Huhuu

Mietin tuossa eräs kaunis päivä virkatessani, että pitäisi laajentaa bloggaamista. Tykkään kirjoittaa, mutta neulomisen vähyys on pienoinen este käsityöblogin päivitykselle. Voisin perustaa oikean eripariblogien perheen. Voisi olla vaikka muotiblogi eriparikengät (se kertoisi siitä, kuinka vaikeaa on metsästää koon 42 naisten kenkiä), leivontablogi eriparapähkinä (tirsk), parisuhdeblogi eripariterapia (tosin pitäs olla vissiin parisuhde tätä varten), remonttiblogi eriparitalo (tähänki tarvis vissiin paritalon ja, no, remontin), fitnessblogi eriparisataa kyykkyä (joo ei), sisustusblogi eriparivuoteen lakana (terveiset kaaoksesta) ja ihan mun henkilökohtainen suosikkini olisi kauneusblogi eriparikulmakarvat. Kauneusblogin päivitys olisi helppoa ja säännöllistä, tarvitsisi vain kuvata kulmakarvat joka nyppimiskerran jälkeen ja lätkäistä nettiin. Kun ei s#*tana osaa, niin ei osaa.

Huokaiskaa helpotuksesta, mikään edeltävistä ei ole eikä tule olemaan olemassa, ainakaan minun hallintani alaisena. Mutta yhdeksän kuukautta on siitä, kun viimeksi bloggasin, ja se yhdeksän kuukautta on aika pitkä aika loppupeleissä. Siinä ajassa ehtisi raskautua ja synnyttää, ostaa sen paritalon ja remontoida sitä, kirjoittaa opparin, treenata ittensä maratoniin tai syödä 270 päivittäistä hampurilaisateriaa. Kuten arvata saattaa, en ole tehnyt mitään näistä asioita. Minä olen, ööh, tehnyt... juttuja, Mutta yksi niistä jutuista oli ihan mahtavan loistava työharjoittelu viime keväänä, josta saankin loistavan aasinsillan siihen, miksi oikeasti istun koneen ääressä naputtelemassa tätä tekstiä. 

Siskoni odotti lasta keväällä, ja minä olin jo pohdiskellut pitkään, mitä neuloisin lahjukseksi. Sitten eräs nainen työharjoittelupaikallani näytti vauvanpeittoa, jonka hän oli virkannut. Ja se oli kuulkaa niin nätti peitto, että olin ihan varma, että tämä on nyt merkki jostain ylemmältä taholta, sellainen peitto minunkin on tehtävä. Ja minä tein. Ja aikaakin meni yllättäen alle puoli vuotta.

Joo ja ei, enempää kuvia ei tosiaan ole, koska en ajatellut. Harmi sinällään, käsinompelunitaitoni olisivat tällä kertaa kestäneet lähikuvankin, ja itse asiassa peiton takapuolikin jäi yllättävän siistiksi. Pöh. Tämä tehtiin siis niin, että ensin virkattiin peiton pohja kolmella värillä, jonka jälkeen tehtiin erikseen pöllön silmät, nenät, kukat, oksat ja muut härpäkkeet. Joku vois luulla, että allekirjoittaneella voisi mennä hermot moisessa hommassa, mutta se joku oli väärässä, Tätä oli epäilyttävän kiva tehdä, joka vaiheessa.

Malli: Whoo´s My Cutie Blanket

Lanka: Novitan Nalle ja muita jämäsukkalankoja

Koukku: 3,5 mm (koska olen hukannut sitä pienemmät.)

Ravelryssa: Tiinaniit´s Whoo´s My Cutie Blanket

Fiilis: Ihana! Osasin! Sain jopa valmiiksi! Ihanaa!

pääsiäisvalitus

Pääsiäinen lähestyy. Taas. Minulla on hatara muistikuva siitä, että vastahan se oli. (Ja tässä muistikuvassa syön rahkapullaa, mikäli jotakuta kiinnostaa.) Mutta ei, me emme juhli pääsiäistä millään tavalla. En siis ole puhaltanut kananmunia tai piilotellut tipuja keksipurkkeihin, tänä vuonna jätän sen homman päiväkodin parempihermoisille ja lempeille naisille. Me emme koristelleet pajunoksia emmekä me todellakaan käyneet virpomassa. En kylvänyt edes rairuohoa enää sen jälkeen, kun työharjoittelussa kylvin sitä noin hehtaarin. 

