Kirpparitaikoja neulalla ja langalla

Heii kaikki pitkästä aikaa!

Kirpparit ovat intohimoisen käsityöihmisen ja shoppailijan elämän suola. Ne itsepalvelukirppikset, joiden valikoima koostuu pääasiassa henkkamaukan viime vuoden mallistosta ovat kivoja. Sitten kun on sellaisia kirppareita, joissa on ihan myyjiä myymässä ja vähän kunnollisempaa tavaraa, aletaan puhua asiaa. Mutta sitten kun löytyy semmoinen täydellinen vanhoja, kauniita ja laadukkaita vaatteita ja tavaroita myyvä kirpputori ja kun minut päästää sinne vapaaksi... Se on menoa se.

Vähän aikaa sitten löytyi yksi semmoinen Täydellinen Kirpputori (ja jos joku muukin haluaa päästä hyville apajille voin vinkata, Nivalan Lähetyskirppis on oikea osoite). Kaikista ihastuttavinta kirpparilla on mielestäni silloin, kun saatavilla on oikeasti vanhoja vaatteita, saa nauraa niille ihanille nimille, kuten Pallopaita Oy ja L-kolttu Oy ja tehdä oikeasti laadukkaita löytöjä. 

   Tältä kyseiseltä kirppikseltä tein kaksi löytöä, tuon kuvissa olevan sifonkikauluspaidan ja sitten tummansinisen pitkänmallisen bleiserin (onkohan se bleiseri, en keksinyt parempaa nimitystä), jossa on kertakaikkisen huikeat olkatoppaukset. Se ei ole vielä päässyt ompelukoneen neulan alle, mutta sifonkipaidan ja ompelukoneen kanssa olen aikaa viettänyt ihan mukavasti.

    Valkoinen paita on peräisin ehkä jostain 80-luvulta, ja siinä oli kunnioitettavan leveät hihat, leveä malli muutenkin ja olkarypytykset, koko oli 42 eli melkoisesti oikeaa kokani suurempi. Ne asiat, jotka saivat minut tykästymään tähän paitaan olivat ehdottomasti tuo nappilistan ah-niin-ihana kuvio, kivat hihansuut ja hyvänmallinen kaulus. Plussaa oli myös sopiva väri ja kangas, joten tuunaustyölle oli hyvä pohja.

            Tässä alkutilanne:

         Ja lopputilanne:

Kuten kuvista näkyy, lähinnä muuttuivat hihat ja leveys. Paidan kaventaminen ei ollut temppu eikä mikään, mutta hihat olivat  yllättävän haastavat. Jouduin ottamaan ne kokonaan irti saadakseni olkarypytykset pois, ja kaikista vaikeinta oli saada hihoista ja kädenteistä juuri oikean kokoiset joustamattoman materiaalin kanssa. Vähältä piti ettei tullut liian kapeat - sain onneksi tilanteen pelastettua ja nyt on mukavasti istuva paita.

Tällaiset työt ovat kaikenkaikkiaan oikein palkitsevia: pienellä rahalla ostetuista materiaalesta saa vähällä vaivalla juuri itselle räätälöityjä vaatteita, ja vieläpä oman tyylisiäkin. Lisäksi, jos on ongelmana, että kaupasta ei meinaa löytää oikean mallisia vaatteita, tässä on ratkaisu pulmaan. Itselläni, hoikkana, pitkäkätisenä ja -selkäisenä yleensä isoistakin kooista riittää pelkkä kavennus eikä lyhentää tarvi ollenkaan (vaivaakin säästyy). Suosittelen kirpparikierrosta! 

Nyt jos vielä pääsisi sen bleiseri-mikälien kimppuun niin tässähän olisi mukava asukokonaisuus kasassa, mutta ilman tuunausta en kyllä sitä olkatoppausviritelmää päälleni laita!

Emilia

Juhannusneidon maksimekko

Tämä mekko on rakkauteni, yksinkertaisesti. Ja vaikka juhannus olikin hyytävä, ainakin haaveilin kulkevani se päällä yöttömässä yössä, joten juhannusneidon mekoksi sitä voi kutsua.
 

Iskin silmäni tähän malliin Moda-lehdestä (taisi olla toukokuun numero?) ja tämä oli pakko ommella. Säntäsin kangaskauppaan ja jännitin, että onkohan kuvioitujen sifonkien valikoima ihan olematon, mutta onneksi ei; voin sanoa, että tämä kangas on täydellinen, kertakaikkiaan. Kuviointiin tykästyin jo kaupassa, lompakkoni tykästyi halpuuteen (kolme metriä kangasta, vähän päälle kymmenen euroa), sakseni tykästyivät kankaan laatuun ja ompelukoneeni helppouteen ommella. En olisi kyllä parempaa kangasta voinut toivoa, sillä ompelemaan lähtö pelotti aika paljon, sillä aikaisemmin ompelemani sifongit ovat olleet melko kamalan liukasta ja hankalaa sorttia. Mutta tämä ei.

