Elämää helpottamaan

Vaikka tämä lapsiperhearki aika kiireistä välillä onkin, olen silti välillä päässyt istahtamaan myös ompelukoneen taakse. Nämä hetket tosin silloin, kun mies oli vielä kotona isyyslomalla sen sijaan, että olisi päivät töissä, mutta siitä lisää myöhemmin... Ompelin itselle tarpeeseen imetyspaitoja ja toppeja ja viimeistelin helmat näistä, jotka tein jo raskausaikana. Laitoin alareunaan kuminauhat, koska tykkään tuommoisesta hieman pussittavasta mallista. Peittää sopivasti vähän myös noita mahamakkaroita :)

Uusin tunika on Verson Puodin oranssista paratiisin puutarhasta, jota tilasin kun minttua ei ollut enää saatavilla. En oikein osaa sanoa, että onko tuo mun  väri vai ei, mutta onneksi kaunis kuosi vähän pelastaa ;) Olen metsästänyt täydellisen hihattoman kaavaa ja tällä päästiin jo aika lähelle. Yläosa on piirretty Ottobren naisten jumppatopin kaavalla, joka oli siis Glenda lehdestä 5/2010. Alaosa perus Onion.

Toisen paidan tein perus pitkähihaisena ja mustana, että voisi pitää kuvioleggareiden kanssa. Tämä oli myös oman ompeluryhmän haasteeseen tehty, jossa minulle annettiin sanoiksi "äitiys, punainen ja kukka". Tässä on siis imetysluukku eli äitiys, takana punainen vetoketju ja oman ompelumerkin toisella puolella on se kukka.

Tämmöistä mukavaa perusvaatetta, joka ei ehkä huuda kilometrien päähän, että "hei, olen imetyspaita!". Tykkään tuosta vaakaluukusta kaikista eniten ja se on helpoin ja kätevin käyttää ja olen nämä päällä onnistunut julki-imettämäänkin ensimmäistä kertaa ja melko huomaamattomasti. Harmi, että kaupoista näitä vaakaluukullisia ei oikein edullisesti löydy. Jos itse pitäisi käyttää esim niitä Mamaliciouksen ristikkäisellä luukulla olevia paitoja pelkästään imetystarkoitukseen, voisi olla että pitäisin pelkästään toppeja ja neuletakkeja, kun niissä menee heti hermo kun se luukku ei minusta ole toimiva. Onni on omatekemien paitojen lisäksi myös ystävä, joka on ostanut vaakaluukullisia Boobin paitoja ja mekkoja  ja antoi ne minulle lainaan, kun ei itse tarvi. Samaiselta ystävältä sain myös kassillisen odotuspaitoja, joten helpolla olen päässyt vaatteiden kanssa <3

DIY Nosh-tunika

Ostin varmaan elämäni ensimmäistä kertaa käsityölehden kaupasta, kun uusin Suuri Käsityö ilmestyi ja siinä oli muutama Noshin kaava sekä aikuisille ja lapsille. Ensimmäisenä testasin lasten tunikaa koossa 92cm. Koko olisi saanut olla Aavalle ehkä jo seuraava ja helma oli todella lyhyt. Tarkoitettu ehkä kuitenkin housujen kanssa pidettäväksi? Korkealta en tämän kanssa tippunut, koska kankaana oli tätä R-colletionin halppistrikoota.

Taskut ja helma ovat todella kivan malliset! Takaa jätin nappilistan pois, koska tämän saa vedettyä pään yli ilmankin. Seuraavalla kerralla taidan vaan suoraan kantata trikoolla kädentiet sekä pääntiet. Alunperin kaavaan on piirretty valmiiksi alavarat, jotka taitetaan nurjalle.

Muutoin ihan hyvä kaavaa ja ainakin noita taskuja aion tehdä joskus muihinkin tunikoihin, kun ovat niin kiva lisä muuten perusvaatteeseen.

