Maastopyöräkärpäsen purema

Kesän alussa ystäväni tartutti minuun maastopyöräkuumeen. Hän oli miehensä kanssa ostanut uudet pyörät ja minä lähdin sitten hänen pyörällään koeajolle metsään ja se olikin sitten menoa sen lenkin jälkeen. Vanha, uskollinen tunturini on ostettu 2003 kun olen muuttanut tänne opiskelemaan, joten ehkä olikin jo aika päivittää kalustoa.

Olen todella pitkäjalkainen ja lyhytselkäinen, mikä vanhassakin pyörässä muodostui suurimmaksi ongelmaksi. Vaakaputki oli yksinkertaisesti liian pitkä, minkä vuoksi kyynärtaipeet olivat aina lukossa pyöräillessä, kun en kunnolla yltänyt tankoon. Eipä sitä tällaisia asioita joskus aikoinaan tullut ajateltua. Ystävän pyörä tuntui kuitenkin heti omalta ja vaakaputki oli tarpeeksi lyhyt, että ylsin paremmin kuin hyvin tankoon.

Oli mukava polkea metsässä, vaikka se aluksi aika haastavaa olikin ja kaloreita kului aivan älyttömiä määriä! Nyt tuo kulutus on hieman jo tasaantunut matalampiin lukemiin alkuajoista. Olin myös yllättänyt siitä, kuinka hyvin maastopyörä kulki myös asfaltilla!

Meidän kaupunki on aika pieni, eikä täällä päässyt juurikaan kokeilemaan pyöriä, niin päädyin ostamaan saman pyörän mitä kävin koeajamassa. Pyörä on Cube Acces WS Exc ja tilasin sen bikesteriltä. Pyörä sopi omaan budjettiini ja sen ajotuntuma oli itselle hyvä. Toki olisi voinut hifistellä jollakin tonnin pyörällä, mutta ajattelin pärjääväni tällä oikein hyvin. Pyörä on suhteellisen kevyt, noin 15kg ja se sopii erinomaisesti lyhytselkäisille. Mun pituus on 169cm ja pyörän runko on 19" ja renkaan koko 29". Yleensä nettikauppojen sivuilla on hyvät taulukot, mistä voi esimerkiksi jalan sisämitan mukaan etsiä sopivaa pyörää.  Mullehan pituuden perusteella kauppa tarjoaa ainakin yhtä pykälää pienempää runkoa, mutta kun syötti jalan mitan, sain kooksi tämän 19" tai jopa 21". Eli jalkaa piisaa keskivertonaista enemmän.

Plussaa tietenkin myös pyörän kivasta väristä! Olenkin nyt yksin sekä ystävän kanssa käynyt rullailemassa tuolla metsässä pyörillä ja välillä asvaltilla ja olen kyllä yllättänyt siitä, miten paljon tykkään pyöräilystä kun välineet ovat kunnossa. Ennen inhosin pyöräilyä! Käytiin heti sillä testilenkillä vetämässä joku 24km enkä tiedä olenko koskaan ennen tuota matkaa edes putkeen ajanut. Ja pysyin jopa ystävän perässä, joka on melko paljon urheilullisempi mitä itse olen ja kun itsellä on tällaiset maailman voimattomimmat jalat niin olin kyllä sen lenkin jälkeen enemmän kuin ylpeä itsestäni!

Metsässä kun polkee niin ei tarvitse käydä niin pitkää lenkkiä kun pienikin lenkki on tehokas ja kehittää muuten kivasti kehonhallintaa. Metsässä myös aivot voi heittää narikkaan ja muistaakseni se metsässä samoilu laski verenpainettakin. Eli kaikkea hyvää kerralla!

Innostuin maastopyöräilystä niin paljon, että ostettiin porukalla miehelle 40v-lahjaksi myös maastopyörä. Hieman hirvitti, että jos hän ei yhtään sitten tykkääkään lahjasta. Pelko oli turha, sillä hän on jo monta kertaa käynyt pyöräilemässä yksin pyörällä. Toissa viikonloppuna soitimme isäni meille lastenvahdiksi ja kävimme Kalajoella Siipojoen luontopolulla pyöräilemässä. Se on sellainen parinkymmenen kilsan lenkki ja siitä poljimme vielä rannan tuntumaan maisemia katsomaan. Kannattaa käydä jos lähellä asustaa, vaikka paikka paikoin pitkospuut olivatkin rasitteet kun pyörän rengas upposi niiden väleihin ja ainakaan oma tasapaino ei meinannut riittää niillä ajamiseen.

Viikon päästä olisi tarkoitus lähteä kaverin kanssa Rokualle pyöräilemään, mikäli sää vain sallii! Mahtava olisi joskus päästä myös vaikka kokemaan Hossa pyöräillen. Rokuan pyöräilykaveri muuten tilasi myös Bikesteriltä tämän saman pyörän, samassa koossa kuin mulla. Melkein voitaisiin kohta saada jotain provikkaa sieltä, kun ollaan ostettu kolme näitä samoja pyöriä lyhyen ajan sisällä :D

Ja pakko sanoa, että nyt kun päivitti oman pyörän niin myös meidän perheen lasten pyöriä on uusittu urakalla. Kun itse tajusi miten helposti se huono pyörä latistaa innon pyöräillä niin en halua lasten kokevan samaa. Kiinnostaisiko teitä lukea meidän lastenpyörävalinnoista?

Jumien jumi

 *kaupallinen yhteistyö / tuotteesta saatu alennusta

Reilu vuosi sitten kirjoittelin täällä blogin puolella, miten kevään kuntoprojekti oli mennyt. Kevät ja kesä meni hyvin ruokien ja treenin suhteen, mutta tuossa toukokuun kieppeillä paino alkoi junnata eikä enää laskenut, vaikka yritin nostaa ja laskea vuorotellen kaloreita. Päättelin, että syynä on imetys, joka pitää visusti kiinni viimeisistä kiloista ja päätin, että tippuu sitten kun tippuu, koska en vielä halunnut lopettaa imetystä. Syksyllä otettiinkin sitten kovasti takapakkia, kun olin käytännössä puoli vuotta urheilematta jatkuvan flunssan vuoksi. Sairastin kuuden kuukauden aikana kuusi flunssaa, joista jokainen kesti pari viikkoa. Aina kun oli kunnolla palautunut ja ehti vähän käydä tekemässä jotain, iski uusi flunssa. Turhautuminen liikkumattomuuteen sai minut myös syömään huonommin ja painoa kertyi pikkuhiljaa syksyn aikana ja jouluna sitten tietty pari joulukiloa päälle.

