Kirpparitaikoja neulalla ja langalla

Heii kaikki pitkästä aikaa!

Kirpparit ovat intohimoisen käsityöihmisen ja shoppailijan elämän suola. Ne itsepalvelukirppikset, joiden valikoima koostuu pääasiassa henkkamaukan viime vuoden mallistosta ovat kivoja. Sitten kun on sellaisia kirppareita, joissa on ihan myyjiä myymässä ja vähän kunnollisempaa tavaraa, aletaan puhua asiaa. Mutta sitten kun löytyy semmoinen täydellinen vanhoja, kauniita ja laadukkaita vaatteita ja tavaroita myyvä kirpputori ja kun minut päästää sinne vapaaksi... Se on menoa se.

Vähän aikaa sitten löytyi yksi semmoinen Täydellinen Kirpputori (ja jos joku muukin haluaa päästä hyville apajille voin vinkata, Nivalan Lähetyskirppis on oikea osoite). Kaikista ihastuttavinta kirpparilla on mielestäni silloin, kun saatavilla on oikeasti vanhoja vaatteita, saa nauraa niille ihanille nimille, kuten Pallopaita Oy ja L-kolttu Oy ja tehdä oikeasti laadukkaita löytöjä. 

   Tältä kyseiseltä kirppikseltä tein kaksi löytöä, tuon kuvissa olevan sifonkikauluspaidan ja sitten tummansinisen pitkänmallisen bleiserin (onkohan se bleiseri, en keksinyt parempaa nimitystä), jossa on kertakaikkisen huikeat olkatoppaukset. Se ei ole vielä päässyt ompelukoneen neulan alle, mutta sifonkipaidan ja ompelukoneen kanssa olen aikaa viettänyt ihan mukavasti.

    Valkoinen paita on peräisin ehkä jostain 80-luvulta, ja siinä oli kunnioitettavan leveät hihat, leveä malli muutenkin ja olkarypytykset, koko oli 42 eli melkoisesti oikeaa kokani suurempi. Ne asiat, jotka saivat minut tykästymään tähän paitaan olivat ehdottomasti tuo nappilistan ah-niin-ihana kuvio, kivat hihansuut ja hyvänmallinen kaulus. Plussaa oli myös sopiva väri ja kangas, joten tuunaustyölle oli hyvä pohja.

            Tässä alkutilanne:

         Ja lopputilanne:

Kuten kuvista näkyy, lähinnä muuttuivat hihat ja leveys. Paidan kaventaminen ei ollut temppu eikä mikään, mutta hihat olivat  yllättävän haastavat. Jouduin ottamaan ne kokonaan irti saadakseni olkarypytykset pois, ja kaikista vaikeinta oli saada hihoista ja kädenteistä juuri oikean kokoiset joustamattoman materiaalin kanssa. Vähältä piti ettei tullut liian kapeat - sain onneksi tilanteen pelastettua ja nyt on mukavasti istuva paita.

Tällaiset työt ovat kaikenkaikkiaan oikein palkitsevia: pienellä rahalla ostetuista materiaalesta saa vähällä vaivalla juuri itselle räätälöityjä vaatteita, ja vieläpä oman tyylisiäkin. Lisäksi, jos on ongelmana, että kaupasta ei meinaa löytää oikean mallisia vaatteita, tässä on ratkaisu pulmaan. Itselläni, hoikkana, pitkäkätisenä ja -selkäisenä yleensä isoistakin kooista riittää pelkkä kavennus eikä lyhentää tarvi ollenkaan (vaivaakin säästyy). Suosittelen kirpparikierrosta! 

Nyt jos vielä pääsisi sen bleiseri-mikälien kimppuun niin tässähän olisi mukava asukokonaisuus kasassa, mutta ilman tuunausta en kyllä sitä olkatoppausviritelmää päälleni laita!

