan näillä sivuilla. Mutta yritetään...
Ehkä on viisainta aloittaa tällä itsestään selvyydellä, eli siis Johnny Deppillä. Se nyt vaan on niin... No siinä on koko paketti. En toki tunne Johnnya henkilökohtaisesti (enkä ketään muutakaan näistä miehistä joten arviot on ihan mutu-tuntumalla, toim.huom.), mutta olen melko varma hänen olevan sekä ulkoisesti että sisäisesti kaunis. Hänen on myös oltava oikeasti yhtä fiksu ja hauska kuin leffoissa. Johnnyssa on kuitenkin miinuspuoli ja se on pituus. Hän kun ei ole minua kuin viitisen senttiä pidempi. Mutta jos nyt tilaisuus tulisi, niin ehkä Johnny saisi tämän puutteen anteeksi.
Sitten on tietysti se Clive Owen. Lääh. Tuo mies on niin karismaattinen, särmikäs, kiihkeä ja sellaisella rujolla tavalla tavattoman komea. Kävin muistaakseni katsomassa leffan Closer, jossa ensimmäisen kerran tein "lähempää tuttavuutta" Cliveen. Hän oli niin pelottavan kiihkeä välillä siinä elokuvassa, että minulta meni melkein jalat alta. Tumma, tulinen ja sitä paitsi mittaa löytyy 189 senttiä, joten menisin varmasti ihan hyytelöksi hänen lähellään. (Miten niin, minullako fiksaatio miesten pituuksista?)
Tämän listauksen voisi oikeastaan jättää näin kahteen, mutta eipä jätetäkään. Pituuden sekä ulkoisen ja sisäisen kauneuden lisäksi miehen pitää olla tietysti hyväkäytöksinen. Mielellään siis sellainen valmiiksi koulutettu, ettei minun tarvitse ruveta leikkimään äitiä. Nämä ominaisuudet löytyvät tietysti parhaiten Jeevesiltä. Ulkoisesti hän (Stephen Fry, se Ainut ja Oikea Jeeves) ei minua miellytä, etenkään hänen nenänsä, koska olen melko nenä-orientoitunut. Nenän on tärkeä. Ruma nenä ei saa olla. (Esim. Adrien Brody good, Owen Wilson bad. Ei pahalla.) Mutta siis herrasmies pitää olla.
Kotimaisesta mieskomeudesta minua miellyttää Antti Reini. Hänessä on jotain semmoista karskiutta ja pahapoikamaisuutta, mutta samaan aikaan hän on ollut myös hyvä isä siinä yhdessä mainoksessa, missä muksut syö paahtoleivistä pelkän keskiosan. Joku hänessä myös ulkoisesti viehättää. Antista on kyllä todella vaikea löytää kuvia netistä. What is up with that? Kuvasta yhdeksi huonoksi puoleksi voisi päätellä tupakoinnin. Ihannemieheni saisi mielellään olla savuton.
Olen viime aikoina katsellut Gilmoren tyttöjä ja Roryn poikaystävistä ehdoton suosikkini on Jess. Jess on niin väärin ymmärretty ja kaltoin kohdeltu. Sellainen paha poika, joka kuitenkaan ei ole tyhmä. Jess on vain vetänyt sellaisen kovan pojan kuoren ylleen ja minä niin kovasti haluaisin pelastaa sen ja antaa sille rakkautta!!!
Ketähän tähän sitten vielä pistäisi? Tätä täytyy kyllä harkita tarkkaan, tämä on niin vakavaa...
Hynynen! Suomen seksikkäin mies tietysti! (Varsin edustava kuva tuossa linkissä). Siis soittaa kitaraa tiukoissa farkuissa ja leveässä haara-asennossa. Tuo riittänee perusteluiksi? Eikö? Tytöt hei? Valitettavasti en löytänyt tähän Hynysestä takaapäin otettua kuvaa tuossa edellä mainitussa asennossa. (Hyi, mitä miesten esineellistämistä!) Hynyseltä kyllä ehkä lyhentäisin vähän partaa ja harjaisin hiukset, muuten ei valittamista.
