Pinkkiä ja limeä syksyyn

Leikkelin kesäloman lopulla kasan ommeltavia jonoon. On sitten kiva vaikka illalla työpäivän jälkeen käydä pikaseen ompelemassa. Nyt tuli jotain valmistakin ja vielä jäi muutama jonoon odottamaan :)

Tälläinen hupparitunika valmistui koossa 86. Isompaa ei olisi kankaanpalastani saanutkaan. Heräsin siihen todellisuuteen, että jos kaikkia ihanuuksia marinoi ainoastaan kangaslaatikoissa, jää palat armotta liian pieniksi kasvavan lapsen vaatteisiin... Onneksi tämä on malliltaan pitkään menevä vielä tunikanakin :) Palan olen ostanut ystävältä.

Tämä ihanuus ei ehtinyt kauaa marinoitua kangaslaatikossa, vaan pääsi melkolailla heti leikkuupöydälle. Toki sitä jäi vähän sinne laatikkoonkin asti :D Tämä jälleen suosikkikaavalla Toy Dog (OB 6/11), koko 92. Kangas on Noshin superihanan tuntuista interlockia, näitä piti hamstrata vähän joka värissä ja kuosissa. Tullaan siis näkemään jatkossakin :D Mistähän tämän ostin, ehkä Royal-tuotteelta? (kuvankäsittelijä on ollut hieman laiska ja kuvan värit ei ihan vastaa todellisuutta...)

Inhoan kankaita, jotka alkaa pesussa vetää kieroon. Tämä omppu lukeutui niihin. Ihana kuvio, mutta leikkuu yhtä tuskaa kun yrität taistella lankasuoran ja kuviorivien kanssa. Tässäkin siis vähän kompromissi, omput vähän vinossa ja lankasuora samoin. Vaikka eipä noita kumpaakaan sitten käytössä lapsen päällä huomaa :) Tämä ompputrikoo taitaa olla peräisin fb:n kangashamstereista. Ja yllättäen tämäkin on suosikkikaavalla Toy Dog, koossa 92 :D Loput jonossa olevat leikatut ovat sitten jotain muuta ;) Jonoon pitäisi itseasiassa leikellä hieman housuja syksyksi, huomasin, että lahkeet alkaa loppua tytön housuissa.

Huomaatte varmaan työtapani. Peitetikkikoneessa on tietyn värinen resorikantti ja saumurissa tietyn väriset langat. Yritän jo kankaita valitessa miettiä mitä teen ns. kimpassa, ettei tarvitse vaihdella lankoja kokoajan vaan voi keskittyä olennaiseen :)

Verta, hikeä ja silitysraudan polttamia...

Olipa taas taistelu. Nimittäin huppuliivarin ompelu. Ompelukoneesta loppui tehot jo alkuun kun kanttasin mekon taskunsuita. Koneen moottori huusi kuin viimmeisiään, eikä liikkunut mihinkään. Koneen huutaessa mietin jo, että käsinompeluksiko tämä nyt menee... Epätoivo iski useaan otteeseen ja tuskan hiki otsalla pakersin taskun kasaan ja paikoilleen, ja purin pois moneen kertaan. Ja poltin käteni silitysrautaankin ihan huolella jossain välissä, huoh, mikä projekti... Mutta se on nyt valmis, ei ehkä ihan täydellinen, mutta tämän päivän tuskan jälkeen saa luvan kelvata :D

 

Aiemmin tein vastaavan liivarin keltaisesta apila-joustofroteesta, mutta se jäi henkarille roikkumaan kun ei ollut mitään minkä kanssa sitä olisi voinut käyttää. Se lähtee tänään uudelle omistajalleen :) Kuva kuitenkin muistona ja kangasta vielä jemmassa :)

Sitten saisi ilmeisesti alkaa jo suunnitella kesävaatteita ja niiden tekoa :) Ja laittaa kirsikkatomaattien siemenet itämään. Mitähän muuta sitä esikasvattelisi kesäksi? Nam nam :)

Kukikasta

Sain inspiraation huppuliivariin kun tuli tarve surauttaa eräälle pienelle neidille syntymäpäivälahja. Kankaatkin löytyi omista kätköistä, violetti kukallinen perujaan Ikasyrin salaisesta. Ainoastaan lankaa helman tikkausta varten täytyi hakea paikallisesta.

Kaava on oma yhdistelmä Ottobren kahdesta kaavasta; Eleven and One-huppari (1/2011) ja Winter Plaid-liivari (6/2011). Koko 110.

Kokeilin tehdä kädentiet samalla tavalla kun hupun resorin, eli en kantannut niitä. Tuli todella nopeasti valmista ja lopputulos kuitenkin siisti :) Näin taidan tehdä jatkossakin ;) Tästä tuli niin kiva, että näitä (monikko!) on tehtävä omalle tytölle myös :)