Tammikuussa aloin syödä maitohappobakteereita ja flunssakierre katkesi ja pääsin taas treenaamaan. Kuljin kevään sellaisessa pienessä, PT:n ohjaamassa, rasvanpolttoryhmässä, jossa käytiin hyvin läpi teoriassa kroppaan ja ravintoon sekä liikuntaan liittyviä asioita sekä kokeiltiin erilaisia liikuntamuotoja. Tykkäsin todella paljon, varsinkin siitä henkisestä puolesta, mikä on ollut ehdottomasti ryhmän suurin anti. Minulla ei ole halua menettää lihasta vaan tarkoitus olisi pikkuhiljaa kiinteyttää kroppaa ja karistaa senttejä. Kolmen kuukauden aikana sain ankaralla treenauksella ja ruokavaliolla reilut kolme kiloa pois ja senttejä muutaman. Toistaalta tärkein oli tapahtunut eli se, että sisäistin sen, miten pitää syödä ja millaisia valintoja tehdä. Yksi lipsuminen ei kaada maata vaan seuraavalla aterialla syödään taas oikein. Koska tarkoitus on tehdä loppuelämän valintoja, täytyy lipsumisiakin sallia. Ei kukaan voi elää ankarassa dieetissä koko elämäänsä.

Noiden melko alussa lähteneiden kilojen jälkeen paino jäi junnaamaan, eikä sillä painollakaan olisi niin väliä, mutta sentitkään eivät liikkuneet.

Oikeastaan koko kevään olen syönyt järkevästi ja sallinut välillä normaalimpaa elämää viikonloppuisin ja esimerkiksi juhlissa. Olen yrittänyt pitää maltillista miinusvajetta kaloreissa. Normaali päiväkulutukseni ilman liikuntaa on noin 2000kcal ja liikunnan kanssa noin 2400-2600kcal. Olen syönyt noin 1700-1900kcal lepopäivinä ja urheilupäivinä enemmän. Liikuntaa kertyi parhaimmillaan viikossa kolme aerobista ja kolme lihaskuntoharjoitusta. Jotenkin vaikea ymmärtää, että kun selvästi vajausta kaloreissa on ja liikuntaa tulee, että miksi mitään ei tapahtunut? Loppukesästä kävin sitten kehonkoostumusmittauksessa ja se kertoi, että olin saanut takaisin lihakset, jotka varmasti puolen vuoden aikana jonkin verran hävisivät. Jaloissa oli jopa enemmän lihasta kuin vuosi aiemmin, mutta käsissä vastaavasti hieman vähemmän. Tämä selittynee sillä, että kesän treenasin kahvakuulalla ja kävin enemmän lenkillä/pyöräilemässä ja nämä rasittavat jalkoja enemmän.

Tulin siihen pisteeseen, että en tiennyt oikein yksin, miten jatkaa.  Söin välistä enemmän, välistä vähemmän ja mikään ei tuntunut tehoavan. Ärsytti suunnattomasti tehdä hulluna töitä asian eteen vailla minkäänlaisia tuloksia. Vaikka itsessään liikunta onkin kivaa ja nykyisin sitä mielelläni harrastankin. Tuohan se myös paremman kunnon ja terveyttä muutoin, mutta olisi kiva nähdä muutosta myös ulkokuoressa.

Miehelle ostin synttärilahjaksi Fitverstaan saliohjelman ja siitä sain kipinän hommata itsellenikin uusi ohjelma. Ystäväni teki upean muutoksen ennen häitä juurikin Fitverstaan ohjeilla ja sivusta seuranneena niissä oli järkevän suuri määrä kaloreita ja monipuolisesti erilaisia liikuntamuotoja. Pääsin blogiyhteistyön merkeissä kokeilemaan ihan uutta nettivalmennusta Back to fit, jossa on ruoka-ja saliohjelmien lisäksi koko ajan saatavilla myös oman personal trainerin tuki. Lisäksi puhelimeen saa ladattua Syke-ohjelman, jonne merkitään salitreenit ja ruoka-ajat ja pt voi seurata niitä sitä kautta. Joka viikko saan henkilökohtaisen palautteen viikon treeneistä ja aina saa kysyä, mikäli joku asia mietityttää. On siis koko ajan se apu ja neuvo yhden viestin päässä.

Koen tässä itselleni tärkeimmäksi sen ulkopuolisen tuen, mikäli sentit junnaavat jatkossakin. Ehkä ammattilainen voi ruokamäärien ja treenikertojen perusteella hieman katsoa, että missä se vika on, jos tulosta ei tue. Omassa ohjelmassani on salikertoja viikossa 3-5, suositeltavaa olisi tuo viisi. Ajanpuutteen vuoksi treenejä voi kuitenkin yhdistääkin eli periaatteessa kahdella tai kolmella kerralla voi tehdä kaikki salitreenit. Muutenkin pt:n kanssa on helppo katsoa yhdessä jotain korvaavaa treeniä, mikäli salille ei aina ole mahdollista mennä.

Nyt takana on kohta kolme viikkoa ja treenit ovat menneet hyvin, vaikka viime viikolla määrä jäi luonnollisesti vajaaksi, kun meillä oli ystävän häävalmisteluja loppuviikosta ja leipomishommia. Lisäksi mies oli työreissussa alkuviikon, joten parhaani mukaan tein kotona treenejä ja kävin lasten kanssa lenkillä. Tällä viikolla takana on jo kolme treeniä sekä cardiotreeni. Viikonloppuna pitäisi vielä yksi rykäistä jossain välissä, niin olisi tarvittavat salit plakkarissa. Ja hyvältä tuntuu! Puntarilla en ole käynyt, koska puntari meni rikki ja uutta en ole vielä hankkinut. Fiilis on kuitenkin ollut todella hyvä ja on ollut ihana päästä treenaamaan selkeällä ja monipuolisella saliohjelmalla. Tavoite on uusi kehonkoostumusmittaus kahdentoista viikon treenijakson päätteeksi, että näkee konkreettisesti, mitä on saatu aikaan!

Yhteistyössä Nauravanappi ja Fitverstas

Fantasia-svetari

Kun näin Noshin syksyn uutuuskankaat, silmäni osui varmasti monen muun kanssa tähän fantasia-kankaaseen. Tätä oli saatavilla trikoona sekä joustocollegena, joista itselleni tilasin jälkimmäistä. Heti kankaan nähtyäni kuvittelin mielessäni tämän urheilullisena svetarina tai hupparina. Mulla on pari Adidaksen vastaavaa verkkakankaista svetaria ja ne ovat olleet kovassa käytössä varsinkin nyt kesällä. Salille mennessä esimerkiksi on kiva vetäistä treenitopin päälle jotain sporttisempaa mitä normaali takki. Tämmöinen on myös kätevä viileämmillä ilmoilla ihan lenkillä.

Mulla ei ollut tietenkään mitään kaavaa, kun en omista yhtään naisten Ottobrea, joten piti alkaa onionista muokkaamaan. Otin vähän mallia ja mittoja vanhasta svetarista ja sen perusteella tein helman pituuden ja leveyden. Kaula-aukkoa nostin vähän, mutta valmiissa takissa huomasin, että se jäi silti vähän liian isoksi, jolloin kaulus ei ole kovin lähellä kaulaa. Tämä ei onneksi haittaa mitään eikä ole ulkonäöllisestikään mitenkään ruma.

