henkinen mummoutuminen

Tiedättehän, kun sanotaan, että meissä jokaisessa asuu pieni mummo? Minusta tuntuu, että tämä oma mummoni on tehnyt hulkmaisen muodonmuutoksen, enkä tiedä, onko tämä käsistä riistäytynyt mummoutuminen uhka vai mahdollisuus. Koska asioiden listaaminen on tarjouspullien ostamisen jälkeen paras asia maailmassa, kirjoitin ylös muutaman huomion.

- suhtautumiseni teineihin on muuttunut. Muutama vuosi sitten en tiennyt mitään ärsyttävämpää kuin purkkaa/nuuskaa/paskaa jauhavat teinit, mutta nyt tekisi mieli käydä vähän nipistelemässä poskesta näitä söpöläisiä. Samalla toki kyllä kertoisin, että kyllä se elämä siitä moniulotteisemmaksi muuttuu, ja eritoten painottaisin sitä, että tuossa iässä ei vielä tiedetä mistään mitään ja käskisin pukea enemmän vaatetta ylle. Yksi konkreettinen esimerkki tästä kohdasta on muuten se, että ennen aaaaaws voi miten söpöä -reaktioita herättänyt poppari Robin ei enää oikein sykähdytä. Luulen, että se johtuu siitä, että hän on täysi-ikäistynyt. Olen onneksi valinnut uuden uhrin näille isoäidillisille tunteilleni, 16-vuotiaan Isac Elliotin. Siinäpä vasta kuulkaa hurmaava nuorimies!

- todella iso osa elämästä pyörii sään ympärillä. Sää määrittää sen, milloin menen kauppaan, monenko viltin alla nukun, kuinka paljon ulkoilen, mitä puen päälleni ja se liittyy olennaisesti myös siihen, mistä puhun. Säästä pystyy myös puhumaan yllättävän kauan - voi puida nykyhetken säätä, muistella eilistä, pohtia tulevaa, verrata edellistalvea tähän talveen ja niin edelleen. Mahdollisuudet ovat rajattomat, oikeista asioista ei tarvitse oikeastaan puhua enää lainkaan, koska kaiken asian pystyy liittämään siihen, miten karu talvi oli kymmenen vuotta sitten. That´s the only thing that matters.

- puhuminen ja puhetyyli ovat muotoutuneet uusiksi. Puujalkavitsit ovat jalostuneet kauneimmaksi huumorin lajiksi. Nuoriso (eli omat lapseni) ei tietenkään tällaista ymmärrä, käskevät vain olla hiljaa. Myöskin "silloin kun minä olin nuori" -fraasilla alkavat lauseet ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet. Puhuminen tapahtuu joko todella verkkaisesti, pitkillä tauoilla, tai sitten puhun maanisesti kaksikymmentä minuuttia putkeen välittämättä siitä, kuunteleeko tai vastaako kukaan. Yleensä ei.

- pukeutuminen on käytännöllisempää. Iskulauseena toimii more is more, ja kerrospukeutumisen määrälle ei ole minkäänlaisia rajoituksia. Ai viisi paitaa päällekkäin? Ei ongelmaa. Ai ulkona on kymmenen astetta pakkasta? Paras laittaa tällaiset lämpölegginssit, ja niiden päälle lökärit, ja ihan varalta vielä toppahousut. Vaatekaapin värivalikoimakin on kaunis: on mustaa, harmaata ja sellaista ei-minkään-väristä.

- aikaisin herääminen on edellytys hyvälle päivälle. Jos nukut yli kahdeksaan, päivä on käytännössä jo ohi. Et kerkeä tehdä mitään. Paitsi pohtia, että ehtiköhän aamulla sataa lunta silloin kun nukuit.

- vastustan kaikkea uutta ihan periaatteesta. Lähikaupassa näkkärit on siirretty loogisempaan paikkaan - ääh, ei, en kestä. Suosikkinettisivu on muuttunut helppokäyttöisemmäksi mutta erinäköiseksi - ei, en ala, en pysty tähän. Vaihdan puhelimen, mutta en ikimaailmassa kyllä ota käyttöön mitään sormenjäljellä avautuvaa näyttölukitusta, mitä helvettiä - ei, en kyllä käytä sellaista. Kahden päivän päästä olin sitä mieltä, että sormenjälkitunnistus on paras keksintö sitten kahvinkeittimen. Muistan kyllä muuten yhden kerran, kun olin ihan todella aidosti iloinen muutoksesta: se tapahtui silloin, kun kanta.fi -avautui, ja pääsin tutkimaan terveystietojani tietokoneellani... mummopointsit plus tuhat.