Ja tietysti viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Paul Newman. Todella klassisella tavalla komea mies, upea vartalo (nuorena) ja suunnilleen ainut ihminen tai ainakin filmitähti maailmassa, joka eli pitkässä (50 vuotta) ja onnellisessa avioliitossa. Ja nuo silmät... Paulilla oli myös elämänarvot kohdallaan. Esimerkiksi kaikki hänen ruokatarvike-yrityksensä tuottamat voitot lahjoitetaan Newman's Own Foundationin kautta hyväntekeväisyyteen. Ja eläinrakaskin kuvasta päätellen. Hieno mies. May he rest in peace.
Lopuksi vielä turmelen tämä kevyen ja pilke silmäkulmassa tehdyn postauksen totisella pohdinnalla.
Ihan oikeastihan kyllä haluan sellaisen miehen, jonka kanssa minulla on hauskaa. En osaa kuvitellakaan eläväni miehen kanssa, jonka kanssa elämä olisi totista vääntöä loppuun asti. Tärkeää on, että hän saa minut nauramaan ja minä myöskin hänet. Kaiken hauskuuden lomassa on kuitenkin hyvä pystyä myös keskustelemaan. Tahdon miehen, jonka seurassa en tunne itseäni tyhmäksi, mutta jonka seurassa minun myöskään ei tarvitse olla koko ajan niin uskomattoman fiksu ja filmaattinen. Haluan siis, että voin olla hänen kanssaan oma itseni, ja että tunnen oloni rennoksi sekä turvalliseksi. Suotavaa olisi jonkinlaiset samanlaiset elämänarvot ja ajatusmaailmojen yhteneväisyydet. Ja joka tekee kanssani juttuja eikä ole vain tylsä sekä hannaava sohvaperuna.
Niin joo, ja tietty sen miehen pitää myös olla vähintään 185 senttiä pitkä, kiharatukkainen, tykkää ja osaa laittaa ruokaa (muuten pääasiallinen ravinnon lähteemme on mikroruoka) ja plussaa on, jos osaa soittaa kitaraa.
Piste.
Annikki listasi ihannemiehiään (tjsp.) joskus kauan sitten. Ideahan on siis se, että kun listaa ihannemiehensä, niin sitten hyvä haltijakeiu kuulee toiveen ja luo sinulle sen unelmien prinssin, joka koostuu kaikkien noiden miesten parhaista ominaisuuksista. Näin oli käynyt ainakin Muusikottarelle. Ja mitä netissä sanotaan, niin se on totta.
Tämä on kyllä tosi vaikea tehtävä, koska maailmassa on niin paljon ihania uroksia. Sitä paitsi tämä on pakko tehdä julkkishenkilöistä, koska en usko kenenkään IRL-ihannemieheni ilahtuvan omasta kuvastaan näillä sivuilla. Mutta yritetään...
Ehkä on viisainta aloittaa tällä itsestään selvyydellä, eli siis Johnny Deppillä. Se nyt vaan on niin... No siinä on koko paketti. En toki tunne Johnnya henkilökohtaisesti (enkä ketään muutakaan näistä miehistä joten arviot on ihan mutu-tuntumalla, toim.huom.), mutta olen melko varma hänen olevan sekä ulkoisesti että sisäisesti kaunis. Hänen on myös oltava oikeasti yhtä fiksu ja hauska kuin leffoissa. Johnnyssa on kuitenkin miinuspuoli ja se on pituus. Hän kun ei ole minua kuin viitisen senttiä pidempi. Mutta jos nyt tilaisuus tulisi, niin ehkä Johnny saisi tämän puutteen anteeksi.
Sitten on tietysti se Clive Owen. Lääh. Tuo mies on niin karismaattinen, särmikäs, kiihkeä ja sellaisella rujolla tavalla tavattoman komea. Kävin muistaakseni katsomassa leffan Closer, jossa ensimmäisen kerran tein "lähempää tuttavuutta" Cliveen. Hän oli niin pelottavan kiihkeä välillä siinä elokuvassa, että minulta meni melkein jalat alta. Tumma, tulinen ja sitä paitsi mittaa löytyy 189 senttiä, joten menisin varmasti ihan hyytelöksi hänen lähellään. (Miten niin, minullako fiksaatio miesten pituuksista?)
