Niiiin kaivattu ulko-oviremppa!

Kaupallinen yhteistyö: JELD-WEN.

120-vuotias kotimme on kaivannut uutta tiivistä ulko-ovea koko asumisaikamme - tai varmasti jo vuosia ennen meitä. Edellinen ovi oli peräisin ehkä noin 60-luvulta, joten uusi ovi nykyaikaisine ovitekniikoineen oli enemmän kuin tervetullutta. Vaikka ovi teknisin termein olisi huipputasoa, vanhanajan hengestä emme halunneet tinkiä: olihan uuden ulko-oven sovittava myös ulkonäöllisesti vanhaan taloomme.

JELD-WENin ovimallisto ihastutti heti alkuun ja varsinkin Advance-valikoiman Classic-mallisto sykähdytti klassisella muotoilullaan. Ja koska kovin helppoa ei uusien ulko-ovien valinta aina ole, on JELD-WENin Door Designer -sovellus oiva apu ovivalintaa helpottamaan. Appi on äärimmäisen helppokäyttöinen ja sillä saa erinomaisen kuvan siitä millainen uusi ovi tulisi paikallaan näyttämään. Sovelluksen avulla voi kokeilla laajasta valikoimasta erilaisia ovia eri väreissä ja näin löytää omaan kotiin juuri sen parhaan mahdollisen ulko-oven.

Classic C1881 W48 -oveen rakastuin ensisilmäyksellä.
Ja juuri sopivasti kyseiseen oveen onkin haettu suunnitteluinspiraatiota 1800-luvun lopun arkkitehtuurista, joten sopivampi se ei tähän meidän vuonna 1899 rakennettuun taloon melkein voisi olla. Oven muotokieli huokuu sellaista arvokasta ja tyylikästä tunnelmaa, jota niin kovin haimme sen ulkonäöltä - olematta kuitenkaan tyyliimme liian pramea.
Meille oli myös ehdotonta, että ovi on ikkunallinen pimeän eteisemme vuoksi, joten senkin puolesta kyseinen malli oli täydellinen meille.
Oven kaunis huurrettu Dekor-lasi on aivan ihastuttava!
 
Kokeilimme sovelluksella toki monia muitakin vaihtoehtoja, jotta tekisimme ovimallista varmasti oikean päätöksen. Aina vain kuitenkin palasin ensi-ihastukseeni - ja en kyllä valintaani tyytyväisempi voisi olla! ♡ Lopulta ainoastaan värinvalinta tuotti harmaita hiuksia... Päädyin kuitenkin pääoven osalta tuttuun ja turvalliseen valkoiseen, vaikka harmaa tai esimerkiksi mustakin olisi ollut aika mahtava(!)

Vanha ulko-ovi oli niin vetävä, että se jopa jäätyi aina pakkasilla sisäpuolelle asti. Oviremppa-aikaa ei ole juurikaan ikävä (jaiks!).

 Valitsimme oveemme lämpöeristetyn Arctic-rakenteen, sillä talvi täällä pohjoisessa on yleensä melkoisen hyinen ja pakkasasteet usein hyvin korkeat. Arctic-rakenteinen ovi on jopa 2cm paksumpi kuin normaali.

 

Oven molemmille puolin ostimme myös samanpituiset ikkunat tuomaan pimeään tilaan lisävaloa. Ja koska uusi ovi asennettiin alemmas kuin aiempi, jouduimme hiukan ongelmiin listojen suhteen. Ongelma kuitenkin lopulta koitui ikään kuin onneksemme, sillä listoista rakentamastamme ovikruunusta tuli upea viimeistely koko komeudelle. Koko muutos on eteisessämme todella suuri ja äärimmäisen onnistunut.

Ja voi sitä onnea miten upeasti uusi ovi pelaa vanhaan verrattuna!

Jopa äänestä nauttii sen naksahtaessa kuin liukuen kiinni. Ihan parasta.

