Viiden päivän Norjan reissu ja kustannukset

Olen jo pari kesää haaveillut kesälomareissusta Norjaan ja vihdoin se tänä kesänä toteutui vähän yllättäen. Ei oltu sovittu mitään Norjan reissua, kunnes tuo mies tuli yksi päivä töistä kotiin ja ilmoitti, että hänellä olisi meille asuntoauto tiedossa, jos halutaan seuraavalla viikolla lähteä käymään Norjassa. Paniikilla siis kunnon Googletus, että mihin ehditään viidessä päivässä, mitä haluan nähdä ja mitä pakataan mukaan!

Tosiasiahan on, että viidestä päivästä kaksi menee täysin ajamiseen, joten perillä oloon jäi vain kolme kokonaista päivää. Tsekkasin reittiä Google mapsista ja päädyimme ajamaan Kilpisjärven kautta Lyngenin alueelle ja sieltä Senjan saarelle, jonka kiersimme ja tulimme Tromssan kautta sitten takaisin päin. Yritän ehtiä kirjoitella muutamasta paikasta vielä tarkemmat postaukset, mutta keskityn tässä postauksessa lähinnä yleiseen höpinään ja reissun kustannuksiin, koska ne tuntuivat Instan puolella kiinnostavan.

Yöpyminen

Yövyimme reissulla kerran tuolla maksuttomalla pysäköintialueella ja muutoin leirintäalueilla. Kumpikin sujui oikein hyvin ja leirintäalueiden hinta oli noin 40-50e sähkön kanssa yö kun meni meistä viidestä myös jotain henkilömaksuja. Kävimme tekemässä ruokaostokset jo Suomen puolella, jotta reissussa ei tarvinnut käyttää aikaa kaupassa käyntiin ja ruokien miettimiseen. Ruokia olikin sitten kätevä laittaa asuntoautossa esimerkiksi lauttajonossa odotellessa. Puskaparkkeja autolle löytyy hyvin Park4night-sovelluksesta ja sen avulla bongasimmekin ensimmäisen yöpaikkamme.

Ensimmäisen yön olimme Hattenin levähdyspaikalla, tästä pääset kartalle tallentamaan paikan. Tuo paikka oli tosi suosittu ja oli illalla jo autoja täynnä. Toki alue näytti vähän levittäytyvän alatasanteellekin ja sinnekin oli alkanut kerääntyä autoja. Paikalla oli todella siistit ilmaiset vessat ja mahdollisuus tyhjentää kemssa ja täyttää vesisäiliöt. Iso tie meni vieressä, mutta ei se ainakaan meitä haitannut. Paikalla oli myös pieni kahvio, mutta siihen en itse sen kummemmin tutustunut. Mies kävi ostamassa siitä aamukahvit. Tätä paikkaa suosittelen, jos muiden autojen tai vaunujen läsnäolo vieressä ei haittaa. Maisemat olivat myös huikeat!

Toinen yö oltiin Fjordbotn-nimisellä leirintäalueella Senjan saaren pohjoispäässä. Tuo alue oli pienehkö ja saatiin hyvä paikka ihan meren rannalta. Viereinen auto oli, kuinkas muutenkaan, suomalainen. Nähtiin varmaan enemmän suomalaisia kuin norjalaisia tuolla reissulla! Tällä leirintäalueella oli vain kaksi naisten suihkua, mikä aiheutti vähän jonoja ja seinällä luki lapussa, että illalla ei välttämättä tule enää lämmintä vettä. Meille vesi onneksi riitti ja lapsille oli sellainen ilmapomppujuttu leikkipaikalla. Ostettiin täältä pussi puita ja grillailtiin grillikodassa iltapalaksi makkaraa. Hyvin rauhallinen leirintäalue kaikkinensa. Vaikka alue oli rannan vieressä, ei veteen päässyt lasten harmitukseksi uimaan.