Otin myös sovituskuvan tuosta vauvan ainoasta tunikasta, jonka tein. Leikattu Kisuliini-bodyn kaavalla vähän muokaten ja lisäten nappilista raglansaumaan. Tästä tuli aika söpö!

Jämäkankaista tein vielä yhden bodyn koossa 62cm. Tai leveys on koosta 56cm, mutta pituus kokoa isommasta, että menee sitten kestovaippakin ja muuten olisi pitokelpoinen jo nyt.

Alevinkki torstaille!

Olen jonkin verran katsellut eri verkkokauppojen alennusmyyntejä, että olisiko siellä mitään ehdottoman tärkeää ostettavaa naurettavan halvalla. Millekään ei ole erikseen suurta tarvetta, mutta ainahan sitä voi selailla. Kauppoja selaillessani huomasin, että Lekmerillä on jo valtavasti tuotteita alessa ja huomenna jo alennetuista tuotteista saa vielä -20% lisäalennusta koodilla EXTRA20FI. Tuo lisäalennus on siis vain huomisen voimassa.

Itselleni tein jo vähän ostoslistaa, että käyn napsuttamassa koriin mikäli huomenna on vielä kokoja jäljellä. Näin vinkkinä siellä oli esimerkiksi Ticketin vaatteita, Skiphopin reppua ja Reimaa alessa muutaman merkin mainitakseni.

Skiphopin reput olisivat kivoja, mutta itseä miellyttäviä hahmoja ei enää ollut tarjolla. Sen sijaan sukista meillä on Veetillä ollut pulaa ja kävinkin jos ensihätään Lindexiltä ostamassa pari pakettia. Lekmerillä näytti olevan alle kuudella eurolla viiden sukan pakkauksia, joista saa huomenna sitten vielä sen alen pois.

Aava tarvisi puolestaan uikkarit ja ainakin Name It:ltä oli ihan hauskan näköinen uikkari tai uimavaippahousut tarjolla. Ehkä uimapuku on kivempi lapsella uimahallikäytössä mitä pelkät housut? Vai minkälaisia uimapukuja teillä on käytössä tuommoisilla vielä vaippaa käyttävillä?

Muutamat kivat sukkahousutkin onnistuin bongaamaan noin seitsemän euron hintaan. Tosin Mustavalkoraidalliset tilasin juuri Aavalle Silverjunglen alesta, joten niille ei ole kyllä tarvetta.

Paitoja ja housuja en niinkään katsellut, koska niitä meillä ei ainakaan Aava tarvitse. Nämä Ebben raitamekot vaan osuivat silmään ja ovat mielestäni kivoja kaikessa yksinkertaisuudessaan!

Nythän sitä kannattaisi ostaa kesävaatetta kun halvalla saa ja kesäkelit ovat toivottavasti vielä edessäpäin! Sinne vaan kurkkimaan, että löytyisikö teillekin jotain :)

*Sisältää mainoslinkin

Sisarukset ja vauva

Veeti ja Aava olivat vauvan syntymän ajan hoidossa äidilläni ja tulivat sitten porukalla katsomaan uutta sisarusta sairaalaan heti tiistaina. Näin lapset näkivät vauvan heti sairaalassa eikä siten, että se olisi yhtäkkiä täällä odottamassa kun tulevat kotiin. Vierailullahan ei tietenkään ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että mummukin halusi nähdä heti uuden lapsenlapsen...

Veeti kurkkasi vauvaa suunnilleen kerran, eikä se sen jälkeen juurikaan kiinnostanut. Aava halusi puolestaan vähä koskeakin ja ihmetteli varmaan, että mikä se tämä tämmöinen on. Veetiä yritettiin uudelleen saada kurkkaamaan vauvaa, mutta siihen Veeti tokaisi tomerasti, että määhän  näin sen jo. No niinpä, ihan tottahan se oli :)

Etukäteen jännitti aika paljon, että kuinka mustasukkainen Aava olisi vauvasta ja sen saamasta huomiosta. Yllättäen Aava ei ole toistaiseksi ollut oikeastaan yhtään mustasukkainen vaan innoissaan käy silittelemässä vauvaa ja halusi ottaa kotona syliinkin. Toki välillä haluaisi samaan aikaan tulla syliin tai hakea äitin leikkimään, kun vauva on syömässä, mutta muutoin on mennyt todella hyvin. Ehkä se johtuu toisaalta osittain siitä, että myös mies on kotona ja voi antaa huomiota lapsille silloin kun itse olen kädet varattuina.