Ainoa asia, mikä muistuttaa pääsiäisestä, on yksi säälittävän näköinen pääsiäisvitsa, jonka saimme eilen tänne eksyneiltä virpojilta. Poikajoukolta, jolle en kehdannut sanoa "ei", ja jolle sitten syyllisyydentuskissani syydin kaikki kolikkoni. En osannut varautua, sillä meillä ei ole koskaan ennen käynyt pieniä noitia. Paitsi silloin, kun asuimme toisella kylällä, ja naapurintyttö kävi oven takana. Hän tosin ilmoitti jo edellisenä päivänä tulevansa, joten osasin odottaa. Minä olin luullut, että virpominen alkaa olla jo kuolevaa perinnettä, vaan hyvinhän tuolla näkyy tienaavan. Sain nimittäin pudottaa monen päivän kouluruokailua vastaavan summan rasiaan, joka oli ääriään myöten täynnä. Herkkujakin oli kuulemma tullut niin paljon, että osa oli pitänyt jättää autoon odottamaan. Vai niin. Sen jälkeen kolmevuotiaani nyki suurimman osan tämän ylihinnoitellun vitsan koristeista irti, jonka jälkeen minä iskin sen maljakkoon valkosipuli-salsapurkkiin, josta en viitsinyt nykiä edes lappuja irti. Hyvää pääsiäistä (lisää tähän suosikkikirosanasi).

Mutta me olemmekin käyneet putkimassa korvia ja sairastelleet, ja me olemme väsyneitä ja kiukkuisia, joten tämä kaikki suotakoon meille. Emmekä me edes ole täällä pääsiäisenä. Lapset lähtevät isälleen kiirastorstaina ja viettävät siellä ruhtinaallisen pitkän loman, jonka takia "voi mää en jaksa" -perusvalitukseni on evätty perusteettomana. Yli viikon "loma", hei nyt on pakko jaksaa ainakin syksyyn asti. Minä itse suuntaan pääsiäiseksi Keski-Suomeen ystäväni luo. Suunniteltiinkin jo hieman pääsiäisen ohjelmaa, siihen kuului muun muassa syömistä ja sitten vähän lisää syömistä, mikä onkin ehkä ihan maailman paras tapa viettää lomaa.

Neulejumitus on vaivannut viime aikoina pahemmin kuin aikoihin. Toisina päivinä on neulottu ja purettu, toisina päivinä on vain tuijoteltu lankoja ja keskeneräisiä töitä ja huokailtu. Nyt, hitaasti, mutta varmasti, yksinkertaisilla töillä ja väriterapialla, jumi alkaa aukeamaan. Pienillä projekteilla mennään, nämä sukat ovat juurikin tälle pajunkissoja syövälle kolmevuotiaalle terroristinalulle. Lanka taitaa olla se ihan ensimmäinen itse koolaamani (siis onko tuo sana?) lanka (Nalle?). Puikot 2,5 mm.

(On on. Huono päivä. Huomenna on parempi.)

haaste

Sain haasteen ihanalta MurMelinalta.

This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognized | Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusiia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä jolla on alle 200 lukijaa.

1. Each person tagged must post 11 things about themselves 

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. They must also answer the 11 questions the ' tagger ' has set for them 

Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.

Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.

Heidän pitää valita 11 bloggaaja jolla on alle 200 lukijaa.

5. These lucky bloggers must then be told.

Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. There's no tag backs

Ei takaisin haastamista.

-

Faktoja on kerrottu ennenkin, joten kerrotaan 11 parasta asiaa juuri nyt.

1. Subin Iholla-sarja. Ja sen musiikki.

2. Digestive-keksit.

3. Grumpy Cat

4. Blenderi. Minä(kin) sain moisen joululahjaksi. Olen tammikuun aikana vetänyt marjoja ja hedelmiä naamaan smoothien muodossa luultavasti enemmän kuin koko elämäni aikana.

5. Tatu ja Patu -kirjat. Äiti tykkää ja lapset tykkää.

6. Aurinko. Näin sen tänään. Ihan oikeasti.

7. Kauratyyny, lämmitettynä. Nukun sen kanssa.

8. Olen terve. Lapsetkin ovat terveitä. Koko tammikuu meni vesirokko-nuhakuume-korvetulehdus-hommissa, lapset taisivat selvitä tarhaan vain viitenä päivänä. Toivottavasti tämä kuukausi on armollisempi.

9. Hiihtolomaan on kuukausi.

10. Uusi villatakkini (jonka esittelen joskus myöhemmin).

11. Laskiaispullat.

Ja sitten ne MurMeliinan kysymykset:

1. Mikä on mielestäsi ihanin esine/asia kodissasi?
Mä rakastan erittäin vilpittömästi sänkyäni.

2. Ihanin vuodenaika ja miksi?
Kesä. Ei tarvitse kenkiä!

3. Mikä oli lapsena haaveammattisi?
Luokanopettaja, eläinlääkäri tai kirjailija.

4. Oletko matkustanut ulkomaille ja jos olet niin minne?
En ole koskaan päässyt Haaparanta pidemmälle.

5. Pelkäätkö mitään? 
Sudenkorentoja. Hyi.

6. Lempiruokasi/inhokkisi?
En ruukaa nirsoilla, syön melkein mitä vaan hyvällä ruokahalulla. Lempiruoan valinta on mahdotonta. 

