Mitä kuluja tulee talopaketin hinnan lisäksi?

Rakentamisessa suurin haaste lienee budjetti ja sen laatiminen siten, että toteuma olisi lähellekään budjetoitua. Edellisen talon rakentamisen aikaan meidän rakentajasta oli todella paljon apua budjetin laadinnassa. Hänellä kun oli rakennusfirma ja tiesi, mitä maksaa esimerkiksi maatyöt ja kaupungin liittymät jne. Pelkkä talotehtaan myyjä ei välttämättä tiedä noista muista kuluista tuon taivaallista. Ja koska olemme (tai minä ainakin olen) kovia taulukoimaan, laitoimme edellisellä rakennuskerralla kaikki mahdolliset kustannukset exceliin ylös ja siitä on ollut todella suuri apu tämän uuden projektin budjetin arvioimisessa! Toki kustannukset ovat muuttuneet tässä seitsemän vuoden aikana, mutta jotain osviittaa niistä kuitenkin sai.

Ensikertalaiselle saattaa tulla yllätyksenä se, kuinka paljon kuluja esimerkiksi talotehtaan "avaimet käteen"- paketin päälle tulee. Koska tuo nimihän kuulostaa siltä, että ostat tontin ja tuon paketin ja se on siinä. Mutta ennen kuin päästään edes aloittelemaan tontilla puiden raivaustakaan, on kuluja tullut jo usealla tonnilla tontin lisäksi. 

Ennen rakentamisen aloittamista tulevat ainakin nämä kulut:

- tontti (sen raivaaminen)

- kauppakirjan teko ja vahvistus

- tontin lohkominen

- varainsiirtoveron maksaminen

- lainan toimituskulu

- kulut lainhuuudosta

- rakennuslupa

- tontin merkitseminen

- pohjakuvan piirto arkkitehdillä (jos haluaa piirrättää kuvan itse)

Meidän toteutuneet kustannukset pelkästään tontille, kauppakirjan teolle sekä vahvistamiselle, varainsiirtoverolle sekä lohkomiselle olivat noin 18 000e, josta tontti maksoi vajaa 16 000e. Eli sen päälle on tullut pari tonnia pelkistä "paperikuluista", sillä meillä ei tonttia tarvinnut raivata eikä maksaa myöskään pohjakuvan teosta, koska se oli meillä valmiina. Ja tässä vaiheessahan tontilla tosiaan on voitu käydä puut kaatamassa ja mitään muuta ei ole tapahtunut! Lisäksi pankista riippuen tulee myös lainan toimituskulu, joka voi olla yllättävän suuri eli vähän lainan koosta riippuen jopa useita tonneja! Rakennusluvasta pitää myös maksaa, mutta siitä meille ei ole tullut laskua vielä.

 

  

Sitten päästään siihen vaiheeseen, kun tontilla alkaa tapahtua, mutta edelleenkään nämä kulut eivät (todennäköisesti) sisälly vielä siihen avaimet käteen-paketin hintaan. Kyseessä ovat siis maatyöt. Eli niitä hommia, joita joudutaan tekemään tontilla ennen kuin sokkeli voidaan valaa ja lisäksi sen jälkeenkin pitää joko tehdä itse tai ostaa ulkoa esimerkiksi sisäpuolen täyttöä ja muita maatöihin liittyviä juttuja, jotka eivät kuulu siihen talopakettiin. Maatöiden hinta voi vaihdella todella paljon ihan alle parista kympistä yli sataan tonniin! Tähän vaikuttaa todella paljon millainen tontti on ja joutuuko räjäytellä, tuoda kamalasti lisämaata tai paaluttaa. Kannattaa selvitellä vaikka naapuritonttien rakentajilta, että paljonko heidän maatyöt ovat maksaneet, niin saa jonkinlaisen pohjan arviolle. Lisäksi tontille voi teetättää maaperätutkimuksen, jonka tuloksen kanssa voi sitten kysellä tarjousta vaikka maatöiden tekijöiltä. Me ei teetetty tutkimusta kun suunnilleen tiedetään, millaista maata tontin alla on. Tuohon kun räjäytettiin viereen ojat viemäröinneille sun muille kaapeleille niin samalla näkyi hyvin, että maakerroksen alla on kalliota, joten paaluttamista ei ainakaan tarvita, räjäyttämistä kyllä vähän, että saadaan kanaali vesijohdoille. 