Fjordbotnin leirintäalueella

Senjalta mentiin lautalla yli Brensholmeniin ja ajettiin Tromssan kautta seuraavan yön leirintäpaikalle eli Svenby Tursenteriin. Tultiin tänne melko myöhään illalla, niin mies oli puhunut meille edullisen yön. Olikohan se joku reilu 30e. Tuokin oli ihan perushyvä leirintäalue ja siellä oli yllättäen myös paljon suomalaisia :D

 

 

Hassua oli se, että kun Suomen puolelta ylittää Norjan rajan, niin ei tarvitse ajaa kuin muutama kymmenen kilometriä ja maisevat ovat totaalisen eri näköiset mitä Suomen puolella! Tuntuu, että tuolla Norjan puolella oli koko ajan päällä sellainen vau-efekti, koska maisemat olivat niin hienoja ja erilaisia mitä meillä täällä Suomessa. Joka paikassa korkeita huippuja, joiden varsilta tuli alas monen kokoisia vesiputouksia.

Lautat

Menimme muistaakseni kolmella lautalla tuon muutaman päivän aikana aikaa säästääksemme. Lautoille kannattaa mennä hyvissä ajoin, ainakin niille suosituille kuten Senjalta lähtevälle/saapuvalle lautalle. Me menimme paikalle jo 2,5h ennen lautan lähtöä ja silti meitä ennen oli jo kymmenkunta autoa! Kun pääsimme lautalla Senjalta pois, vastapuolella oli varmaan 60 autoa odottelemassa lauttaa. En tiedä kerkesivätkö viimeisenä jonottavat edes illan viimeiseen lauttaan. Lautan maksua varten olisi voinut ladata jonkin sovelluksen, mutta ilmeisesti sen rekisteröinnissä kestäisi päivä tai pari. Meillä maksut hoitui niin, että ennen lauttaan ajoa työntekijä kiersi laitteen kanssa keräämässä autoilta maksut. Kun auto on ajettu lauttaan, lähdetään autosta yläkannelle tai sisätiloihin odottelemaan matkan ajaksi. Me kokkailtiin tosiaan tuossa pisimmällä odotuksella lounas jonottaessa, niin tuli käytettyä aika hyväksi.

Tietulleja meidän reitille ei ilmeisesti osunut, koska niistä ilmoitetaan kuulemma todella selkeillä kylteillä hintoineen. Niidenkään maksamista ei kannata murehtia, sillä kamerat kuvaavat rekkarit ja lasku tulee joskus kotia. Kuulin eräältä suomalaiselta sellaisen faktan, että Norjassa perustetaan tietulli tietylle pätkälle vain siksi aikaa, että se saadaan kunnostettua ja sitten tulli puretaan. Eli ei tavallaan kerätä ylimääräistä rahaa vaan vain sen verran, mitä sillä hetkellä tarvitaan. Tuo voisi olla Suomessakin ihan toimiva, jos sillä saisi tiet pysymään vähän paremmassa kunnossa. Tosin täällä ne tullimaksut jäisi kuitenkin lopun elämän ajaksi siihen tiettyyn kohtaan, mihin ne kerran on laitettu...

Kustannukset

Nyt päästäänkin sitten monen mielestä mielenkiintoisimpaa osioon, eli reissun hintaan. Keräsin kulut reissulta, että saimme tasattua niitä miehen kanssa, niin ajattelin jakaa niitä tännekin, että sinne matkaa suunnittelevien on helpompi hahmottaa, että mitä reissu voisi maksaa.

Jaoittelin karkeasti ryhmiin erilaiset kulut ja laskin tähän ns. pakolliset kulut. En sitä, että jos ostettiin vaikka Tromsson Normalista lapsille jotain, koska ne voi hyvin jättää omasta budjetista pois. Noihin ylimääräisiin kuluihin meni varmaan joku reilu 50e sisältäen parit jätskit ja tosiaan ne Normalin ostokset!

Ruoka: Yhteensä n.160e

Sisältää 116e Suomessa ruokakauppaan, lisäksi mennessä Ikealla 7.14e hodarit tarjouksesta pullineen sekä takaisin tullessa ABC:lla ruoka kaikille 36e. Tarjouksessa lasten ruuat olivat puoleen hintaan. Tämä osuus oli siis kohtuullisen edullinen viiden päivän ruuiksi. En kylläkään laskenut tähän menomatkan Candy worldin karkkeja :D

Bensa: 474e. Tämä oli selkeästi yksi isoimmista kulueristä, koska iso auto kuluttaa paljon. Dieselin hinta Norjassa ei ollut kovinkaan paljon Suomea kalliimpaa kuitenkaan. Pyöri siellä kahdensadan kruunun paikkeilla vähän paikasta riippuen. 