Yleensä joudun kaventamaan kaikkia ompelemiani vaatteita, mutta tämä mekko istui täydellisesti. En ollut uskoa silmiäni, kun sain tämän ensimmäistä kertaa päälleni ja katsoin peiliin. Mallissa on myös kivoja pieniä kikkailuja; pääntiellä laskokset, niskassa pieni halkio ja helmassa isompi, joka näkyy alla olevassa kuvassa. Tämä on myös ensimmäinen maksimittainen mekko minulle, joten ehkä sitä voisi oppia näitäkin pitämään.

Tämä maksimekko oli ensimmäistä kertaa päällä koulun päättäripäivänä, ja käytän tätä myös kaikissa kesäjuhlissa, mitä nyt eteen tuleekin. Hauskaa tämän mekon sovittamisessa on se, että tämä tuntuu niin mukavalta päällä, että en raski ottaa tätä pois... 

   Malli ja kangas olivat niin hyviä, että päätin tehdä mekosta myös lyhyemmän version jota voisi käyttää myös arkenakin. Kangas on jo ostettu, ja kohta alan leikkaamaan. Enää ei tarvita muuta kuin sellaisia lämpötiloja, että mekkoa voisi pitää!

Kiitokset DayDreamerille lukijaksi liittymisestä :)!

Emilia

Paljon palmikoita ja lämpöä

Siitä on hyvä villapaita tehty. Koko syksyn ja kevään olen sellaista metsästänyt, sellaista jossa olisi palmikoita eikä kummiskaan mikään säkki vaan nätin mallinen ja villaa pitäisi olla ainakin 50% että tarkenee. (Pääasiassa siksi että nämä säästötoimet taitaa vaikuttaa meidän koulun lämmitykseen vähän turhan hyytävästi. Eli tunneilla palelee ja paljon.) Mutta eipä palele enää, sillä tämä tyttö on löytänyt semmoisen lämpövillapaidan ettei paremmasta väliä!

Nuo kuvat ottimme pikkuveljen kanssa jo aikasemmin ja hyvä niin, sillä enää ei onnistuisi. Lumi on kadonnut melkein kokonaan.

Se, mikä on kummiskin parasta tässä villapaidassa on tuunaus! Sillä eihän tätä toki ole kaupasta tällaisenaan  ostettu.

Äitini ystävä antoi noin vuosi sitten äidilleni joitain vaatteitaan, joita hän ei enää pidä. Äiti jätti itselleen niistä osan, osa jatkoi matkaansa Emilian tuunauslaatikkoon. (Todellisuudessa kodinhoitohuoneen alalaatikko joka pursuaa yli vanhoja farkkuja ja muita inspiraatiota odottelevia vanhoja ja reikäisiä vaatekappaleita.) Siellä villapaita majaili yli vuoden, kunnes jotain aivan muuta etsiessäni se sattui silmään. Varmistin vielä, etttä saahan tälle tehdä mitä haluaa, ja ei kun heilumaan ratkojan kanssa.

   Paita oli kokoa L, merkiltään Jack&Jones ja sataprosenttista villaa, ja siitäkös minä innostuin! Malli oli ylettömän leveä ja säkkimäinen, hihat valtavat ja kaulus sai aikaan kylmät väreet (Siis ylettömän korkea poolo, yhhyh, ei minun tyyliäni.)

Tässä erittäin laaduton (ja kyllä teinipeiliposetus) kuva, mutta eiköhän siitä jonkunnäköisen kuvan saa, että miltä paita näytti ennen. No mitäs tälle sitten piti tehdä?

    Hihat kapenivat varmaan yli kymmenellä sentillä, poolokaulus katosi ja tilalle ilmestyi venepääntie sekä itse paita laihtui myös ihan mukavasti. Ajattelin alunperin tehdä villapaidasta ihan kapean mallisen, mutta sitten totesinkin, että haluan tuollaisen melko kapean eli puolimöhköpaidan, miten tämän nimesin :D

   Tuunaus oli helppo ja nopea tehdä, hihojen istuvaksi saanti tosin edellytti jokseenkin mittavan määrän sovituksia, mutta mikäs siinä. Nytpä sitten istuvat.