Rakenteellisena uutuutena taloon tuli myös toinen ulko-ovi, joka toi meille arkeen suuren helpotuksen niin kutsutun arkieteisen myötä. Pääeteinen meillä on keskellä kodin ns. pääkulkureittiä, joten uusi sivueteinen tuo toivottua järjestystä ja vaikuttaa hyvin positiivisesti myös kodin yleisilmeeseen. Arkieteisen myötä lapset saavat nyt myös märät ulkovaatteensa suoraan kuivumaan kylpyhuoneeseen, joka siis sijaitsee tämän uuden sivueteisemme vieressä. Myös ulkosaunalle meno helpottui, kun ulos pääsee nyt ihan kylppärin vierestä.

Ennen tätä nykyistä eteiskäyttöä tämä pieni tila on ehtinyt toimia muun muassa työhuoneena, makkarina ja kodinhoitohuoneena.
Nyt kun uusi ovi on paikallaan tuntuu kuin se olisi siinä aina ollut(!)

Tähän ulko-oveen valitsimme 2-värimaalauksen:

ulko-puolelle musta talon pariovien ja mustan peltikaton mukaan

ja sisäpuolelle valkoinen pinta sopimaan pääulko-oveen.

Koska energiatehokkuus on tärkeää, päätimme myös tähän oveen ottaa Arctic-rakenteen. JELD-WEN pitääkin selvästi ekologisuutta arvossa, sillä ihan uutuutena heiltä löytyy nyt myös entistä parempi puukuiturakenteinen ECO-ovimallisto.

*Ovista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.*

Owls & other nice birds

Keväällä piipahdin äitini ja kuopukseni kanssa Oulussa päiväreissulla ja Coloren suloisesta putiikista ostin meille eteisen kaapin alalaatikkoon uudet vetimet.

Kaappi tosiaan sai valkoisen värin pintaansa keväisen lattiamaalausurakan lomassa. Tuolloin maalatessani vasta huomasin kaapin alaosassa reiät (vetimiä siis siinä ei ollut), joka paljasti siinä olevan laatikon. Yllätys oli varsin mieluinen :) Säilytystilaa kun ei ole koskaan liikaa, hehe. Eikä varsinkaan eteisessämme.

Olin laittanut vetimet "hyvään" talteen ja kun ne nyt vihdoin löysin, sai mieheni asentaa ne paikoilleen.

Mielestäni vetimet ovat aika hauskat - ei yhtään pöllömmät ;)

Mietin olivatko valkoiset vetimet hyvä valinta valkoiseen kaappiin, mutta kyllä ne erottuvat siitä ihan tarpeeksi hyvin.

Pöllöt ovat mielestäni kivan persoonalliset olematta kuitenkaan liian erottuvat.

Tykkään ♥

 

[ Pöllövetimet 4,90e/á - Colore, Oulu ]

[ Eteisen muovimatto n.20e - Rusta, Haparanda ]

(Muovimatto on kyllä ollut ihan must eteisessä. Kuva vääristää väriä; on todellisuudessa vaaleampi.)

Kauniit ja lämpimät syysilmat ovat suosineet meitä täällä - tai ilmeisestikin koko Suomea :)

Yhtenä iltana näkyi muuten jo revontuletkin, joten syksy saapuu - se on varmaa. Ensimmäiset yöpakkasetkin taisivat jo olla pari yötä sitten.

Eräänä aamuna pirtistämme löytyi hyvin-yllättävä-eikä-ehkä-se-toivotuin-mahdollinen-vierailija (josta vilautinkin heti kuvaa Instagramin seuraajille), mutta kaikeksi onneksi ollaan saatu nauttia myös niistä upeammista luontokappaleista. Nimittäin nyt viime aikoina päivittäin talomme ylitse lentää satapäisiä kurkiauroja ja se on ihan mielettömän upeaa seurattavaa :)

Jotenkin näky on kunnioitusta herättävää. Hienoja, ylväitä lintuja kun ovat.