7. Jos olisit väri, mikä olisit?
Vaikkapa violetti.

8. Jos voittaisit lotossa, mitä tekisit ensimmäiseksi?
Ostaisin isomman talon (ja palkkaisin sinne siivoojan).

9. Missä olet kymmenen vuoden päästä?
En tiedä. Mutta missä olenkaan, toivottavasti olen onnellinen.

10. Julkkis jonka haluaisit tavata?
Ei mua oikeastaan kiinnosta tavata ketään julkkista. (Siis nyt tulee kyllä niin tylsiä vastausia että puolet lukijoista on luultavasti nukahtanut.)

11. Mikä on mielestäsi tärkeintä elämässä?
Perhe

-

En jaa. Koska en jaksa. Lällällää.

Tammikuussa valmistuivat mm. nämä sukat. Lähtivät kaksivuotisahjaksi erään tuttavan pojalle. Lanka on seiskaveikkaa ja puikot oli kolmoset. Katsoin ohjetta muka täältä, mutta rupesin sähläämään jo ensimmäisen toiston aikana. Laiskat ei pura, vaan ne jatkaa sitä sähläämistä. Mutta hyvin kelpasivat noinkin.

viimeiset

Melkein unohdin.

Pikkusukkia. Värikkäämmät täditettävälle ja harmaat esikoiselle, lankana on molemmissa seiskaveikka ja puikkoina ne tutut kolmoset. Ja nämä ovat tosiaan olleet valmiina jo parisen viikkoa, että ehtivät sukkasatoon hyvinkin. 

Ja näiden parien myötä taivun omaan satoennätykseeni, syys-lokakuussa puikoilta tipahti 11 paria sukkia. Seitsemän paria lasten sukkia ja neljä paria aikuiselle. Ihan kiva, mutta toisaalta päätavoitteeni oli neuloa sukkia itselleni. Neuloinhan minä, tasan yhden parin (ja itse asiassa toinen pari on kesken). Huoh. Ehkä ensi vuonna? Tai sitä seuraavana? Tai viimeistään eläkkeellä sitten?

lunta

Katselin eilen illalla tapojeni vastaisesti säätiedotusta, ja siellä luvattiin lunta. Tai ei oikeastaan "luvattu", vaan näytti siltä, että asuinpaikkakuntani oli juuri siinä aluella, jossa vesisade saattaa muuttua lumisateeksi. Mutta minähän en usko säätiedotuksiin (aina, kun olen kuunnellut herra tai rouva meteorologia, olen ollut kirjaimellisesti nesteessä, ja sitä paitsi kerran erehdyin lukemaan Seiskaa, jossa oli kuva Pekka Poudasta pussikaljalla), joten tuhahdin ja suljin telkkarin. Mutta kappas vain - aamupäivällä alas kieppuivat ensimmäiset höyhenenkeveät lumihiutaleet. Eivätkä ne tulleet yksin, vaan niitä seurasi hiutalearmeija, joka värjäsi maan valkeaksi. Tosin vain hetkeksi. Nyt ulkona sataa niin raskasta räntää, että se suhisee. Ihan hyvä niin. Vaikka ensilumi onkin kaunis asia, niin äiti-ihmisenä se aiheuttaa myös uskomattoman määrän stressiä. Ei mulla ole lapsille vielä toppavaatteita! Kuka tekee lumityöt? Mitäs nyt tehdään kun lapsia on kaksi ja rattikelkkoja on vain yksi? En mä ehtiny haravoida! Kuka neuloo mun lapsile villasukat ja kaulurit ja villahaalarit? Mikä homma työntää rattaita auraamattomalla tiellä! Aah tätä draamaa. Ja tämä kaikki tosiaan ensilumesta. Odotetaanpa joulukuuhun. 

Vaikka mun lapsilla ei vielä olekaan villasukkia, niin Suskusen vauvallapa on. Sillä on tumputkin. Ja mun kuopuksella on vaihdossa saatu maailman hienoin omppupipo, josta ei ole kuvaa, mutta te voitte kuvitella sellaisen täydellisen violetin värisen pipon, jossa on pirteän vihreällä värillä omenoita. Kuvitelkaa!

malli: Junasukat ja tumput hatusta

lanka: Garnstudio Drops Merino Extra Fine

puikot: Ne, jotka löysin sohvan alta. Ei tarkempia muistikuvia.

ravelryssa: Limpulle

-

Ja aina, kun se ensilumi tulee, mieleen tulee tämä kappale.

sukkia sukkia sukkia

Nyt niitä sukkia sitten. Tai "tillukkaita", kuten kaverini, joka nämä tilasi, sanoo.