Asuntoauto: vuokraus 650e

Yöpyminen leirintäalueilla: 70e

Lauttamatkat: Senja-Brensholmen 23,10e, Breidvik - Svensby 23,87e, Yykeänmuotka - Olderdalen 32,2e yhteensä 79,17e

Parkkimaksut: Tromssa 5e ja Blåvatnet 17e

Yhteensä pyöristettynä noin 1500e viideltä päivältä. Tästä olisi voinut säästää lauttamaksut ( tosin sitten bensaa olisi mennyt enemmän), Blåvatnetin parkkimaksun jos olisi saanut auton tien varteen parkkiin (ei tiedetty, että maksu on noin jäätävä. Jos oltaisi tiedetty, oltaisi tultu yöpymään parkkikselle tuolla melkein samalla hintaa. Lisäksi myös leirintäalueista olisi voinut säästä. Jos lapsia ei olisi, todella halvalla pääsisi matkustamalla autossa niin, että takapenkit yöksi makuuasentoon ja patjat sinne, jolloin voisi ottaa hinnasta pois sekä asuntoauton vuokran, että leirintäaueet jos nukkuisi vain jossain puskaparkeissa. Eli onnistuu todella pienelläkin budjetilla!

Heräsikö jotain muuta kysyttävää reissusta tai sen kustannusksista?

Seikkailulla Latviasta Viroon

Palaan vielä näin harmaana marraskuun päivänä takaisin meidän kesälomareissulle Viroon. Meitähän ei kelit suosineet, joten käytimme yhden päivän siihen, että ajelimme sateisessa kelissä Latvian puolelle Ainaziin. Tuo paikkahan tunnetaan ainakin suomalaisten keskuudessa tasan yhdestä asiasta ja se on Superalko (ja ehkä siellä oli toinenkin viinakauppa, eli saatetaan se tuntea kahdestakin asiasta). Miehen jo menneitä 40v-juhlia silmällä pitäen saatoimme itsekin asioida tuossa kuuluisassa kaupassa.

Yritin kuitenkin googlesta katsoa, että mitä nähtävää tuolla Ainazissa olisi. Nopean etsimisen tuloksena selvisi, että ei juuri mitään paitsi se viinakauppa. Yhden nähtävyyden löysin eli tämän vanhan tien, jota pitkin laivoista on tuotu tavaraa maihin ja 1800-luvulla Ainazin on ollut tunnettu laivanrakennuskaupunki. Näin kuvia tuosta tiestä, mutta sen löytäminen osoittautuikin sitten haasteellisemmaksi kun Google johdatteli meitä väärään paikkaan. Etsiessämme tietä rajavartiolaitoksen auto pysäytti meidät, sillä olimmekin huomaamattamme menneet ihan rajan viereen. Heiltä sitten kysäisimme reittiä ja selvisi, että olemme ihan polun alkupäässä, mistä kivitielle pääsi.

Paikalle mentiin ihan tuollaista lautatietä pitkin ja sitten polku muuttui vanhaksi mukulakivipoluksi. Pituuttakin polulla oli jonkin verran. Todella kaunis kuvauspaikka!

Koska sää oli huono, ei pidetty mitään kiirettä Pärnuun ajamisen kanssa vaan ajelimme rauhassa pientä rannikkotietä pitkin ja pysähdyimme eräällä leirintäalueella katselemaan miltä merenrannassa näytti. Tuo oli joku itsepalveluleirintäalue, jossa oli metsän keskellä vaunuja ja telttoja ja vähän väliä pieniä nuotiokatoksia ja siellä se porukka majoittui kylmässä ja sateisessa ilmassa.

