Viimeksi luettuja sarjakuvia

Kesän aikana ja erityisesti eri maratoneilla luin jälleen monia sarjakuvia. Useimpien lukemisesta vaan alkaa olla jo aika pitkä aika, eikä kirjojen tapahtumat ole mitenkään kirkkaasti enää mielessä, joten omia postauksia niistä on hieman vaikeaa tehdä. Siispä tässä kaikki sarjakuvat yhteispostauksessa, sillä muutaman sanan haluan jokaisesta silti sanoa.

Alison Bechdel

Hautuukoti. Tragikoominen perheeni

(Fun Home: A Family Tragicomic, 2006)

Like, 2009

Suom. Taina Aarne

238 s.

Olin kuullut tästä sarjakuvasta vain pelkkää hyvää, ja varsinkin Katrin ylistyssanat saivat minut lainaamaan ja lukemaan tämän. En ehkä rakastunut kirjaan aivan niin palavasti kuin Katri, joka tituleeraa tätä ehkä parhaimmaksi sarjakuvaksi mitä on lukenut, mutta kyllä minäkin tästä pidin, lopulta. 

Sarjakuva on omaelämäkerrallinen kasvutarina perheestä, kipeästä isä-tytär-suhteesta, seksuaalisuudesta ja sen peittelystä ja hyväksymisestä. Se on hyvin aito, melankolinen ja osin raadollinenkin kuvaus yhdestä perheestä, mutta kaikkea sitä hieman pehmentää kirjassa koko ajan läsnä oleva hienovarainen musta huumori.

Alkuun tarina ei oikein saanut minua puolelleen; koin alun vähän vaikeaselkoiseksi ja välillä hieman tylsäksikin. Piirustustyyli on myös aika erilainen mihin olen tottunut, varsinkin sen haalea väritys teki kaikista ruuduista hieman liian samanlaisia ja lukeminen oli aika työlästä, minkä lisäksi ruuduissa oli paikoin paljonkin tekstiä. Tyyliin kuitenkin tottui pian, ja puolen välin jälkeen aloin aidosti kiinnostua tarinastakin, ja lopussa pidin siitä jo paljon. Lempisarjakuvaksi tämä ei noussut, mutta lukemisen arvoinen ehdottomasti.

Muualla: Kirsin kirjanurkka, Oksan hyllyltä, Lukuisa, Todella vaiheessa

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste: 39. Ikääntymisestä kertova kirja

***

Tove Jansson

Muumit: Sarjakuvaklassikot II

(Mumintrollet II & Mumintrollet III)

WSOY, 2009

85 s.

Ensimmäinen ikinä lukemani Muumi-sarjakuva! Aika uskomatonta ottaen huomioon miten paljon pidän muumeista. Ensimmäistä osaa ei ollut kirjastossa, joten täytyi tyytyä vain toiseen osaan. Oli mukavaa nähdä jo muumimukeista tuttuja kuvia sarjakuvien sivuilla, nähdä ne omassa alkuperäisessä kontekstissaan. Sarjakuva toi muumeihin myös paljon enemmän syvyyttä; muumit ovat välillä hyvinkin synkkämielisiä, vihaisia ja kulmikkaita, aivan erilaisia kuin tuntemassamme tv-sarjassa. Kirja on täynnä hullunkurisia tapahtumia, todella hauskoja lausahduksia sekä hellyttäviä kohtauksia.

Sarjakuvassa on neljä tarinaa, kaikki ihanan omanlaisiaan seikkailuja. Vaarallisessa talvessa muumit eivät halua nukkua talviunta, ja kohtaavat talven kylmyydessä hyvin kilpailuhenkisen herra Virkkusen ulkoiluyhdistyksestä. Kuvitteluleikissä muumit tutustuvat rouva Vilijonkkaan ja tämän tottelevaisiin lapsiin, sekä Muumimamman palkkaamaan huolestuneeseen Miskaan. Talonrakennuksessa Muumipeikko päättää rakentaa itselleen oman talon ja muumit saavat vieraakseen Mymmelin äidin ja liudan lapsia, mukanaan myös Pikku Myy. Aloitamme uuden elämän -tarinassa profeetat saavat muumilaakson asukkaat elämään täysin erilaista elämää, joka ei kuitenkaan sovi ihan kaikille.