Yhdet aikuisten sukat, kokoa 38, nallen jämistä, puikot oli 2,5 mm.

 
Sini-valko-ruskeat on Sisusta, kokoa 28 (tai jotain sinne päin) ja puikkoina oli taas ne 2,5 milliset. Vaaleanpunaraidalliset on Fabelia, koko on joku 24 ja puikkoina näissä 2 mm:n cubicsit. 

Junasukat Dropsin Baby Merinosta, kolmemillisillä puikoilla. Nämä ovat olleet valmiina jo tovin, mutta tavoittivat vastaanottajansa monien vastoinkäymisten jälkeen vasta tämän viikon alussa. Näitä ei siis voi laskea sukkasatoon laisinkaan.

Että silleen. Tällä kertaa ei ole mitään muuta sanottavaa. Onneksenne. :D

helmiä ja timantteja

 Yksi aamu minä istuin joka-aamuiseen tapaani kahvikupin kanssa koneen ääressä ja tykkäilin facebookissa kaikista mahdollista asioista. Eksyin neulontaryhmään, jossa klikkailin hieman lisää kauniiden kuvien kohdalla. Sitten, kuten tavallista, suljin koneen ja unohdin kaikki.

Hetken päästä tuli viesti: "ihan voisit meillekki tehä tommosen boleron". Lähettäjänä oli sisko. Oli kytännyt minifeedistä tykkäämisiäni ja bongannut neulotun lapsen boleron. On muuten tosi ärsyttävää, kun puoli vuotta Facebookissa ollut sisko on parempi fb-kyylä kuin minä, joka sentään liityin jäseneksi jo vuonna 2006. Kuitenkin. Katseltiin sitä boleroa sitten ja tultiin siihen lopputulokseen, että ehkä takki olisi parempi, kun talvikin on tulossa.

Käytiin sitten Kärkkäiseltä hakemassa lankaa. Sisko halusi välttämättä Novitan Viiviä, ja minä myönnyin lopulta, kun kaikki kivat langat oli oikeasti jo ihan loppu tai jäljellä oli vain ihan typeriä värejä.

Etsin virkattavan mallin, koska akryylin neulominen on hirveintä, mitä tiedän. Ja niin - vaikka mulla on neulesanasto hallussa, niin englanniksi virkkaaminen on hieman ongelmallista yhä. Tämäkin takki on nyt jotain sinne päin, mitä ohjeessa oli. En jaksanut niin perehtyä. Paitsi tietenkin tuon kuvion muodostumisen kannalta bobble stich piti opetella. Ja ihan kivojahan nuo timanttikuviot on, tosin vois hieman jälkiviisastella, että koukku olisi voinut toki olla isompi. Onneksi tuo lanka nyt on suht pehmeähköä, ettei tuo nyt ihan tönkkö ole. 

Tuo nauha, mikä kuvissa näkyy, on vain esimerkkinä. Sisko saa valita itse mieleisensä nauhan ja ommella sen kiinni tuohon, tuolla tavalla takki ei lienee kovinkaan lapsiturvallinen. (Ja siis tämä takkihan on tosiaan menossa siskontyttärelle, ei siskolle itselleen.)

Ja tämä on aakkoshaasteen P-projekti.

malli: Pearls and Diamonds by Julia Vaconsin

lanka: Novita Viivi (076), noin 230g

koukku: 5 mm

ravelryssa: P: Pearls and Diamonds

fiilis: Ihan ok. Semmonen välttävä. Tulipahan tehtyä.

Vaihto

Yksi vaihto-operaatio taas takana, jälleen Suskusen  kanssa. Alunperin tämä lähti liikkeelle Facebookissa, kun siellä pyöri vuoden alussa se käsityöhaaste ("kommentoi niin teen sinulle jotain" tai sinne päin ainakin). 

Koska Susku on a) ihana ja b) paksuna (hei pari viikkoa enää! :D), päätin neuloa jotain sekä hänelle itselleen ja tulevalle vauvalle. Vauvan sukupuolta ei ole paljastettu, joten piti valita sellaisia värejä, jotka käyvät kummallekin. Tai no ainakin kirkas pinkki ja hempeä vaaleanpunainen olivat poissa laskuista. Minä - tottakai - tartuin sitten keltaiseen (tai tuon sävyn nimi taisi olla "kulta") ja kontrastiksi otin ruskeaa. 

Malli on omasta päästä, neulottu ylhäältä alas ja koko on, tai ainakin yrittää olla, noin 70 cm. Lanka on uusi tuttavuus, Dropsin Merino Extra Fine. En tykännyt. Siis kerrankin _en_ tykännyt. Halkeili ihan hirveästi ja muutenkin jotenkin... yääh. En keksi edes sopivaa adjektiivia tähän. Mutta pehmeää kyllä, ja toivottavasti lämmintä.