Mutta ehkä minulla on vielä toivoa, sillä näitä kuvissa näkyviä lapasia neuloessa katsoin kaikki Skamin tuotantokaudet (no niin on ihania teinejä että) ja käytin sujuvasti Snapchattia. Ja mikäli neulomisella on jonkun mielestä vielä mummomainen kaiku, niin sille tyypille tulee lyödä käteen Lumi Karmitsan kirja Villit vanttuut & vallattomat villasukat (Moreeni 2016). Näistä neuleista on mummon harmaa-sini-raidalliset villasukat kaukana. Olen itse ollut aivan täpinöissäni tämän kanssa, ja vaikka tälläkään hetkellä minulle ei ole yhtään neuleprojektia kesken, selailen kirjaa melkeinpä päivittäin. Kuvat ovat ihania ja ohjeet selkeitä, langatkin ovat kohtuuhelposti löydettävissä tai korvattavissa. Esimerkiksi kuvissa esiintyvien Pionit -lapasten ohje on kirjoitettu suoraan seiskaveikalle. Ravelry-ihmiset pääsevät muuten ihastelemaan malleja täällä.

Pionit oli se painavin syy, miksi ostin tämän kirjan. Törmäsin malliin ensimmäisen kerran viime syksynä jossain instagramin syövereissä, ja ihastuin välittömästi. Kirjan sain hankittua tammikuussa, ja tikuttelin nämä kohtuu nopeasti, koska kuvion muodostumista oli mukava seurata. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Aivan täydellisen kauniit ja minun tyyliini sopivat lapaset.

ravelry

kuinka hampaita irrotetaan

Toissapäivänä kuulin epämääräisiä ääniä lastenhuoneesta. Isohko pamaus, kiljaisu ja suuriääninen "ei onnistunut"-huokaus. Istuin hiljaa keittiössä ja kuuntelin, josko huoneeseen tarvittaisiin aikuisen läsnäoloa, mutta kuulin vain vaimeaa, normaalia puhetta suljetun oven takaa. Siinä vaiheessa, kun äänet toistuivat kolmannen kerran, katsoin tarpeelliseksi mennä katsomaan, mitä ihmettä tapahtuu, ja saavuin paikalle juuri parahiksi nähdäkseni, kuinka prinsessani juoksee päin seinää. 

"Mitä ihmettä!"

"Nämä hampaat pitää saada irti. Ei lähtenyt vieläkään."

Tytöllä heiluu nähkääs kaksi hammasta, ja ne ilmeisesti alkavat olla niin hilkulla enää kiinni, että niihin sattuu välillä. Mutta onneksi meillä on yksi herrasmieskin perheessä, joka auliisti oli antanut pikkusiskolleen neuvoja hampaiden irrottamiseksi. Juoksu päin seinää oli yksi vinkki, muita olivat muun muassa legojen pureskeleminen, itsensä lyöminen sekä peiton pureminen samalla kun isoveli vetää siitä. Olivapa yrittäneet kammeta hampaita irti lusikallakin sekä juosseet päin toisiaan niin, että olivat törmänneet yhteen. Voin varmaan viimeistään nyt myöntää, että en ehkä ole kasvattanut niin fiksuja lapsia kuin joskus oletin tekeväni (olin ihan tosi hyvä äiti silloin lapsettomana). Vielä illemmalla tytär ilmestyi topatussa Spiderman-asussa etsimään lankaa, jotta hän voisi seitin avulla kiskoa hampaita irti isoveljen kanssa. Piilotin kaikki langat, kumma kyllä.

Tämä spiderman-asuinen prinsessa toivoi viime syksynä uusia villasukkia. Toivomukset sukkien tyylistä vaihtuivat joka ilta, niissä piti olla milloin My Little Pony-hahmoja, milloin Frozenin naisia, Petshoppeja, banaaneja, kissoja tai vastaavia. Yhtenä yliväsyneenä iltana esitettiin myös toive kakkakuvioisista sukista hillittömän kikatuskohtauksen saattelemana. Lopulta, kun otettiin huomioon neulojan taidot sekä kärsivällisyys, päädyttiin yhdessä tekemään polvipituiset sukat hillityllä kirjoneuleella. 