Ollaan onnekkaita, kun ne oleskelevat tuossa ihan tuossa lähistöllä joella ja saamme seurata niitä läheltä aina näin syksyisin.

Kylpyhuoneunelmia

Kun kaikki muut huoneet kodissamme remontoitiin yli vuosi sitten, kylpyhuoneessa alkoi tapahtua vasta nyt tämän kesän aikana.

Suurimpana syynä tähän viivytykseen lienee ollut tietämättömyys tilan kohtalosta.

Kun vintin suunnitelmat alkavat olemaan hahmoteltuna, on kylpyhuonepohdintaa joutunut miettimään kunnolla vasta nyt.

Kävi niin ettei yläkertaan saada toista kylpyhuonetta (ei riitä tilaa sille, mutta toisaalta säästytäänpä sitten vesieristämisiltä ja laatoittamisilta), pääsi alakerrassa sijaitseva ainoaksi kylppäriksi jäävä tilamme nyt kunnolla syyniin.

 Kylpyhuone mahtoi olla se suurin miinus tässä talossa kun nykyisen kotimme ostamista mietimme.

Kylppärimme on nimittäin vain noin pari neliötä ja siitäkin suuren osan vie vielä pyykkikone, jota ei saa sijoitettua minnekään muualle :(
Talon oston aikaan ajatuksena oli, että saisimme toisen kylpyhuoneen  yläkertaan ja ahdas alakerran kylppäri kelpaisi sellaisenaan.
Mutta koska toista kylppäriä ei tulekaan, niin tämän ainoa pienuus hiukan häiritsee.

Olimme leikitelleet jo talon oston aikoihin ajatuksella, että purkaisimme koko onnettoman sisäsaunan pois, mutta halusimme kuitenkin vielä katsoa tilannetta vähintään vuoden asumisen ajan, jotta mitään hätiköityjä ratkaisuja emme tekisi.
Suurempi kylpyhuone siis tahdotaan ja päätös oli yksimielinen:
sisäsauna saisi lähteä.

Päätös sisäsaunan lähtemiselle ei siis kuitenkaan syntynyt ainoastan suuremman kylppärin vuoksi eikä siis ollut ihan näin heppoiselta kuulostava vaikka meille hyvin selkeä ja helppo olikin. Sisäsaunamme on tosiaan ollut ihan onneton; pieni, ahdas ja huono. Täysremontti olisi ollut sinne edessä joka tapauksessa.
Ja todellisuudessahan olemme käyttäneet onnetonta sisäsaunaamme ainoastaan kerran viime vuoden (eli siis 2013) huhtikuusta tähän päivään. Se siis kertoo kuinka turha (ja huonokuntoinen) se on ollut.

Lähtötilanne:

(Kuva oviaukolta. Sisäsauna vasemmalla ja suihku oikealla.)
 
Ilman saunaahan emme siis elä sillä pihasauna meillä lämpiää normaaliin tahtiin.
Ulkosaunasaunomisesta meillä on tullut jo niin tapa ettei sitä enää edes ajattele sen suuremmin. Sauna lämpiää siellä ja sinne sitten hipsutellaan pyyhkeet päällä - eipä siinä sen kummempaa :)
Emme tietysti arvanneet talon oston aikaan, että pihasaunaa todellakin tultaisiin käyttämään tähän tahtiin, sillä itse asiassa emme edes päässeet sitä katsomaan eikä talon myynyt perikuntakaan sen kunnosta osannut silloin kertoa.
Onnemme oli, että pihasauna on hyvinkin käyttökuntoinen - tai siis toki sinnekin joutui/joutuu vieläkin tekemään remonttia.

Ehkä joltain tämä ratkaisu kuulostaa erikoiselta - ehkä jopa hullulta purkaa sisäsauna. (Mahtaa tämä talon arvoakin laskea, mutta riski on otettava...)