 

malli: omasta päästä

lanka: Garnstudio Drops Merino Extra Fine (n. 150g)

puikot: 3,5 mm

ravelryssa: Da Capo

fiilis: Lanka tökki, mutta kiva pieni projekti.

Suskulle itselleen minä neuloin sukat. Taitavat muuten olla kolmannet sukat, jotka olen Suskulle lähettänyt, mutta villasukkia ei kai voi koskaan olla liikaa.

Malliksi valitsin Kalajoen, koska se sopi hyvin langan väriin. Minulla on itsellänikin kyseisellä mallilla tehdyt sukat, mutta niitä on pidetty niin ahkerasti ja niin tunteella, että pitäisi melkein tehdä uudet. Pidän mallista kovasti, neulominen on suht helpohkoa mutta tuo "joki" pitää mielenkiinnon yllä. 

malli: Kalajoki by Tiina Seppälä

lanka: Cascade Heritage (n. 70 g)

puikot: 2 mm (cubics)

ravelryssa: K: Kalajoki

fiilis: Tykkään!

(Eli nämä ovat myös aakkoshaasteen K-projekti!)

Minä sain muuten Suskulta käsinvärjättyä lankaa. Nallea ja Seiskaveikkaa iiiihanissa väreissä!

kaikki kuvat (c) Suskunen

H niin kuin...

 Neuleinnostukseni kadonnut. Sen tilalle on tullut ailahtelevaisuus, jonka ansiosta olen joka toinen hetki ihan maailmanlopun tunnelmissa ja joka toinen hetki jossain euforisessa tilassa.

Että siis pliis. Jos joku löytää yksinäisen neulemojon jostain, tuokaa se tänne. 

Aina silloin tällöin, kun minun ei ole täytynyt pohtia että mitä mieltä olen mistäkin asiasta, olen onnistunut neulomaan jotain. Jotain ihan pientä. Jorviin kerätään vauvanpipoja (klik), ja koska minä olen näemmä niin herkkä, että alan pillittämään (siis ihan oikeasti) kun ajattelen pieniä vastasyntyneitä kinkunpaistomyssyissä, niin minunkin oli pakko osallistua. 

Pipoja on seitsemän kappaletta ja näihin meni kaikki Novitan Miami-langat, joita varastosta vielä löytyi. Ja sattumalta, mutta erittäin sopivasti, tämä on myös aakkoshaasteen H-projekti.

Hirrrveen on likanen ikkuna. Tuu ite pesemään.

malli: Hospita hat by Annika Barranti

lanka: Novita Miami

puikot: 4,5 mm

ravelryssa: H: Hospita Hat

fiilis: Ihania väliprojekteja, jos vaan suostuu heti uskomaan, että vastasyntyneen pää on oikeasti noin pieni. Näissä ei kauaa mennyt, ja olisin tehnyt lisääkin, mikäli Miamia olisi riittänyt.

tilaussukkia

Aurinko on tullut takaisin. Tänäänkin se paistoi monta tuntia siniseltä taivaalta, melkein jopa lämmitti ja ikään kuin käski ryhdistäytymään, heräämään horroksesta. Minä pursuan taas ideoita - hyviä ja huonoja, toteuttamiskelpoisia sekä hylättäviä, mutta ei sen väliä. Ehkä tällä kertaa saan jotain toteutettuakin. Tai ehkä en, mutta ei sen väliä. Elämä on ihanaa joka tapauksessa.

Toistaiseksi olen saanut puikoilta pudotettua vain jotain pientä, raitavillasukkia erään tuttavan pienokaisille. Tytön sukissa on käytetty jämälankoja ja pojan sukissa Sisua, jota minulta löytyy noin miljoona kerää, kiitos Suskusen. Aion tehdä niistä paidan esikoiselle, sukkien kautta otin ensituntumaa lankaan. Tykkäsin kovasti.

siivouksen välttelyä

Joulukuun yh-dek-säs-tois-ta. Viisi yötä jouluun. Äkkiä se tämänkin joulukuun ensimmäinen puolikas meni, vaikka itse taidankin olla omassa joulukalenterissa jossain itsenäisyyspäivän tienoilla. Sen siitä saa, kun ei osta suklaakalenteria. 