Kuvat on otettu vuoden pimeimpään aikaan, joten ei kannata klikata isommaksi. Tosin ainakin blogin vakituiset seuraajat tietävät sen sanomattakin, ei kannata klikata yhtään mitään isommaksi. Koskaan. Näitä sukkia oli kuitenkin todella mukava neuloa, ja ne ovat olleet älyttömän mieluisat, kun ottaa huomioon, että tyttö heiluu jatkuvasti ääripäästä toiseen mielipiteineen.

• malli: Vauvan sekä taaperon kirjoneulevillasukat (Life with Mari -blogista)
• lanka: Novita 7 Veljestä
• puikot: 3 mm
• ravelry: prinsessasukat

• fiilis: Haluun itellekki tämmöset!

turhautumisen lopputulos

Voi katsokaa nyt. Tyttö on ollut ajan hermolla ja postaa vielä melkein reaaliajassa. Aaaws. (Mites toi sanonta, "ajan hermolla"? Miksi kukaan haluaisi olla kenenkään hermolla? Vai olenko minä vaan ainoa, jonka mielestä ajatus hermoista ja hermostoista on lähinnä hermostuttava ja tuo mieleen sisäelimet ja veren ja suolet ja yäääh?)

Instagramissa näkyili jokin aikaa sitten erilaisia sukanalkuja, jotka olivat räsymattoväreineen niin ihastuttavia, että oli ihan pakko alkaa selvittään asiaa. Muutama klikkaus vei minut Muita ihania -blogiin, jossa oli juuri startannut joulukalenterimainen neulomisprojekti. Neulottiin siis kirjoneulesukkia, ja jokainen päivä blogiin ilmestyi aina seuraava kuvio. Noh, koska sieltä blogista on peräisin myös eräät pilvenreunuskuviosukat, jotka olen neulonut viime syksynä (mutta jotka yhä makaavat olohuoneen pöydällä odottamassa viimeistelyä), aavistelin, että jotain söpöä sieltä on tulossa, ja hyppäsin mukaan.

Ja tulihan sieltä, varrellisen verran. Sitten alkoi mennä mönkään. Ensimmäinen plaah tuli kantapäässä, tosin jälkikäteen. Ohjeessa sanottiin, että voi tehdä ihan millaisen kantapään haluaa, mutta mallisukassa se oli tiimalasi. Oma ajatuksenkulkuni tämän jälkeen oli suurinpiirtein tällainen: en ole aikoihin tehnyt tiimalasikantapäätä - onkohan siihen joku syy - ei en kyllä usko tai ainakaan jaksa tarkistaa - eihän se nyt voi olla kantapäätä kummempi, Sitten valmista sukkaa sovittaessani muistin, että se helvetin tiimalasi ei istu mun kantapäähän, SIKSI en ole tehnyt sitä aikoihin.

Jalkaosassa on sitten tuo kuviointi, jossa on noita palkkeja. Sitä varten piti neuloa kirjoneuletta kolmella eri värillä, ja jo joistain kuvista näkee, että oli ihan ensimmäinen kerta, kun niin tein. Ei kuulkaa sujunut luonnostaan. Olisi varmaan pitänyt opetella niitä langanpitämistekniikoita, koska sain omalla friistailillani aikaiseksi lähinnä solmuja. Ja ihan niin kuin se kolme lankaa ei olisi riittänyt, niin minä vielä päättelin noita osioita samalla kun neuloin, eli kuljettelin useilla kierroksilla neljää lankaa, joista kolmea yritin "sitoa" säännöllisesti nurjalle ja yhtä yritin kieputella muiden alle. Jossain (alku)vaiheessa sitten vaan yksinkertaisesti luovutin ja lakkasin yrittämästä. Että tulee mitä tulee, en minä nyt yksiä sukkia ala stressaamaan. 