Tämän listauksen voisi oikeastaan jättää näin kahteen, mutta eipä jätetäkään. Pituuden sekä ulkoisen ja sisäisen kauneuden lisäksi miehen pitää olla tietysti hyväkäytöksinen. Mielellään siis sellainen valmiiksi koulutettu, ettei minun tarvitse ruveta leikkimään äitiä. Nämä ominaisuudet löytyvät tietysti parhaiten Jeevesiltä. Ulkoisesti hän (Stephen Fry, se Ainut ja Oikea Jeeves) ei minua miellytä, etenkään hänen nenänsä, koska olen melko nenä-orientoitunut. Nenän on tärkeä. Ruma nenä ei saa olla. (Esim. Adrien Brody good, Owen Wilson bad. Ei pahalla.) Mutta siis herrasmies pitää olla.
Kotimaisesta mieskomeudesta minua miellyttää Antti Reini. Hänessä on jotain semmoista karskiutta ja pahapoikamaisuutta, mutta samaan aikaan hän on ollut myös hyvä isä siinä yhdessä mainoksessa, missä muksut syö paahtoleivistä pelkän keskiosan. Joku hänessä myös ulkoisesti viehättää. Antista on kyllä todella vaikea löytää kuvia netistä. What is up with that? Kuvasta yhdeksi huonoksi puoleksi voisi päätellä tupakoinnin. Ihannemieheni saisi mielellään olla savuton.
Olen viime aikoina katsellut Gilmoren tyttöjä ja Roryn poikaystävistä ehdoton suosikkini on Jess. Jess on niin väärin ymmärretty ja kaltoin kohdeltu. Sellainen paha poika, joka kuitenkaan ei ole tyhmä. Jess on vain vetänyt sellaisen kovan pojan kuoren ylleen ja minä niin kovasti haluaisin pelastaa sen ja antaa sille rakkautta!!!
Ketähän tähän sitten vielä pistäisi? Tätä täytyy kyllä harkita tarkkaan, tämä on niin vakavaa...
Hynynen! Suomen seksikkäin mies tietysti! (Varsin edustava kuva tuossa linkissä). Siis soittaa kitaraa tiukoissa farkuissa ja leveässä haara-asennossa. Tuo riittänee perusteluiksi? Eikö? Tytöt hei? Valitettavasti en löytänyt tähän Hynysestä takaapäin otettua kuvaa tuossa edellä mainitussa asennossa. (Hyi, mitä miesten esineellistämistä!) Hynyseltä kyllä ehkä lyhentäisin vähän partaa ja harjaisin hiukset, muuten ei valittamista.
Ja tietysti viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Paul Newman. Todella klassisella tavalla komea mies, upea vartalo (nuorena) ja suunnilleen ainut ihminen tai ainakin filmitähti maailmassa, joka eli pitkässä (50 vuotta) ja onnellisessa avioliitossa. Ja nuo silmät... Paulilla oli myös elämänarvot kohdallaan. Esimerkiksi kaikki hänen ruokatarvike-yrityksensä tuottamat voitot lahjoitetaan Newman's Own Foundationin kautta hyväntekeväisyyteen. Ja eläinrakaskin kuvasta päätellen. Hieno mies. May he rest in peace.
Lopuksi vielä turmelen tämä kevyen ja pilke silmäkulmassa tehdyn postauksen totisella pohdinnalla.