   Päällä tämä paita on ehtinyt olla jo aika paljon ensinnäkin sen ah-niin-ihanan lämpimyyden takia, muunmuassa rinteeseen kun tämän laskettelutakin alle laittoi niin ei kyllä palellut! Voin jopa väittää että odotan loman jälkeistä ensimmäistä koulupäivää eli huomista (melkein) innolla ihan vain sen takia että tämän paidan takia pääsen vihdoinkin selättämään koulun kylmyyden. Jesss!

  Lopuksi vielä kiitokset äidin ystävälle hyvästä paitamateriaalista ja Hennalle Lankahelvetistä lukijaksi liittymisestä. Ilahdutti lomapäivääni entisestään!

Emilia

Farkkutoppi

Viime kesänä ihastuin kirpparilla mekkoon. Ostin sen tyytyväisenä ajatellen, että pikkuisen kaventamalla L-koosta saa aivan soppelin XS-kokoisellekin. No, mekko jäi vaatekaappiin kuitenkin venymään ja lopulta totesin, että eihän tuollaista voi käyttää. Ihan hirvee. Joka kerta, kun vaatekaapin avasi, piti mekkoa työntää vähän syvemälle kaappiin ettei inhottava käyttämätön virheostos näkyisi.
   Uudenvuodenaattona kuitenkin päätin pistää pystyyn vaatekaapin siivouksen, eikä edes mekkoa voinut jättää huomiotta... Ja silloin se ispiraatio tuli, ihan yllättäen. Siivous sai jäädä kesken, ratkoja lennähti käteen ja farkkutoppi oli saatava heti.

(En siis missään tapauksessa ole sekaisin kun seison mallina 13 asteen pakkasessa... Kaikkea sitä bloginsa eteen joutuukin tekemään! Ja pikkuveljelle isot kiitokset siitä että jaksoit sinäkin jäädyttää sormesi kameran kanssa kuvausoperaatiossa!) 

    Noista ylläolevista kuvista haluaisin kysyä teiltä lukijoilta muutamassa asiassa mielipidettä. Ensinnäkin: Olen aikaisemmin käyttänyt pienempää kuvakokoa; onko tämä iso parempi? Toinen asia liittyy kuvanmuokkaukseen. Onko teidän mielestänne reilua, että blogikuvia muokataan? Monet sitä varmasti tekevät, mutta itse en ole sitä harrastanut. Nyt kuitenkin muokkasin kahta ylintä kuvaa, joten toivoisin oikeasti mielipidettänne asiasta. Ja vaikka jatkossakin tulisin joitain blogikuvia muokkaamaan, niin en ilmoittamatta, se on varma.

     

Tuossa vielä ennen/jälkeen kuvat. Ainut, mikä tämän topin kanssa jäi harmittamaan, oli oikeastaan se, että se on aika lyhyt. Mekosta ei vaan enempää kangasta saanut... Muuten kuitenkin tykkään tästä tosi paljon.

   Mekko -> toppi-operaation aloitin ratkomalla hameosan irti. Heti seuraavana irrotuslistalle joutuivat raglanhihat ja purkuun pääntien rypytys. Irrotin myös napit (jotka muistuttivat puolikkaita diskopalloja!?!) sekä ompelin napinlävet umpeen. Leikkasin ja ompelin olkaimet ja sitten alkoi tuska nimeltä nepparien kiinnitys.

      En ole sitä aikaisemmin tehnyt, vaikka kotoa nepparipihdit löytyykin. Ihan kamaa hommaa. En aluksi ymmärtänyt, miten päin ne nepparikappaleet pihteihin tuleekaan laittaa ja sitten painoin puolikkaat ohi/liian löysästi kiinni/väärin päin. Että hyvinpä meni tämäkin homma (onnistuin rikkomaan siinä sivussa ilmeisesti 10 nepparinosaa...)Mutta loppuenlopuksi viidestä nepparista toimi kaksi alinta. Jes! Laitoin korvikkeeksi sitten huomaamattomat ommeltavat nepparit yläosaan, eli kiinnityksestä tuli ihan kelvollinen. Nyt sitten vaan jännitetään, että irtoavatkohan nuo ainoat toimivatikin ensimmäisessä pesussa...

Kiitoksia Pirrelle lukijaksi liittymisestä :)!

Emilia

Neulotut minishortsit & uusi ulkoasu blogille

Voisiko paljon enää oudommalta kuulostaa kuin neulotut minishortsit? Vaikka oudolta kuulostavat, olin minä ihan myyty kun näin ohjeen shortseihin Suuressa käsityölehdessä (SK 2/2013). Siitä lähtien ne ovat olleet toteutuslistalla tarkoituksena neuloa itselle balettitunneille treenishortsit, eli ihan julkisilla paikoilla en kuitenkaan aio näitä pitää...
    Lankana toimi ihana petroolinsininen Hjertegarnin Blend Bamboo, joka näyttää olevan paitsi hyvä tiskirättilanka, myös erinomainen shotsilanka, kevyt ja ei hiosta. Ja mikäpä sen estää, että kun shortsit jäävät pieneksi/vailla käyttöä/menevät rikki tai jotain niin ehkäpä näitä voisi käyttää sitten tiskirättinä :)? Kuvatessa shortsit pääsivät jo ihan baletillisiin tositoimiin, ja täytyy sanoa, että näin pienesti testattuina olivat kyllä tosi hyvät jalassa.