Muualla: Hurja hassu lukija, Jokken kirjanurkka, Villasukka kirjahyllyssä

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste: 32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta

Joe Hill, Gabriel Rodriguez

Locke & Key, Vol. 4: Keys to the Kingdom

Locke & Key, Vol. 5: Clockworks

Locke & Key, Vol. 6: Alpha & Omega

IDW Publishing, 2014

152 s., 160 s. & 192 s.

Kirjoitin aikoinaan Locke & Keyn ensimmäisestä osasta, mutta jostain syystä toisesta ja kolmannesta en kirjoittanut. Luin maratonilla neljännen ja viidennen osan, ja nyt vihdoin sarjan päättävän, kuudennen osan. Locke & Key on kauhusarjakuva, joka on täynnä kauheita tapahtumia, kuolemia ja epäluonnollisia asioita, olematta kuitenkaan oikeasti pelottava. Se on hyvin kiinnostava, otteessaan pitävä ja koko ajan juoneltaan hurjasti kehittyvä sarjakuva. Sitä ei ole myöskään turhaan pitkitetty monilla osilla, vaan se on osattu lopettaa hyvissä ajoin, joten paketti tuntuu hyvin suunnitellulle ja kasassa pysyvälle.

Locken perhe on muuttanut aiemmin suvulle kuuluneeseen Keyhouse-taloon, jossa alkaa tapahtua paljon kummallisia, pelottavia ja vaarallisia asioita nuorten löytäessä erilaisia avaimia talostaan. Kaikkien avaimien tarkoitusta ei heti tiedetä, mutta pian nuoret huomaavat jonkun muunkin olevan hyvin kiinnostunut avaimista. Tämä demoninainen jahtaa avaimia hinnalla millä hyvänsä, nuorten yrittäessä pysyä tapahtumissa perässä ja pitää samalla oma arkielämänsä kasassa. 

Tätä sarjaa on helppo suositella. Se on todella mielenkiintoinen ja tapahtumarikas, ja eri avaimet ja niiden käyttötarkoitukset ovat hyvin mielikuvituksellisia ja tuovat juoneen paljon mahdollisuuksia, joita myös käytetään hyvin. Piirustustyyli ei ole ihan omaa silmää miellyttävin, mutta siihen tottuu ja se tavallaan sopii koko tarinaan. Viimeinen osa on pitkä ja täynnä draamaa, ja loppu oli hyvin palkitseva. Tarinaan ja hahmoihin ehtii kuuden kirjan aikana kiintyä, ja jotkut tapahtumat todella nostivat jo tunteita esiin. Kannattaa ehdottomasti tutustua jos yhtään kiinnostaa, näin monipolveisia ja monimutkaisia sarjakuvia olisi kiva lukea enemmänkin.

Arvosana: Vol. 4 & Vol. 5: Neljä kissanpentua, Vol. 6: Viisi kissanpentua

Helmet-haaste: 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus + huomisesta maratonista

Hurraa, pääsen sittenkin osallistumaan huomiselle blogistanian kesälukumaratonille! Täällä voitte osallistua mukaan ja tutustua ohjeisiin, emännöijänä tällä kertaa MarikaOksa. Olin pitkään epävarma suunnitelmistani, mutta nyt kääntyi näin päin ja aikaa on. En ollut siis juurikaan suunnitellut lukemisiani etukäteen, vaan kävin eilen kirjastossa ja otin mukaani sellaista mitä nyt juuri tekee mieli lukea. Alunperin olin ajatellut seuraavan kerran maratoonata yhdellä paksulla kirjalla, mutta mieli muuttui ja lyhyitä kirjoja ja sarjakuvia siis taas.