Jalkaterän kuviointi ja kirjoneule ei muutenkaan mielestäni ole niin ihanaa, mitä varressa oli. Mutta ihan kivaa kuitenkin, kyllä näitä käyttää kehtaa. Ja vaikka palkkien kohdalla kirjoneule onkin tiukahkoa, se ei kuitenkaa ole liian tiukkaa eikä siis haittaa käyttöä.

Ja vielä kolmas plaah. Sukan ohje oli jalalle, jonka kengännumero on 38. Koska minun jalkani on supernaisellisesti kokoa 42, lisäsin vielä yhden varresta kopioidun kuvion viimeiseksi (siis nuo valkoiset ristit vaaleansinisellä pohjalla). Sen jälkeen vaihdoin lankaa, ja tein teräkavennukset normaalisti ja lopulta silmukoin. Lopputulos: nämä ovat liian isot. WTF. Olisi pitänyt jaksaa purkaa, mutta kun siinä vaiheessa ei oikeastaan enää kiinnostanut.

Ai niin, möhlin myös lankojen kanssa. Ajatuksena oli tehdä sukat kokonaisuudessaan jämälangoista, mutta kun tuo varren harmaa pääsi loppumaan kesken kaiken. Ei se mitään, käyn ostamassa lisää, ajattelin, ja menin kauppaan ilman sävykoodia tai mallilanganpätkää. Siellä sitten nököttää rivissä kolmea eri harmaata, enkä minä yhtään ymmärrä, miten niitä on niin paljon, saati sitten muista, minkä väristä minä olen hakemassa. Lopulta arvon ja päädyn hiilenharmaaseen, joka oli sitten ihan niin justiinsa pieleen kuin vain saattoi olla. Mutta koska tosiaan olin jo hieman turhautunut valmiiksi, päätin, että toista kerää en hae, vaan hiilenharmaan on nyt vaan kelvattava.

Neulomisprosessi näiden sukkien kohdalla oli siis aikamoinen, mutta nyt kun tässä istuskelen sukat jalassa ja katselen näitä kuvia, niin nämähän näyttävät oikeastaan aika muikeilta. Vähän herttaisilta, sellaisilta symppiksiltä. Ehkä jopa vähän alkaa hymyilyttää aina kun näitä vilkaisee. Ja kuten varmaan tiedättekin, se, että ne tuottavat iloista mieltä, on parasta, mitä sukkapari voi ikinä tarjota.

• malli: Muita ihania talvisukat (linkki vie ensimmäisen päivän ohjeeseen, loputkin löytyvät sivuilta)
• lanka: Novita 7 Veljestä
• puikot: 3 mm
• ravelry: Talvisukat

• fiilis: Aika monen asian olisi voinut tehdä toisin, mutta ehkäpä nämä ovatkin täydelliset näin. Ja iloinen, leveähymyinen hymiö tähän näin.

Lapasista sukiksi

Piti kirjoittaa taas yksi muka-hauska postaus arkiaamuista, mutta pää on tänään taas sitä mieltä, että elämä ylipäänsä on pelkkää paskaa eikä edes leikisti hauskaa. Ja koska koko viikko on ollut niin raskas, en tänään jaksa edes pistää vastaan tyydyn vain toteamaan, että hirveen nätit sukat oon neulonu, ja ens kerralla sitte, mikäli muistan. Luultavasti en. 

Mikäli kuvio näyttää jotenkin tutulta, se saattaa johtua näistä lapasista elikkäs Norskeista. Tuo tähtikuviohan on ihan suoraan niistä siirretty sukkiin. Sukkien pohjassa on raitaa, ja varressa on kuvio takapuolellakin. Tapojeni vastaisesti neuloin sukat varpaista aloittaen, mikä ei nyt välttämättä enää niin kauhealta tuntuva ratkaisu olekaan. Alan lämmetä hiljalleen tällekin neulomistyylille. Pitää varmaan yrittää taas neuloa kahta sukkaa yhtä aikaa, niin alan taas arvostamaan varresta aloittamista. Mutta yhtä kaikki, kivaa oli näitä neuloessa ja tuo kuviokin on sopivan yksinkertainen tällaiselle päälle, joka ei osaa päättää, onko se on vai off. Lankana sitä seiskaveikkaa, ylläri.

malli: Norskit by Mira Saarentaus, sukiksi sovitettuina

lanka: Novita 7Veljestä

puikot: 3 mm

ravelryssa: Norskit sukkina

fiilis: just täydelliset!

