Sain buzzadorina testattavaksi Viledan tuotteita.
Nyt olen ihan häkeltynyt! Ensin etsin sitä siivousmotivaatiota oikein urakalla ja kun sitten päätin aloittaa lieden putsauksesta samalla testatakseni näytteitä. Minä kun olin kuvitellut, että se induktiolieteni on vuosien saatossa naarmuuntunut, mutta mitä vielä. Sehän olikin vain tosi likainen! Siis hyi! Kiinnipalanutta rasvaa kaiketi. Harmi etten ymmärtänyt ottaa ennen ja jälkeen kuvaa. Ensimmäisen putsauskerran jälkeen se lika vasta tulikin esiin ja vaikka olin kuvitellut sen puhdistavani jo monet kerrat ennenkin, niin nythän se sitten on puhdas. Niinkuin uusi.
Mies kun vielä heitti siihen kommentit, että samalla innolla mun pitäisi tässä talossa jynssätä jotain muitakin sotkuja, niin oli aika lähellä etten jynssännyt sen naamaa samaisella ihmesienellä!
Tuote on siis Viledan keraamisen liesitason puhdistussieni, suosittelen.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
tiistai 29. huhtikuuta 2014
Miniloma
Tänään alkaa miniloma. Viisi päivää pois konttorilta, kivasti kompensoi hetkeksi niitä 12 -tunnin työpäiviä.
Ja suunnitelmana on....EI MITÄÄN!!!
Luultavasti tuskastun jo huomenna ja yritän keksiä jotain kivaa tekemistä. Sitten perheeni teilaa ajatukseni siitä kivasta tekemisestä ja sitten minä mökötän. Näin on käynyt pari kertaa ennenkin.
Viimeksi raivattiin kalenteriin täysin perheelle omistettu viikonloppu. Suunnitelmana oli tehdä jotain erityisen kivaa. Kun kaikki oli sanonut mielipiteensä, eli että suunnitelmani on syvältä, mökötin lukemalla kirjaa koko illan omassa sängyssä. Aikuismaista.
Olikohan edellisvappuna, kun halusin että koska panostin ruokaan, niin pukeudutaan nätisti myös syömään. Olin se mekko päällä pari hassua minuuttia, koska perheeni ei ymmärrä minua.
Taitaa tulla töihin ikävä!
Ja suunnitelmana on....EI MITÄÄN!!!
Luultavasti tuskastun jo huomenna ja yritän keksiä jotain kivaa tekemistä. Sitten perheeni teilaa ajatukseni siitä kivasta tekemisestä ja sitten minä mökötän. Näin on käynyt pari kertaa ennenkin.
Viimeksi raivattiin kalenteriin täysin perheelle omistettu viikonloppu. Suunnitelmana oli tehdä jotain erityisen kivaa. Kun kaikki oli sanonut mielipiteensä, eli että suunnitelmani on syvältä, mökötin lukemalla kirjaa koko illan omassa sängyssä. Aikuismaista.
Olikohan edellisvappuna, kun halusin että koska panostin ruokaan, niin pukeudutaan nätisti myös syömään. Olin se mekko päällä pari hassua minuuttia, koska perheeni ei ymmärrä minua.
Taitaa tulla töihin ikävä!
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Sosiaalinen krapula
Olen viime yönä etsinyt kahta kateissa olevaa lastani, heitä löytämättä. Onneksi heräsin, mutta uni ei kyllä enää sen jälkeen tullut. Kaksi nuorempaa jäi mummulaan hoitoon pariksi päiväksi ja tämä unikin kai johtui siitä.
Jos olet etsinyt anopintappoilmoituksia iltapäivälehdistä, niin ei, se ei ole syy poissaolooni. Se vain on se iki-aikainen kiire, sekä työssä että vapaalla. Anoppi on ihan täysissä ruumiin voimissa edelleen, henkisistä voimista en sano mitään.