Emilia

Farkkutoppi

Viime kesänä ihastuin kirpparilla mekkoon. Ostin sen tyytyväisenä ajatellen, että pikkuisen kaventamalla L-koosta saa aivan soppelin XS-kokoisellekin. No, mekko jäi vaatekaappiin kuitenkin venymään ja lopulta totesin, että eihän tuollaista voi käyttää. Ihan hirvee. Joka kerta, kun vaatekaapin avasi, piti mekkoa työntää vähän syvemälle kaappiin ettei inhottava käyttämätön virheostos näkyisi.
   Uudenvuodenaattona kuitenkin päätin pistää pystyyn vaatekaapin siivouksen, eikä edes mekkoa voinut jättää huomiotta... Ja silloin se ispiraatio tuli, ihan yllättäen. Siivous sai jäädä kesken, ratkoja lennähti käteen ja farkkutoppi oli saatava heti.

(En siis missään tapauksessa ole sekaisin kun seison mallina 13 asteen pakkasessa... Kaikkea sitä bloginsa eteen joutuukin tekemään! Ja pikkuveljelle isot kiitokset siitä että jaksoit sinäkin jäädyttää sormesi kameran kanssa kuvausoperaatiossa!) 

    Noista ylläolevista kuvista haluaisin kysyä teiltä lukijoilta muutamassa asiassa mielipidettä. Ensinnäkin: Olen aikaisemmin käyttänyt pienempää kuvakokoa; onko tämä iso parempi? Toinen asia liittyy kuvanmuokkaukseen. Onko teidän mielestänne reilua, että blogikuvia muokataan? Monet sitä varmasti tekevät, mutta itse en ole sitä harrastanut. Nyt kuitenkin muokkasin kahta ylintä kuvaa, joten toivoisin oikeasti mielipidettänne asiasta. Ja vaikka jatkossakin tulisin joitain blogikuvia muokkaamaan, niin en ilmoittamatta, se on varma.

     

Tuossa vielä ennen/jälkeen kuvat. Ainut, mikä tämän topin kanssa jäi harmittamaan, oli oikeastaan se, että se on aika lyhyt. Mekosta ei vaan enempää kangasta saanut... Muuten kuitenkin tykkään tästä tosi paljon.

   Mekko -> toppi-operaation aloitin ratkomalla hameosan irti. Heti seuraavana irrotuslistalle joutuivat raglanhihat ja purkuun pääntien rypytys. Irrotin myös napit (jotka muistuttivat puolikkaita diskopalloja!?!) sekä ompelin napinlävet umpeen. Leikkasin ja ompelin olkaimet ja sitten alkoi tuska nimeltä nepparien kiinnitys.

      En ole sitä aikaisemmin tehnyt, vaikka kotoa nepparipihdit löytyykin. Ihan kamaa hommaa. En aluksi ymmärtänyt, miten päin ne nepparikappaleet pihteihin tuleekaan laittaa ja sitten painoin puolikkaat ohi/liian löysästi kiinni/väärin päin. Että hyvinpä meni tämäkin homma (onnistuin rikkomaan siinä sivussa ilmeisesti 10 nepparinosaa...)Mutta loppuenlopuksi viidestä nepparista toimi kaksi alinta. Jes! Laitoin korvikkeeksi sitten huomaamattomat ommeltavat nepparit yläosaan, eli kiinnityksestä tuli ihan kelvollinen. Nyt sitten vaan jännitetään, että irtoavatkohan nuo ainoat toimivatikin ensimmäisessä pesussa...

Kiitoksia Pirrelle lukijaksi liittymisestä :)!