Olisin halunnut tähän neonpinkit vetskarin ja nyörit, mutta en sitten lopulta jaksanut lähteä tilaamaan erikseen mitään, kun mahdollisuus ompeluun tuli heti lauantaina kun kankaan hain postista samana päivänä. Takana on yksityiskohtana tuommoinen kaarrokeleikkaus, jota korostin fuksianvärisellä peitetikkiompeleella.

Etupuolella olevat ompeleet ovat vain koristeena. Taskuja haaveilin, mutta en keksinyt, että minkälaiset tähän olisin osannut järkevästi toteuttaa ilman, että pilaan koko vaatetta. En ole mitään erikoisempia taskuja tehnyt koskaan! Tein sitten vain koristeompelukset ja jätin taskut pois. Harvoin kuitenkaan tarvii kantaa mitään ja jos on vaunut mukana, niin tavarat menee sen organizeriin. Lenkillä mulla on yleensä semmoinen lantiovyö, johon menee just puhelin ja varmaan avainkin.

Svetarista puuttuvat vielä stopparit naruista, kun tästä kaupungista ei oikean värisiä saanut mistään :/ Pitää yrittää muistaa ostaa ne muualta tai tilata kankaiden kanssa samalla jostain verkkokaupasta.

Kaiken kaikkiaan tästä tuli ehkä kivoin vaate, jonka oon koskaan ommellut itselleni ja on tälläkin hetkellä päällä! Tilasin kangasta 1,5m, mutta koska en tehnytkään huppua, taidan saada siitä mustaan yhdistettynä Veetillekin svetarin :) Tämä kuosi on kyllä semmoinen, että käy tosi moneen juttuun! Vaikka itelle tuli ekana mieleen urheilukamat, tästä tulisi tosi kiva kotelomekko esimerkiksi. Laatu vaikuttaa olevan myös hyvää eikä ensimmäisen pesun jälkeen ainakaan tapahtunut yhtään mitään kankaalle.

Mitä te ompelisitte tämmöisestä fantasia-kankaasta? Tai jos ootte jo ommellut ja blogannut niin linkkiä kommenttiboksiin kiitos!

Inbody-mittauksen tuloksia

Kuntokuuria on takana nyt kolmisen kuukautta ja ajattelin tulla kertomaan teillekin, että miten sillä saralla menee. Ehkä olette ajatelleet, että täällä on jo luovutettu, kun mitään tuloksia en täällä ole hetkeen julkaissut :) Mutta ei, täällä mennään edelleen lujalla motivaatiolla eteenpäin. Rasvan poltto takkuaa totaalisesti tuosta mahan seudulta (ja muualtakin), sillä sentit eivätkä kilot meinaa tippua sitten millään. Olen saanut parissa kuukaudessa karistettua ehkä yhden kilon pois alkukilojen jälkeen, eikä mittanauhakaan näytä mitään huomattavasti pienempiä lukemia. Epäilen syynä tähän rasvan itsepintaiseen pysymiseen keskivartalossa tuota imetystä. Tai sitten mun kroppa ei vaan toimi niin kuin pitäisi. Tällä liikkumisella pitäisi näkyä painossa ja mitoissakin jo jotain, mutta ei niin ei!

Ennen olisin latistunut tuosta kilojen junnaamisesta ja lyönyt hanskat tiskiin. Nyt olen kuitenkin sinnikkäästi jatkanut ja ajatellut, että kasvatan sitten lihasta tuonne läskin alle. Jospa se rasva sulaisi siitä päältä sitten kun imetys tässä kesän aikana mahdollisesti loppuu. Olen päässyt siihen pisteeseen, että liikun ihan liikunnan ilosta, vaikka tulokset eivät näkyisikään peilistä. Huomaan voiman kasvaneen, joten kyllä siellä kropassa onneksi on jotain tapahtunut. Oikeasti mun piti tulla kirjoittamaan teille meidän vaellusreissusta, mutta olin niin innoissani mun inbody-mittauksesta, että kirjoitinkin siitä ensin!

Mun salilla Fysiomotionilla   on nyt heinäkuun ajan inbodymittaus-tarjous, joten tartuin siihen ja kävin katsomassa, miltä se kehon koostumus näyttää.  Meillä on tuolta samaiselta salilta joskus käynyt tyypit töissä tekemässä noita mittauksia, mutta en ole koskaan kehdannut mennä mittaukseen. Hassua tuokin, että oikeasti en ole voinut mennä mittaukseen, koska oma rasvan määrä on hävettänyt! Vaikka en varmasti ole isoin ihminen, joka tuon mittauksen on käynyt ottamassa. Nyt kuitenkin rohkaistuin, sillä halusin nähdä, että onko salitreeni tuottanut jotain tulosta, vaikka paino ei tipukkaan ja mahamakkarat sen kun hengaavat mukana itsepintaisesti. Olin todella positiivisesti yllättynyt saamistani tuloksista! Kaikki muut arvot olivat normaalit, paitsi vyötärön ja lantion suhde, mikä ei yllättänyt, koska navanympärys on sama kuin lantion :D Mittaaja selitti mitä eri arvot tarkoittivat ja sanoi, että kaikki näyttävät oikein hyvältä. Jes, hyvä minä!

Se mikä yllätti oli lihasmassan osuus, joka oli 28,6 kun viitearvo on 23,8-29,1 eli omani on tuolla ihan yläpäässä! En kuitaan ole ennen tämän vuoden huhtikuuta käynyt moneen vuoteen salilla tai harrastanut mitään sen kummempaa voimailua. Kolmessa kuukaudessa olen saanut siis hyvin lihasta kasaan. Ensimmäiset kuukaudet treenasin pt:ni Suvin treeniohjelmalla, mutta nyt kesän ajan teen kolmijakoista voimankasvatusohjelmaa. Syksyllä varmaan palaan sitten kaksijakoiseen ohjelmaan, koska töiden takia aikaa on vähemmän.

Pyrin syömään Suvin ruokavalion mukaisesti, mutta välillä löysemmin ottaen. Itselleni sopii tämä kohtuus kaikessa ja pienen herkuttelun sallimana jaksan pysyä sitten muutoin kunnon ruokavaliossa. Testasin välillä lisätä ruuan määrää ja välillä vähentää, mutta millään näillä ei ollut mitään muutoksia painoon, joten ehkä se vika on sitten siinä imetyksessä.