Viime viikkoihin on sisältynyt myös enemmän omaa aikaa ja hyvien ystävien seuraa kuin aikoihin. Eli ihan iloistakin kiirettä. Tästä on seurannut se sosiaalinen krapula, eli kun ei kalenterissa nyt ole pahemmin uusia sopimuksia, alkaa ahdistaa.
Ei kai muuta kuin hankkimaan lisää iloista kiirettä, kalenterit käteen. Paitsi että tänään tehdään über pitkä työpäivä, jotta voi taas loppuviikosta lomailla.
Jos olet etsinyt anopintappoilmoituksia iltapäivälehdistä, niin ei, se ei ole syy poissaolooni. Se vain on se iki-aikainen kiire, sekä työssä että vapaalla. Anoppi on ihan täysissä ruumiin voimissa edelleen, henkisistä voimista en sano mitään.
Viime viikkoihin on sisältynyt myös enemmän omaa aikaa ja hyvien ystävien seuraa kuin aikoihin. Eli ihan iloistakin kiirettä. Tästä on seurannut se sosiaalinen krapula, eli kun ei kalenterissa nyt ole pahemmin uusia sopimuksia, alkaa ahdistaa.
Ei kai muuta kuin hankkimaan lisää iloista kiirettä, kalenterit käteen. Paitsi että tänään tehdään über pitkä työpäivä, jotta voi taas loppuviikosta lomailla.
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Liskoja liskoja
Paluu arkeen koitti taas ja miten epämukavasti se sattuikaan.
Tulin kotiin maanantai-iltana rentoutuneena ja hyväntuulisena. Posket ja vatsa kipeänä nauramisesta ja pohkeet kipeänä laskettelusta ja lumikenkäilystä.
Anoppi oli sitten heilutellut imuria oikein urakalla meillä, asetellut pääsiäiskoristeeni parempiin paikkoihin ja valittanut vielä että imuri on huono. Olen miljoona kertaa kieltänyt anopilta meillä siivoamisen, mutta se ei vaan mene jakeluun. Meillä jo lapsetkin osaa ja ymmärtää, että mummi ei saa siivota meillä. Mutta miksei se mene sen ämmän päähän? Otettiin sitten sen oman Arjen Sankarini kanssa tästä hieman äänekkäämpää keskustelua.
Ja koska olin väsynyt kaikesta ryyppääm...eikun urheilusta, niin pinna oli sitten melkoisen lyhyt.
Pääsiäisenä juhlitaan miehen suvusta yhden nuoren miehen rippijuhlia. Ilmoitin, etten ainakaan tule sen jälkeen kun mies kertoi Anopin jo ilmoittaneen meidät sinne. Minä kun olin ymmärtänyt meidän ihan omalla nimellä saapuneen kutsun siten, että se vastauspyyntö koski nimenomaan meitä eikä anoppia. Anoppi ei tietenkään ollut edes kysynyt, että ollaanko tulossa vaan ilmoitti noin vain, että ei erityisruokavaliota ja tulossaan ollaan kaikki seitsemän.
Olin väsynyt, vittuuntunut ja pinna poikki. Keskusteltiin miehen kanssa melkolaillakin huutamalla.
Mies jankuttaa, että kun anoppi ei häntä usko. Ei usko minuakaan, mutta jonkun sen on saatava tämä asia ymmärtämään, enkä se joku ole minä.
Tulin kotiin maanantai-iltana rentoutuneena ja hyväntuulisena. Posket ja vatsa kipeänä nauramisesta ja pohkeet kipeänä laskettelusta ja lumikenkäilystä.
Anoppi oli sitten heilutellut imuria oikein urakalla meillä, asetellut pääsiäiskoristeeni parempiin paikkoihin ja valittanut vielä että imuri on huono. Olen miljoona kertaa kieltänyt anopilta meillä siivoamisen, mutta se ei vaan mene jakeluun. Meillä jo lapsetkin osaa ja ymmärtää, että mummi ei saa siivota meillä. Mutta miksei se mene sen ämmän päähän? Otettiin sitten sen oman Arjen Sankarini kanssa tästä hieman äänekkäämpää keskustelua.