Jossain vaiheessa tontille vedetään sähköjä, viemäröintiä ja vesiliittymiä ja niistäkin kolahtaa postilaatikkoon lasku. Ylivieskassa nuo maksoivat seitsemän vuotta sitten noin 7000e. Lisäksi hintaa tulee myös työmaakeskuksen vuokrasta (jos ei kuulu sopparin) , rakennusajan sähköistä, vedestä, jätekuluista ja jätelavan vuokrasta, mikäli sellaisen on siihen pihalle ottanut rakennus ajaksi.

 

((Rakentamista pitää jonkun ulkopuolisen myös valvoa, joten alkumetreillä pitää palkata hommaan valvoja, joka tällä seudulla tuntuu ottavan työstä parisen tonnia. Tämäkin varmasti vaihtelee kaupungeittain. 

Näiden lisäksi tietysti lasketaan mukaan se talopaketin hinta. Muita kuluja voi tulla esimerkiksi kalliimmista materiaali- tai kalustevalinnoista. Yleensä talopakettien hinnassa ei ole niitä kalleimpia materiaaleja, joten niistä voi kertyä yhtäkkiä suuri summa rahaa, jos lähdet niitä vaihtamaan kalliimpiin. Tarjousvaiheessa kannattaa yrittää huomioida mahdollisimman paljon muutoksia, mitä haluatte varustetasoon tai pohjakuvaan tehdä, sillä voi olla, että jälkikäteen tehdyt muutostyöt ovat sitten todella hintavia.

 

Kannattaa myös tarkistaa, että sähkösuunnitelmassa on tarpeeksi pistokkeita, niistäkin kertyy kivasti lisälaskua kun lisäilee joka huoneeseen vähän jotakin. Meille taisi tulla tonnin verran viimeksi lisämaksua noista sähkötöiden lisäyksistä.

Pihatöihin uppoaa myös jonkin verran rahaa. Pihalle pitää saada ainakin nurmikko eli maatyöt ja nurmikon istutus vievät jonkin verran rahaa. Halvimmalla pääsee kun pihan laittaa soralle ja tekee nurmikon ja jättää vaikka muut myöhemmäksi, mikäli budjetti paukkui yli jo aiemmissa kohdissa. Muistaakseni meidän tavallisella, tasaisella pihalla nuo maatyöt (nurmikon tekoa varten) eivät kovin montaa tonnia olleet ja nykyisessä sopparissa ne kuuluvat hintaan. Lisäksi kannattaa miettiä, että tarvitseeko pihalle vaikkapa puuvajaa ja varata myös sen rakentamiseen tai ostamiseen rahaa.

 

 

Meillä on pakollisten kulujen lisäksi budjetoitu valmiiksi rahaa jo ylimääräisille verkkotöille eli laitetaan esimerkiksi verkossa olevat valvontakamerat ja miehelle tulee jotain nettijuttuja, joista en itse juurikaan ymmärrä. Lisäksi varasimme rahaa myös lasitetulle terassille lasikattoineen sekä porealtaalle. Nämä laitetaan jos budjetti ei muilta osin pauku aivan mahdottomasti yli. Ovat kuitenkin vain sellaista extraa, että esimerkiksi poreallasta ei todellakaan ole pakko laittaa samantien! Lisäksi vähän rahaa on varattu asfaltoinnille sekä piha-istutuksille, mutta ne ovat sellaiset, jotka tehdään ihan vikana jos rahaa jää.

Vitsi miten suloinen ja pieni raksa-apuri meillä on ollut 2012!