Ihan oikeastihan kyllä haluan sellaisen miehen, jonka kanssa minulla on hauskaa. En osaa kuvitellakaan eläväni miehen kanssa, jonka kanssa elämä olisi totista vääntöä loppuun asti. Tärkeää on, että hän saa minut nauramaan ja minä myöskin hänet. Kaiken hauskuuden lomassa on kuitenkin hyvä pystyä myös keskustelemaan. Tahdon miehen, jonka seurassa en tunne itseäni tyhmäksi, mutta jonka seurassa minun myöskään ei tarvitse olla koko ajan niin uskomattoman fiksu ja filmaattinen. Haluan siis, että voin olla hänen kanssaan oma itseni, ja että tunnen oloni rennoksi sekä turvalliseksi. Suotavaa olisi jonkinlaiset samanlaiset elämänarvot ja ajatusmaailmojen yhteneväisyydet. Ja joka tekee kanssani juttuja eikä ole vain tylsä sekä hannaava sohvaperuna.
Niin joo, ja tietty sen miehen pitää myös olla vähintään 185 senttiä pitkä, kiharatukkainen, tykkää ja osaa laittaa ruokaa (muuten pääasiallinen ravinnon lähteemme on mikroruoka) ja plussaa on, jos osaa soittaa kitaraa.
Piste.
Ensilumi!
Täällä sataa lunta! Todella pientä lunta, joka sulaa heti kun maahan osuu, mutta lunta kuitenkin.
Yllä kuvallista todistusmateriaalia.
Yllä kuvallista todistusmateriaalia.
15. marraskuuta 2008
Testituloksia
Tämmönen.
Täältä kannattaa lukea mistä tietää aikooko kissasi kolkata sinut!
Ja sit tämmönen tän kautta.
You are 76% Elektra King
You appear totally irresistible but inside you are an electrifying siren. Once you have fluttered your eyes and caught someone in your spell there is no way out. As soon as you have sacrificed one victim you are already on the lookout for the next one.
Hi hi.
Täältä kannattaa lukea mistä tietää aikooko kissasi kolkata sinut!
Ja sit tämmönen tän kautta.
You are 76% Elektra King
From the movie The World Is Not Enough (1999)
You appear totally irresistible but inside you are an electrifying siren. Once you have fluttered your eyes and caught someone in your spell there is no way out. As soon as you have sacrificed one victim you are already on the lookout for the next one.
Hi hi.
14. marraskuuta 2008
You're lost little girl
Löysin pari päivää sitten uudelleen erään itseltäni kateissa olleen blogin, jota en tässä nyt nimeltä mainitse enkä linkitä, koska se on salasanasuojattu nykyään. Minulla menikin pikkutunneille asti, kun päivitin tietoni ajantasalle. No kuitenkin, kyseisessä blogissa oltiin listattu asioita, joita haluaisi tehdä ennen kuolemaa. Itse haluaisin ainakin...
* saada jonkinlaisen vakauden elämääni. Tarkoitan siis työpaikkaa ja taloudellista tilannetta.
* ostaa jonkun oikein kivan asunnon jostain, mielellään läheltä keskustaa. Tampereen tai sitten jonkun muun isohkon kaupungin keskustaa.
* kaksijalkaisen kumppanin sinne asuntoon elelemään kanssani
* ehkä mahdollisesti myös pienempiä kaksijalkaisia, mikäli se isompi kaksijalkainen on hyvä puhumaan ympäri tai jos biologinen kelloni herää pölykerroksensa alta jossain vaiheessa.
* pysyä hyvissä ja lämpöisissä väleissä jo olemassa olevien ystävieni kanssa, ja löytää uusia ihania ystäviä.
* paljon yhteistä aikaa ja rakkautta kaikkien kolmessa edellisessä kohdassa mainittujen kanssa.
* matkustella paljon eri paikoissa ympäri maailmaa.
* nähdä ja kokea kaikenlaista erilaista.
* käydä Toolin keikalla.
* päästä vielä jossain vaiheessa vähintään yhtä hyvään kuntoon kuin olin joskus vuosituhannen vaihteessa. Silloin kun jaksoin käydä kuntosalilla aktiivisesti 2-3 kertaa viikossa. Nykyään pelkkä ajatus kuntosalille lähtemisestä väsyttää...
* kissoja. Paljon kissoja. Tai pari.
* viettää monta virkeätä eläkevuotta sen jälkeen, kun olen täyttänyt velvollisuuteni tätä yhteiskuntaa kohtaan.