Kun Aava syntyi, ostettiin Veetille pieni legopaketti kaupasta, jonka vauva sitten "antoi" Veetille lahjana. Näin ajateltiin, että siitä vauvan syntymästä ja kotiin tulosta jäisi positiivinen muistikuva. Samalla lailla toimittiin nytkin vauvan kanssa. Ostin lapsille yhteiseksi dvd:n, jonka lapset saivat sitten sairaalassa vauvalta. Hyvin Veeti oli muistanut kahden vuoden taakse, että Aava toi vauvana sairaalassa legon Veetille. Veeti oli nimittäin miettinyt mummulassa, että onkohan vauvalla jotain hänelle siellä sairaalassa. Onneksi ei ole vielä hoksannut kysyä, että mistä ja miten se vauva sen paketin on mukanaan tuonut :)

Tokihan Aava tahtomattaan hoitaa välillä vähän turhan kovakouraisesti vauvaa ja silityksen ohessa yrittää tökkiä esimerkiksi naamaan. Mutta kaikki tuo on sellaista, että ei Aava vielä ymmärrä vauvan olevan pieni, eikä kestä ihan samanlaista kohtelua kuin isommat.

Ostin ystävältä tuommoisen vauvan kehtomaisen sitterin, missä on tärinää ja ääniäkin. Tämä on ollut todella hyvä ostos, koska vauva on tuon sisällä vähän enemmän suojassa mitä esimerkiksi tavallisessa sitterissä. Tämän ostin ihan sitä varten, että jos vauva on yhtä huono viihtymään missään yksin mitä Aava niin ainakin olisi koitettu tuota musiikia ja tärinää! Täällä on myös koko ajan niin suuri melu, että jos vauva nukkuisi omassa sängyssä meidän makkarissa, ei heräämistä sieltä kuulisi varmaan kukaan! Nyt voi vähän samalla seurailla vauvaa ja katsoa, milloin alkaa nälkä tulemaan. Kuten mainitsinkin, että vauva ei kovin nälkäänsä itke, niin paremmin kuulee sen nälkä-ähinän, jos vauva on edes suunnilleen samassa tilassa meidän muiden kanssa.

Onhan tuo vauva muutenkin aivan ihana! Välistä tuntuu, että sitä voisi vain katsella, kun se on niin pieni ja suloinen myttynen. Vastasyntyneet ovat muutenkin niin hellyyttäviä kaikkine hassuine ilmeineen ja venyttelyineen. Ja mikäpä voisikaan olla kauniimpi näky kuin levollisesti nukkuva vauva? Kyllä sitä pitää muistaa olla onnellinen, että on saanut kolme kertaa tuommoisen ihanan nyytin kotiin tuoda.

Kamalan nopeasti vauvat vain tuppaavat kasvamaan ja muuttumaan myös ulkonäöllisesti. Nämä kuvat on otettu ensimäisinä päivinä ja näistäkin on naama jo muuttunut hieman erinäköiseksi.

Kun vauva on nukkunut paljon, ei Veetikään ole juuri nähnyt vauvaa silmät auki. Viime viikolla vauva oli hereillä kun syötin ja Veeti istui vieressä ja oli ihan ihmeissään, että vauvan silmät näkyy! Vaikka vauva nyt ei kovin Veetiä kiinnostakaan, niin kyllä Veetikin muistaa kysellä, että missä vauva on jos se jää vaikka nukkumaan meidän sänkyyn mun noustessa ylös.

