Hey now, we've got to make it rain somehow

Lainasin Yleltä ja Zepalta tämmöisen listan. Eli "postaa nämä 10 kesäkuvaa, niin elämäsi näyttää täydelliseltä".

Kyllä vaan nyt näette, miten täydellinen kesä minulla on ollut!

1. Kesävarpaat



Nämä ovat minun ihan omat varpaat. Ja joku perhonen, joka siihen istahti.

2. Mansikkakakku



Ite tein. Tietysti.

3. Viiniä tai skumppaa



Valkkaria mökin terassilla.



Tai vähän perinteisemmin kossupullo puuvajan takana.

4. Reipas urheilusuoritus



Tuo ei välttämättä näytä reippaalta suoritukselta, mutta meikäläisen epänormaalin alhaisilla sykkeillä tuo todellakin oli reipas suoritus. Porrastreeniä, juoksua jne. Tuota suoritusta ennen korkein minulta mitattu syke oli 152 bpm. Itse suorituksista ei ole kuvia olemassa, koska enpä juuri kuljeta puhelinta/kameraa mukana urheillessani.

5. Kirja



Kirjan alla varvastossut ikään kuin todisteena, että kesä ja ulkona ollaan lukemassa.

6. Hauska kuva lapsista



Kuvassa jotain täysin minulle tuntemattomia lapsia ja lapsenmielisiä ruokkimassa alpakkaa. Sori siitä.

7. Luonto ja eläimet



Hullu lokki (huomaa heijastus järven pinnasta) hyökkii telkkäpesueen päälle.



Toinen varmaan yhtä hullu lokki itselleen luontaisten lihapatojen ääressä.

8. Festivaalihuumaa



Hän relaa.



Tummempi käsi on meikäläisen.

9. Pieleen mennyt leivonnainen tai hiileksipalanut makkara



Minun leivonnaisenihan eivät mene pilalle, mutta ihan lesoillakseni laitoin kuvan juhannuksen lettukesteistä.



Bonuksena Omar-munkkikahvit mökillä.

10. Born to be wild



Pakaasini odottelemassa reissuun lähtöä.



Meikäläisen autenttinen mökkilook. Born to be wild, sanos!


Vamos!

Kirjasto

Metson katto sisäpuolelta. 

Koska en kehdannut mennä selälleni makaamaan lattialle, niin otin kuvan noin vyötärön korkeudeltani täysin tähtäämättä. Yllättävän onnistunut tuli, vaikka yläreunassa näkyy kyllä joku kaulahuivini tms. varjo.

Valokuvatorstain 271. haaste.

***

Edellinen oli varsinainen osallistuminen Valokuvatorstaihin, mutta koska otin enemmänkin kuvia, tuli tästä varsinainen tutkielma kirjastosta.

Vanha kirjastotalo Tampereella.

Täällä kävimme lainaamassa kirjoja silloin kun minä olin pieni.

Ja se uusi kirjasto, eli ihan tuttujen kesken vain Metso, avattiin vuonna 1986.

Kirjastossa oli esillä historian havinaa.

Kirjastossa voi lueskella mukavasti vaikka pallotuolissa.

Muumi vahtii Muumilaakson ulkopuolella.

Kaikki kuvat saa klikkaamalla isommaksi.

Neljäs käsi

Hanna heitti haasteen. Hyvä, saadaan jotain eloa tähänkin blogiin.


Säännöt:

1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.


Tämä oli vähän hankalaa, koska kuvani ovat järjestelmällisessä epäjärjestyksessä. En pysty tarkalleen määrittelemään juuri neljättä kansiota, joten otin kahden eri kuvahakemiston alta neljännet kansiot ja niistä neljännet kuvat.




Tämä ensimmäinen kuva on otettu viime maaliskuussa. Arvelisin, että mökillä tai jossain sen lähimaastossa. Olin jonkun hetkellisen mielenhäiriön seurauksena viettämässä pitkän viikonlopun mökillä vanhempieni kanssa, vaikka oikeasti inhoan yhdistelmää talvi ja mökkeily. Talvella mökillä ei ole mitään kuvattavaakaan, kuten kuvasta saatatte huomata. Kai tuossa joku taiteellinen näkemys on ollut taustalla.




Toinen kuva on otettu viime kesäkuussa Aleksanterin hautausmaalla Tampereella. Se oli sateinen päivä, kuten taisi koko alkukesä olla, mutta halusin kuitenkin käydä kuvailemassa noita vanhoja hautakiviä. Harmillisen moni niistä on rikkoutunut ajan saatossa.