Mutta tosi oli, että täydellinen remontti sisäsaunaan olisi kuitenkin jouduttu tekemään ja nyt tuntui siltä, että ne kerrat joina talvella ei tulipalopakkasten aikaan ehkä päästä ulkosaunaan niin saa sitten jäädä ne kerrat saunomattakin ;)
Mieluummin siis suurempi kylppäri kuin harvoin käytettävä sisäsauna.

***

Kovasti siis olen miettinyt kylpyhuoneen suunnitelmaa kun sisäsaunalle sanoimme nyt heippa. Hirmuisen pimeähän kylppärimme on kun sinne ei ole ikkunaa mistään. Keksinkin, että voisimme puhkaista kylppärin ja kodinhoitotilan väliin reiän ikkunalle, jotta saisimme luonnonvaloa tilaan sitä kautta.

Navetastamme löytyvistä vanhoista ylimääräisista ikkunoista saisimme hyvän ikkunan seinään.

[ Saunalla - ja ilman saunaa. ]

Ikkunareiän teon aloitusta kodinhoitotilan puolelta.

Remonttisuunnitelmat:
- puretun saunaosan seinäpaneelien sekä katon valkoiseksi maalaus

- luonnonvaloa kodinhoitotilan kautta tuova ikkuna

- kylpyhuoneen valkoiset seinälaatat ovat ihan ok, joten vain tumma saumalaasti käsitellään raikkaan valkoiseksi
- lattiaan olen ajatellut Kaakelikeskuksen laattoja, joista kuva alla:
Rakkautta ensisilmäyksellä!

(Kuva: Kaakelikeskus)

Uskon, että kylppäristä varmasti vielä saadaan ihan ok tällä suunnitelmalla.
En millään malta odottaa sen valmistumista! :D

Mutta hei tiedättekö mitä(?)

Koska nämä postaukseni laahaavat sen verran jäljessä niin voin ilokseni jo kertoa, että jotain onkin jo tapahtunut (Instan puolella jo vilautettukin...).
Kovasti yritän laittaa tilan etenemisestä kuvia tännekin ♥
[ Nyt kun saisi vain ne laatat tilattua ja äidin sitten kaveriksi laatoittamaan ;) ]

***
Niin se meni elokuu, hui!
Tervetuloa syyskuu! 

Toilet

Kauuuuuuan odotettu postaus meän vessasta.

Vessasta, joka on ollut listoja vaille valmiina muutosta saakka. Nyt kuitenkin saan sen vihdoin teille esitellä :)

Hyvin pieni se on ja ainokaisemme (toistaiseksi ainakin), mutta niin kovin sievä ja viihtyisä.

Tämä postaus onkin nyt oikein kunnon kuvapläjäys, vaikka kuvat nyt ovatkin mitä ovat. 

Pienestä ja kovin pimeästä tilasta oli hankala saada laadukkaita kuvia - ja sen vuoksihan tätä kesän valoisuutta sai jälleen odotella kuvausavuksi, vaikka nämäkin kuvat on kuvattu sekavalolla kattovalon kanssa siis.

Pumppupulloissa olevat PAUSEn White lilyn tuoksuiset käsirasva ja -saippua Haaparannan Ö&B:ltä. [Hinta n. 2e/plo]

Anopilta saadusta kielokimpusta pääsi muutama varsi ilahduttamaan vessaan toviksi ennen juhannusta.

Rrrrrrakastan kieloja ja niiden tuoksua! Kunpa vessaan saisi saman ominaistuoksun :D 

♥♥♥

 

[ Hana 'Dalskär' - Ikea ]

 

Peilin kautta näkee, että listoja uupuu. Ja vasemmalla hiukan näkyvä ovikin kaipaisi uuden maalipinnan :)

 [ Allaskaappi 'Hemnes' - Ikea, lavuaari 'Rättviken' - Ikea, suuri peili - äidiltä saatu (vanha) ]

Tapetti on Sandbergin 'Liljekonvalj'.

Olin päättänyt jo vuosia sitten, että kun joskus saan oman talon, kielotapetti pääsee takuulla sen seinille - ja nimenomaan juuri vessaan.