Koska jouluun on niin vähän aikaan, minun pitäisi oikeastaan suorittaa joulusiivousta tälläkin hetkellä. Aloitin heti aamulla toteamalla, että hemmetin likainen pöytä, miks sitä kukaan ei ikinä pyyhi ja nykäisin pöytäliinan huis hemmettiin. Heti oli paljon freesimpi koko keittiö! Seuraavaksi poimin aterinlaatikosta likaisia lusikoita, koska kuopuksen mielestä aterimet täytyy syönnin jälkeen palauttaa sinne, mistä ne on otettukin. Sen jälkeen pohdiskelin kauan ja hartaasti, miten saisin mustikkasoppatahrat irti valkoisesta seinästä, ja päädyin tulokseen en mitenkään. Sitten aloin siivoamaan tasoja, mutta ensimmäiseksi käteeni osui kamera, ja ajattelin, että kuvaan nopeasti muutaman joululahjan, jotta saan ne paketoitua (onhan sekin siivoamista, tavallaan). Lopulta kuvailinkin sitten myös keskeneräisiä neuleita ja hups oho - kello olikin jo niin paljon, että kuopus piti viedä nukkumaan ja silloinhan ei voi siivota, koska esimerkiksi tiskitason pyyhkimisestä kuuluva ääni voi häiritä herkän lapsen unia. Mutta jos mä nyt tätä vauhtia jatkan tätä joulusiivousta, meillä saattaa olla ihan siistiä jouluun 2015 mennessä. Kelpaa mulle.

-

Tämä neuletakki menee lahjaksi siskontytölle, ja koska epäilen suuresti puolivuotiaan kykyä väijyä blogiani, niin uskallan esitellä tämän kuvien kanssa täällä jo nyt. Sisko taas puolestaan oli mukana valitsemassa mallia ja on nähnyt useaan otteeseen minun neulovan tätä, joten ei tämä varsinainen megapaljastus hänellekään ole.

Se on perusneuletakki elefanttiaiheisella kirjoneuleella. En ollut aikaisemmin neulonut kirjoneuletta tasona, enkä varmaan ihan heti tule uudestaan neulomaankaan. Vähän vaatii vielä treenausta pitää langat tarpeeksi löysällä, vaikka olenkin kyllä positiivisesti yllättynyt, että sain noinkin siistiä jälkeä aikaiseksi. Lanka on Dropsin Baby Merinoa, josta ei ole mitään pahaa sanottavaa - miellyttävän tuntoista ja pehmeää neuloa. Mallin ohjekin oli selkeä (tai no selkeni huomattavasti siinä vaiheessa, kun tajusin, että ei tätä neulotakaan ylhäältä alas) ja hyvin kirjoitettu.

malli: Ella Funt by Pamela Wynne

lanka: Garnstudio Drops Baby Merino vaaleanpunainen (27), 3 kerää ja pinkki (08), noin 10 g.

puikot: 3 mm

ravelryssa: Elephants for Ninni

fiilis: ihan kiva, muttei kuitenkaan niin ihana. 

-

Nyt minä taidan mennä jatkamaan joulusiivoustani. Aloittanen pohtimalla, että pesisinkö kahvinkeittimen vai keittäisinkö lisää kahvia. Hmm.


ps. toivottavasti se henkilö, joka tuli vierailulle blogiini googlen kautta käyttämällä hakusanoja "hiomapaperi vessassa", löysi etsimänsä.

A niin kuin...

No tämä nyt ei ihan ole se neuletakki. Pidän sen kanssa luovaa taukoa (ts. välttelen sitä, koska sen valmistuminen edellyttäisi erittäin paljon käsinneulomista).

Tämä on kauluri. Ja se on ensimmäinen neule ravelryn Kahelit -ryhmän aakkoshaasteeseen. Haasteessa on siis tarkoitus neuloa erilaisia ohjeita aakkosjärjestyksessä, esimerkiksi lokakuussa A-kirjaimella alkava ohje, marraskuussa B-kirjaimella alkava ohje ja niin pois päin. Joku saattaa huomata, että olen hieman myöhässä, mutta minä menenkin taas omilla säännöilläni (ja sitä paitsi kirjaimellisesti ottaen en ole edes myöhässä, koska yhteen neuleeseen voi kuluttaa kaksi kuukautta).

Mutta niin, itse kaulurista sen verran, että tehkää kaikki tällainen. Suosittelen erittäin lämpimästi! Tämä minun neulomani meni kuopukselle, ja vaikka se aluksi näyttikin aika säälittävältä räpellykseltä, niin ensimmäinen käyttökerta paljasti sen oikeaksi aarteeksi. Aivan mahtava malli! Suojaa kaulaa hyvin ja tuo "helmaosa" venyy yli olkapäiden, lämmittää siis mainiosti. Jos olisin yhtään aikaansaavampi, niin tekisin tällaisen itsellenikin ja esikoiselle. Ehkäpä ensi talvena sitten.

malli: Ambitus 

lanka: Garnstudio Drops Baby Merino

puikot: 3 mm

ravelryssa: A: Ambitus

Rusetti

 Minusta tuntuu, että minä neulon ihan koko ajan, mutta en siltikään saa mitään valmiiksi. Tämäkin onnettoman pienikokoinen myssykkä on ollut kesken melkein kuukauden.