vuoden viimeiset

Syksyllä iski hirveä hinku neuloa kirjoneulesukat. Etsiskelin malleja sieltä ja täältä, mutta sellaista "mulle-noi-heti-just-nyt"-reaktiota ei syntynyt oikein minkäänlaisten sukkien kohdalla. Lopulta Raiku ratkaisi tämän ongelman puolivahingossa ilmoittamalla, että hän on suunnitellut kirjoneulesukat, jonka ohjeen hän julkaisisi mysteerityyliin. Ei minun hirveän kauaa tarvinnut miettiä, lähdenkö mukaan vai en. 

Ja kyllä kannatti.

Sukat on neulottu kärjestä ylöspäin, ja ei - en oppinut tykkäämään siitä tavasta vieläkään. Kai mä olen jo niin paatunut, että kärjestä aloitettu sukka on puolivalmiina jotenkin viallisen näköinen. Sitä paitsi se tuntuukin jotenkin niin väärältä. Aloittaa nyt kärjestä. Sama asia kuin tekisi voileivän ja laittaisi makkaran juuston päälle. Tai voitelisi sen näkkärin reikäpuolelta. Tai ostaisi valmiiksi pilkottua pakastesipulia. (Ai että on hienoja ruokavertauksia.) Mutta suvaittakoon se nyt anteeksi tälle mallille, koska siis onhan nämä nyt perhana näteimmät sukat, mitä olen aikoihin tehnyt. Sisällä salamavalossa otetut kuvat eivät tee oikeutta näille. Ja jos malli on kaunis, niin kyllä mä vähän voin tässä nyt kehua itseänikin, sillä ilmeisesti minä olen kehittynyt kirjoneulojana. Ei kirraa eikä kiristä, hyvä minä!

Ylemmässä kuvassa näkyy se ainoa kauneusvirhe, puikkojen vaihtumiskohta. Mutta jospa se siitä tasoittuisi. Niin, ja säädin tosiaan omiani noiden lisäysten kanssa. Olipa tarkoitus aloittaa lisäykset heti kantapään jälkeen - no, unohdin. Aloitin sitten kun muistin. Ja olipa tarkoitus lisätä silmukoita sen kapeamman kaavion mukaisesti - no, jossain välissä paperi kääntyi väärinpäin ja lisäsinkin sen isomman koon mukaan. No, istuvat kuitenkin mainiosti, että ei sen(kään) niin väliä.

Ohje oli varsin selkeä ja kaaviot helppolukuisia, joskaan eivät helppoja. Tai kyllä ainakin minulla piti olla ohje nenän edessä aina, kun näitä neuloin. Ja nämä olivat tosiaan vähän sellaiset, ettei neulomista olisi millään malttanut lopettaa missään vaiheessa. Vielä yksi lumihiutale. Vielä yksi. Ai niin, vinkki niille, jotka ovat yhtä typeriä kuin minä: jos otat, et neulo. Et jumalauta ainakaan kirjoneuletta.

malli: Jouluiset mysteerisukat by Raiku Räsänen

lanka: Garnstudio Drops Fabel

puikot: 2 mm Knitpro Cubics

ravelryssa: Jouluiset mysteerisukat

fiilis: Näistä tuli niin mun uudet lempparit!

-

Sitten vielä pikainen vilautus toisista sukista, joissa ei ole oikeastaan mitään erikoista. Mustaa, valkoista ja harmaata perussukan muotoon neulottuna. Lankakin on, yllätys yllätys, seiskaveikkaa. Nämä lähtivät ennen joulua postin mukana Etelä-Suomeen, ja vaikka ovatkin tylsät, niin kuulemma ainakin paljon pidetyt. Kuva on napattu eräänä aamuna melkein pimeässä, tuttuun tapaan jätin postittamisen niin viime tinkaan että ei siinä mitään päivänvaloa ehtinyt odottamaan.

Ai niin, onnellista uutta vuotta teille kaikille! Me joudumme jättämään juhlinnan parempikuntoisille, lapset ovat kuumeessa (ja oletettavasti ja toivottavasti se kuume johtaa vesirokkoon). Jos ehdin, kasaan jossain välissä tällä viikolla taas perinteisen kollaasin vuoden aikana valmistuneista töistä.