Kropan voima oli myös jakautunut erittäin tasaisesti ja mun jalat sekä kädet ovat saman vahvuisia. Toinen puoli ei siis ole heikompi kuin toinen, vaikka näin voisi kuvitella. Itse huomaan voiman kasvamisen erityisesti jaloista sekä hauiksista, koska niihin on tullut lihaksia! Hieman vaikea oli kuvata, mutta mulle on tullut hauislihas! Kuvassa lihas ei oikein erotu, mutta kyllä se siellä läskin alla on :D

Laitoin pt:lle kuvan tänään tuloksista ja hänkin oli sitä mieltä, että tulokset olivat tosi hyvät ja olen treenannut oikein kun lihasmassa oli noin hyvä. Periaatteessa ei olisi tarve enää dieetata vaan kasvattaa lihasmassaa, mutta kyllä tuo röllykkä pitää saada pois! Tämä inbody-mittauksen tulos toi vain lisää motivaatiota jatkaa tällä tiellä ja säilyttää liikunta arjessa mukana. Puolen vuoden päästä suunnilleen käyn sitten uudelleen mittaamassa niin näen taas kehityksen. Jospa sitten olisi saatu painostakin jotain pois sekä senteistä!

Uudet, ihanat Husky Banana treenipökät <3

Mietin, että laitanko tähän ollenkaan kehityskuvia, koska tuo muutos varsinkaan keskivartalossa ei ole mikään päätä huimaava. Moni olisi tänä aikana tiputtanut varmaan kymmenen kiloa ja se jo näkyisi, toisin kuin mulla. Mutta laitanpa silti, koska on näissä jotain pientä tapahtunut. Paljon on vielä tekemistä, että tuon vartalonseudun saa kuosiin, mutta se sitten aikanaan kun imetys loppuu. Suurin muutos on ehkä siinä, että tuo maha ei roiku noin pahasti tässä vasemmanpuoleisessa kuvassa!

heinäkuu 2016

huhtikuu 2016

Edessä-kuvassa ei minusta ihan kamalasti ole muutosta, maha ei vain tässäkään roiku niin pahasti. Kolmessa kuukaudessa olen saanut painoa ja senttejä pois seuraavasti:

Paino -4,9kg

Napa -6cm

Lantio -4cm

Reisi -3cm 

Rinnanalunen -6cm

Nyt kun tätä projektia on takana jo kolmisen kuukautta, uskon liikunnan tulleen jäädäkseen mun elämään. Ainakin kovasti toivon niin! Koska jos se ei ois, niin kai olisin luovuttanut kaiken suhteen jo paljon aiemmin kun tuloksia ei ole tullut niin paljoa mitä olin ajatellut. Fiksuintahan on oppia ajattelemaan niin, että kaikki liikunta on hyväksi, tiputti se painoa tai ei. Enää ei ole tarvinnut myöskään kamalasti painia sen kanssa, että lähteekö liikkumaan vai ei. Enemmän olen odottanut, että milloin on salipäivä ja nyt kun on tullut peräkkäin pari vajaata viikkoa treenien osalta, niin on ahdistanut vähäsen, kun se hyvä olo on jäänyt siltä saralta saavuttamatta. Salilla on mahtava tunne, kun saa lisätä painoja tai kun jaksaa juosta vähän pidemmälle tai nopeampaa kuin edellisellä kerralla. Ei ole tarvinnut keksiä tekosyitä siihen, miksi ei voi mennä liikkumaan.

Ja tiedättekö! Musta tuntuu paljon laihemmalta ja lihaksikkaammalta, vaikka en oikeasti vielä kamalan paljoa pienempi ole kuin ennenkään. Hassua. Liikunta; se on parasta just nyt!

Onko siellä ruudun takana muita painon pudottajia tai kunnon kasvattajia? Miten on sujunut?

Motivaatiota pihatreeniin+ohje kahvakuulatreeniin!

Mun treeniohjelmaan kuuluu pari kertaa viikossa sali ja sen lisäksi myös pari kotitreeniä. Näin tosi kuumilla ilmoilla voi olla kiva vaihtaa se salilla hikoilu pihajumppaan ja musta on ainakin tosi kiva tehdä hyvällä kelillä esimerkiksi kahvakuulatreeni ulkona. Yksin treenaamiseen kotona voi olla aluksi tosi suuri kynnys tai tuntuu nololta treenata yksin pihalla, jonne vaikkapa ohikulkijat näkevät. On helpompi miettiä, että jos sitten meen huomenna salille tai muuten vaan jäädä sinne sohvan pohjalle.

Yksi hyvä motivaattori ulkotreeniin on treenikaverit! Pari viikkoa sitten kävin heiluttamassa kuulaa kaveri luona ja tehtiinpä samalla vähän juoksuspurttejakin. Eilen pyysin naapurin meille kuulailemaan, koska hänestä tuntui myös, että yksin ei saa aikaiseksi. Puoli tuntia menee paljon nopsempaa kun ei tartte yksin ähertää ja palautustauoilla voi jutella :)

Jos tuntuu, että treenaaminen tahtoo jäädä jos se pitäisi suorittaa yksin kotona, niin pyydä toki ystäviä tai naapureita teille treenaamaan esimerkiksi tiettynä päivänä viikossa, niin sitä treeniä on enää vaikeampi perua. Varsinkin jos joutuu usealle ihmiselle ilmoittamaan, että nyt ei jaksakaan. Oma kynnys peruuttaa yhteiset treenit vain laiskuuden takia olisi kyllä melko korkea!

Kotonahan voi treenata myös ilman välineitä ja esimerkiksi vedellä täytetyt limsapullot käyvät oikein hyvin painoista. Myös oman kehon painolla saa todella hyvän treenin aikaiseksi.

Itse katsoin eilen netistä puolen tunnin ohjelmaan liikkeet, jotka sitten teimme naapurin kanssa. Laitanpa ne tähänkin, jos joku vaikka innostuu tekemään tämän kotitreenin! Liikkeissä on linkki ohjevideoihin.

30min kahvakuulatreeni

 Haluamasi alkulämmittely vaikkapa kehonpainolla kyykkyjä, käsienpyörittelyä, olkapäidenpyörittelyä, haaraperushyppyjä jne.


-  Vartalon ympäri kierto 20x suunta

- Kahdeksikko jalkojen välistä 14x suunta

- Heilautus 20x

-  Pään ympäri kierto 10x suunta

-  Suorin jaloin maastaveto 20x

- Kulmasoutu 14x puoli

Eilen unohdin näemmä tuon heilautuksen välistä, mutta tehtiin nämä liikkeet putkeen pienillä tauoilla (voi vaihtaa esim pienemän/isomman kuulan tai hörpätä vettä) ja sitten koko sarjan jälkeen hieman pidempi tauko. Toistettiin kolme kertaa nämä liikkeet.

Tuleeko teillä treenattua kotona?

Omalla kohdallani myös lahjonta auttaa. Treenin jälken saa syödä proteiinipatukan tai juoda hyvänmakuiset palautusjuoman ja se on itselle "palkinto" hyvästä treenistä :) Yleensä venyttelen samalla nauttien jomman kumman edellisistä.