* voittaa lotossa päävoitto.
* olla vain onnellinen.
Varmaan on paljon kaikkia muitakin juttuja joita haluaisin tehdä ja kokea vielä tämän elämän aikana, mutta en nyt keksi enempää.
Joskus, tai aika useinkin, minut valtaa sellainen tunne kuin olisin näkymätön. Listaan myös mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä näkymättömänä.
* Ainakin voisi matkustella ilmaiseksi. Voisi hypätä pummilla busseihin, juniin ja lentokoneisiin, eikä tarvisi jonottaa tulleihin eikä passitarkastuksiin. Tietysti matkalaukkujen kannalta tämä saattaisi olla haasteellisempaa, mikäli ne eivät olisi myöskin näkymättömiä.
* Voisin muuttaa asumaan johonkin hylättyyn hienoon vanhaan kartanoon, jota alettaisiin sen jälkeen kutsua "kummitustaloksi".
* Kävisin ilmaiseksi katsomassa leffoja ja konsertteja. Ei olisi enää väliä tulisiko joku lempibändini Suomeen, koska voisin hypätä lentokoneeseen ja matkustaa katsomaan heitä jonnekin muualle. Voisin myös yöpyä ilmaiseksi hienoimmissa hotelleissa, jos vaan onnistun luikahtamaan ovenraosta vapaaseen huoneeseen.
* Tekisin kaikenlaisia "ihmetekoja" ja leikkisin supersankaria. Laittaisin pahikset kärsimään teoistaan ja palkitsisin hyviksiä. Poistaisin vääryydet maailmasta.
* En välittäisi enää siitä mitä päälleni laittaisin, kun ei vaatteita kuitenkaan kukaan näkisin, kun olisin näkymätön. Pukeutuisin vain jos se olisi tarkenemisen kannalta välttämätöntä.
* Vakoilisin salaa ihmisiä. Kuulisin kaikki salaisuudet ja rikastuisin soittelemalla Seiskaan juoruja.
Voi mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä, jos muut eivät näkisi!
Seiskan juoruista tulikin mieleeni, että Tukiainen on vissiin melko heikossa hapessa. Ei ottanut malarian estolääkitystä lähtiessään Afrikkaan ja nyt tyhmästä päästä sitten kärsii koko ruumis. Vaikka olenkin Jossulle naureskellut täällä, niin toivon nyt silti hänen selviävän hengissä tuosta malariastaan.
Parempaa viikonloppua teille, älkääkä leikkikö terveydellänne!
* saada jonkinlaisen vakauden elämääni. Tarkoitan siis työpaikkaa ja taloudellista tilannetta.
* ostaa jonkun oikein kivan asunnon jostain, mielellään läheltä keskustaa. Tampereen tai sitten jonkun muun isohkon kaupungin keskustaa.
* kaksijalkaisen kumppanin sinne asuntoon elelemään kanssani
* ehkä mahdollisesti myös pienempiä kaksijalkaisia, mikäli se isompi kaksijalkainen on hyvä puhumaan ympäri tai jos biologinen kelloni herää pölykerroksensa alta jossain vaiheessa.
* pysyä hyvissä ja lämpöisissä väleissä jo olemassa olevien ystävieni kanssa, ja löytää uusia ihania ystäviä.
* paljon yhteistä aikaa ja rakkautta kaikkien kolmessa edellisessä kohdassa mainittujen kanssa.
* matkustella paljon eri paikoissa ympäri maailmaa.
* nähdä ja kokea kaikenlaista erilaista.
* käydä Toolin keikalla.
* päästä vielä jossain vaiheessa vähintään yhtä hyvään kuntoon kuin olin joskus vuosituhannen vaihteessa. Silloin kun jaksoin käydä kuntosalilla aktiivisesti 2-3 kertaa viikossa. Nykyään pelkkä ajatus kuntosalille lähtemisestä väsyttää...
* kissoja. Paljon kissoja. Tai pari.
* viettää monta virkeätä eläkevuotta sen jälkeen, kun olen täyttänyt velvollisuuteni tätä yhteiskuntaa kohtaan.