N niin kuin Norskit

 Nämä lapaset vilahtivatkin keskeneräisinä jo neulontanurkka-postauksessa. Kesken nämä olivatkin aika kauan, koska kaavion tuijottaminen on tuntunut viime aikoina liian tuskaiselta hommalta. Nyt, kun tässä taas on sairaslomailtu, päätin todistaa itselleni, että kyllä minä oikeasti yhä osaan neuloa muutakin kuin sileää tai ainaoikeaa.

Ohje on Ullasta. Hyvin selkeä, ja kirjoneule on oli sopivan helppo tälle päälle. Sen verran poikkesin ohjeesta, että tein peukalokiilan paremman istuvuuden takia. Hienosti teinkin. Tuli sellaiset peukalot, että ne voisi luokitella sarjaan "mitä h*lvettiä?". Ovat eripariset ja toisessa on kavenneltu vähän mitä sattuu ja missä sattuu.   Syytän korvatulehdusta, joka on aiheuttanut infernaalisen kivun toiseen korvaani. Yritä siinä sitten pysyä perillä silmukoista, kun tuntuu, että joku yrittää sulloa dynamiittipötköä korvaan. Empatiani kaikille korvakierrelapsille. On muuten ihan äärettömän ärsyttävää mennä tämän ikäisenä terveyskeskukseen vinkumaan korvan takia. Vaikka sairastan korvatulehduksen säännöllisesti joka vuosi, niin silti mua ei koskaan kukaan usko, ja saan kuulla joka kerta pitkän sepustuksen siitä, että yleensä aikuisten korvakivut johtuvat pumpulipuikoista tai likaisista korvista tai tähtien asennoista tai kuukauden kierrosta. Mutta kyllä se on silti ehkä on sen arvoista, koska kaikkein parasta on aina nähdä se lääkärisedän tai -tädin reaktio siinä vaiheessa, kun ne katsoo mun korvaan. "Oho, täällähän on oikeasti tulehdus! Ja paha sellainen!" No shit Sherlock! Pumpulipuikonko sä luulit sieltä löytäväsi?

Lapsillakin on muuten korvatulehdukset, mutta nuo viekkaat pikku ketaleet onnistuvat tälläkin kertaa sairastamaan sen oireettomana. Epäreilua. (Tosin mielummin näin päin. Onhan se suoraan sieltä pimeimmästä paikasta, kun lasta sattuu.)

Nämä lapaset saavat toivottavasti kodin äitini luota, sillä hän oli tumppuja vailla. En vain hoksannut ajatella sitä(kään), että äidin käsi on omaani hieman leveämpi, joten toivottavasti nämä vain mahtuvat hänelle.

Ja mä meinaan tosiaan yhä räpiköidä aakkoshaasteen läpi, joten nämä saavat kunnian olla N-projekti.

malli: Norskit by Mira Saarentaus

lanka: Novita 7 Veljestä (valkea ja kanerva)

puikot: 3 mm sukkikset

ravelryssa: N: Norskit

fiilis: Mukavat ja nopeat (tai no nopeat, jos sattuu sille tuulelle) neuloa. Kauniit ja luultavasti lämpimätkin lapaset. :)

alpakkaperhonen

 Mitä saadaan, kun yhdistetään alati palelevat kädet, rakkaus alpakkaan, perhoskuviopakkomielle ja himo kirjoneulontaan?

No, lapaset.

Yllä olevassa kuvassa lapaset näyttävät aika onnettomilta. Ne ovatkin parhaimmillaan käytössä, kuten (ainakin omat) kirjoneuleprojektit yleensä. En edes saanut kovin pahoja virheitä aikaan tämän kanssa, mitä nyt toisessa peukalossa on kaksi silmukkaa enemmän, mutta sitähän ei huomaa kukaan muu kuin minä itse.

 Mallia on muokattu kuvioiden osalta aika paljonkin. Alunperin tuollainen iso perhonen on tarkoitettu vain toisen käden "sisäosaan", ja ulkosyrjässä pitäisi olla hieman erilaista perhospitoista kirjoneuletta. Mutta minä rakastuin malliin nimen omaan tuon ison perhosen takia, joten tein sen molempiin lapasiin, toiseen peilikuvaksi. Toisella puolella on vinoruudukkoa.