Me ollaan matkailijoina ehkä vähän tällaisia päämäärättömiä haahuilijoita ja tykätään poistua isommilta reiteiltä tai käydä tsekkaan, että "mitäs tuolta löytyykään". Ja se just onkin parasta, että löytää kaikkia sellaisia paikkoja, jotka olisi jäänyt käymättä, jos olisi palannut takaisin moottoritietä pitkin. Tuo Viron ja Latvian rannikkotie oli tosi mukava ja sen varrella oli ihania, hieman vanhanaikaisen oloisia pikkukyliä.

Tien varressa mies bongasi jonkun ufokyltin ja käänsimme auton seuraavassa risteyksessä ja palasimme takaisin katsomaan, että mikä paikka se tuollainen ufokyltillä varustettu oikein on.

Selvisi, että paikka oli leirikeskus, jossa ennen muinoin kosmonautit kävivät lomailemassa. Tämä paikka oli kuulemma aurinkoihin Venäjän länsipuolella. Paikalla toimi vielä lomamökkejä sekä ravintola, jossa oli illalla häät ja sitä koristeltiin meidän käynnin aikana juhlakuntoon.

Tuo leirintäalue itsessään ei ollut häävikään nähtävyys, mutta oman viehätyksensä paikalle antoivat rapistuneet loma-asunnot, jotka ovat aikoinaan olleet varmasti erittäin hulppeita. Olohuoneissa oli lattiasta kattoon merelle antavat ikkunat ja muutenkin talot näyttivät siltä, että ne on aikoinaan rakennettu paremmiksi asunnoiksi.

Olen aiemminkin maininnut täällä, varmasti useaan kertaan, että ränsistyneet ja vanhat talot viehättävät minua omalla, karulla tavallaan. Jotenkin niistä aistii sen menneisyyden ja mielessä alkaa liikkua erilaisia versioita siitä, millaista elämää niissä on aikoinaan vietetty. Kyselin tästä outojen talojen viehätyksestä kesällä Instassa ja aika moni muukin tykkäsi fiilistellä hylättyjä taloja.

Tuolta lähdimme ajamaan takaisin kohti Pärnua, mutta teimme vielä yhden pysähdyksen. Mennessä Latviaan huomasimme erään ison levikkeen tien varrella ja mietimme, että miksi siellä oli paljon autoja. Takaisin tullessa päätimme käydä kurkkaamassa, että mikäs homma tuolla oli meneillään ja päädyimme kolmen kilometrin mittaiselle luontopolulle!

Tuolta levikkeeltä nimittäin lähti polku, joka kuljetti ensin korkealle näköalatornille ja siitä vielä mahtavien suomaisemien läpi takaisin metsään ja tielle. Tuolla yritettiin elvyttää suoaluetta ja siellä tehtiin sen vuoksi jotain maatöitä. Hienon näköinen oli ainakin tuo osuus, missä luontopolku kiersi ja matkan varrella oli valtavasti isoja mustikan mollukoita!

Kaikki nämä hienot ja mielenkiintoiset paikat löysimme vain poikkeamalla hieman syrjään siitä isoimmasta tiestä ja antamalla uteliaisuudelle mahdollisuuden. Huomattavasti tylsempi päivä olisi tullut jos olisimme posottaneet vain suorinta tietä takaisin vuokra-asunnollemme pitämään sadetta. Nyt muutaman tunnin reissuun vierähti lähes koko päivä, mutta sen jälkeen meillä oli taas uusia kokemuksia taskut täynnä.  Tytöillä taskuissa oli kyllä kokemusten lisäksi myös simpukoita ja kiviä...

Millaisia matkaajia te olette? Harrastatteko te tämmöistä paikkojen tutkimista ja reiteiltä poikkeamista?

Zones by Särkänniemi kokemuksia

Kaupallinen yhteistyö // Zones by Särkänniemi

Kävimme syyslomalla parin yön minilomalla Tampere/Ikaalinen-akselilla ja pääkohteemme reissussa oli Zones by Särkänniemi. Itse asiassa bongattiin tämä paikka viime kesänä, kun tullessamme Pärnusta yövyimme yhden yön Tampereella ja kävimme Särkänniemessä Angry bird-puistossa. Tuolla näin mainoksen tästä paikasta ja tutustuin netissä paremmin paikkaan. Aiemmin en ollut koskaan edes kuullut tuosta! Paikka vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että päätin kesällä, että tullaan joku kerta viikonlopuksi Tampereelle lasten kanssa ihan varta vasten ja vietetään päivä tuolla.