Ja koska olin väsynyt kaikesta ryyppääm...eikun urheilusta, niin pinna oli sitten melkoisen lyhyt.
Pääsiäisenä juhlitaan miehen suvusta yhden nuoren miehen rippijuhlia. Ilmoitin, etten ainakaan tule sen jälkeen kun mies kertoi Anopin jo ilmoittaneen meidät sinne. Minä kun olin ymmärtänyt meidän ihan omalla nimellä saapuneen kutsun siten, että se vastauspyyntö koski nimenomaan meitä eikä anoppia. Anoppi ei tietenkään ollut edes kysynyt, että ollaanko tulossa vaan ilmoitti noin vain, että ei erityisruokavaliota ja tulossaan ollaan kaikki seitsemän.
Olin väsynyt, vittuuntunut ja pinna poikki. Keskusteltiin miehen kanssa melkolaillakin huutamalla.
Mies jankuttaa, että kun anoppi ei häntä usko. Ei usko minuakaan, mutta jonkun sen on saatava tämä asia ymmärtämään, enkä se joku ole minä.
torstai 10. huhtikuuta 2014
Lumille lomille
Työpäivät on yhtä helvettiä. Työ on juuri nyt kutkuttavan haastavaa. Mutta myös älyttömän stressaavaa. Kamalan ihanaa.
Kun sitten tähän stressiin tuli palkanlaskijalta ja esimieheltä määräys, että vanhat lomat on lusittava tässä kuussa ja vielä työporukan hiihtomatka sattuu juuri tähän viikonloppuun, niin otan stressittömän piiiiiiiitkän viikonlopun. Huono viinapääni tosin on kovasti huolissaan siitä, että matkakumppanini on enemmän suunnitelleet Alko-ostoksia kuin esimerkiksi hissilippuhankintoja.
Tänään jo pakattiin yhtä autoa ja huomenna aamulla startataan matkaan, palataan vasta maanantaina. Uhkasin nukkua päiväunet joka päivä, mutta matkakumppaneiden kummastuneista ilmeistä ymmärsin että se ei kai ole matkan tarkoitus. Se päiväuniaika ilmeisesti vietetään kuitenkin siellä after-skissä. Valitellessani, että krapulani kestää päiviä, sain vastauksen, että pahoinvointipillerit on mukana. Siis tä? Auttaako joku pahoinvointipilleri muka krapulaan?
Mutta tämä täti lomailee lumilla viikonlopun. Ihan stressitön ei tämä loma ole, sillä uusimman valokuvauskurssin (ja haastavamman sellaisen) kotitehtävät pitäisi saada reissussa tehtyä. Aiheina yksinäisyys, kauneus ja toivo. ARG! Mitäköhän niistä tulee krapulassa?
Kun sitten tähän stressiin tuli palkanlaskijalta ja esimieheltä määräys, että vanhat lomat on lusittava tässä kuussa ja vielä työporukan hiihtomatka sattuu juuri tähän viikonloppuun, niin otan stressittömän piiiiiiiitkän viikonlopun. Huono viinapääni tosin on kovasti huolissaan siitä, että matkakumppanini on enemmän suunnitelleet Alko-ostoksia kuin esimerkiksi hissilippuhankintoja.
Tänään jo pakattiin yhtä autoa ja huomenna aamulla startataan matkaan, palataan vasta maanantaina. Uhkasin nukkua päiväunet joka päivä, mutta matkakumppaneiden kummastuneista ilmeistä ymmärsin että se ei kai ole matkan tarkoitus. Se päiväuniaika ilmeisesti vietetään kuitenkin siellä after-skissä. Valitellessani, että krapulani kestää päiviä, sain vastauksen, että pahoinvointipillerit on mukana. Siis tä? Auttaako joku pahoinvointipilleri muka krapulaan?
Mutta tämä täti lomailee lumilla viikonlopun. Ihan stressitön ei tämä loma ole, sillä uusimman valokuvauskurssin (ja haastavamman sellaisen) kotitehtävät pitäisi saada reissussa tehtyä. Aiheina yksinäisyys, kauneus ja toivo. ARG! Mitäköhän niistä tulee krapulassa?