Postailen huomenna ennen aloittamistani alustavan kirjapinon jota lähden pienentämään, ja päivittelen sitten siihen postaukseen etenemistäni tuon 24 tunnin aikana. Aloitusajankohtaa en osaa sanoa vielä varmaksi, mutta joskus iltapäivän tienoilla.

Sitten vielä lyhykäinen postaus viimeisimmästä muumikirjasta jonka luin.

Tove Jansson

Vaarallinen juhannus

(Farlig Midsommar, 1954)

WSOY, 1957 

Suom. Laila Järvinen

Suomennos tarkistettu 2010

132s.

Vaarallinen juhannus alkaa jännittävästi. Maa järähtelee, on todella kuuma ja tuhkaa sataa taivaasta. Merellä pienessä saaressa on tulta syöksevä vuori, joka on nyt alkanut liikahdella ja tuprauttelee tuhkaa laaksoon. Eikä aikaakaan kun vuori liikahtelee niin paljon, että mereltä tulee suuren suuri aalto joka pyyhkäisee koko muumilaakson alleen. Muumiperhe ottaa asian omaan tapaansa rauhallisesti, menevät sisään ja sukeltelevat aamiaista ja salongin kalustoa. 

Pian vedenpinta nousee kuitenkin niin korkealle, ettei muumitalossa voi olla. Ja juuri silloin sattuukin talon ohitse ajautumaan kummallinen talo. Muumiperhe ja heidän uudet ystävänsä Homssu ja Miska kömpivät kyytiin ja ihmettelevät tuota eriskummallista taloa, josta yksi seinäkin puuttuu. Eivätkä he ole siellä yksin, vaan nurkasta kuuluu ilkeää naurua.

Myös muualla tapahtuu. Nuuskamuikkunen ei ole vieläkään palannut muumilaaksoon Muumipeikon odottamisesta huolimatta, sillä hänellä on suunnitelma erään ikävän puistonvartijan pään menoksi. Pian Pikku Myy ajautuu Nuuskamuikkusen mukaan, kuin myös monikymmenpäinen lapsilauma. Myös Muumipeikko ja Niiskuneiti ovat joutuneet pinteeseen, ja lopulta kaikki kulminoituu teatterin ensi-iltanäytökseen.

Vaarallinen juhannus on hauska kirja. Monet tapahtumat ovat hyvin tuttuja ihanasta tv-sarjasta, mutta on aina jännä lukea niistä samoissa kansissa, eri tarinoiden nivoutuen yhteen. Tällä kertaa Muumien juhannus on toden totta aika vaarallinen. On tulvaa, ikäviä poliiseja, hattivatteja, pakoretkiä ja pelottava teatteri. Paljon erilaisia hauskoja ja jännittäviä tapahtumia lyhyessä kirjassa.

Muumien pariin on aina ihana palata, oli kyse sitten kirjoista tai tv-sarjasta. Olen aikamoinen Muumi-fani, ja omistankin aika suuren kokoelman niitä kuuluisia muumimukeja. Sen sijaan tämä oli vasta kolmas muumikirja minkä koskaan olen lukenut. Aiemmat ovat Muumipappa ja meri sekä Muumipapan urotyöt. Kaikki kolme ovat hyvin erilaisia kirjoja. Tässä on selvää seikkailun tuntua, kun taas esimerkiksi Muumipappa ja meri oli seesteinen ja tunnelmallinen, vaikka toki seikkailuahan siinäkin on. Näistä kolmesta suosikkikirjani taitaa silti vielä olla Muumipapan urotyöt, mikä oli jotenkin niin ihanan hassu ja erilainen. Ajatella, nuori Muumipappa!

Vaarallinen juhannus on kuitenkin ihana kirja, jossa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kuitenkin hyvin muumimaiseen, rauhalliseen ja tyyneen tapaan.

Muualla: P. S. Rakastan kirjoja, Kujerruksia, Jokken kirjanurkka

Arvosana: Neljä kissanpentua

Tällä kirjalla ruksaan Luetaan Sateenkaari-haasteesta kohdan vihreä. Kirjankansibingosta ruksin kohdan värikäs, jonka myötä saan kolmannen (ja viimeisen) bingoni!