Viime aikoina en ole enää juurikaan hakenut Buzzadorin* kampanjoihin, mutta Teho proteiinipatukoita hain ja pääsin testaamaan. Protskupatukoita syön muutenkin, joten kiva oli kokeilla uusia makuja. Makuja on neljä: suklaa, hasselpähkinä, tumma suklaa-banaani ja suklaa-marja. Oma lempparini oli tuo hasselpähkinä tai marja. Yleisesti proteiinipatukat (kaikki mitä olen maistanut) ovat aika kuivakkoja, itseäni se ei tosin haittaa. Näissä positiivista muihin maistamiini patukoihin verrattuna oli se, että näissä on tuollainen "crispy" osuus, joka näkyy hyvin alemmassa kuvassa. Pyrin valitsemaan mahdollisimman vähäsokerisen sekä korkeaproteiinisen patukan. Yhdessä Teho-patukassa on alle 1,5g sokeria ja 38% proteiinia.

Proteiinipatukoita syön joskus myös pahimpaan makeannälkään välipalaksi teekupposen seurassa. Parempi vaihtoehto varmasti kuin joku leivos tai pulla. Myös mies tykkäsi tuosta patukan rakenteesta eikä makukaan ollut kuulemma huono. Näitä on kätevä säilyttää myös käsilaukussa tai treenikassissa siltä varalta, että ruokaväli venyy liian pitkäksi. Saa vähän energiaa, eikä sorru sitten mättämään jotain epäterveellistä verensokereiden laskettua liikaa.

Ootko jo testannut näitä tai syötkö ylipäätänsä koskaan protskupatukoita?

**Buzzadorina toimiessani pääsen osallistumaan silloin tällöin valitsemiini kampanjoihin, joista saan ilmaiseksi testiin tuotteita, joiden käytöstä raportoin eteenpäin. Joskus saan näytteitä, mitä jaan muille testiin ja joskus testaan vain itse tuotteita.

Elämäntaparempan eka viikko takana!

Nyt on viikko menty uusilla ruoka- ja saliohjeilla ja toistaiseksi tuntuu vielä todella hyvältä. Olen saanut liikunnan ilon takaisin ja toivon, että tämä ei katoaisi. Urheilu ei tunnu pakolta, vaan ennemminkin odotan niitä päiviä, että pääsee salille ja lenkilläkin on tullut käytyä entistä tiuhemmin. Kyllä se urheilun jälkeinen hyvä olo on vaan niin mahtis! Olen kuitenkin realisti ja tiedän, että ehkä kuukauden päästä ei tunnu enää näin hyvältä :D Mutta iloitaan tästä hyvästä fiiliksestä nyt.

En tiedä, että mistä se johtuu, että välillä se urheilun ilo katoaa tyystin ja sohvan nurkka houkuttaa aina enemmän kuin se urheilu. Uskon omalla kohdallani lisääntyneen valon ja lumettoman maan olevan se syy siihen, miksi lenkkeilykin on alkanut taas maistua. Yksin lenkkeily on hieman tylsää ja mieluusti kävisinkin jonkun ystävän kanssa. Mutta se on aina aika kovaa aikatauluttamista kun kaikilla on lapsia ja ennen lenkkiä pitäisi ajaa autolla tai pyörällä paikkaan x, koska tässä lähellä ei juurikaan ystäviä asu. Onneksi jonkun verran olen saanut nyt aamulenkeille seuraa silloin kun aikataulut passaavat yhteen. Yli tunnin lenkki menee hujauksessa kun on höpöttelykaveri :)

Ruokavaliossa ollaan pysytty ja kaikki viikon voimaharjoitukset on tehty ja lisäksi myös niitä lenkkejä. Kiloja putosi ensimmäisellä viikolla -1,2kg, mikä on tosi hyvin. Olen tyytyväinen, jos saisin sen puolikaan kiloa putoamaan viikossa jatkossa ja sitten kun painoa saa vähän pienemmäksi, niin alan katsella niitä senttejä. Nyt en edes ottanut mittoja, koska ei viikossa tule vielä sentteihin muutoksia. Myöhemminhän se paino saattaa vaikka pysyä samana, kun alkaa lihasmassa kasvamaan, mutta vielä ei olla siellä nin siksi katson tällä hetkellä enemmän painoa. Tsekataan samalla pt:n kanssa, että kalorimäärä on sopiva mulle ja riittää myös imetykseen.

Jos Oulun seudulla on teillä lukijoilla tarvetta personal trainerille, niin mun pt Suvi on just saanut pistettyä pystyyn nettisivut sekä facebooksivut. Rohkeasti vain kysymään tarjousta! :) Etävalmennuskin kyllä onnistuu, niin kuin mun tapauksessa kun asutaan eri kaupungeissa.

Mun saliohjelma on kaksijakoinen eli käyn kahdesti viikossa salilla, mikä on mulle hyvä määrä. Sen pystyn yhdistämään tähän perhe-elämään ja pikkulapsiaikaan. Varsinkin näin kesän tullessa kun mieskin ehkä haluaisi harrastaa jotain, niin en voi joka päivä ravata itse omissa menoissa. Nyt kun lenkkeily on onnistunut lastenkin kanssa, voin päivän aerobisen osuuden suorittaa aamupäivällä eikä ihan kaikkea tarvitse ämpätä iltapäivälle tai iltaan.

Ja miten sen sokerihimon kanssa on käynyt? No sanotaanko, että se on helpottanut, mutta ei ainakaan vielä kadonnut kokonaan. Olen pahimpaan makeannälkään ottanut lasten xylitolipastillin ruuan jälkeen, niin sillä saa sen menemään ohi. Olen myös juonut teetä stevialla tai makeutusaineella makeutettuna. Muistelen lukeneeni, että pari viikkoa menee, että se sokerin koukuttava vaihe menis ohi eli sen jälkeen vois kuvitella, että ei tunnu enää niin pahalta! Mutta päivittelen senkin osalta kuulumisia jossain vaiheessa. Täytyy varmaan alkaa pinterestiin kerään iso läjä terveellisten herkkujen ohjeita, kun banaanilätyt ei mulle maistu :)

Hukassa ollut motivaatio löysi takaisin kotiin

Kaikki lapsen saaneet varmaan tietävät, kuinka ahdistavaa on, kun vauva alkaa lähestyä vuoden ikää ja raskauskilot sen kuin hengaavat mukana. Asiaa ei ole yhtään helpottanut se, että kotoa on ollut vaikea lähteä salille tai lenkillekään, ennen kuin viime aikoina kun kiinteitä on alkanut uppoamaan enemmän. Ennen joulua tiputin kuusi kiloa Jutan Simplellä, mutta sitten se kuuluisa motivaatio katosi johonkin. Lenkilläkin tuli pakkasilla käytyä aika heikosti. Puntari kuitenkin kertoi, että paino on siiä huolimatta pysynyt samassa tai no, tarkasti ottaen on nyt kilon enemmän kuin joulukuun alussa, mistä olen todella positiivisesti yllättynyt. Ihan hyvin siihen nähden, että en ole yhtään katsonut, että mitä suuhuni laitan ja on tullut kyllä syötyä kaikkea muuta kuin terveellisesti!