En ehkä edes tiedä tai keksi näin yhtäkkiä kauniimpaa tapettia.

Tämä tapetti seinissä on yksi toteutunut unelma.

 

[ Naulakko ja tuoli - Ikea, kirjakori - Citymarket ]

 

  

Valaisimeksi ostimme kodinkonemyyjältä saamallamme lahjakortilla pienen kristallikruunun. 

Rakkauttta ensisilmäyksellä - vaikkei ihan aitoja kristalleja siinä olekaan :D

Sopii tähän tilaan paremmin kuin hyvin ♥

[ Korkea kaappi 'Hemnes' - Ikea, WC-istuin 'Gustavsberg' - K-Rauta ]

♥ Ihana kielomeri! ♥

***

Ja mistä kaikki siis sai alkunsa:

Ei meinaa samaksi vessaksi enää tunnistaakaan - ja hyvä niin!! :D

Laitoimme uusiksi ihan kaikki pintoja ja järjestystä myöten.

(Paitsi wc-pöntön paikka kyllä säilyi samana...)

Lumipeite

Meidän koti on nyt kuin lumipeitteen saanut.

Tiedättehän sen miltä tuntuu, kun ensilumi on satanut ja peittänyt maiseman kauniin puhtaanvalkoiseksi(?)

Sellainen kun on pieni kirpeä pakkanen ja on oikein helppo ja ihana hengittää raikasta ilmaa(?)

Siltä minusta nyt tuntuu kun koti sai kauan kaivatun valkoisen lattian.

Raikasta, valoisaa & helppo hengittää.

Eikä valkoinen puulattiamme ainoastaan näytä, vaan myös tuntuu, tuoksuu ja kuulostaa hyvältä.

Hivelee siis monia aisteja :D

(Maistanut en sentään ole, vaikka melkein on jopa välillä mieli tehnytkin nuolaista uutta puhdasta pintaa... Hehe.)

Maalattuja neliöitä kertyi 3-4 kertaa maalatuista pinnoista jotakuinkin 350 neliötä. Tiiviihkö useamman viikoan rupeama on nyt takana. Huh.

 Täyttä työtähän tämä on ollut, vaikkakin niin hidasta; huonekalujen roudausta eestaas ja aikaa joka huoneen kohdalla on mennyt hioessa/maalatessa se 3-4 päivää. Eteisen ja pirtin kanssa tuplastikin, koska ne on pitänyt maalata kahdessa osassa (jotta osa tilasta pysyi jatkuvasti käytössä).
Eli ei tämä ihan 'naps ja kops' -homma ollut ;)
(Lattiat valmistuivat muuten jo viikko sitten, mutta sairastuttuani alkuviikosta pääsimme huonekaluja laittamaan paikoilleen vasta nyt viikonloppuna.)

Uudesta lattiasta on ilmennyt myös uusia juttuja - joita toki osasi odottaakin. Nimittäin; voi tuota pölyn ja erilaisten karvojen määrää(!), jotka nyt näkyy niin hyvin tuossa valkoisella lattialla - vaan eipä muuten haittaa! :) Tuleepa imuroituakin nyt tiheämpään. Karvojen/hiusten ja pölyn määrä taitaa olla tässä perheessä suht vakio, joten se sama määrä on ollut sillä entiselläkin lattialla - ei vain ole näkynyt. Huh! Parasta tässä on nyt, että OIKEASTI tuntee siivonneensa ja näkee työnsä jäljen. Aiemmin imurointi ja luutuaminen turhautti, kun ei yhtään puhtaammalta vaikuttanut rehkinnän jälkeen.

Pieniltä korjaustöiltäkään ei olla vältytty. Esim. vaippapakettia ei kannata jättää kovin kauaksi aikaa uudelle lattialle - siis vaikka se olisi ollut jo muutaman päivän kuiva; jää nimittäin ikävä värijälki paketin muovista. Lopullisen kovuuden ja kestävyydenhän tämä maalipinta saa vasta kahden viikon jälkeen (vesiohenteisella Betoluxilla näin, liuotinohenteisella taisi olla tuo kuivumisaika jopa 30vrk).