Äkkiseltään siihen talopaketin hinnan päälle saa siis varata melkoisen tukun rahaa, että oikeasti ollaan siinä avaimet käteen-tilanteessa! Nämä budjettihommat ovat sellaisia, että niistä tuntuu olevan vaikea löytää tietoa. Varmaan jonkin verran enemmän nykyisin ihmiset jakavat budjettejaan, mutta vielä seitsemän vuotta sitten löytyi lähinnä niitä kirjoituksia, missä kerrottiin kuin halvalla oli päästy. Eli kaikki tehty itse ja ostettu joka ikinen materiaali jostain poistokorista. Niistä ei kamalasti saanut käsitystä siitä, mitä talo toisella teetettynä maksaa. Suuntaa saa siitä (ainakin täällä pohjoisemmassa) kun kertoo huoneistoalan noin parilla tuhannella eurolla/m2. Siitä saa ainakin jonkin summan, mistä voi lähteä miettimään, että minkä kokoiseen taloon oma rahoitus riittää. Meillä meni viime talon rakentamisessa rahaa talopaketin päälle noin 55 000e. Nyt menee enemmän, koska on laskettu noita lasituksia sun muuta mukaan, mitä edellisessä talossa ei ollut. Toivotaan, että meidän budjetti pitää suunnilleen kutinsa ja voi olla, että siitä kirjoittelen myöhemmin lisääkin.

Onko teillä pitänyt rakennusbudjetti vai menikö pahasti metsään?

Parhaat vuorilliset sadevaatteet

*sisältää mainoslinkkejä

 

Moni varmaan muistaakin, että meidän yksi välikauden luottoasuista on vuorellinen kurapuku! Se on ihan täydellinen just näille keleille kun maassa ei ole vielä lunta, mutta on koleaa ja kosteaa koko ajan. Ei tartte topata lapselle miljoonaa kerrosta kuorivaatteiden alle tai kuluttaa uusien toppahousujen polvia lumettomassa maassa jo nyt vain ostaakseen talven pakkasille uudet housut. Vuorellinen kura-asu on se, mistä myös hoitopaikan työntekijät kiittävät, kun ei tarvitse sulloa niitä kurahousuja siihen miljoonan vaatekerroksen päälle. Säästyy verta, hikeä ja kyyneleitä. Viime vuodet meillä on luotettu Kulingin* kura-pukuihin.

Pari edellistä vuotta Viialla oli tämä sama puku, mutta haalarina eli mallina Douglas*. Nyt sai itse valita ja valitsi kaksiosaisen Ottawan*. Viia on varmaan sen 116cm pitkä ja puvusta 110/116 menee nyt vielä syksyn ja housut ainakin vielä keväänkin. Näissä on ehkä hieman hassu mitoitus, kun lahkeet ovat todella pitkät suhteessa hihoihin. Jos sulla on pitkäselkäinen ja lyhytraajainen lapsi, niin suosittelen jotain muuta merkkiä ja mallia. Meidän hoikille pitkäjaloille nämä ovat olleet hyviä.

Kuvistakin näkee hyvin, että lahkeissa on vielä reilusti tilaa. Viia itse valitsi kuosin ja se oli kuulemma ihana kun näki sen, mutta kun piti ekaa kertaa pukea niin olikin kuulemma ruma ja kuuma. Viialla on aika vahva temperamentti ja joku ihana vaate saattaakin olla yks kaks kamala jota ei suostu pukemaan päälle. Onneksi kuitenkin muutti mielensä tästä puvusta ja nyt pitää sitä mieluusti kun on hoksannut, että se on kivan lämmin ja pitää hyvin kuivana.

Näissä plussaa siis se, että housuissa kurakangas jatkuu tuonne sisäpuolellekin, että ei heti se fleece imaise lahjetta märäksi jos vesi pääsee tuohon lahkeen suun kanssa kosketuksiin. Tää puku on ihan täydellinen myös kevään loskakeleihin kun mikään muu ei pysy tuntitolkulla kuivana kun maa on litimärkä. Meillä tätä on käytetty vielä muutamassa pakkasasteessa ja tarvittaessa myös villahaalarin kanssa jos on vaikka kova tuuli tai muuten erityisen kylmä keli.

Ompelin haalarin kaveriksi merinosta tuollaisen kivan kaksitupsuisen pipon. Tosin se oli heti ensimmäisen päivän jälkeen niin kurainen, että mietin taas, että miksi ikinä vaivaudun tekemään muita kuin mustia vaatteita...