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Vapaaehtoisuudesta, jälleen kerran...
Jääkiekkohan on tunnetusti niitä kalleimpia harrastuksia, mitä lapselleen voi tarjota. Olikohan ratsastus ja taitoluistelu siellä samoilla hinnoilla nekin. Kuitenkin, esikoisen jääkiekkojoukkue on tähän asti kerännyt melko maltillisesti vanhempien rahoja ja osittain on pyritty tietenkin kattamaan kuluja esimerkiksi talkootyöllä.
Talkootyö, my ass! Meillä on ollut nyt viidet talkoot joihin kaikkiin minä olen osallistunut. Sekä itse Arjen Sankari myös ainakin neljät talkoot käynyt kanssani rehkimässä. Ekalla kerralla meitä oli koossa kymmenen, toisella kertaa kahdeksan ja tällä kertaa meitä onkin enää viisi. Joka kerta käy niin, että paikallesaapuvista puolet sanoo, että mun pitää sitten lähteä tunnin päästä ja toinen puolisko kysyy, että eihän tässä vaan tule hiki. On tullut hiki ihan joka helvetin kerta. Tällä kertaa hiki tulee jo ajatuksesta, että porukkaa on niin vähän.
Tietenkin talkoiden tuotto käytetään ihan jokaisen mussukan eduksi ja olin kauden alussa ehdottomasti sitä mieltä että näin sen pitää ollakin. Mutta jumalauta en ole enää! Tälläkin kertaa aluksi ilmoittautuneita oli tasan kolme: joukkueenjohtaja, minä ja Arjen Sankari. Vimmaisten soittokierrosten jälkeen saatiin kaksi käsiparia lisää. Kyllä tulee niin hyvä mieli tästä talkooTYÖSTÄ, varsinkin kun miettii niitä jotka vain kuorivat kermat päältä.
Hyväksyttäviä syitä olla osallistumatta on mielestäni esimerkiksi vakava sairaus, esimiehen allekirjoittama todistus työvuorosta tai -matkasta sekä kuolema.
Vai pitäisikö itse vaan opetella sanomaan vihdoin se EI. Ja nuolla itsekin kermat kakun päältä.
Talkootyö, my ass! Meillä on ollut nyt viidet talkoot joihin kaikkiin minä olen osallistunut. Sekä itse Arjen Sankari myös ainakin neljät talkoot käynyt kanssani rehkimässä. Ekalla kerralla meitä oli koossa kymmenen, toisella kertaa kahdeksan ja tällä kertaa meitä onkin enää viisi. Joka kerta käy niin, että paikallesaapuvista puolet sanoo, että mun pitää sitten lähteä tunnin päästä ja toinen puolisko kysyy, että eihän tässä vaan tule hiki. On tullut hiki ihan joka helvetin kerta. Tällä kertaa hiki tulee jo ajatuksesta, että porukkaa on niin vähän.
Tietenkin talkoiden tuotto käytetään ihan jokaisen mussukan eduksi ja olin kauden alussa ehdottomasti sitä mieltä että näin sen pitää ollakin. Mutta jumalauta en ole enää! Tälläkin kertaa aluksi ilmoittautuneita oli tasan kolme: joukkueenjohtaja, minä ja Arjen Sankari. Vimmaisten soittokierrosten jälkeen saatiin kaksi käsiparia lisää. Kyllä tulee niin hyvä mieli tästä talkooTYÖSTÄ, varsinkin kun miettii niitä jotka vain kuorivat kermat päältä.
Hyväksyttäviä syitä olla osallistumatta on mielestäni esimerkiksi vakava sairaus, esimiehen allekirjoittama todistus työvuorosta tai -matkasta sekä kuolema.
Vai pitäisikö itse vaan opetella sanomaan vihdoin se EI. Ja nuolla itsekin kermat kakun päältä.