 Arvaattekin varmaan, että minä rakastan näitä.

 malli: Flutter Butterfly Mittens (ravelry) by Mimi Hill

lanka: Garnstudio Drops Alpaca

puikot: 2,5 mm

ravelryssa: alpaca butterfly

kirjoneuletta ja raitaa

Ensi kerralla pidemmät ja leveämmät korvaläpät, sekä astetta isompi koko.

Värit ovat - yllätys, yllätys - suosikkini. Pirteä pipo, väsynyt malli.

Yksityiskohdat ja ihanat värit.

malli: 48 pusero ja korvalappumyssy (Moda 5/2005)

lanka: jämälankoja, ainakin nallea ja opalia

puikot: 2,5mm

ravelryprojekti: we need more colors

Möröt

Eriparivillasukka -blogin neulevuosi alkaa luonnollisestikin, ööh, lapasilla.

Tarvetta oli lapasille, ja mielellään alpakkaisille semmoisille. Semmoisille vuoritetuille. Mitään tylsää sileää ei innostanut alkaa neulomaan, joten etsiskelin ohjetta johonkin nättiin kirjoneulemalliin. Löysinkin muutaman potentiaalisen vaihtoehdon, mutta sitten näin Knitta pötkylöitä -blogissa niin muikeat lapaset, että päätinkin sitten tehdä ihanan kamalla Muumilaakson möröllä varustetut lapaset.

 Alpakkalanka kirjoneuleessa hieman epäilytti, mutta tartuin puikkoihin siitä huolimatta. Parempi katsoa kuin katua. Ja, nooh... onhan nämä nyt ihan ookoot. Kamalan pitkiä langanjuoksutuksia, jotka vetävät neuletta tiukalle siitäkin huolimatta, että yritin neuloa mahdollisimman löysästi. Kyllä nämä käteen sujahtaa, mutta vuorituksesta on turha haaveilla. Mutta toisaalta, jos lapasiin pätee sama kuin sukkiin, eli niitä ei koskaan voi olla liikaa, näistä tulee oikein mainiot kevät/syyslapaset. Eivät siis jää käyttämättä kuitenkaan.

Esikoisen mielestä nämä ovat superhienot lapaset. "Mölökö, mölökö, äiti anna mijulle ne mölököt!" hän huutelee ja yrittää hieroa vaihtokauppaa. Ehkä vaihtaisin lapaset Salama McQueen -kaulahuiviin? Tai Tervetuloa Tappimaahaan -dvd:hen? Viimeisenä oljenkortena tarjotaan siskonkin leluja. "Äiti saa hellou kitin ja minä mölököt!"

ohje: Mörkö (linkki blogin oikeassa reunassa) by Jenni Peltomäki

puikot: 3mm

lanka: Drops Alpaca

Ravelry-projekti: MörÖkö

uusia suosikkeja

Uusi suosikkineuleeni on valmis. Tiesin heti lankojen ostamisen jälkeen, että tästä tulee ihana, koska väri on täydellinen. Mikään, mikä on tehty noin ihanasta violetin (vai purppurako tuo nyt on?), ei voi epäonnistua. Toisin sanoen minä siis päätin, että tästä neuleesta tulee hyvä, vaikka minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä niistä edes teen.

Huono naamapäivä ja huono kuvapäivä.

Oikean mallin etsiminen tuottikin päänvaivaa. En oikeastaan edes tiennyt, mitä halusin, ja pyörin monta iltaa ravelryssa hakemassa hyviä ohjeita ja inspiraatiota. Hyviä ohjeita löytyi kyllä vaikka millä mitalla, mutta ei siltikään sellaista, joka olisi iskenyt lujasti. Halusin yksinkertaisen, ehkä lyhythihaisen villatakin, mutta samalla tökki ajatus miljoonan eri kappaleen neulomisesta. Aloin etsimään ylhäältä alaspäin neulottavia jakkuja, joista ei tarvitsisi ommella inhottavia saumoja.

Kuinka vaikeaa on neuleen kuvaaminen? 