* voittaa lotossa päävoitto.
* olla vain onnellinen.
Varmaan on paljon kaikkia muitakin juttuja joita haluaisin tehdä ja kokea vielä tämän elämän aikana, mutta en nyt keksi enempää.
Joskus, tai aika useinkin, minut valtaa sellainen tunne kuin olisin näkymätön. Listaan myös mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä näkymättömänä.
* Ainakin voisi matkustella ilmaiseksi. Voisi hypätä pummilla busseihin, juniin ja lentokoneisiin, eikä tarvisi jonottaa tulleihin eikä passitarkastuksiin. Tietysti matkalaukkujen kannalta tämä saattaisi olla haasteellisempaa, mikäli ne eivät olisi myöskin näkymättömiä.
* Voisin muuttaa asumaan johonkin hylättyyn hienoon vanhaan kartanoon, jota alettaisiin sen jälkeen kutsua "kummitustaloksi".
* Kävisin ilmaiseksi katsomassa leffoja ja konsertteja. Ei olisi enää väliä tulisiko joku lempibändini Suomeen, koska voisin hypätä lentokoneeseen ja matkustaa katsomaan heitä jonnekin muualle. Voisin myös yöpyä ilmaiseksi hienoimmissa hotelleissa, jos vaan onnistun luikahtamaan ovenraosta vapaaseen huoneeseen.
* Tekisin kaikenlaisia "ihmetekoja" ja leikkisin supersankaria. Laittaisin pahikset kärsimään teoistaan ja palkitsisin hyviksiä. Poistaisin vääryydet maailmasta.
* En välittäisi enää siitä mitä päälleni laittaisin, kun ei vaatteita kuitenkaan kukaan näkisin, kun olisin näkymätön. Pukeutuisin vain jos se olisi tarkenemisen kannalta välttämätöntä.
* Vakoilisin salaa ihmisiä. Kuulisin kaikki salaisuudet ja rikastuisin soittelemalla Seiskaan juoruja.
Voi mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä, jos muut eivät näkisi!
Seiskan juoruista tulikin mieleeni, että Tukiainen on vissiin melko heikossa hapessa. Ei ottanut malarian estolääkitystä lähtiessään Afrikkaan ja nyt tyhmästä päästä sitten kärsii koko ruumis. Vaikka olenkin Jossulle naureskellut täällä, niin toivon nyt silti hänen selviävän hengissä tuosta malariastaan.
Parempaa viikonloppua teille, älkääkä leikkikö terveydellänne!
13. marraskuuta 2008
12. marraskuuta 2008
Suklaamurokeksit
Tänään Tiinan keittiössä leivotaan. Tämä on jonkin verran haastavampi kuin tuo omenapiirakka viimeksi, mutta koittakaa pysyä mukana!
Ihan ensimmäiseksi täytyy mennä johonkin hyvin varustettuun ruokakauppaan ja etsiä sieltä pakastealtaasta tämmöinen Myllyn Paras suklaamuropakastecookietaikina. Tähän vaiheeseen menee suurin osa valmistukseen kuluvasta ajasta, etenkin jos taikinaa ei myydä lähikaupassasi.
Avaa pakkaus ja ota taikina levyt sulamaan öbaut vartiksi. Ehdit hyvin vaikka mesettää tai päästää kissan ulos tässä välissä.
Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen.
Kun taikinalevyt ovat sulaneet, jaa ne kahdeksaan tismalleen samankokoiseen palaseen. Siis kahdeksan per levy. Tai ehkä lukumäärä ei ole niin kovin tarkka. Jos haluaa jännitystä elämäänsä, niin voi leikata ne vaikkapa kymmeneen samankokoiseen palaseen tai kahteentoista erikokoiseen palaseen.
Maista vähän taikinaa tässä välissä. Totea se oikein maukkaaksi.
Pelasta tässä välissä leppäkerttu, joka on jostain eksynyt sisälle ja lähestyy uhkaavasti leipomuksiasi. Tai onko se nyt pelastamista varsinaisesti, jos sen heittää sisältä lämpöisestä ja kuivasta ulos kylmään ja märkään. Oh well...