Adidas ZX Flux

Kevät on mennyt myös enemmän ja vähemmän sairastaessa, joten aina kun ehdin aloittaa hyvän lenkkiputken, tulin sairaaksi ja palautumisessa meni taas se into, minkä oli juuri saanut ennen sairautta nostatettua. Nyt tiet ovat kuitenkin sulat (ihan parasta keväässä!) ja aurinkokin pilkahtelee välillä kauniisti pilvien välistä ja mieli tekee ulkoilla ja huolehtia terveydestä. Olenkin nyt käynyt aktiivisemmin lenkillä ja saanut lapsetkin liikkumaan mun kanssa sillä, että bongailevat tyhjiä pulloja lenkkimatkan varrelta. Meillä on rattaissa pussi, jonne keräävät pullot ja saavat viedä kauppaan ja pistää possuun rahat. Hyvä motivaattori on ollut tuo noille rahanahneille lapsille :D Kannattaa testata, jos eivät muuten halua lähteä mukaan ;)

Nike Free 5.0

 Juuri ystävän kanssa tänään aamulla puhuttiin siitä, että oma kroppa on siinä pisteessä, että se ahdistaa ja tietää, että työtä on vaikka ja millä mitalla, mutta tilanne ei vielä ole niin järkyttävä, että olisi saanut jo aiemmin tehtyä asialle jotain. Nyt kuitenkin päätin, että otan itseäni niskasta kiinni ja jatkan ennen joulua aloitettua projektia kohti kevyempää ja kiinteämpää minää. Samalla myös ehkä jaksavampaa, energisempää ja hyväntuulisempaa!

Nike Flyknit

Ystävä valmistui sopivasti personal traineriksi, joten mulla on nyt takataskussa uunituore ruoka- ja saliohjelma, joita olen tällä viikolla noudattanut. Hyvin on sujunut ja tänään kävin ensimmäistä kertaa salilla sitten raskausajan. Ja tuntuihan se taas hyvältä, vaikka ensimmäinen kerta menikin hieman laitteita etsiessä uuden ohjelman kanssa. Mulla on kaksijakoinen ohjelma, eli salilla ei käydä kuin kahdesti viikossa ja jos ei pääse, on varalle tehty kotiohjelma. Sen lisäksi voin tehdä hiit-treenejä ihan kotona.

Nyt on löytynyt se puuttuva motivaatio ja homma ei tunnu  yhtään puurtamiselta. Enemmänkin olen viikonlopusta asti odottanut, että milloin pääsen salille ja illalla on tehnyt mieli lähteä toiselle lenkille, vaikka aamulla olisi jo käynyt. Olen myös päättänyt, että tärkeintä ovat pienenevät sentit eikä niinkään se, mitä puntari näyttää. Haluaisin myös pystyä vetämään yhden leuan ja se onkin tavoitteeni. Aikamäärettä en tavoitteen suorittamiseen aseta, kunhan edes joskus tässä elämässä :)

Ajattelin laitella jossain vaiheessa tänne blogin puolelle sitten vähän treenikuulumisia ja tuloksia ja kunhan ystävä saa omat pt-sivunsa kuntoon niin voin vinkata teille nekin, jos Oulun seudulla on tarvetta pt:lle :) Kiinnostaisiko tuommoiset kuulumiset?

Nike Flexrun

Suurin ongelma mulla on ollut sokerikoukku! Jotakin ihan hirveää, kun yhteen päivään ei syönyt mitään makeaa niin vieroitusoireet olivat ihan kamalat. Ymmärrän kyllä, miksi sokeria halutaan välttää, koska oikeasti tuo aiheuttaa niin pahaa riippuvuutta. En oo ennen edes ymmärtänyt, miten pahasti siihenkin voi jäädä koukkuun. Kotona ollessa sitä on tottunut syömään päivällä teen kanssa vähän jotain makeaa, vaikkapa keksin. Ja sitten jos mitään ei ollutkaan niin kamala sokerihimo koko ajan päällä! Nyt on kolmas päivä ilman mitään sokerituotteita ja yllättävän hyvin on mennyt. Tänään tosin tuli mieleen päivällä, että tekispä mieli jotain hyvää. Muistelen lukeneeni jostain, että parikin viikkoa menee, ennen kuin siitä pahimmasta koukusta pääsee eroon. Eli sitä odotellessa. Onko teillä muilla tämmöistä kamalaa sokeririippuvuutta?!?!

Nike Dualfusion X2

Nyt urheilukärpäsen purressa taas olen huomannut selailleeni netistä normaalia enemmän urheilukamppeita. Vanhat topit ovat hieman makkarankuoria, mutta taidan mennä niillä kuitenkin. Jospa niitä senttejä alkaisi hiljaa tippua niin vaatteetkin kävisivät sopivammaksi. Eniten kuitenkin olen jo varmaan vuoden himoinnut uusia lenkkareita! En oikeastaan ehkä juoksuun tai lenkkeilyyn, vaan sellaisia mitä voisi pitää kaikkien vaatteiden kanssa. Olen niin mukavuudenhaluinen, että kuljen kuitenkin lähes aina jotkut tennarit jalassa. Kannattaisi siis ostaa mustat, mutta mieli harhailee koko ajan noiden ihanien värillisten lenkkarien sivuille. Taidan kuitenkin aloittaa siitä, että etsin jostain alesta itselleni nuo Niken Free vitoset, joita olen sen vuoden haaveillut, mutta en ole raskinut vielä ostaa.

Sen jälkeen voi sitten päivittää juoksukengätkin värikkäämmiksi kuin mustiksi. Olen nimittäin alkanut taas haaveilla juoksemisestakin, mitä en ole myöskään tehnyt kuin ennen raskautta viimeksi. Nyt on todella hyvä mieli niin ruokavalion kuin liikunnan suhteen ja toivon, että tämä mielenkiinto ja motivaatio on nyt tulleet jäädäkseen, eikä mitkään sairastelut hidastaisi tätä projektia!

*sisältää mainoslinkkejä, en hyödy klikkauksista rahallisesti

Treenivaatteiden päivitystä

Olen tässä kesän aikana hommannut uusia treenivaatteita, koska niistä on ollut hieman pulaa. Varsinkin paitoja on ollut vai muutamia ja nekin ovat tällä hetkellä ärsyttäviä makkarankuoria! Niinpä olen katsellut sellaisia hieman vatsalle armollisempia malleja. Raskausaikana ei tullut hankittua juurikaan vaatteita, niin on ihana saada ostaa jotain pitkästä aikaa myös itselle, eikä aina vain lapsille.