 

Shortsit olivat yllättävän helpot ja nopeat tehdä, valmistuivat melkein kokonaan Saksan-matkan aikana. Rakastuin tuohon petroolinsiniseen ihan täysin ja nyt ihmettelen, miksi en ole sitä aikaisemmin kayttänyt... Lankaa tosin jäi yksi kerä ihan kokonaan käyttämättä niin saa nyt nähdä mitä siitä sitten syntyy...

   Tein shortsit muuten ihan ohjeen mukaan, mutta en tehnyt lahkeisiin käänteitä, kuten kuvasta näkyy: siellä on lahkeen alareunassa yksi nurja kerros kertomassa mahdollisen taitteen paikan.

Shortsit puussa :)

Kun noin puoli vuotta sitten kyselin mielipiteitä blogin silloisesta uudesta ulkoasusta, siitä muuten tykättiin, mutta selkeyttä kaivattiin lisää. Nyt toivon, että toiveenne olisi toteutunut, ja myös sivupalkin tekteistä saisi selvää...

 Tämä on meilestäni paras kolmesta tähän mennessä nähdyistä ulkoasuista: ensimmäinen oli selkeä, mutta persoonaton. Toinen oli persoonallinen, mutta epäselkeä. Tämä toivottavasti on sekä persoonallinen että selkeä, joten kysynkin nyt mielipidettänne, mitäs tykkäätte? Onko tuo banneri tai otsikkokuva (tai tässä tapauksessa kuvakollaasi) hyvä ratkaisu? Onko ulkoasu selkeä? Sekä rakentavaa että positiivista palutetta otetaan vastaan :)!

Emilia





 

 

Liehukepaita ja pitsi-farkkushortsit

Sadas postaus! Jee :)!
Käytän kesällä aina tosi paljon (eli melkein aina) farkkushortseja. Edelliset (myös itse tuunatut) shortsit vain jäivät pieniksi ja olivat niin risat, että pitihän sitä tehdä uudet. En halunnut ihan perusshortseja, ja kun ei inspiraatiota heti tullut, päätin lähteä kaupungille sitä hakemaan. Jokaisesta kaupasta löytyi vähintäänkin ne viidet erilaiset shortsit, joten meinasihan siinä tulla ihan yli-inspiroituneeksi :D  Mutta lopulta löytyi Se Oikea idea eli pitsin ja farkun yhdistäminen.
    Kotona siis vaan pikasaksiminen vanhoille farkuille ja pikaompelukset varastoista löytyneeseen valkoiseen pitsiin. Ja voilá! Persoonalliset farkkushortsit ovat valmiit. Eikä samanlaisia varmasti kävele vastaan!
   Shotsit tein jo ihan kesän alussa, en vaan ole saanut kuvattua, mutta liehukepaidan kanssa sopivat niin hyvin yhteen, että tulivatpahan tähän samaan postaukseen. Myöhemmin tein samantyyliset farkkushortsit myös kaverilleni, mutta turkooseilla pitseillä, ja on kuulemma tykännyt kovasti :)

 

 

 

Toisin kuin kuvista näkyy, shortsien lahkeet eivät ole eri mittaiset. Ensin otettiin vaan tuo kuva, jossa nojaan jalalla puuta vasten, ja enpäs sitten tajunnut nykäistä lahjetta alemmas... No, kuvitelkaa ne samanmittaisiksi ;)

   Liehukepaitaa voi pitää kolmella tavalla, kuten kuvista näkyy (tai siis kuvissa näkyy kaksi, mutta kolmaskin tapa on olemassa): paitaa voi pitää solmulla, kiinni tai auki. Oma suosikkini on solmulla, mutta kiinnikin toimii, jos housut olisivat vähän korkeavyötäröisemmät.

    Ompelin paidan Modan ohjeella, tarkkaa lehden numeroa en muista, mutta olisikohan ollut tämän vuoden toukokuun numero tai jotain vastaavaa? Paidassa oli tasan kaksi saumaa (!) mutta päärmeitä sitten ihan kylliksi. Uskomattoman helppohan tämä oli, jos ei oteta lukuun jokseenkin haasteellista materiaalia: sifonkia, joka oli kyllä maineensa veroisesti liukasta ja hankalaa ommetavaa. Mutta olisihan tämä ollut liian helppo ommeltava, jos ei jotain sifonkista kompastuskiveä olisi matkalle sattunut!