Tässä pipokuvassa muuten meidän toinen lempparituote syksyyn ja talven leudoille keleille eli Reiman kevytuntuvatakki*. Meillä on ollut näitä kahdet vai kolmet eri väriset kun on tykätty näistä niin paljon. Näitä voi käyttää myös kesällä vaikka retkeillessä jos tarvitsee leiripaikalle vähän lämmikettä kun istuskellaan paikallaan. Nämä pakkautuu tosi pieneen tilaan! Malli on Fern ja poikien malli nimeltään Falk. Itse tykkään myös käyttää kevytuntuvaa joten mieluusti ostan niitä lapsillekin. Nämähän menevät tarvittaessa myös välikerroksena talvella ihan kuoritakin alla jos haluaa.

Onko teillä jotain tiettyjä vaatteita, joita ostatte aina vain seuraavassa koossa lapsille?

Uusi vanha kukkapöytä

Meille kotiutui tällä viikolla vanha, rottinkinen kukkapöytä! Olen haaveillut jo keväästä asti kukkapöydästä, mihin saisin kivasti noita (yllättäen!) kukkia esille. En vain löytänyt mieluista. Tai no, bongasin yhden kesällä Rovaniemen Scandicista, mutta se oli varmaan jotain designia ja hintalappu sen mukainen kun sitä googlettelin. Sain muuten älyttömän hyvää palvelua sieltä! Kysyin respasta olisivatko tienneet pöydän merkkiä ja he lupasivat selvittää ja sainkin jälkikäteen tuotetiedot sähköpostiin :)

Olen myös katsellut vähän sillä silmällä Parolan rottingin versiota, mutta en sitä kuitenkaan raskinut vielä tilata. Jos vaikka rottinki ei sit ole kuitenkaan mun juttu. Tämän oman rottinkisen version löysin paikallisen facebook-kirpparin kautta kolmellakympillä. Onhan se jo aikaa nähnyt (eikä mies siitä kovin innostunut), mutta ajattelin nyt katsoa tän sijaisasumisen ajan, että vieläkö tykkään siitä sen jälkeen ja jos tykkään niin ehkä ostan sit uudemman, joka on paremmassa kunnossa! :) Menkööt tämä harjoituskappaleena. 

Tässä oli ihan kätevää myös se, että tuossa on kaksi tasoa. Meillä kun ei ole kamalasti säilytystilaa niin tuonne saa vaikka sisustuslaatikoita, joihin voi piilottaa tavaraa. Itse asiassa kuvien ottamisen jälkeen laitoinkin tuonne yhden laatikon ja metalliastian, jossa on meidän tuikut. Siitä on näppärä sitten ottaa tuikkuja aina kun entiset palaa loppuun.

Oletin näkemieni kuvien perusteella näiden olevan massiivisempia ja positiivinen yllätys oli kun hain tämän ja se olikin aika siro. Mahtui täällä vuokra-asunnossa kivasti tuohon sohvan taakse eikä tuki kuitenkaan kulkua takaovelle. Mahtuisi periaatteessa vastapäiselle seinällekin pianon viereen, mutta jotenkin tykkään siitä tuossa enemmän. Se on enemmän näkyvissä tuossa kohtaa. 

Löytyykö teiltä kukkapöytiä ja jos löytyy niin millaisia? Saa laittaa mieluusti linkkiä kommentteihin, mistä olette omanne löytäneet jos teillä on joku ihana yksilö!

The pohjapiirrustus julki

Talon pohjapiirrustus on yleensä se, mikä itseäni ensimmäisenä tuppaa kiinnostamaan muiden ihmisten rakennusprojekteissa. Muutenkin tykkään etsiä pohjia, jotka ovat toimivia ja joissa on kivoja ratkaisuja, vaikka en niitä itse koskaan tarvisikaan. Meidän talopohja on sekoitus valmista ja omaa pohjaa. Pohjana meidän talon pohjalle on toiminut Jetta-talon Funco 1_4, jota ollaan kuitenkin muokattu aika paljon ja neliömääräkin on kasvanut aika paljon. Alkuperäisessä pohjassa on vain 144m2 eli jopa neliön vähemmän kuin meidän edellisessä talossa. Tässä pohjassa on kuitenkin tosi paljon hyvää ja tykästyttiin siihen heti, kun löydettiin se. Katselimme ja muokkasimme muitakin pohjia, mutta palasimme kuitenkin aina tähän.