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Minä ja Arjen Sankari
En tiedä olinko se minä vai mies, joka inspiroitui Nolliksen perjantaisesta kirjoituksesta.
Näin meillä:
Lauantai 5.4.
Minä:
Olin ylitöissä klo: 8 -12. Otin Prinsessan mukaani ja siinä töiden lomassa keskustelimme henkeviä. Puolen päivän jälkeen kotiin. Poikettiin kukkakaupan kautta ostamassa pari narsissia ja tarttui muutenkin pari pääsiäiskoristetta mukaan. Ja vielä ruokaa perheelle Mäkkäristä. Kotona sitten pesin ainakin seitsemän koneellista pyykkiä (mm.Prinsessan ringettevarusteet, jotka mies on hillonnut kassissa kauden loppumisesta asti), vaihdoin lakanat viiteen sänkyyn (lisää pyykkiä), kuopuksen nukutus päiväunille, imuroin ja pesin lattiat, pyyhin pölyt ja järjestelin tavarat paikalleen. Pääsiäiskoristeet esiin ja narsissit kotia koristamaan. Väsytti, joten menin ottamaan pikku päikkärit jo valmiiksi nukkuvan kuopuksen kainaloon. Tässä välissä tehtiin taas jotain ruokaa. Illalla ulkoilua kuopuksen ja Prinsessan kanssa, saunan pesu. Niin ja vähän vielä pyykkishowta (kuten ainakin kuuden koneellisen vaatteet kaappeihin). Illalla lapsille iltapalaa ja hammaspesut ja kuopuksen nukutusrumba. Olen puhki!
Mies:
Heräsin kun esikoinen herätti, että kuopuksella on köntsät housussa. Odotin vaimoa kotiin töistä (mitäköhän se siellä oikein mahtaa tehdä). Vaihdoin kesärenkaat kahteen autoon ja pesin ne. Olen oikea arjen sankari. Ja vaimokin vaan nukkuu päikkäreitä, eikä edes anna aplodeja hyvin tehdystä työstäni. Otan siis päiväunet, koska olen niin rasittunut tästä kaikesta. Herään ruuan tuoksuun ja kas, se onkin jo valmistunut kuin itsestään.
Näin meillä:
Lauantai 5.4.
Minä:
Olin ylitöissä klo: 8 -12. Otin Prinsessan mukaani ja siinä töiden lomassa keskustelimme henkeviä. Puolen päivän jälkeen kotiin. Poikettiin kukkakaupan kautta ostamassa pari narsissia ja tarttui muutenkin pari pääsiäiskoristetta mukaan. Ja vielä ruokaa perheelle Mäkkäristä. Kotona sitten pesin ainakin seitsemän koneellista pyykkiä (mm.Prinsessan ringettevarusteet, jotka mies on hillonnut kassissa kauden loppumisesta asti), vaihdoin lakanat viiteen sänkyyn (lisää pyykkiä), kuopuksen nukutus päiväunille, imuroin ja pesin lattiat, pyyhin pölyt ja järjestelin tavarat paikalleen. Pääsiäiskoristeet esiin ja narsissit kotia koristamaan. Väsytti, joten menin ottamaan pikku päikkärit jo valmiiksi nukkuvan kuopuksen kainaloon. Tässä välissä tehtiin taas jotain ruokaa. Illalla ulkoilua kuopuksen ja Prinsessan kanssa, saunan pesu. Niin ja vähän vielä pyykkishowta (kuten ainakin kuuden koneellisen vaatteet kaappeihin). Illalla lapsille iltapalaa ja hammaspesut ja kuopuksen nukutusrumba. Olen puhki!
Mies:
Heräsin kun esikoinen herätti, että kuopuksella on köntsät housussa. Odotin vaimoa kotiin töistä (mitäköhän se siellä oikein mahtaa tehdä). Vaihdoin kesärenkaat kahteen autoon ja pesin ne. Olen oikea arjen sankari. Ja vaimokin vaan nukkuu päikkäreitä, eikä edes anna aplodeja hyvin tehdystä työstäni. Otan siis päiväunet, koska olen niin rasittunut tästä kaikesta. Herään ruuan tuoksuun ja kas, se onkin jo valmistunut kuin itsestään.