Emilia

 

Kukkajuhlamekko

Ja taas ensimmäisenä muistuttelen arvonnasta, jossa on mahdollista voittaa amigurumi-cupcake. Osallistujia on tähän mennessä vain viisi, joten voittamismahdollisuudet on tosi isot!
   Tänään kävimme vanhempieni kummilapsen rippijuhlissa, ja siellä oli minulla päällä ensimmäistä kertaa itse tekemäni juhlamekko. Kangas oli sitä Maailman ihaninta, jota jo täällä aikaisemmin mainostin, ja kaava oli Suurestä käsityölehdestä numerosta 4/2013. Aika paljon muutoksia siihen kuitenkin tein.
   Tämä oli sellainen ensisilmäyksellä ihastumisten mekko: sekä kaava että kangas olivat selviä valintoja heti kun ne näki :)

Tein ensin mekon aivan ohjeen mukaan, mutta kun sain sen ensimmäistä kertaa valmiina päälleni, oli pettymys iso. Mekko oli reilusti yli polvimittainen, kuminauha liian alhaalla ja voimakkaat rypytykset yläosassa ja kyynärpäämittaisissa hihoissa saivat näyttämään tankkerilta. Epätoivo meinasi iskeä, kun olin odottanut ihanaa mekkoa ihanasta kankaasta.

    Vähän aikaa laatikossa marinoiduttuaan mekko pääsi taas työn alle: Lyhensin hihat pieniksi, poistin kuminauhan vyötäröltä, lyhensin helmaa ja lisäsin  leveän vyön. Ja kas, se odottamani ihana mekko oli valmis! (Mutta ennen-kuvia en siitä kauhumekosta ottanut, niitä ei olisi kehdannut julkaista ;)

Ei tästä kuitenkaan täydellistä tullut: ylä- ja alaosan olisi kuulunut yhdistyä vyön alla kuminauhakujassa, joka kuitenkin tuli minulla liian alas, joten se kohta jäi ärsyttävästi näkyviin. Toinen ongelma on vyön kanssa, jonka kiinnitin löysillä neppareilla, jotka aukeilevat ihan koko ajan. Sn nyt aion korjata, lisätä vaikka napit tai jotain, mutta olisittepa nähneet tämän kuvausshown! Vyö oli ihan koko ajan maassa...

  Kankaana on ihan perus ohuehko puuvillakangas kukkaprintillä, ja vyössä jokin satiinin tapainen pohjana jonka päällä vielä organzaa.

   Kun näitä kaikkia vastaan tulleita ongelmia miettii, näyttää siltä, että olisin valinnut liian ison koon kaavasta: helma oli ylipitkä ja kuminauhakuja alhaalla sekä yläosa leveä... Luulin kyllä piirtäneeni normaalin kokoni, tai sitten kaava oli mitoitettu isommille ihmisille? Enpä tiedä, mutta pääasia, että sain ihanan mekon :)!

Emilia





Ihana tunika

Tällainen koulutyö vaihteeksi, ja vaikka itse sanonkin, tuli ihana! Tämä malli oli vielä paljon parempi kuin odotinkaan, eli kun sunnuntaina sain tunikan ensimmäistä kertaa vaatteen näköisenä päälle, ei vaihtoehtoja enää ollut: Oli pakko ommella hetimullekaikkitännenyt -fiiliksellä se loppuun ;)
    Ja oikeastaan tämä onkin melkein enemmän koti- kuin koulutyö, kun koulussa en paljon muuta tehnyt kuin piirsin kaavat ja leikkasin. Sattui muita menoja vaikka kuinka monen kässäntunnin päälle, joten ompelukoneella oli kotonakin töitä.

 

 

Olen näköjään koukussa tämän värisiin tunikoihin...Mieli muuttuu -pitsitunikakin on melkein tismalleen saman värinen :) Kankaan oli kyllä alun perin tarkoitus olla ihan erilaista, pellavaa, mutta kaupassa ei ollut sellaista tarpeeksi ohuena :( Täytyi tällä viskoosikankaalla selvitä, mutta ihan kivasti toimi sekin :)

Tunika oli muuten tosi helppo ommella, mutta muotokaitalepääntien (minulle uusi tuttavuus) kanssa meinasi mennä sitten kunnolla metsään. Onneksi kässänopet on keksitty...

   Huomenna pitäisi näyttää tätä tunikaa kyseiselle kässänopelle...saa nähdä mitä mieltä on...Toivottavasti tykkää yhtä paljon kuin minäkin ;) !