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Valmiista pohjasta oli helppo lähetä muokkaamaan meille sopivaa versiota. Käytettiin ihan ilmaista Paint 3D-ohjelmaa, jossa leikattiin ja liimattiin huoneita ja seiniä paikoilleen. Lopulliseen pohjaan tuli neliöitä 160,5m2, mikä on jonkin verran enemmän kuin se, mitä alussa ajateltiin maksimineliömääräksi. Oletin, että noin 155m2 olisi riittänyt. Ja olisihan se, mutta lopussa kuitenkin kasvatimme vielä olohuonetta ja makkareita vähän isommiksi ja tästä tuli noin neljä ylimääräistä neliötä. Kannattaa tsekata myös videoni, jossa kerron vinkkejä pohjakuvan valintaan.

Alla oleva pohjakuva on nyt lopullinen. Tai toki jotain seinää saatetaan muutamia senttejä siirtää, mutta mitään isompia muutoksia ei enää ole tulossa tähän pohjaan! En muuten ymmärrä, miksi pohjakuvat ovat joillekin salaisuuksia, joita ei voi näyttää muille? Sama kai se, vaikka joku toisella puolella Suomea asuisi samanlaisessa talossa :) Tosin ehkä siihen voi vaikuttaa myös se, että on vaikka tilauttanut sen kalliilla arkkitehdillä. Toisaalta siitä on kuitenkin joutunut jo itse maksamaan, että sama vaikka joku sen pohjan ottaisikin.

Ja tähän päädyttiin.

 Meillä tontti määritti sen, että talosta oli pakon sanelemana tehtävä L:n mallinen, mutta toisaalta tykkään nyt jo tosi paljon tuosta meidän omasta siivekkeestä! Hieman kiistaa meinasi aiheuttaa myös talon asemointi tontille, että tuleeko se näin vai peilikuvana. Lopputuloksena talo tulee tontille näin päin ja aurinko paistaa terasseille iltapäillä ja iltaan asti. Tässä pohjassa yhdistyivät kaikki, mitä haluttiin pohjalta eli viisi makuuhuonetta, yhtenäinen olohuone-keittiö, vaatehuone eteisen yhteydessä, vanhempien makkarit erilleen lasten makkareista, vanhempien makkarista käynti pesutiloihin ja päämakkariin iso vaatehuone sekä isot olohuoneen ikkunat jotka aukeavat takapihalle päin. Tässä saatiin kaikki toiveet toteutettua ja vähän enemmänkin!

Tulen varmaan jossain vaiheessa käymään tätä pohjaa tarkemmin läpi sisustusmietteiden kera ja sitä miksi mihinkin ratkaisuun on päädytty. Tätä pohjakuvaa on kuitenkin toivottu paljon esille, joten tässäpäs se kuitenkin teille jo nähtäväksi :)

Valtavaaran sumuinen huiputus

Viime kuun alussa vietimme ystävän kanssa tyttöjen viikonlopun Rukalla. Suunnittelimme viikonlopun melko retkeilypainotteiseksi, koska halusimme nähdä paljon Kuusamon kauniita maisemia. Matkaan lähdettiin perjantaiaamuna ja perillä olimme lopulta iltapäivästä kaikkien kauppareissujen ja syömisten jälkeen. Tarkoitus oli kuitenkin ottaa samalla myös rennosti eikä juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Halusimme kuitenkin vielä käydä sille päivälle jossain vähän ulkoilemassa ennen saunomista ja mökillä löhöämistä. Meillä oli myös ystävän koira mukana, joten se piti kuitenkin käyttää jaloittelemassa pitkän automatkan jälkeen.