Mutta on se vaan niiin hieno. En voi muuta kuin todeta, että onneksi ryhdyttiin hommaan. Valon määrä räjähti käsiin ja tuntuu, että huoneet ovat nyt entistä avarammat. On se jännä miten yksi lattia voi vaikuttaa koko tilaan ja tunnelmaan niin paljon.

Kauanhan se otti, mutta tekisin kaiken kyllä uudelleenkin. Oli vaivanarvoinen homma!

(Ja tulipas muuten tehtyä siinä sivussa perusteellinen kevätsiivouskin, heh.)

Ja koska maalauksesta en ilmeisesti ihan saanut tarpeekseni, kehitin itselleni lisämaalattavaa... Niistä sitten joskus myöhemmin.

Nyt suuntaan luutuamaan!

Mukavaa kun valoa saatiin tänään ikään kuin 1 tunti vielä lisää! Valoa ei vain tunnu koskaan olevan liikaa :)
Mukavaa alkavaa viikkoa!

Hiihtolomaterkut

Ja niin vain kävi, että suuret suunnitelmat pääsivät toteutusvaiheeseen asti.

Tyytyväisempi en voisi olla! :)

Tässä kuva sekä neljän kuukauden ikäisestä remonttimiehestämme uudella lattialla että hiihtolomaviikon sääolosuhteista...

Lattioitahan täällä ollaan siis maalailtu. Voi, että tämä on kiitollista puuhaa ollut! Syy miksi lattioiden maalaus tehdään vasta nyt - eikä siis silloin vuosi sitten pääremontin yhteydessä - on siinä, että tahdoimme katsoa vuoden miten kylmältä lattia vaikuttaa; tarviiko lattia käyttää kokonaan auki ja lisätä eristeitä yms. Onneksemme siltä urakalta kuitenkin vältyimme, joten nyt päästiin alulle näiden kanssa.

Mies olisi alunperin halunnut sävytelakatun lattian ja annoinkin hänelle periksi pirtin osuudelta (eli siis muu talo valkoisella maalilla ja pirtti vaalealla sävytelakalla), mutta maalikaupan täti sitten iski väliin ja palautti mieheni meidät maan pinnalle. Hyvin sai ymmärtämään ettei vanhan puulattian sävytelakkaus tulisi onnistumaan välttämättä edes ammattilaisten tekemänä. Joten siis valkoista maalia sitten vain joka paikkaan. Tuntuu mies olevan kuitenkin tyytyväinen :) Valon määrä lisääntyy niin hienosti! Eräs arkkitehtikin sanoi, että kyllä puulattian tunnistaa ilman, että puunsyiden/oksien tarvitsisi näkyä.

Vanhemmat lapset ja koira ovat viettäneet hiihtolomaa mummulassa anopin ja appiukon hyvässä hoidossa. Eskarilaisen velvollisuudet kutsuvat taas maanantaina, mutta eiköhän huone saada taas asumiskuntoon ennen sitä.

Huusholli saa kyllä muutenkin tämän lattiarempan jälkeen uutta ilmettä, sillä ajattelin pistää huonekaluvalssiksi ja kokeilla huoneisiin uutta järjestystä - pientä piristystä rempan ja kovalla vauhdilla saapuvan kevään kunniaksi.
Ja, että jaksaa taas viihtyä sitä vintin remppaa odotellessa ;)

Eteisen lattia vielä odottaa maalaajaansa.

Maalina meillä on ollut Tikkurilan Betolux Akva (vesiohenteinen). Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ollutkaan, kun asua täällä on samalla pystyttävä. Liuotinohenteisilla ei ollut siis asiaa tänne - haju olisi varmasti ollut sietämätön, kun tuulettaakaan ei nyt talvella oikein voi. Mutta eipä sillä: olen jälkeen äärimmäisen tyytyväinen! Kuka enää haluaa liuotinohenteisia käyttääkään, kun nämä vesiohenteisetkin on keksitty ja kun hintaerokaan ei ole kovin suuri.

