Ne on rumat...

...jotka vaatteilla koreilee. Eikös se niin mene, vanha suomalainen sananlasku.

Olen tähän asti ollut tyytyväinen, ettei omaan työvaatetukseen ole pahemmin tarvinnut panostaa. Normaali työpäivä voi siis mennä ihan farkuissa ja kun sitten on jotain asiakastapaamisia ja muita, niin sitten jotain siistimpää. Mietinkin eilen tätä mun pukeutumistani, että johtuuko tää mun pelkistetty farkkutyylini nyt siitä, että vietän päiväni miesten kanssa. Miehetkin on farkuissa. Ja yritän jotenkin sulautua joukkoon, olla yksi jätkistä. Tähän asti olen sopinutkin porukkaan, vaikka käytänkin päivittäin huulipunaa ja muutenkin olen kuitenkin ihan naisellinen nainen.

Kun sitten eilen ilmestyin töihin pitkästä aikaa korkokengissä ja lähes melkein jakkupuvussa (tai pakkopuvussa, kuten Rva Kepponen asian hyvin ilmaisi) olin valmis ottamaan vastaan kommentteja asiasta. Rikkiviisaat ja aina sanavalmiit tyypit olikin nyt ihan hiljaa. Eikä katsonut mua edes silmiin kunnolla. Mä en ollutkaan enää yksi heistä. Se on pienestä kiinni.

Se olisi parempi jos töissä pitäisi käyttää ihan työvaatteita, työnantajan valitsema tyyli olisi sitten kaikilla. Ei tarvitsisi aamulla pohtia mitä tänään. Vai olisiko se sittenkään hyvä...

PS. 
Aika vähissä on ne  naiset, joille jakkupuku ihan oikeasti sopii. Varsinkin jos on tissit annettu isolla kauhalla ja hartiat on kuin huippu-uimarilla.

EDIT:
Tämä oli Casa Amarillon 500. postaus. Harmi huomata se näin jälkijunassa, olisin voinut jostain vähän ylevämmästä aiheesta kirjoittaa. 

Vaatekaapin Sulo Vilén

Uusi harrastukseni on bongata 'uusia' vaatteita omasta vaatekaapistani. Melkein pariin vuoteen en ole sieltä kaivannut muita kuin kotivaatteita ja nyt onkin ollut mielenkiintoista kaivaa sieltä kerta toisensa jälkeen 'uusia' vaatteita. Myönnän, että olen melkoinen hamsteri tässäkin asiassa eikä ihan kaikkea omistamaansa voi aina muistaa.

Mies toteaa usein, että sulla on taas uusi paita tai uudet farkut. No kun ei ole, vaan ihan omasta kaapista kaivetut. Eilen bongasin neuletakin, jonka muistan ostaneeni joskus noin kymmenen vuotta sitten. Takki on ostettu HenkkaMaukasta silloin kymmenen vuotta sitten ja väitän, että tänäpäivänä saman kaupan valikoimista ei löydy mitään yhtä laadukasta kuin se neuletakki. Käytin sitä jo silloin aikanaan aika reippaasti, sen jälkeen unohdin sen useaksi vuodeksi kaappiin, mutta edelleen se takki näyttää ja tuntuu uudelta. Eiköhän se tule taas aktiiviseen käyttöön pienen tuuletuksen jälkeen.

Kaapista on löytynyt myös muutama vaatekappale, joissa on edelleen hintalappu paikallaan. Sanoisinko, ettei niitä vaatteita ihan tarpeeseen ole ostettu. Bongasin myös paidan, jonka ostamista joskus muistan miettineeni pidempään. Niinkin pitkään, että lopulta ostin sen paidan alesta ja numeroa liian pienen, sitä omaa kokoa kun ei ollut enää jäljellä. Mutta kun halvalla sai. 

Mistään en oikein osaa luopua, kun mitä jos niitä vielä joskus tarvitaan. Esimerkiksi musta lyhythihainen paita. Niin, jos nyt luovun tästä yhdestä, niin ikinä en löydä vastaavaa kaupasta. Siis mustaa lyhythihaista paitaa. On aika käydä se kaappi läpi aika kriittisellä silmällä. Siis HYVIN kriittisellä silmällä.

Asiakas on aina...ööö...oikeassako?

Vietin eilen useamman tunnin ostoksilla. Yrityksenä löytää puuttuvat palaset lasten talvipukeutumiseen. Viime viikonlopun talvi ilmeisesti on yllättänyt muitakin vanhempia, sillä melko tyhjää oli kenkä- ja toppahousuosastoilla. Mutta mikä minut iloisesti yllätti, oli hyvä palvelu monessakin kaupassa.

Niin, paitsi siinä yhdessä kenkäkaupassa. Vuoropuheluun pitää lisätä myyjän kohdalle välinpitämätön äänensävy.

Minä: "Olisiko vielä 28-koon kenkiä, tytölle olisi tulossa"
Myyjä: "Sä oot kyllä nyt aika myöhässä, mut kai mä voin katsoa"
Minä: (?)
Myyjä: "No on näistä yksistä kengistä vielä sitä kokoa, mutta nää on tosiaan jo mennyt tältä talvelta. Että kannattais ens kerralla tulla vähän aikaisemmin."

Ihan vaan tuli sellanen juttu mieleen, että ketä se kenkäkauppa tässä nyt palvelee? Vain niitä asiakkaita, jotka ostavat talvikengät syyskuussako? Mä toki tiedän, että ne talvivaatteet ja -kengät ostetaan ajoissa, mutta eikös kauppojen pitäisi vastata kysyntään myös vaikkapa helmikuussa. Meitä mattimyöhäisiä on muitakin kuin minä, vai onko?

Ja vaikka se meidän prinsessa nyt on ilman kenkiä, niin eiköhän ne jostain vielä löydy. Tohon kauppaan tosin en eksy toiste.

Toinen vaihtoehto eli hyvän palvelun kaupassa, myyjä juoksi toisesta kerroksesta hakemaan mulle urheilusukkia. Sinne taidan mennä uudestaankin.

PS.
Bongasin yhden kaupan mainoksesta, että myydän sukkia myydään kolmen sukan paketissa. Eli siis ei parina vaan kolme sukkaa paketissa. Kun se yksi menee kuitenkin hukkaan. Vaikka siinä mun sukkapaketissani taisi olla syynä ihan lapsityövoimasta johtuva laskuvirhe, niin joku on oikeasti löytänyt siitä jonkun markkinaraon.