Haastan Minjan, Mymskän, Elegian ja Annikin. Haastautua saavat myös muut halukkaat ja haastetta saa minun luvallani vapaasti soveltaa, mikäli se neljäs kuva nyt justiinsa ei ole julkaisukelpoista tavaraa.


Ps. How to suck at Facebook!

Maisemia, sorsia ja muita metsän eläimiä

Otin tänään kameran mukaan, kun menin rantsuun istuskelemaan. Tässä hiukan satoa. Klikkaamalla saa kuvat isommiksi, klik klik.

Lokit seistä jököttivät keskellä järveä.

Moottorisorsa. Vana vain jäi jälkeen.

Pilvet Tampereen yllä.

Palanen Näsijärveä.

Hienon sininen sinisorsa.

Pilvi.

Särkänniemi järveltä päin nähtynä.

Pieni polku vei suoraan järveen.

Kaveri marssii tomerana.

Luulin, että puskassa kahisi puuma, mutta ei se ollutkaan.

Ihmisen lapsi lenteli.

Västäräkki tuumailee.

Toinenkin tällainen karvainen metsän eläin.

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...

Pidin lauantaina synttärikekkerit hiukan jälkikäteen.



Väänsin oikein täytekakunkin, vaikka oikeasti salaisuuteni oli kyllä kaupan valmis kakkupohja. Kakkupohja on kyllä tosi helppo tehdä itse, mutta vihaan sitä kolmeen kerrokseen halkaisemista ja sitä paitsi kakkuvuokani on niin surkea, että siihen tarttuu kaikki aina kiinni vaikka miten voitelisi ja jauhottaisi.



Vieraitakin oli. En nyt mainitse nimeltä kuvassa näkyvää aasia (vasemmalla, siis) enkä myöskään tuota erästä bloggaajaa, jonka kanssa jaan saman geeniperimän.




Yllä pitelen halausotteessa saamaani lahjaa. Luinkin sen jo. Hauska kirja. Ja hyviä kuvia, tietty. Näytän ilmeisesti jotenkin häijyltä hymyillessäni, mikäli minusta ei näy muuta kuin silmät.

Tuollaisia kirjoja lukiessa vaan aina ahdistun, kun ärsyttää miksen itse voi osata sanailla yhtä näppärästi. Samaa ilmiötä ei esiinny lukiessani proosaa, koska en itse edes yritä kirjoittaa sellaista, mutta tuollaista päiväkirjamaista tekstiä tai erityisen hyvää blogia lukiessani tunnen aina pienen kateudenpiston jossain päin ruumistani. Ihan pakko lainata tähän yksi esimerkkikohta tuosta kirjasta, kai se on sallittua.

"Menemme parvekkeelle ja törmäämme omituiseen, primitiiviseen näkyyn. Pihalla työskentelee maalainen. Hänen maansiirtokoneensa ja kuorma-autonsa ympärillä käy kuhina, kun paikalliset, pienipäiset, hampaattomat farkkuhaalarimiehet taputtavat karvaisia käsiään banjonsoiton tahtiin. Crocs-jalkineiden kirkkaat värit välkkyvät usvaisessa aamussa. Katsomme toisiamme ja päätämme vetää sellaiset lärvit, etteivät nämä hämmentävät heimorituaalit häiritse uniamme."

Ehkä tuohon kirjaan olisi pitänyt lisätä varoitus napatyrästä tai mitä nyt ikinä voikaan seurata ylenpalttisesta hihityksestä.




Sain myös kirjan ohessa ihan älyttömän hienon onnittelukortin, tietysti lahjan teemaan sopivan. Hohoo.

No, onneksi pahin on nyt jo ohi, eikä tarvitse melkein vuoteen taas vanheta ollenkaan. Älkääkä nyt vaan enää onnitelko, kun itse epäonnisesta tapahtumasta on jo niin monta päivää.

Sunrise, sunrise, looks like morning in your eyes...

Klikkaa isommaksi!

Heräsin joskus neljän aikaan aamuyöllä ja ihmettelin, kun sänkyni vieressä seinässä oli kirkkaanpunainen valoläikkä. Nousin ylös kurkkaamaan ikkunasta ja puiden välistä näkyi ihan mielettömän hieno auringonnousu. Aurinko oli valtavan kokoinen ja aivan kirkkaanpunainen tulipallo. Näytti melkein siltä, kuin kuuset olisivat syttyneet tuleen. Nuo kuvat saivat tallennettua varmasti vain murto-osan totuudesta.




Harmi, että olin sen verran uninen ja väsynyt, ettei tullut mieleenkään lähteä jonnekin ulos, vaan tyydyin kuvaamaan auringonnousua vain ikkunan ja puiden läpi.

Kuunnelkaa.

Voi taivas!