Sahaa sahaa...

Vaan ei valmiiksi saa. Innostuin pitkästä aikaa korupajalla ja uuden askartelunurkkaukseni ansiosta voin jättää ne keskeneräisetkin jutut sinne odottelemaan sitä hetkeä kun pääsen taas hommiin. 

No tämän korun tein siihen pisteeseen asti, että kaulaani sain sen viikonlopuksi. No kuopus tiettykin repäisi tuon laatan irti kun käsiinsä sai. Laattaan olen siis kirjottanut lasten nimet useampaan kertaan. Samanlaisia ja tyylisiä suunnittelin isovanhemmille joululahjaksi lastenlasten nimillä varustettuna, mutta ei vaan taida aika riittää.

Tilaajalahja

Tilasin Me Naiset -lehden. Okei, myönnetään, iski joku ihme teiniangsti lehtimyyjää kohtaan. Hän sattui soittamaan huonolla hetkellä, eikä antanut periksi. Mutta hänelläpä olikin linjan toisessa päässä toinen yhtä päättäväinen tyyppi. Mitään en tilaa, ei ole aikaa lukea, kiitos - mutta kiitos ei jne.

Tarjous vaan oli niin hyvä, että tilasin tuon puhelun jälkeen itsekseni netistä samaisen lehden ja samalla tarjouksella. No nyt jäi yksi sitkeä lehtimyyjä ilman provikkaa ja minä ikiteini tunsin voittaneeni jotain.
Sitten postilaatikkooni ilmestyi tilaajalahja. Olin unohtanut koko homman (teiniangstissa joskus käy näin) ja olin ihan positiivisesti yllättynyt. Korut nyt ei ole mitään aitoa tavaraa (paitsi kivet Swarowskin, aitoustodistus mukana), mutta kelpaavat minulle.

ps. sikäli huono homma, että en ehdi ko. lehteä lukemaan kun tulee kerran viikossa. Ei niitä eläkkeellekään kannata säästää, vaikka kyseinen myyjä kyllä sanoi, että aiheet pysyvät ajankohtaisina...