"Joko tämä kohta aukeaa?"

Pidin syksyllä yhden lomarahavapaaviikon lasten syyslomalla ja mieskin sai järjestettyä pari saldovapaata, joten pääsimme koko porukalla viettämäänyhden yön Ikaalisten kylpylässä ja toisen Tampereella. Yksi kokonainen päivä saatiinkin kulumaan tuolla Zonesissa. Jos et sinäkään ole vielä kuullut tuosta niin Zones by Särkänniemi on sisäaktiviteettipuisto Ideaparkin rakennuksessa ja sopii kaiken ikäisille vierailijoille.

Zones by Särkänniemi koostuu neljästä eri zonesta eli alueesta ja ne ovat :

Family fun zone

Kid zone

Game zone 

Action zone

Juuri tuo eri alueiden olemassassa olo tekee paikasta minusta monipuolisen ja sinne on helppo mennä sellaisenkin perheen, missä lapset ovat eri ikäisiä. Meillä selvästi Veeti alkaa pikkuhiljaa olla vähän vanha Hoploppeihin ja haluaisi esimerkiksi mieluummin Superparkiin, jos saisi valita. Siellä ei kuitenkaan sitten oikein Viian ikäisen kanssa ole järkevää olla, mutta tuolla oli puolestaan vähän kaiken ikäisille jotain kivaa puuhaa. Näiden lisäksi alueella on myös Pikseli, joka on jonkin sortin virtuaalipuisto, mutta maksaa erikseen ja meillä ei ollut sinne rannekkeita niin sitä ei nyt käyty kokeilemassa. Sieltä olisi löytynyt ainakin Beat Saber-peli VR-laseille ja se meiltä löytyy kotoakin ja se on kyllä kiva! Sitä voisi olla kiva mennä ihan aikuisporukalla pelaamaan vaikka joku ilta ja lähteä siitä sitten syömään ja vaikka viihteelle.

Me oltiin tosi hyvään aikaan liikenteessä, kun olimme paikalla arkipäivänä silloin, kun Tampereen alueella ei ollut enää syysloma. Saimme olla ensimmäiset tunnit melko rauhassa ja laitteita pyöritettiin meidän lasten pyytämässä järjestyksessä. Tuollahan on siis ruuhka-aikoina kellot, mistä näkee moneltako mikäkin laite on päällä, mutta hiljaisina aikoina voi mennä vain kysymään työntekijältä, että saisiko laitteen päälle.

Pienemmille lapsille oli tuollaisia tivolityylisiä laitteita, joilla sai ajella. Osassa oli pituusraja ja osaan pääsi vanhemman mukana, vaikka pituus jäikin alle suositellun.

Veeti suostui reippaana isoveljenä käymään tyttöjen kanssa noissa pienemmillekin suunnatuissa laitteissa. Veeti itse tykästyi G-force-simulaattoriin, jossa näkyi joku tietty elokuva "kopin" sisällä ja laite liikkui elokuvan mukaisesti. Me käytiin Veetin kanssa ajelemassa sukellusveneellä. Lisäksi olisi voinut valita sellaisiakin ohjelmia, joissa tuo laite olisi mennyt kokonaan ympäri niin, että kopissa olisi oltu pää alaspäin.

Tuo Gamezone oli omasta mielestä hieman pettymys, sillä sen laitteet olivat maksullisia. Eli niitä sellaisia pelikoneita ja simulaattoreita, mitä on vaikka laivalla ja jotka toimivat kolikoilla. Ilmeisesti vr-lasien käyttö oli ilmaista, mutta lähes kaikki muut taisivat olla maksulla toimivia. Muuten tuolla ei onneksi tarvinut maksaa mistään ylimääräistä eivätkä lapset onneksi jääneet haikailemaan pelien perään kun oli niin paljon muuta tekemistä.