Niken trikot Defshopista

tse olen sen verran turhamainen, että hyvät ja kivanväriset treenivaatteet ovat erittäin tärkeitä. Eipä sitä olisi ennen uskonut, kuinka suuri ero on siinä, että juokseeko esimerkiksi verkkareilla vai juoksutrikoilla. Sen jälkeen kun vetäisin ekaa kertaa trikoot jalkaan, en ole juuri muita housuja urheillessa käyttänyt. Mikäli ajatus trikoista ei tunnu omalta, kannattaa aloittaa pitämällä niitä leggarityyliin pidemmän treenipaidan kanssa, joka peittää pyllyn ;) On paljon mukavampi treenata kun vaatteet hengittävät ja housut tuntuvat siltä, kun ei olisi housuja jalassa ollenkaan. Kivan näköiset kamppeet lisäksi motivoivat käyttämään niitä toisin kuin rumat ja huonon tuntoiset vaatteet.

Eiköhän se urheilu kuitenkin ole osaltaan myös välinelaji; huonommillakin vehkeillä sitä voi harrastaa, mutta ei se luista niin hyvin. Turha tappaa esimerkiksi juoksuintoa painavilla lenkkareilla, jotka hankaavat rakot jalkoihin. Urheiluvaatteita kuitenkin saa nykyään jo todella edullisesti, joten aina ei tarvitse maksaa omaisuutta siitä merkistä saadakseen hyviä vaatteita. Itsellä on urheiluvaatteita niin kirpparilta ostettuna, halpamerkeiltä ja sitten jotain hieman kalliimmilta merkeiltä ja kaikki ovat olleet hyviä. Ainoa missä en tingi ovat kengät ja niitä ostan vain tunnetummilta merkeiltä.

Kärkkäisen alennuksesta ostin useamman Oxiden topin, kun hintaa oli alle vitosen kappale. Tämä Oxide on yksi niitä edullisia merkkejä, joiden teknisiä paitoja saa noin kympillä ja trikoitakin parillakympillä. Oxiden paidat ovat alemmassa kuvassa nuo kolme oikeanpuolimmaista.

Nyt imetysaikana on tärkeää, että on myös kunnon urkkaliivit. Tai onhan se aina, mutta varsinkin nyt. Urkkaliivejä saisi olla useammat, että olisi sitten aina pidettäväksi yhdet puhtaat kun toiset ovat pesussa. Itse en ole kovin suuria summia viitsinyt käyttää imetysaikana liiveihin, koska kuppikoko elää jatkuvasti. Olen huomannut, että Lidlistä saa aina välillä edullisia urkkavaatteita ja nämä kevyesti topatut liivit ovat olleet hyviä ja tukevia. Hintaa 7,9e/kpl. Pistin elämän risaiseksi ja ostin kerralla kahdet, toiset ovat harmaat pantterikuvioiset, mutta en löytänyt niitä kuvaa varten.

Violetit trikoot (toiset vasemmalta) ostin Halpa-hallista, koska niiden väri oli niin herkullinen! Ruusukuvioiset olen tehnyt itse Löytöpalan kankaasta ja hintaa tuli reilu kymppi.

Parit Niken trikoot* (reunimmaiset) sekä kaksi treenitoppia* (vihreät) ovat Defshopista. Näissä topeissa valitsin semmoisen mallin, joka ei ole ihan niin vartalonmyötäinen, vaan jää hieman löysäksi peittäen edes vähän mahamakkaroita. Ostan yleensä pinkkejä vaatteita, joten nämä ovat kivaa vaihtelua ja varsinkin tuosta liukuvärjätystä tykkään todella paljon. Mustat trikoot ovat erityisen kivat jalassa ja olenkin hiihdellyt nyt niillä kotosalla ihan muutenkin kuin urheilutarkoituksessa :) Jos joku miettii noiden mitoitusta, niin Niken trikoissa mulla on kokona L, joka ei ainakaan pientä mitoitusta ole! Mustissa riittää hyvin lahje, noissa vasemmanpuolimmaisissa se on juuri ja juuri sopiva. Itsellä pituutta 170cm ja piiiitkät jalat! Myös paidat ovat kaikki kokoa L.

Mielestäni urkkavaatteissa saa olla värejä ja erilaisia kuoseja! Kaapista löytyy kyllä myös parit Newlinen juoksutrikoot ihan mustanakin. Niitä on helppo sitten yhdistää kuosillisten yläosien kanssa.

Treenivaatteet pääsivät mukaan myös lomareissulle Kiurvedelle ja lenkkejä tuli tehtyä useampi. 

Onko teillä luottomerkkejä urheiluvaatteissa, vai ostatteko pelkästään ulkonäön perusteella?

Kympin maksaneet itse tehdyt urkkatrikoot.

* tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Liikunta raskauden jälkeen

Koen, että oma parin kuukauden takainen synnytys oli helppo ja palautuminen siitä oli nopeaa. Alussa vatsalihakset kuitenkin meinasivat rasittua jo normaalista kävelystä ja seisomisesta ja olivat iltaisin kipeät ja voimattomat, mutta se meni onneksi viikossa parissa ohi. Ymmärtäähän sen kun ei ole melkein yhdeksään kuukauteen juurikaan lenkkeillyt tai tehnyt muutakaan urheilullista ja menee siihen päälle vielä synnyttämään, niin lihakset ovat kovilla.

Ensimmäisten viikkojen jälkeen aloin käydä varovasti vaunulenkeillä. Lisäsin pikkuhiljaa kestoa ja matkaa sekä nopeutta. Nyt yritän käydä lenkkeilemässä vähintään joka toinen päivä ja lenkin kesto on yleensä sellainen 45min.

Raskauden ja synnytyksen jälkeen lantionpohjalihakset eivät ole entisellään, joten siirrän juoksemisen aloituksen suosiolla siihen asti, että synnytyksestä on kulunut puolisen vuotta aikaa. Neuvolassahan annetaan kaikille sama "lupa" aloittaa juoksu ja muu urheilu jälkitarkistuksen jälkeen, vaikka ihmisten pohjakunnoissa on huimia eroja. Ompeluryhmässämme on personal trainer, jonka kanssa olen muutaman sanan aiheesta vaihtanut netin kautta. Hän on myös keskustellut asiasta fysiatrin kanssa, joka oli myös suositellut tuota puolen vuoden odotusta. Liian aikaisin aloitettu pomppiva liikunta voi pahimmillaan aiheuttaa esimerkiksi inkotenssivaivoja sekä kohdunlaskeumaa vuosien päästä synnytyksestä. Koska seuraukset eivät näy heti, vaan voivat tulla vasta vuosien päästä synnytyksestä, suosittelisin odottamaan, mikäli et tuommoista ikävää riesaa halua itsellesi saada.