"Inspiraatio" tuli tästä hatusta, mutta nurja ei innostanut eikä tuollainen rusettikaan oikein iskenyt. Itse asiassa tein varmaan kuusi eri variaatiota tuosta rusetista, ja tuo paikalleen päätynytkin on vähän silleen no laitetaan ny tää ku en muutakaan keksi. Mutta olkoot.

Lankana on Garnstudion Baby Merinoa, joka jäi yli pikkuprinsessan nutusta. Tykkään tästä langasta kovin, erittäin mukavaa neulottavaa ja pehmeän tuntoista. Suunnitelmissa olisi tälle kuvissakin poseeraavalle neidille tehdä villatakki samasta langasta, mutta katsotaan, jääkö vain suunnitteluasteelle. Ensin pitäisi kai selvitä kaikista keskeneräisistä.

malli: hatusta, paitsi rusetti tehty tällä ohjeella

lanka: Garnstudio Drops Baby Merino

puikot: 3 mm 

ravelryssa: pretty thing

---

välipalana: marjaruutuja MeNaisten ohjeella, marjoina punaviinimarjoja. Aivan k ä s i t t ä m ä t t ö m ä n hyvää!

prinsessalle

Täditettävä sai nimen sunnuntaina. Sen kunniaksi neuloin lahjaksi jotain pientä, sellaista yrittää-olla-seitkytsenttistä-mutta-ei-ole-pientä.

malli: omasta päästä (kun eihän mulle mikkää kelpaa!)

lanka: Garnstudio Drops Baby Merino

puikot: 3mm

ravelryprojekti: prinsessalle

---

day 29 - a song from your childhood 

kirjoneuletta ja raitaa

Ensi kerralla pidemmät ja leveämmät korvaläpät, sekä astetta isompi koko.

Värit ovat - yllätys, yllätys - suosikkini. Pirteä pipo, väsynyt malli.

Yksityiskohdat ja ihanat värit.

malli: 48 pusero ja korvalappumyssy (Moda 5/2005)

lanka: jämälankoja, ainakin nallea ja opalia

puikot: 2,5mm

ravelryprojekti: we need more colors

neliöitä

Minusta tulee kesällä täti. Ensimmäistä kertaa. Olen erittäin onnellinen asiasta. Ja onnellinen olin silloinkin, kun tuleva äiti pyysi minua tekemään heidän taaperokeinutuoliinsa pehmusteen. Sain värikartan ja tarkat mitat. Sain vapaat kädet tehdä mitä haluan. Olin niin innoissani.

Vähänpä tiesin taas.

Prosessi alkoi kivasti - oikeat värit löytyivät suhteellisen helposti jo tutuksi tulleesta Novita Miamin värikartasta. Pää oli täynnä ideoita sekä neulonnan että virkkauksen mallista.

Sitten alkoi laiskotuttaa.

Tämän peiton kanssa on menty aina sieltä, missä aita on matalin.

Oli tarkoitus tehdä monivärisiä isoäidin neliöitä, mutta tajutessani, kuinka paljon pääteltävää tulisi, hylkäsin idean.

Kiinnityksen piti olla napeilla, mutta oli huomattavasti helpompaa ketjuvirkata vain muutama naru.

Yhdistämisen piti tapahtua käsin ommellen kanssa, mutta aika pian muistin, että en tule toimeen neulan kanssa.

Tuntuu kyllä tyhmältä marista päättelyistä sun muista, kun peitto on ihan minikokoinen. SILTI.

Ihan kai hieno siitä silti tuli. Ainakin siskolle kelpasi. Minua itseäni jäi häiritsemään neliöiden epätasaisuus - laskin nimittäin aina tarkasti silmukkamäärät ja kaikki palat ovat takuulla samankokoisia, mutta silti, pingotuksenkin jälkeen, osa neliöistä on isompia.

Ja sitten yhdistäminen tosiaan. Tein sen lopulta piilosilmukoilla, vaikka tiesin, että lopputulos ei ole yhtään niin hyvä kuin käsinneulomisessa. Mutta kyllä ne saumatkin lopulta asettuivat.

Ja nuo värit - en vaan voi olla tykkäämättä.