Mutta eipä tämä maalaaminen tähän lopu; lattioiden saadessa uuden vitivalkoisen pinnan ylleen, alkavat vanhat ikkunan- ja ovenkarmit, katot yms. näyttää likaisenkellertäviltä. Täytyy koittaa niitä sitten jossain vaiheessa alkaa käymään lävitse. Ovet kuitenkin menevät maalaukseen ihan kohta ja osan lämpöpattereista olen maalannutkin jo.

Huonekaluja rempan jaloista syrjään raahatessa kävi useamminkin kuin kerran mielessä, että on tämä hullun hommaa. Mutta eiköhän lopputulos sitten ole sen verran tyydyttävä, että huonekalujen ja muiden kamojen ärrrrsyttävä eestaas roudaus unohtuu nopeasti.

Toisaalta tämä on ollut aika hauskaakin. Miehen kanssa ollaan väsyneinä kikatettu kuin pikkutytöt, kun ollaan nukkumaan laitettu patjoinemme pirtin tavarapaljouden keskellä. Tässä on sitä retkitunnelmaa ruokineen kaikkineen. Ja kaikki lihaksetkin (nekin, joiden olemassaoloa ei ole muistanutkaan) ovat kipeänä, joten ilmeisesti tämä käy liikunnastakin.

Tämän viikon jälkeen on siis vasta puoli taloa maalattu ja seuraavaksi on sitten pirtin vuoro - joko ensi tai sitä seuraavalla viikolla. Katsotaan nyt kuinka tässä jaksaa ;)

P.S. Laitan kuvia kun ollaan saatu vimpat maalikerrokset, listat (nekin vielä maalattava!) ja tavarat paikoilleen.

P.P.S. Muistakaa alemman postauksen arvonta. Osallistumisaikaa sunnuntai-iltaan!

1 year

Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi (miten tämä aika lentääkin!), kun pääsimme vihdoin muuttamaan omaan uuteenvanhaan kotiimme.

Kova remppakausi (2,5 kk) oli takana - toki monia vielä edessäkin (edelleen on), mutta ensimmäinen ja 'se tärkein' etappi oli saavutettu: pääsimme asumaan kotiimme ♥

(Pahoittelen heti tähän alkuun rempan keskeltä pokkarilla nopsaan näpsäistyjen kuvien laatua.)

Kuva otettu 23.10.2012

Ihan ensimmäistä kertaa kävimme katsomassa silloin vielä mahdollisesti tulevaa taloamme 23.10.2012 

(sinänsä muuten hyvä pvm, sillä tasan vuosi sen jälkeen kuopuksemme syntyi!).

Ja rakkauttahan se oli tietysti ensisilmäyksellä. Sen päivän jälkeen se oli menoa ja tasan kk eli 23.11. talo oli sitten vihdoin MEÄN OMA. "Muutto" alkoi edellisen kodin tavaroiden kuskaamisella uuteen ja sitten rempalla 'huoneesta toiseen' -menetelmällä.

Eteinen - ennen, välissä & jälkeen

Kodinhoitotila - ennen, välissä & jälkeen

Vessa - ennen & välissä x 2 (lopullisia kuvia en vielä ole ottanutkaan, mutta tässä hiukan vilautusta)

Lastenkamari - ennen, välissä & jälkeen

Suurimpia remontin etenemisen saavutushetkiä olivat mm. kun saimme lastenhuoneen valmiiksi 5.1.2013 ja saimme sen esitellä lapsillemme (jotka eivät sitä olleet ehtineet missään remppavaiheessa vielä nähdä) - ja toinen hyvä etappi oli, kun vihdoin saimme vettä ihkauuden keittiömme hanasta. Tämä tapahtui 16. tammikuuta. Pieniä, mutta niin hienoilta silloin tuntuneita, hetkiä.