Päädyimme valloittamaan Valtavaaran, koska sen lähtöpaikka Saaruan rinteiden parkkipaikan läheisyydessä oli myös meidän mökin lähellä ja reitin pituus oli vain alle kuusi kilometriä, joten siinä ei ajallisesti menisi liian kauan. Ilta oli sumuinen, mutta se antoi lopulta oman twistinsä tuohon huiputukseen kun kauniit sumumassat liikkuivat vedenpinnan yläpuolella.

Reitti oli toiseen suuntaan aika kovaakin nousua tällaiselle huonokuntoiselle ja happea piti pysähdellä välissä ottamaan. Nousu oli melkein jyrkähkö, mutta onneksi Valtavaaran päältä pääsi sitten kävelemään loppumatkan alamäkeä. Eli luulot pois heti aluksi ja loppumatka sluibailua!

 Ajankohta oli oikeastaan melko täydellinen, sillä syyslomat alkoivat pyöriä seuraavalla viikolla niin tuo perjantai ja lauantai oli melko rauhallisia aikoja vaellella noilla varmaan aika suosituilla reiteillä. Meillä odotti mökin jääkaapissa sushit, joten otimme mukaan vain kuumat juomat pientä taukoa varten. Sen pidimmekin ihan Valtavaaran huipulla olevassa pienessä päivätuvassa.

Huipulla oli tosi surkea näkyvyys kun sumu vaan lisääntyi eikä alaspäin juurikaan enää nähnyt, kuten tuosta ylemmästä kuksakuvasta huomaa. Saimme olla huipulla ihan keskenämme, mutta kauaa aikaa ei voitu viipyä, että pimeys ei ehtisi vallata vaaran lakea. Otimme toki otsalamput mukaan juurikin pimeän tulon varalta ja jouduimme niitä myös käyttämään, kun loppumatkasta aurinko laski niin alas, että ilman ei enää eteensä nähnyt. Onneksi siinä vaiheessa olimme ehkä kilometrin päässä parkkipaikalta.

Maisemat olivat kyllä kiipeämisen arvoiset ja muutenkin reitti oli kiva, vaikkakin tosiaan niitä jyrkähköjä nousuja riitti alkumatkasta. Toisaalta kun pahimmista nousuista pääsi niin sen jälkeen loppumatkasta nousu oli huomattavasti loivempaa. Kamalan huonojalkaiselle en reittiä ehkä suosittelisi, sillä nousut olivat paikoin todella juurakkoisia/kivikkoisia. Loppumatkasta oli myös todella märkää ja pitkospuut rikkinäisiä tai niitä ei ollut. Piti tarkasti miettiä, että mistä pääsi jalat kuivina, vaikka meilläkin oli goretex-kengät.

Jotenkin hassua, että tuollainen kaunis reitti lähti ihan laskettelukeskuksen juuresta! Ja että siellä oli noinkin vähän väkeä. En tiedä onko tämä Valtavaara miten suosittu käyntikohde sitten normaalisti? Toki nyt koronan aikana tuntuu kaikki kohteet olevan suosittuja..

Reissukaverimme Heko

Reitin varrella oli useampi kaunis taukopaikka, jos olisi halunnut jäädä tulistelemaan tai tekemään ruokaa keittimellä. Me tyydyttiin vain ihastelemaan maisemia.

Viikonloppu oli kyllä ihana nollaus arkeen juuri ennen muuttoa. Niin paljon  oli ennen tuota kaikkea muistettavaa ja pakkailua ja hässäkkää, että oli niin täydellistä viettää yksi viikonloppu vain ystävän seurasta nauttien. Syötiin hyvin, nukuttiin pitkään, oltiin luonnossa ja vaihdettiin kerrankin rauhassa kunnolla kuulumisia! Yleensä kun nähdessämme jaloissa pyörii neljästä viiteen lasta niin siitä on rauhallisuus kyllä kaukana :) Aikuisseurassa pystyy myös ihan eri lailla käydä just suunnittelematta tällaisia pikkuvaelluksia ja isompiakin ja saa päättää itse kävelytahdin.

Jos siis kaipaat Kuusamon seudulla lyhyempää vaellusreittiä, missä on tulipaikka ja kauniit maisemat niin Valtavaara on just sellainen!