Yllä olevassa kuvassa on siis demonstraatio kiinnityksestä (sisko siis halusi, että peitto myös pysyy paikallaan). Koska meillä ei ole taaperokeinutuolia, solmin sen keittiön tuoliin kiinni, mutta kyllähän sen idean älyää tuostakin. Ei tuo kiinnitys nyt ehkä niin nätti ole kuin päässäni pyörinyt nappikiinnitys, mutta ajoi asiansa. Kävimme nimittäin viemässä peiton tänään ja asettelimme sen paikoilleen. Kuopus toimi koekaniinina, ja kyllä se paikoillaan pysyi, siis tuolta yläosasta. Siitä alaspäin peitto oli ties minkälaisella mutkalla ja solmulla ja tuli milloin mistäkin aukosta ulos.

Tosin kuopus ei ole sellaista tyyppiä, joka istuisi keinutuolissa. On paljon mukavampaa seistä, hyppiä, pyöriä ja hyöriä.

Lisäsin kuitenkin varuiksi muutaman narun lisää, jotta peitto pysyy varmasti paikoillaan.

Loppukevennyksenä vielä: esikoinen ei lienee aivan ole vielä käsittänyt, että siskoni saa vauvan. Olen peittoa virkatessani selittänyt pojalle samalla, että tämä peitto menee tädin vauvalle, siis sille, joka on vielä mahassa, mutta syntyy kesällä. Tänään, kun sain peiton valmiiksi ja kutsuin pojan sitä katsomaan, herra totesi: "Nyt täti voi laittaa peiton mahaan, tulee tätille iso maha! Kesällä peitto tulee takaisin!"

malli: oma

lanka: Novita Miami

koukku: 3,5mm

ravelryprojekti: baby squares

mekkonen

Taisin viime postauksessa mainita jotain kuopuksen syntymäpäivälahjasta. Neiti siis täyttää maaliskuussa kokonaisen vuoden, ja ajattelin neuloa jonkinlaisen mekkosen lahjaksi tyttöselle.

Ja valmista tuli niin nopeaa, että olen itsekin ällistynyt.

(Varoitus: postaus sisältää runsaasti kuvasaastetta, joka soveltuisi enemmän perhealbumiin entä käsityöblogiin. Ignore the mess!)

Kaikki alkoi langasta. Katselin Kärkkäisellä Novitan uutuuslankoja ja hypistelin näitä Miami -lankoja. Koska en voi sanoa "ei" violetille enkä pinkille, ne tarttuivat mukaan. Kaveriksi nappasin vielä ihmeellisen hailakan vaaleanpunaisen. Ajattelin raitoja. Raidoista tuli mieleeni eräs virkattu mekko, jonka joskus näin jossain käsityölehdessä. Ostin varalta koukunkin ja syöksyin kotiin penkomaan käsityölehtilaatikkoa toivoen, että sen mekon ohje olisi jossain niistä, eikä esimerkiksi jossain kirjaston lehdessä. Löysin Suuri Käsityö -lehden 7/2010. Bingo!

Minä jotenkin ajattelin, että olisin hidas virkkaamaan. Että tästä tulisi ainakin viikon homma. Aloitin lauantaina ja valmista oli sunnuntai-iltana. Langat päättelin tänä aamuna. Toisaalta minulla oli normaalia enemmän aikaa virkata nyt, kun olin käytännössä kahdestaan koko viikonlopun sairaan (lue: paljon nukkuvan) lapsen kanssa. Mutta silti - mikä pikaprojekti! Näitä teen taatusti enemmänkin...joskus.

Koko on periaatteessa 80cm, mutta ei tämä mekko kyllä yhtään pyöriämmälle lapselle menisi. Tosin se saattaa johtua siitä, kuten tiedätte, että en tietenkään tehnyt mallitilkkua. Mutta sovitin sentään kun hihat olivat valmiit! On sekin nyt jotain. Helman pituuden päätin itse, se ei saanut olla liian pitkä, koska neiti kuitenkin vielä toistaiseksi liikkuu suurimman osan ajasta konttaamalla, ja hänellä palaa hermot mikäli joku hidastaa. Lopputuloksena siis tämän on juuri sopivan kokoinen mekko nyt. Kesäksi täytyisi varmasti tehdä uusi, mikäli mielenkiintoa riittää.



Novitan lankauutuus Miami oli ihan kivaa virkattavaa, ja varmaan menettelisi puikoillakin. Minulla ei ainakaan ole mitään marisemista, en löytänyt langoista edes yhtään solmua! Harvinaista herkkua. Mutta sitten noiden värien lisäksi se ei oikein innostanut, aika haalehko värikartta. Minä haluaisin vähän vahvempia värejä. Ja kesäksi ehkä hieman ohuempaa lankaakin.



Mutta kaiken kaikkiaan - mukava ja ennen kaikkea nopea viikonloppuprojekti!



malli: 15. virkattu mekko ja hattu (Suuri Käsityö 7/2010)

lanka: Novita Miami

koukku: 3,5mm

ravelryprojekti: birthday dress


//edit: kuvat ei halunneetkaan asettua vierekkäin, no, olkoot.