Aava hokee aika paljon vauvaa ja tulee viereen ja sanoo, että "silittää, näinkö?". Eli varmistaa, että silittääkö "oikein" eli tarpeeksi hellästi vauvan päätä. Samalla silittää kyllä yleensä muakin :)

Välillä on havaittavissa myös pieniä merkkejä siitä, että isommat sisaruksetkin voivat vietttää pieniä hetkiä keskenään ilman riitelyä. Tämä on jo melkoinen saavutus! Tosin kyllä nuo kuitenkin ensisijaisesti kiusaavat ja ärsyttävät toisiaan. Kiva kuitenkin huomata, että toisinaan on niitä parin minuutin  rauhallisia hetkiä, jolloin molemmilla on kivaa, vaikka toinen olisikin samassa huoneessa. Yksi ilta Veeti olisi halunnut jopa Aavan yökylään omaan sänkyynsä!

Miten teillä on isommat sisarukset ottaneet vauvan vastaan? Onko alun helppous kostautunut myöhemmin mustasukkaisuutena? Eniten tällä hetkellä pelottaa jättää vauva yksin samaan tilaan esimerkiksi vessareissun ajaksi, koska nuo toiset jyräävät pian päältä riuhuessaan kahdestaan!

These shoes are not made for walking

Näin eräässä ompeluryhmässä kuvan Hellä Designin ihanista vauvan tossuista. Mikäli en osaisi ommella, tilaisin varmasti tuommoiset meidän vauvalle! Mutta ompelutaitoisena surffailin nettiä ja löysin kuin löysinkin kaavan samanlaisiin tossuihin Craftsystä. Ostin kaavan, koska ajattelin sillä saavan myös kivoja vauvalahjoja aikaiseksi.

Näihin ensimmäisiin tossuihin käytin Paratiisin puutarhan viimeiset rippeet ja hieman harmittaa, että näistä tuli niin sopivat, että kauan eivät mahdu jalkaan. Voin kyllä suositella tossuja malliltaan, sillä tuolla sisällä on kuminauhakiristys, minkä ansiosta nämä pysyvät todella hyvin jalassa. Meidän vauvalla on ainakin koko ajan kylmät varpaat, joten nämä tulivat enemmän kuin tarpeeseen!

Syksyksi pitää ehdottomasti tehdä isommat fleecevuorella! Kokoja oli kahteen vuoteen asti, jolloin pohjat kyllä vaativat jo jotain nahkaa, että niillä pystyisi kävelemään. Sisätossuihin voi laittaa sitä jarrusukka-ainetta, niin pysyy seisovakin pystyssä.

Tuo minttu nyt vaan on niin ihanan väristä! Harmi, että tämä ehti Verson puodista loppua, sillä olisin halunnut tehdä tästä imetystunikan itsellenikin!

Tein yhden parin myös vauvalahjaksi ihmiselle, joka on ommellut vauvalleen itse toinen toistaan ihanampia vaatteita. Mietin, että mitä ihmettä voisin tehdä, jota heiltä ei vielä löydy ja silloin ajatus noista tossuista tuli mieleen. Ja eipähän ollut heillä vauvalle tossuja ommeltuna, joten tarpeeseen meni ilmeisesti. Tämä sydänkangaskin taitaa olla Verson Puodin, jos en väärin muista. Itselle tämä on tullut muuta kautta.

Meillä on muutenkin näemmä puettu vauvaa Verson kuoseihin, sillä yksi lempi jumppiksista on tämä pinkki Maija-kangas! Haalari näyttää ilman vauvaa todella isolta, mutta ei tuo sitten päälle puettuna ollutkaan mitenkään jättimäinen.