Emilia



Mieli muuttuu -pitsitunika

Tämän tunikan (/mekon) kanssa mieli ehti muuttua vaikka kuinka monta kertaa. Kun näin mallin syksyllä Suuressa Käsityölehdessä (10/2012), ajattelin, että teen mallin lyhyenä tunikamaisena. Ostin tunikan verran kangasta  ja pitsiä ja kun aloin leikkamaan, huomasin, että kangasta riittikin mekkoon asti. Mieli muuttui. Ompelin mekon valmiiksi ja sovitin, ja huomasin, että mekkona se näytti kauhealta. Mieli muuttui. Pätkäisin helman poikki, ja mekosta tulikin tunika. Eli Mieli muuttuu -pitsitunika :)

 

Pitsi on kahdeksan senttiä leveää, ja mun mielestä aivan ihanaa <3 Kankaana oli trikoo. Tunika oli tosi helppo ommella ja kun yleensä mulla on tosi isot ongelmat pääntien kaitaleen kanssa, niin nyt sekin onnistui :)

   Itse tykästyin tähän ihan täysillä, ja tunika olikin päällä jo tänään eräissä pienimuotoisissa juhlissa. Tämä on just mun tyylinen :) !

Aika karmee olisi ollut pitkänä ;) Ja mä tiedän, että mekon kanssa ei käytetä farkkuja, mutta tän kuvan tarkoitus onkin saada teidät ymmärtämään, miten kauhea tämä olisi ollut, joten farkut vain tekevät siitä entistä hirveämmän ;)

   Seuraavana "ompelukiikarissa" olisi kesämekko, uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä. Ei kun kangasostoksille!

Emilia







Pikapöksyt, köksää ja teeleipiä

Ensin pahoittelut liian pitkästä otsikosta. Toiseksi syy liian pitkään otsikkoon: ajanpuute bloggaukseen. Kolmanneksi selitys: Ehdin tehdä aina jotain pientä, mutta viikolla ei ehdi postata. Ei vaan ehdi. Pitää syrpätä kaikki yhteen tekstiin. Neljänneksi pahoittelut ja haave: yritän blogata useammin.

  Aloitetaan siis pikapöksyistä. Inhoan collegehousuja. En käyttänyt niitä kertaakaan ala-asteella. Nyt kuitenkin pitkän collarilakon jälkeen, piti kouluun saada sellaiset, kun oli joku "retkipäivä". Siis tehtiin retki koulun liikkasaliin ;) Oli hauskaa. Piti olla liikuntaan sopivat vaatteet, ei voinut laittaa farkkuja (minä <3 farkut), eikä mitään tuulipuvun housujakaan kehdannut laittaa. Menin kaapille ja löysin...mustat collarit. En edes muistanut sellaisia omistavani. Ne oli yksinkertaisesti rumat. Piti tehdä jotakin. Kello oli varttia vaille kahdeksan illalla, joten jotain olisi pitänyt tehdä ja äkkiä. Ainoa järkevä vaihtoehto vetää kuminauhat lahkeisiin. Näin minä tein:
1. Ratkoin housunpuntin taitteen sivusauman auki (aplodit sille, joka ymmärsi tuon äskeisen).
2. Pujotin kapean kuminauhan hakaneulan avulla housunpuntin taitteen muodostamaan kujaan.
3. Sovitin kuminauhan mitan sopivaksi
4.Ompelin kuminauhan päät yhteen.
5. Ompelin umpeen aluksi ratkomani aukon.
Aikaa meni 20 minuuttia ja ihan kivat tuli. Kehtasi käyttää, mutta mitään collarifania minusta kyllä ei tullut!

  Sitten sitä köksää. Meillä oli sitä tiistaina, ja tehtiin suklaamuffareita ja mansikkakiisseliä namnamnamnam :) Ohjeet on aivan ylihelpot, mutta kuvia minulla ei taaskaan ole :( Minkäs teet, kun ei köksäntunnilla voi paljon herkkuja kuvailla. Ei nämä mitenkään ihmeellisen näköisiä kyllä ollut, mutta sitä paremman makuisia vain :) Tässäpä ohjeet:

Mansikkakiisseli yhdelle

1 rkl perunajauhoja

2 dl vahvahkoa, hyvää mehua

muutama pakastemansikka (meillä oli ruhtinaalliset kaksi)

sokeria

Laita kattilaan perunajauhot ja mehu. Laita liedelle ja keitä voimakkaalla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli kuplii. Ota kattila pois liedeltä heti ensimmäisten pulpahduksien jälkeen. Laita mansikat kupin pohjalle ja kaada kiisseli kuppiin. Ripottele päälle hieman sokeria, ettei pinta kuoretu. Nauti heti (tai sitten kun on vähän jäähtynyt).