Erilaisten laitteiden lisäksi Zonesissa oli esimerkiksi hohtominigolf, lasersota, keilausta, laser maze, karaokehuoneita, ajodonitsit, polkuautoja... Lasersodassa kävin Veetin ja Aavan kanssa ottamassa turpaan toiselta joukkueelta noin sata nolla. Tuo lasersota oli kyllä semmoinen mitä olisin voinut pelata useammankin erän, se on tosi mukavaa! Laser maze oli puolestaan alakuvan pimeä huone, jossa meni elokuvatyyliin lasersäteitä ja huoneen poikki piti päästä painamaan nappia koskematta noihin säteisiin. Jokaisesta kosketuksesta tuli kelloon lisää aikaa ja huoneesta piti selvitä ulos mahdollisimman nopeasti.

Ilmeestä voisi päätellä, että hauskaa on!

Itse en pysty enää mihinkään kieputuslaitteisiin menemään, koska tulen niissä pahoinvoivaksi. Tuo on muuten jännä juttu, että jotenkin joko synnytykset tai raskaudet ovat muuttaneet kroppaa niin, että huono olo tulee tuollaisesta vatkaamisesta, koska ennen lapsia moista ongelmaa ei ollut. Muistan lukeneeni, että jotenkin lasten saanti vaikuttaisi tasapainoelimeen jotenkin ja siitä johtuisi tuo huono olo. Oletteko nimittäin kokeileet tehdä lasten saannin jälkeen kuperkeikkaa? Voin sanoa, että meni pää tosi sekaisin sen jälkeen!

Toinen oma suosikkini heti lasersodan jälkeen oli keilaus! Keilat olivat naruilla kiinni ja pallot mallia lastenpallot, mutta tuo oli silti tosi hauskaa. Lapsetkin tykkäsivät tuosta ja keilattiinkin useampi erä.

Lasten alueelta muistaakseni löytyi myös Hoplop-tyylinen kiipeilyhässäkkä ja tällaisia ajettavia sähköautojakin löydettiin. Myös polkuautoja oli sekä pomppulinna.

En muista tarkkaan kauanko oltiin tuolla ennen kuin piti lähteä kotimatkalle, mutta heittämällä olisi mennyt pitempikin aika! Hyvin voisi mennä heti aukeamisaikaan ja olla loppuun asti. Sen verran monupuolisesti oli tekemistä. Lisäksi esimerkiksi lasersodassa kesti kuitenkin melkein puolisen tuntia kaikkinensa ja jos siinä olisi halunnut käydä useammin, olisi pitänyt varata pelkästään tuohon tunteroinen aikaa.

Huippujuttu tuossa Zones by Särkänniemessä on sen sijainti, sillä se on Ideaparkin yläkerrassa. Ihan täydellinen paikka, sillä tuosta pääsee vanhemmat halutessaan vuorotellen ostoksille rauhassa Ideaparkin puolelle, sillä rannekkeella saa vapaasti kulkea sisään ja ulos alueelta. Itsekin kävin muutamassa kaupassa ja mies jäi sillä aikaa lasten kanssa touhuilemaan. Jos on isommat lapset niin silloin heidät voi jättää päineen tuonne ja mennä itse vaikka ostoksille päiväksi. Itse en saa niin kauan aikaa kulutettua kaupassa, joten oli kiva, että itselläkin oli ranneke!

Ruokatarjonta ei ollut kovin häävi, sitä perus "ranskikset ja kanakori"-tasoa. Käytiin pikaisesti Raxissa vetämässä buffetti, niin ei tarvinnut käyttää ylimääräistä aikaa ruuan odottelemiseen ja sain salaattibuffetin, mitä Zonesissa ei ollut tarjolla. Itse asiassa en bongannut sieltä edes salaattia, mutta en kyllä kovin tarkasti katsonutkaan, joten tämän suhteen saatan hyvinkin olla väärässä :)

Kaiken kaikkiaan huomattavasti monipuolisempi paikka, mitä vaikka Hoplop on ja ehdottomasti käymisen arvoinen, jos Tampereen seudulla liikut! Vahva suositus meidän perheen jäseniltä tälle. Jos ei oltaisi nyt pidetty syyslomaa, oltaisiin varmasti järkätty joku viikonloppu ja menty ihan tuon takia yöksi Tampereelle. Lapsetkin luonnollisesti tykkäsivät paikasta, eikä kukaan olisi halunnut lähteä kotimatkalle.