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Kahvi
Olen skippaillut päivän tarinoita viime aikoina oikein urakalla, mutta tänään aiheena kahvi. Siitähän minulla onkin kerrottavaa, sillä minä en juo kahvia.
Tätähän ei jotkut henkilöt (erityisesti vanhemmat sukulaistätini) jaksa ymmärtää. En juo kahvia, koska en pidä sen mausta. Enkä aio väkisin opetella juomaan sitä. Mutta kun ne kahvikutsut sitten on, niin siitäpä se ongelma vasta saadaan, kun Rillo nyt ei juo kahvia. Eikä sille kelpaa teekään.
Teehän on sitten se luonnollinen vaihtoehto kahville. No teetä juon joskus, mutta en erityisesti halua sitäkään. Olen tyytyväinen vaikka lastenpöydän mehutarjoilusta tai ihan vaikka kraanavedestä, mutta mitään kuumaa kuppiini en välttämättä halua.
Eli lopputulos on se, että minä olen hankala koska en juo kahvia. "Mitä me sulle nyt keksittäisi?"
Ja perkele, en anna periksi!
Tätähän ei jotkut henkilöt (erityisesti vanhemmat sukulaistätini) jaksa ymmärtää. En juo kahvia, koska en pidä sen mausta. Enkä aio väkisin opetella juomaan sitä. Mutta kun ne kahvikutsut sitten on, niin siitäpä se ongelma vasta saadaan, kun Rillo nyt ei juo kahvia. Eikä sille kelpaa teekään.
Teehän on sitten se luonnollinen vaihtoehto kahville. No teetä juon joskus, mutta en erityisesti halua sitäkään. Olen tyytyväinen vaikka lastenpöydän mehutarjoilusta tai ihan vaikka kraanavedestä, mutta mitään kuumaa kuppiini en välttämättä halua.
Eli lopputulos on se, että minä olen hankala koska en juo kahvia. "Mitä me sulle nyt keksittäisi?"
Ja perkele, en anna periksi!
Lapsi myynnissä
Ajeltiin Prinsessan kanssa kauppaan. Hän totesi, että on aika hankalaa jos meille tulee neljäs lapsi. Se kun ei mahdu autoon.
Prinsessa: "Meidän pitää ehkä myydä se"
Minä: "Ai auto?"
Prinsessa: "No ei, kun se neljäs lapsi!"
Lisämietinnän jälkeen: "Tai voihan sen kai jättää kotiinkin"
Minä: "Onhan meillä seitsemän paikkaa autossa, kunhan takaluukusta avataan penkit."
Prinsessa: "Niin, mutta sitten ei mahdu niin paljon tavaroita mukaan" (viis yhdestä lapsesta)
Tähän asti hän on toivonut pikkusiskoa. Pitäisikö tämä ymmärtää siten, että Prinsessan mielestä perheemme lapsiluku on nyt täynnä?
Prinsessa: "Meidän pitää ehkä myydä se"
Minä: "Ai auto?"
Prinsessa: "No ei, kun se neljäs lapsi!"
Lisämietinnän jälkeen: "Tai voihan sen kai jättää kotiinkin"
Minä: "Onhan meillä seitsemän paikkaa autossa, kunhan takaluukusta avataan penkit."
Prinsessa: "Niin, mutta sitten ei mahdu niin paljon tavaroita mukaan" (viis yhdestä lapsesta)
Tähän asti hän on toivonut pikkusiskoa. Pitäisikö tämä ymmärtää siten, että Prinsessan mielestä perheemme lapsiluku on nyt täynnä?
torstai 3. huhtikuuta 2014
Melkein mummin lautaselta
A-noppi kävi taas tänään lapsenvahtina. Melkein ehdin saada ruuan valmiiksi, kun piti hypätä autoon. Annoin a-nopille ohjeen, että hauduttaa kastiketta sen aikaa, kunnes se on vähän mennyt kokoon. Eli ettei kastike ole liian löysää.