Emilia

Pitsipuu-kassi

Mitä syntyy kun ajatuksissaan soittaa huilua, pikkuisen stressaa siitä, että mitäs se opettaja oikein huomenna sanoo kun ei ole ehtinyt harjoitella tarpeeksi ja pikku hiljaa sitä alkaa miettiä jotain ihan muuta...
    Siitä syntyy inspiraatio. Yhtäkkiä vain päähän välähti kuva kassista, jossa olisi puu jonka lehvästö olisi pyöreä pitsiliina. Huilu vilahti aika äkkiä koteloon ja ei kun suunnittelemaan. Aika kauan kuitenkin kesti, että tämä ihan toteutuksen tasolle pääsi kun piti kirpparilta löytää Se Täydellinen Pitsiliina. Kun äiti sitten vielä kyseli että olisiko käyttöä revenneelle lakanalle, niin ompelukone alkoi surrata mummille joululahjakassia, tosin aika viime tingassa... Taisi olla 22. päivä kun tämän tein :)

Olisi varmaan ollut ihan fiksua mankeloida lakana ensin, kun nyt tuntui ettei sitä saanut sileäksi sitten millään ja kyllähän se noissa kuvissakin näkyy... Kaavan piirsin jostain vanhasta kangaskassista, ja nyt kyllä kovasti haluttaisi tämmöinen itsellekin tehdä. Tykästyin ideaan kovasti, ja nyt on päässä pyörinyt jo vaikka mitä pitsipuukoristeisia juttuja, mutta saa nyt nähdä että mikä toteutuu kun ensin pitäisi tuonne kirpparillekin suunnata.

   Mummi näytti tykkäävän kassista ja se aattona pääsikin heti käyttöön joululahjojen kotiinkuljetuksessa :)

Emilia

Kirppispäivän löydöt

Kun eilen oli kerran Siivouspäivä, niin pitihän tämänkin kirppisaddiktin vähän lähteä katselemaan, että mitä ne ihmiset olivat ullakoiltaan myyntiin siivonneet. Tai itse asiassa en aamulla muistanut ollenkaan koko siivouspäivää, vaan päätin lähteä muuten vain kirppariturneelle, mutta kyllä se aika äkkiä muistui mieleen, kun joka toisessa kadunkulmassa oli Pihakirppis-kyltti :)
     Loppuenlopuksi tein kaikki löytöni yhdeltä ja samalta peräkonttikirppikseltä, jossa tavara oli oikeasti vanhaa, ei sellaista viime vuonna Henkkamaukalta ostettua. Myös muutamalla pihakirppiksellä ja vähän isommallakin useamman myyjän kirppiksellä pyörähdin, mutta en oikein mitään löytänyt.
   Tältä ihanalta peräkonttikirppikseltä ostin aivan suloisen yhden litran keittiötölkin (vai miksi Ilvestölkeiksi niitä sanotaan? Aito se kumminkin oli), kaksi Kotikokki-lehteä ja kellastuneimman kirjan, minkä koko kirppikseltä löysin

 Kotikokit olivat vuosilta  1953 ja 1957, mahdollisimman kellastunut kirja taas vuodelta 1932. Kellastunut sen piti olla sen takia, että aoin uhrata sen korttiaskarteluun. Kotikokeista en ole vielä päättänyt ihan varmasti, mitä teen, alunperin ajattelin niitäkin korttimateriaaliksi (Ajatelkaapa vaikka noita kansikuvien naisia äitienpäiväkorteissa!), mutta varmaan tyydyn ottamaan kopioita, ei noita raaski uhrata. Myös sisältö lehdissä vaikutti ihan mukavalta, ja jotain reseptiä varmaan testaankin...
  Mutta tuo keittiötölkki! Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, ja kun hintakaan ei kirpaissut, kyllä se mukaan lähti. Nyt tölkki saa toimia ompelulankojen säilyttäjänä, mutta sitten kun muutan omaan kotiin niin olisihan se niin ihana vaikka kaakao- tai sokeripurkkina. Ja jos olisi ollut oma koti sisustettavana, niin  olisin ostanut varmaan puolet kirppiksestä tyhjäksi...

 

Ja tälläiselta näyttää käsityöpurkkihyllyni (sisältää ompelulankojen lisäksi puikot, koukut, nauhat ja napit)

Koko setillä, eli kahdella lehdellä, kirjalla ja purkilla oli yhteensä hintaa vain kymppi (!) Tarvitseeko edes sanoa, että odotan ensi Siivouspäivää vähintäänkin innolla :)!

Emilia