Pyörittele nämä ennen pelastusoperaatiota neliöiksi leikkaamasi palaset pikkukätösissäsi pyöreiksi palleroiksi.
Litistä taikinapallerot maltillisesti kauniiksi ja symmetrisiksi cookien näköisiksi lätysköiksi ja laita pelti uuniin. (Niin, siis aiemmin ohjeissa tietysti olisi ehkä kannattanut mainita, että ota uunipelti ja levitä sille leivinpaperia, jonka päällä nämä toimenpiteet kannattaa suorittaa. No, ehditte vielä korjata tilanteen. Ehkä.)
Väännä munakello hälyttämään noin 10 minuutin kuluttua, mutta kannattaa tarkkailla kuitenkin uunia välillä, ettei cookiet pääse kärähtämään. Se kun on niin uunikohtaista. Minun uunini on melko äkäistä laatua.
Kun munakello pärähtää soimaan, tai muuten toteat hetken koittaneen, ota suklaamurokeksit uunista. Kannattaa ehkä antaa jäähtyä hetki, jos ei halua polttaa suutansa. (Voi että kun muuten rupesikin tekemään kaakaota mieli tässä kohtaa)...
Syö ja bloggaa tapahtuneesta.
And that's the way the cookie crumbles!(*
*) Kuka tietää mistä leffasta?
Ihan ensimmäiseksi täytyy mennä johonkin hyvin varustettuun ruokakauppaan ja etsiä sieltä pakastealtaasta tämmöinen Myllyn Paras suklaamuropakastecookietaikina. Tähän vaiheeseen menee suurin osa valmistukseen kuluvasta ajasta, etenkin jos taikinaa ei myydä lähikaupassasi.
Avaa pakkaus ja ota taikina levyt sulamaan öbaut vartiksi. Ehdit hyvin vaikka mesettää tai päästää kissan ulos tässä välissä.
Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen.
Kun taikinalevyt ovat sulaneet, jaa ne kahdeksaan tismalleen samankokoiseen palaseen. Siis kahdeksan per levy. Tai ehkä lukumäärä ei ole niin kovin tarkka. Jos haluaa jännitystä elämäänsä, niin voi leikata ne vaikkapa kymmeneen samankokoiseen palaseen tai kahteentoista erikokoiseen palaseen.
Maista vähän taikinaa tässä välissä. Totea se oikein maukkaaksi.
Pelasta tässä välissä leppäkerttu, joka on jostain eksynyt sisälle ja lähestyy uhkaavasti leipomuksiasi. Tai onko se nyt pelastamista varsinaisesti, jos sen heittää sisältä lämpöisestä ja kuivasta ulos kylmään ja märkään. Oh well...
Pyörittele nämä ennen pelastusoperaatiota neliöiksi leikkaamasi palaset pikkukätösissäsi pyöreiksi palleroiksi.
Litistä taikinapallerot maltillisesti kauniiksi ja symmetrisiksi cookien näköisiksi lätysköiksi ja laita pelti uuniin. (Niin, siis aiemmin ohjeissa tietysti olisi ehkä kannattanut mainita, että ota uunipelti ja levitä sille leivinpaperia, jonka päällä nämä toimenpiteet kannattaa suorittaa. No, ehditte vielä korjata tilanteen. Ehkä.)
Väännä munakello hälyttämään noin 10 minuutin kuluttua, mutta kannattaa tarkkailla kuitenkin uunia välillä, ettei cookiet pääse kärähtämään. Se kun on niin uunikohtaista. Minun uunini on melko äkäistä laatua.
Kun munakello pärähtää soimaan, tai muuten toteat hetken koittaneen, ota suklaamurokeksit uunista. Kannattaa ehkä antaa jäähtyä hetki, jos ei halua polttaa suutansa. (Voi että kun muuten rupesikin tekemään kaakaota mieli tässä kohtaa)...
Syö ja bloggaa tapahtuneesta.
And that's the way the cookie crumbles!(*
*) Kuka tietää mistä leffasta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