Toinen suuri - tai ehkä SUURIN päivä rempassa oli vessanpöntön saaminen/asentaminen taloon. Tämä tapahtui 9. helmikuuta ja siis kaksi kuukauttahan remppaa tehtiin ilman pönttöä... (Eräät turhankin innokkaat herrat purkivat vessan ensimmäiseksi rempan alussa - jo heti 6.12.2012.) 
Niin - - oli varsin mielenkiintoista rempata talossa, jossa ei ollut vessaa.

Pirtti - ennen, välissä & jälkeen

Pirtti/keittiö - ennen, välissä & jälkeen

Työtila(/makkari) - ennen, välissä & jälkeen

Makuuhuone - ennen, välissä & jälkeen

[ Useimmat noista jälkeen-kuvistakin on tietysti otettu jo vähintään puoli vuotta sitten, joten muutoksiahan on toki tapahtunut niiden jälkeen. Ennen- ja jälkeen-tilanteiden erot kuitenkin tärkeimpänä ajatuksena noissa kollaaseissa :D ]

Välillä rempattiin alle 10 asteen sisälämpötilassa, hrrr, eikä ärräpäiltä varmaan täysin vältytty rempan aikana, eikä myöskään muutamilta haavoilta ja kolhuilta. Ja monia muitakin pikkukommelluksia matkan varrelle sattui, mutta hienoimpana asiana / päällimmäisenä mieleeni on jäänyt, kun mieheni kanssa vietimme lähes laatuaikaa kun saimme kahdestaan yksissä tuumiin remppaa illat (minun töiden jälkeen) ja viikonloput ahertaa. Rennolla fiiliksellä ja asenteella remppa-aika on jäänyt mieleen hyvinkin mukavana. Monia hienoja hetkiä on jäänyt mieleen ♥

Tammikuussa saimme kaivaa "muutamaan" otteeseen tien talolle auki - ja etsiä ovi lumen alta ennen kuin itse remppahommiin päästiin :)

Ja vanhaa taloa kun remontoi, yllätyksiltä ei voi välttyä! Tämä "söpöläinen" tuli vastaan vessan poistoilmaputkesta.

Opettavaistahan tuo remppaaminen on ollut. Opetti se mulle ainakin henk.koht. sitä kärsivällisyyttä ja suurimpana tapetointitaidon - näin päällimmäisinä. Toki pääsin tekemään mooooooonia pikkujuttuja laattojen leikkauksesta muihin juttuihin... Omalta mukavuusalueelta tuli kyllä poistuttua useampi kerta. Myös nopeaa päätöksentekokykyä valintoja tehtäessä joutui myös muutama kerta harjoittaa. Niin - ja joko sanoin siitä kärsivällisyyden opettelusta?! ;D

Tapetinpoistopuuhissa. Itse remontoija - varsin tyylikkäänä ;D Hahah.

Ja niin tuli vanhan (jo edesmenneen) mummon vuonna 1899 rakennetusta talosta nykyhetkeen päivitetty kolmilapsisen perheen koti.

Muutto keskustan tuntumasta kauas maalle ei ole kaduttanut kertaakaan. Täällä ollaan viihdytty ja viihdytään.

Tulevasta:

Kotihan ei ole valmis - ei ehkä puoleksikaan, joten remppa siis jatkuu vain.

Alakerran lattioiden kunnostus olisi vuorossa seuraavaksi. Hiukan jo jänskättää miten saadaan onnistumaan asuminen kaiken sen hiomisen ja maalauksen aikana...

Vintin rakentaminen olisi myös suunnitteilla aloittaa kesään mennessä - tai heti kun ilmat lämpenevät ja vintillä tarkenee jotain tehdä.
Tässä vielä vintiltä kuva tämänhetken tilanteesta:

Jep, jep. Tekemistä siis riittää.