No, kotiintullessani kastikkeenjämät oli yksi rutikuiva kökkö. En tiedä onko sitä kukaan syönyt. Jälkikäteen on hyvä todeta, että ehkä ohje ei ollut riittävän tarkka.
Sen unohdin eilen mainita, että näihin hyvin paahdettuihin kananpaloihin oli vuoan pohjalle laitettu päärynälohkoja (antamaan makeutta...daa!) ja valkosipulinkynsiä. Voin kertoa, että haisi aivan kengänpohjalle. Maanantaina mummi oli valmistanut pannukakkua, joka oli tehty lasagnevuokaan ja oli n.5 sentin korkuinen kivikova jauhomytty. Esitin surunvalitteluni miehelleni, mutta hän kertoi saaneensa lapsena oikein hyvää pannaria, isomummon valmistamana.
Vinkatkaa toki, jos haluatte A-nopin reseptejä.
PS.
Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin juuri siinä hetkessä kun kuvittelet kiukkuisen kaksivuotiaan nukahtaneen, päästää naapuri räksyttävän koiransa pihalle ja taapero huutaa innoissaan, että HAUHAU!
No, kotiintullessani kastikkeenjämät oli yksi rutikuiva kökkö. En tiedä onko sitä kukaan syönyt. Jälkikäteen on hyvä todeta, että ehkä ohje ei ollut riittävän tarkka.
Sen unohdin eilen mainita, että näihin hyvin paahdettuihin kananpaloihin oli vuoan pohjalle laitettu päärynälohkoja (antamaan makeutta...daa!) ja valkosipulinkynsiä. Voin kertoa, että haisi aivan kengänpohjalle. Maanantaina mummi oli valmistanut pannukakkua, joka oli tehty lasagnevuokaan ja oli n.5 sentin korkuinen kivikova jauhomytty. Esitin surunvalitteluni miehelleni, mutta hän kertoi saaneensa lapsena oikein hyvää pannaria, isomummon valmistamana.
Vinkatkaa toki, jos haluatte A-nopin reseptejä.
PS.
Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin juuri siinä hetkessä kun kuvittelet kiukkuisen kaksivuotiaan nukahtaneen, päästää naapuri räksyttävän koiransa pihalle ja taapero huutaa innoissaan, että HAUHAU!
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Mummin lautaselta
A-noppi ei ole mikään keittiömestari, ei tosiaan.
Maanantaina jo tuhahdin, kun hän kutsui valmistamaani perinteistä makaronilaatikkoa pastalaatikoksi. Eihän makaronilaatikolla ja pastalaatikolla ole mitään yhteistä.
Tänään mummi oli lapsenvahtina, kun töissä meni hieman pidempään. Sen verran pidempään, että mummi oli omatoimisesti valmistanut päivän aterian. Olin ostanut broilerin rintapaloja, luineen nahkoineen. Niistä kun tulee aika mehukkaita uunissa ihan sellaisenaan. No A-noppi ei koskaan ole nähnyt broiskua luineen nahkoineen ja repi nahat ja luut irti. Haudutti niitä hyvän aikaa uunissa, tarkoitan nimenomaan todella hyvän aikaa. Tulee nimittäin aika rapsakkaa ja kuivaa tavaraa kun broilerinpalat pidetään uunissa tunnin ja 50 minuuttia, ilman nestettä tietenkin. Kukaan perheestä ei syönyt ja anoppi oli loukkaantunut.
Joskus on käynyt mielessä, että hittoako se paheksuu meidän ryppyisiä lakanoitamme. Sentään ruoka on yleensä syömäkelpoista.
PS.
En osaa määritellä pastalaatikkoa, mutta ollaan taas vähän pinna kireällä tuon A-nopin kanssa. Sentään se kehui sitä pastalaatikkoa...