Nopeat suklaamuffinit

12 kpl

2 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

50 g tummaa suklaata

1 rkl kaakaojauhetta

½ dl maitoa

1 kanamuna

3/4 dl öljyä

1.Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita (muffinssi)pellille 12 muffinivuokaa.

 2.Rouhi suklaa aika isoiksi paloiksi.

 3.Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään.

4. Lisää nesteet maito, muna sekä öljy ja sekoita varovasti, jottei taikina sitkisty.

5.Jaa taikina muffinivuokiin ja paista uunin keskitasolla 12-15 minuuttia.

Sitten vielä niitä teeleipiä. Halusin tehdä eilisiltana jotain pientä, ja tällaisen omena-rahkateeleipien reseptin löysin. Oli ihan hyviä, mutta juuston olisin ehkä jättänyt pois. Erinomaisesti kuitenkin kelpasivat iltapalaksi :)

   Tuli yhtäkkiä himo päästä lankakauppaan. Se vain iski yhtäkkiä. Mistäköhän johtuu? Mun ei kyllä pitäisi ostaa enää yhtään lisää lankaa, kun nytkin jo tuntuu, että niihin melkein hukkuu :) Lähden tästä lukemaan Modaa, jonka mummi toi piipahtaessaan meillä päivällä. Kiitos mummi!

   Olin jo lopettelemassa, mutta vielä tuli mieleen yksi juttu. Pitäisikö tehdä sellaiset Haaveissa tehdä- ja Keskeneräisiä-  postaukset. Niitä aina päivittelisin, kun tulisi vaikka joku ihana ohje vastaan, jonka haluaisin tehdä. Mitä mieltä olette? Nyt mä lähden oikeasti lukemaan sitä Modaa...

Emilia

Ompelin kuusi tuntia putkeen ja sain korin ohjeen vihdoinkin tänne

Niin. Siinä eilisen "urotyöt", joista kirjoitan vasta tänään, koska minulla oli kaapinsiivoussesio. Minulle tosiaan iski ompeluvimma, joten aloitin kaavojen piirtämisen aamu yhdeksältä ja ompelin, kunnes työn alla ollut pusero valmistui kolmen maissa:) Tälläinen siitä tuli:

Ja tälläinen kiva yksityikohta löytyy takaa (joka ei tosin pääse oikeuksiinsa, kun toppi peittää tuon halkion) :(

Olen aika tyytyväinen, sillä puserosta tuli parempi kuin odotin, ja juuri minun tyyliseni. Kaava oli Suuresta Käsityölehdestä, mutta kavensin sitä hieman, sillä tämän lehden mallit ovat yleensä aika leveitä. Vaikka pusero kapeni, niin malli pääsee silti oikeuksiinsa rypytettynä. Ison kiitoksen ansaitsee taas Eurokangas, josta tämä ihana kangas löytyi Se iso asia, mikä tässä onnistui, oli se, että sain raidat "kohtaamaan" saumoissa ensimmäistä kertaa elämässäni. Aikaisemmin se ei ole onnistunut. Rankasti tosin epäonnistui kaulakaitaleen kiinnitys, jota jouduin purkamaan vähän turhan moneen kertaan, eikä siitä siltikään tullut hyvää. Mutta nyt ainakin vaatekaapista löytyy tällainen viileämmän kesän puolipitkähihainen vaate.

   Sitten vihdoin ja viimein se kori, jota nyt laitan tänne päivän myöhässä (Sori!)Sehän tuli valmiiksi jo pari päivää sitten, mutta on kuivunut kauan kostutuksen jäljiltä. 

   VINKKI! Jotkut kostuttavat paperinarun ennen työstömistä, mutta minä en ole tähän taktiikkaan mieltynyt. Jos ei siis halua virkata rakkoja sormiinsa (kuten minä), niin kannattaa kostuttaa paperinaru ensin ja antaa sen sitten kuivua, sillä silloin se menettää suuren osan kovuudestaan. (En ole sitä näin testannut, mutta valmiin työn kanssa se toimi:) Eli nyt siis kuva ja ohje,vihdoin ja viimein. (Ohje on otettu suoraan Suuresta Käsityölehdestä.