Löysin netistä myös muutamien kätilöiden kommentteja siitä, että nuorten naisten kohdunlaskeumavaivat ovat yleistyneet ja juurikin sen vuoksi, että heti synnytyksen jälkeen pitäisi näyttää hyvältä ja lähteä juoksemaan saman tien! Ei se puoli vuotta kuitenkaan ole pitkä aika odottaa verrattuna siihen, että aiheuttaa itselleen ongelmia loppuiäkseen.  Jos itseä mietityttää lantiopohjanlihasten kunto, voi sitä ainakin tarkkailla muistaakseni semmoisella konstilla, että mikäli lenkillä tulee helposti pissahätä, eivät lihakset ole vielä kunnossa. Eri asia tietenkin, jos on vetänyt puoli litraa vettä ennen lenkkiä ;)

Sama homma on suorien vatsalihasten kanssa. Niiden liian aikainen treenaaminen saattaa vaikuttaa siihen, että vatsalihasten väliin jää loppuelämäksi kolo, mikä taas voi aiheuttaa sen, että vatsasta ei enää koskaan tule litteä, vaan se jää pömpöttämään. Sitten kun vatsalihasten välinen kolo on pienentynyt, voi aloittaa suorien vatsalihasten treenaamisen. Sitä voit testata itse näin:

- Mene selin makuulle ja nosta polvet koukkuun.

- Aseta sormet navan yläpuolelle

- Kohota päätä ja hartioita ja tunnustele rakoa lihasten välissä

- Jos rako on kapea ja sormet nousevat lihasten työntäminä ylös, voit treenata jo. Mikäli kolo tuntuu leveältä, odottele rauhassa.

Itsekään en Aavan raskauden jälkeen tiennyt tuosta, että juoksemisen aloittamista pitäisi vältellä noin kauan ja kävin jo syksyllä juoksemassa. Toivon, että en aiheuttanut sillä itselleni mitään harmia, koska helpompi on odottaa, mitä korjata vahingot jälkikäteen.  Harmillista, että neuvoloissa eivät ole kovinkaan erikoistuneita tähän aiheeseen ja saatetaan aiheuttaa mahdollisesti vahinkoa ihmisille, jotka luottavaisin mielin lähtevät juoksemaan jälkitarkistuksen jälkeen. 

Myöskin lihaskuntoharjoittelun aion aloittaa kunnolla vasta noin neljän kuukauden jälkeen. Lähes kaikissa liikkeissä tukilihaksina ovat kuitenkin vatsalihakset, enkä halua ottaa sitä riskiä, että se rako jää avonaiseksi ja vatsa pömpölle sen vuoksi. Myöskin esimerkiksi kyykyt ja muut vastaavat liikkeet rasittavat sitä lantionpohjaa samaten kuin se juokseminen.

Lantionpohjanlihaksia sen sijaan saa ja pitääkin harjoittaa! Netistä löytyy yksinkertaisia harjoitusohjeita, jos mietityttää, että miten niitä treenataan. Itsekin meinaan unohtaa tuon treenaamisen ja yritänkin esimerkiksi aina kun muistan, tehdä edes vähän jumppaa. Eipähän lirahtele sitten pissat housuun, kun on lihakset kunnossa ;) Ja lantionpohjalihaksiahan kannattaisi kaikkien treenata, eikä vain synnyttäneiden!!

Välineurheilua ja puhelinsovelluksia

Paikallisessa Intersportissa oli muutamana päivänä sellaiset alennusmyynnit, että kaikki kengät ja vaatteet olivat -40%:n tarjouksessa. Erehdyin sitten kokeilemaan jalkaani näitä Merrelin barefoot-kenkiä. Malli on Road glove dash 2. Ei näitä turhaan sanota paljasjalkakengiksi, sillä nämä istuivat ainakin omaan jalkaani niinkuin sukka! Melkein kuin ei kenkiä olisi jalassa ollenkaan ja eivätkä nämä paina mitään. Juoksukengäthän mulla jo on, mutta kai sitä parit tarttee, että ei yhdet kulu sitten liikaa? Vai mikä olisi tarpeeksi hyvä selitys uusille kengille.

Nyt pitää sitten opetella uusi juoksutekniikka, kun näillä ei askelletakaan enää kantapää edellä niinkuin vanhoilla kengillä. Eilen kävin ihan pienen parin kilometrin lenkin näillä heittämässä ja hyvältä tuntui jalassa, eikä toistaiseksi mikään paikka kipeytynyt. Näinkin voi käydä siiryttäessa näihin barefooteihin. Pidemmät juoksut juoksen kuitenkin toistaiseksi noilla vanhoilla kengillä ja totuttelen näihin rauhassa.

Toinen uusi apuväline mulla on Polarin Bluetooth-vyö, joka toimii samalla vanhan sykemittarin kanssa että puhelimen kanssa bluetoothin kautta. Mies osti tämän mulle jo äitienpäivälahjaksi, mutta vasta nyt se on ollut mulla aktiivisemmassa käytössä. Asensin puhelimeen Polarin Flow-appsin, joka kerää tietoja lenkistä Sports trackerin tapaan, mutta puhelimelta ne harjoitukset siirtyy automaattisesti nettiin (kun on kirjautuneena tuonne polar flowhun) ja siellä on helppo tarkistella esimerkiksi juoksussa kehitymistä. Ennen keräsin tietoja ihan exceliin, mutta nyt kaikki lenkkien kestot, nopeudet ja sykkeet reitteineen löytyvät tuolta Flowsta.

Vielä olisi hakusessa joku hyvä intervalli-appi puhelimeen. Semmoinen missä olisi vähän pidempiäkin lenkkejä eikä niin, että viisi puolen minuutin pätkää juoksua ja väliin sitten minsa kävelyä ja kotiin. Yhden Roosa Nauha-sovelluksen otin, missä tavoitteena oli juosta kymppikilsa, mutta sekään ei jotenkin toiminut. Koko matka olisi pitänyt juosta puoleen tuntiin ja muutenkin se oli vähän omituinen.

Päivitin jossain vaiheessa puhelimeni uuteen ja vanha sai lähteä äidilleni tämän Galaxy s4:n tieltä. Olen tykännyt tuosta isosta näytöstä ja padin käyttö on jäänyt aika vähälle, kun tuollakin voi surffata. Puhelimeen on myös kiva ladata noita appseja ja uusin löytöni on Plant nanny! Olen aina ollut tosi huono veden juoja ja nyt kun olen yrittänyt sitä kolmea litraa juoda, niin tästä on ollut suuri apu. Tuo sovellus on vähän kuin peli, jossa kastellaan kukkaa aina kun juodaan lasi vettä. Samalla se kertoo, että kuinka monta lasia pitää vielä päivän aikana juoda. Olen asettanut ohjelmaan hälyn, joka parin tunnin välein muistuttaa kukan kastelusta ja nyt olenkin joka päivä saanut täyteen tavoitteeni. Samalla tuo söpö kukka kasvaa isommaksi ja isommaksi :)

Urheiluohjelmien ja tämän Plant nannyn lisäksi käytän puhelimessa Spotifytä, Whats uppia ja Instagramia netin lisäksi. Mitä appseja teidän puhelimista löytyy tai mitkä ovat niitä "must have"-juttuja??