Maanantaina jo tuhahdin, kun hän kutsui valmistamaani perinteistä makaronilaatikkoa pastalaatikoksi. Eihän makaronilaatikolla ja pastalaatikolla ole mitään yhteistä.
Tänään mummi oli lapsenvahtina, kun töissä meni hieman pidempään. Sen verran pidempään, että mummi oli omatoimisesti valmistanut päivän aterian. Olin ostanut broilerin rintapaloja, luineen nahkoineen. Niistä kun tulee aika mehukkaita uunissa ihan sellaisenaan. No A-noppi ei koskaan ole nähnyt broiskua luineen nahkoineen ja repi nahat ja luut irti. Haudutti niitä hyvän aikaa uunissa, tarkoitan nimenomaan todella hyvän aikaa. Tulee nimittäin aika rapsakkaa ja kuivaa tavaraa kun broilerinpalat pidetään uunissa tunnin ja 50 minuuttia, ilman nestettä tietenkin. Kukaan perheestä ei syönyt ja anoppi oli loukkaantunut.
Joskus on käynyt mielessä, että hittoako se paheksuu meidän ryppyisiä lakanoitamme. Sentään ruoka on yleensä syömäkelpoista.
PS.
En osaa määritellä pastalaatikkoa, mutta ollaan taas vähän pinna kireällä tuon A-nopin kanssa. Sentään se kehui sitä pastalaatikkoa...
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Työminä vs. työvaimo
Miten sellaiset ihmiset voi pysyä naimisissa tai avoliitossa keskenään, jotka jakavat kaiken? Siis myös työpaikan. Kysyn vaan. Pidän sitä kuitenkin hyvänä asiana, että töissä olen työminä enkä kenenkään vaimo.
Useimmiten kai nämä pariskunnat on saaneet alkunsa jo siellä samassa työpaikassa. Olisiko sitten niin, että näillä ihmisillä ei ole ollut elämää työpaikan ulkopuolella ja siitä syystä se siippakin on pitänyt etsiä sieltä työpaikan pikkujouluista tai ihan vaan kahvihuoneesta.
Meillä on töissä kaksi avioparia ja nyt jo yksi entinen aviopari. Toinen puolisko tästä ex-parista tosin seurustelee puolittain salaa (julkinen salaisuus) yhden työkaverin kanssa. Eli hänellä ei vieläkään ole elämää työpaikan ulkopuolella. Oletan.
Mikäs minä olen mitään kyseenalaistamaan, kun oman miehen löysin koulusta. Ja ihan samalta vuosikurssiltakin vielä. Se koulu on onneksi taaksejäänyttä elämää ja molemmilla on oma työminä. Miehen työkaverin (nyt jo ex-työkaveri) tavatessani hän suureen ääneen teki selväksi, että hänen mielestään minun mieheni on maailman hauskin mies. Näin sitä sitten se työminä ja kotiminä voi olla toisistaan täysin eroavat...
Useimmiten kai nämä pariskunnat on saaneet alkunsa jo siellä samassa työpaikassa. Olisiko sitten niin, että näillä ihmisillä ei ole ollut elämää työpaikan ulkopuolella ja siitä syystä se siippakin on pitänyt etsiä sieltä työpaikan pikkujouluista tai ihan vaan kahvihuoneesta.
Meillä on töissä kaksi avioparia ja nyt jo yksi entinen aviopari. Toinen puolisko tästä ex-parista tosin seurustelee puolittain salaa (julkinen salaisuus) yhden työkaverin kanssa. Eli hänellä ei vieläkään ole elämää työpaikan ulkopuolella. Oletan.
Mikäs minä olen mitään kyseenalaistamaan, kun oman miehen löysin koulusta. Ja ihan samalta vuosikurssiltakin vielä. Se koulu on onneksi taaksejäänyttä elämää ja molemmilla on oma työminä. Miehen työkaverin (nyt jo ex-työkaveri) tavatessani hän suureen ääneen teki selväksi, että hänen mielestään minun mieheni on maailman hauskin mies. Näin sitä sitten se työminä ja kotiminä voi olla toisistaan täysin eroavat...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)