Lopulta päädyin menemään fiilikseen mukaan. Otin mallia February Lady Sweaterin ohjeesta (suomeksi täällä) kaarrokketta tehdessäni, mutta muuten en ohjetta seurannut. Laskeskelin silmukoita, tarkistelin tiheyksiä, sovitin, laskin jälleen silmukoita... hirveä homma, mutta todellakin kannatti.

Lankana on Cascade Yarnsin 220. En yhtään ihmettele, miksi tämä on Ravelryn projekteissa se käytetyin lanka - värejä oli älyttömästi, lanka on nopeaa neuloa ja sillä saa aikaan ihmeellisen tasaista jälkeä. Minulla on tasoneuleessa yleensä ongelmana oikean ja nurjan kierroksen "löysyysvaihtelu", eli nurja kierros on aika paljonkin löysempi kuin oikea. Tässä neuleessa sitä ei edes huomaa!

malli: oma

lanka: Cascade Yarns 220 Wool

puikot: 6mm

Ja sitten vielä sukkaa. Taannoisen sukkatukoksen aikana kehittelin uusia lähestymistapoja sukanneulontaan, ja mieleeni tulivat Nelulekirjasta tutut Jänikset maailmankartalle -kirjoneulesukat. Vaikka en ohjetta mitenkään tarkasti seurannutkaan, niin itse en takuulla olisi älynnyt neuloa vastaavia. Ja näistä tuli aivan supersöpöt! Lankana oli erilaisia Nalle-jämiä sekä muutama itse koolattu kerä. En halunnut sukkien olevan ihan samanlaiset, joten neuloin sukat "pötköön", siis stressaamatta sitä, että osuuko Nalle Kukkakedon värit nyt samoille kohdille kummassakin sukassa. Ei ne muuten osuneet, mutta mitä väliä?

malli: Jänikset maailmankartalle -sukat (Neulekirja) (ravelry)

lanka: Novita Nalle

puikot: 2,5mm

nimensä veroinen

En oo silleen ikinä perustanu kirjoneuleesta.

Enkä oikeestaan perusta vieläkään.

Melkein samanlaisia.

Selailin eräs ei-niin-kaunis päivä Garnstudion ohjeita, ja ihastuin näihin lapasiin. Hieman epäilytti alkaa soveltaan tätä Nallelle minun olemattomilla kirjoneuletaidoillani, mutta ihan hyvin kai siinä loppojen lopuksi kävi. Pelkäsin etukäteen neulovani erittäin kittanat pikkulapaset kiskomalla lankoja liian kireällä, mutta vielä mitä, pingotuksen jälkeen näistä tulikin ihan hyvät. Mitä nyt varsi on niin pitkä että mieleen tulee lähinnä uunikinttaat.

En mä silti sanoisi, että olisin mitenkään nauttinut näiden neulomisesta. En tykkää tuijottaa kaaviota koko aikaa, mutta tässä oli vähän pakko, että lapasista saisi identtiset (paitsi että niistä ei tullu samanlaiset sitten kumminkaan). Sieltä täältä löytyy pieniä hutiosumia, ja kaikista naurettavinta oli ehkä se, että huomasin kaaviossa virheen, jonka seurauksena purin lapasta, ihan vain sen takia, että voisin toistaa virheen uudelleen. Ja sitten toistin saman operaation toisen lapasen kohdalla. Että ainakin se virhekohta on sitten samanlainen, vaikken sanoisi, että se kovin hirveästi lohduttaisi.

Raitaa ja kukkaa.

Mutta kyllä näistä tuli kaikesta huolimatta aika nätit. Käyttöön tulevat taatusti, vaikka peukalo on omituisen korkealla.

Ohje: Kuviolliset DROPS käsineet ”Delight”- ja ”Fabel” -langoista (Garnstudio)

Lanka: Novita Nalle 100g (ruskea ja pinkki)

Puikot: 2,5mm

---

Sukkasatoa jälleen:

Tästä langasta piti alun perin tulla jotku Cookie A.:n sukat, mutta lopulta ne päätyivätkin joksikin aivan muuksi. Äidille syntymäpäiväsukat.

Malli: Rise and Shine by Tikru (ravelry)

Lanka: Nalle 100g (itse värjätty)

puikot: 2,5mm

(Kuvanlaatu ei taaskaan kovin mairittele, iltakahdeksan aikaan ei vaan hirveesti luonnonvaloa enää näe.)