Paperinarukori

Koko: n. 13 x 15 cm

Tarvikkeet: 65 g paperinarua (esim Kauhavan Kangas-Aitan paperilankaa

Virkkuukoukku nro 3,5

Tiheys: 17 s ja 20 krs = 10 cm

Tee näin: Virkkaa aloitusketjuksi 23 kjs, käännä, jätä 1 kjs väliin ja *virkkaa22 ks ja 1 kjs kääntymiseen*. Toista *-* kunnes kappaleen korkeus on 15 cm. Virkkaa 1 ks- kerros kappaleen ympäri ja kulmissa 2 ks s:aan. Sulje kerrokset ps:lla. Virkkaa seuraava ks- kerros silmukoiden takareunaan ja sitten 9 krs normaalisti.Virkkaa lopuksi kääntöreuna: 3 kjs, 1 p jokaiseen s:aan, 1ps, katkaise ja päätä lanka.

Viimeistely: Höyrytä kori. Taita pylväsreuna alas

Koveta reunat: Sekoita paperiliimaa veteen 1:3. Suojaa pöytä muovilla. Sivele reunat vesiliimaseoksella sisäpuolelta, muotoile ja anna kuivua.

Tai: Kostuta ja muotoile kori ja anna kuivua. (Näin minä tein)

Minullahan ei paperinaru riittänyt kuin kuuteen "normaaliin kerrokseen", joten jos teet tämän korin, siitä tulee korkeampi.

Nyt on lupaus täytetty ja korin kuva ja ohje ovat blogissa.

 Jos nyt sitä sitten pääsisi vihdoin ja viimein niiden pöytäliinanpainojen kimppuun...

Emilia

Ompelemista 100 km/h (ja yksi lankaostos)

Ihana päivä. Olen päässyt tänään sekä Eurokankaaseen ja Lumoavaan lankaan. Vau :) Ja molemmista löytyi jotain ihanaa. Eurokankaasta ostin ruudullisen kankaan ja kuminauhaa yhteen paituliin, jonka ohje oli Suuren käsityölehden uusimmassa numerossa ja jonka kuva tulee tässä. (Paitulin alla oleva toppi on muuten tämän päivän kaupunkilöytö, kun siellä kävimme. (Ei, tästä ei ole tulossa muotiblogi;))

 Kotiin päästyäni piti käydä heti ompelukoneen kimppuun. Kaavaa ei tarvinnut jäljentää, sillä se oli pelkkä neliö, johon sitten merkittiin pääntiet ja muut sellaiset. Siis aivan ylihelppo, varmaan helpoin vaate, mitä olen ikinä tehnyt. Ompelu oli ihanaa, kun ei kertaakan tullut sellainen olo, että aargh, eihän tämä onnistu millään! (Pitäisikö siirtyä pysyvästi näihin ylihelppoihin töihin? :) No ei on se haastekin kivaa...) Aikaa koko työn tekemiseen meni n. 2 ½ tuntia, eli siis tälläinen yhden illan juttu. Kun vihdoin ja viimein pääsin peilin eteen sovittamaan, oli tulos tämän näköinen. (Pikkuveli halusi välttämättä ottaa tämän kuvan.)

... eli aika kaamea:/ Vai mitä mieltä olette, kumpi on parempi ? Laittakaa kommenttia! Onneksi löysin tuon vyön, joka on muuten ostettu aikoinaan kirpparilta.Yksi iloinen yllätys peiliin katsoessa kuitenkin tuli. Kangas oli aivan ihana. Eurokankaasta lähdin alunperin hakemaan raidallista kangasta ja tämä oli sitten niin kuin "viimeinen vaihtoehto", kun ei mitään kivaa raidallista ollut. Onneksi otin tämän. Hintakaan ei päätä huimannut, kun kaikki tarvikkeet maksoivat yhteensä noin kuusi euroa.

    Sitten siihen lankaostokseen. Halusin ihonväristä lankaa, kun edellinen kerä lopppui. Novitan mallistoista sitä ei löytynyt, joten suuntasin kokan kohti Lumoavaa lankaa (jonka blogiin pääsee tästä). Sieltähän se kaivattu lanka löytyi, vaikka ei aivan sen värisenä kun oli haaveissa, mutta kuitenkin aivan kylliksi hyvänä. Lumoava lanka on siis aivan upea lankakauppa! Kannattaa käydä, sillä laajan valikoiman lisäksi tunnelma on ihana:)

Kyseessä on Dropsin Nepal -lanka, jossa on 65% villa ja 35% alpakkaa. Nepalin päänmäärä on amiguruminukeissa, joita varmaan jossain vaiheessa tänne blogiinkin ilmaantuu.

    Taisin eilen luvata, että saisin paperinarukorin kuvan ja ohjeen tänne tänään.Sori, ei onnistunut:(  Kori on kyllä valmis, mutta vielä kostea ja pingotuksessa, eli kuvauskelvoton. Uskoisin, että se kuivuu huomiseksi, joten näette sen silloin:) Moi moi!

T:Emilia