Juhannusta

Meillä vietettiin rauhallista perhejuhannusta tänä vuonna ja mentiin melko lailla samalla kaavalla kuin viime juhannuksenakin. Perjantaina meillä oli samat ystävät perheineen juhannusta viettämässä kuin viime vuonnakin. Tänä vuonna oltiin meillä, kun viime vuonna oltiin Sonjan luona. Vilinäähän taas riitti kun talossa oli kuusi aikuista ja kahdeksan lasta! Onneksi kolme lapsista on vielä vauvoja, mutta ensi vuonna voi olla jo melko kova meno...

Meidän  kokoontumisissa on yllättäen ruoka aina yksi iso tekijä. Viime vuonna grillailtiin hamppareita ja tänä vuonna tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä grillipizzaa pizzakiven avulla. Voin muuten suositella kaikille tuota pizzakiveä! Kärkkäiseltä esimerkiksi saa hintaan 24,9e useamman merkkisiä ja mallisia. Kiven avulla pizzaan saa sen pizzeriamaisen kovan pohjan. Kiveä voi käyttää uunissa tai grillissä.

Me hommattiin kaksi kiveä ja toisella paistettiin samaan aikaan uunissa ja toisella grillissä. Lyhkäisyydessään paisto tapahtuu niin, että kivi laitetaan kylmään uuniin/grilliin ja asteita laitetaan vähintään 250. Minä kaulin pizzat leivinpaperin päälle ja leikkasin reunoilta ylimääräiset pois, että eivät palaisi grillissä. Sitten vain pizzat kuuman kiven päälle ja paistetaan noin 8-10min tai kunnes pizza näyttää päältä kypsältä. Eli melko nopsaa hommaa. Meillä oli useanlaisia täytteitä, mutta liian montaa tai paksua kerrosta ei kannata laittaa, että pizzat eivät pala pohjasta ja jää päältä raaoiksi.

Meille kaikille ainakin maistui tosi hyvin ja taidetaan tehdä toistekin ;) Perjantaina olosuhteiden pakosta (eli lasten nukkumaanmenoajan vuoksi) juhannusjuhlinta päättyi jo kahdeksan jälkeen. Ilmeisesti lapsilla otti juhlinta koville, kun seuraavana aamuna nukkuivat ennätyksellisesti puoli yhdeksään!

Lauantaina ruuan jälkeen ajeltiin moikkaamaan meidän porukoita mökille. Kotoa lähtiessä oli kolea ja pilvinen keli, mutta ajomatkan aikana olikin pukannut kunnon helteen päälle ja meillä kaikilla oli vain pitkähihaista kampetta mukana!

On muuten jokseenkin haastavaa pukea tuommoista kesävauvaa, kun muut lapset ovat syntyneet syksyllä. Ei ole mitään hajua,että pitääkö olla pipoa tai hanskaa saati jotain muuta kuin sisävaatteet. Hellekeli vielä menettelisi, niin voisi pukea vähemmän, mutta eniten päänvaivaa tuottaa semmoiset pilviset noin viidentoista asteen kelit. Tuntuu lämpimältä, mutta onko haalari liikaa ja sisävaatteet liian vähän? Mitä teillä puetaan ihan pienille ulos jos ei ole kahtakymmentä mittarissa?

Mökillä ei tehty mitään kummempaa, kunhan vietettiin aikaa ja grillailtiin hyvää ruokaa. Lapset pääsivät isin kanssa mönkijän kyytiin. Aavahan ei olisi muuta tehnytkään kuin istunut kyydissä. Samassa iässä Veeti pelkäsi mönkijää todella paljon.

Seitsemän maissa ajeltiin takaisin kotiin iltapalalle ja nukkumaan. Että semmoinen rauhallinen juhannus tällä kertaa. Kyllä ne on vaan melko lailla erilaisia nämä tämän päivän juhannukset kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten :) Toisaalta ei kyllä ole yhtään ikävä telttamajoitusta kylmässä kelissä kaatosateessa! Kyllä se oma sänky on vaan luksusta. Festareillekin voisin vielä lähteä JOS olisi hyvä ilma, huiput esiintyjät ja hotellihuone varattuna yöpymistä varten ;)

Mitenkäs teidän juhannus sujui?