Käpyseni ♥

Rakas käpyseni -

Kuisma Oiva Armas

Kuopuksemme kaste suoritettiin kotonamme. Samalla pappi toimitti myös siunauksen uudelle kodillemme.

Tilaisuus oli hyvin kaunis. Kyyneleitä oli vaikea pidätellä :)

Kummeiksi pikkuisemme sai neljä rakasta ystäväämme; kaksi meille tärkeää ystäväpariskuntaa.

Kastevetenä oli Jordan-virran vettä Israelista. Myös vanhemmat lapsemme on kastettu kyseisen virran pyhällä vedellä.

Harmiksemme tuttu pappimme, joka meidät on vihkinyt ja vanhemmat lapsemme kastanut, joutui viime tipassa perumaan tulonsa äkillisen selkäkivun vuoksi.

Onneksemme hän löysi meille kuitenkin toisen naispapin, hyvin mieluisen nuoren naisen, toimittamaan kastetehtävää.

Kastekimppu oli hyvin kaunis! Ja ah(!) varsinkin näissä kuvissa se on edukseen :)

(Kerran näinkin päin!)

Olin tilannut kukkakaupasta (siitä Tornion ainoasta, joka oli ko. viikolla auki) ihan oikean kastekimpun, siis sellaisen pienen, kauniisti sidotun pisaranmallisen. Äitini haki kimpun ja kun näin sen olin kovin pettynyt. Kimppu ei ollut lainkaan sitä mitä piti - se oli lähinnä puska oksia ja pitkiä kukkavarsia nopeasti kasattuna yhteen. Avasin kimpun kotona, lyhensin varsia rutkasti, asettelin ja sidoin kaiken uudelleen (kiireessä) ja lopuksi koristelin kimpun vielä pienillä lepän "kävyillä". Oikein olin tyytyväinen tähän lopputulokseen, mutta kaaos se alkuperäinen oli. Ainoa mikä tilauksessani oli mennyt oikein oli värimaailma. Huh! En usko, että käytän ko. kukkakaupan palveluita enää...

***

 Tässä vielä muutama kuva tarjoiluista nopsaan räpsästyinä:

 

Kakkuna hauska kolmen suklaan juustokakku, nam!

(Koristeet sokerimassasta piparimuoteilla sekä Marianne-rakeita ja peruskakunkoristeita.)

Samalla linjalla mentiin siis itse juhlissa kuin kutsuissakin - eli valkoista, ruskeaa, beigeä & käpyjä.

Ja vähän lumihiutaleita ja tähtiäkin näin talven ja loppuvuoden juhlaan :)

Nämä juhlat olivat aivan älyttömän ihanat - rakkaudella laitetut lähisuvun voimin.

Erityiskiitokset anopilleni, äidilleni sekä sisarelleni Hennille.

(Sekä mummolleni mielettömän kauniin Myrna-astiaston lainasta!)

Olette kaikki kovin rakkaita jokainen. On tärkeää ja ihanaa kun tarjotaan ja saa apua ♥

Tässä vielä loppukevennyksenä sitä totisinta totta (oikein todellinen tilannekuva, mitäpä tuota kaunistelemaan),

eli tuorein perhepotrettimme (yksi virnuilee, yksi itkee ja yksi uinuu):

***

Nyt ajatukset uudenvuodenaattoon.

(Tämä postaus tuleekin ajastettuna sillä olemmehan jo sitä viettämässä.)
Elämä tuntuu olevan nyt yhtä juhlaa ;)

Iloa, onnea, terveyttä & rakkautta vuodelle 2014!

Mitä muuta enää voisi toivoa(?)

Palataan asiaan ensi vuonna - seuraavaksi varmaankin kastelahjojen merkeissä ;)

Pusuja & haleja!

~ HoO ~

Kastekutsut

Kutsut kastejuhlaan halusin tehdä ihan perinteisesti askartelemalla - kuten olen aiemmin vanhemmillekin lapsilleni tehnyt.
(Synttärikutsut ovatkin tainneet sitten lähes aina olla sähköisiä, mutta ajattelin, että toisen ihan ekaan juhlaan kuitenkin näin, kun on tehty niille isosisaruksillekin... Toisaalta näiden tekeminen oli niin kivaakin, että miksei sitä voisi joskus lasten synttäreillekin yrittää koittaa saada aikaiseksi tehdä itse.)

Ajatuksena oli lähinnä 'jotain valkoista, beigeä, ruskeaa - ehkä harmaatakin - sekä kävyn kuva'.

Korttiaskartelukamat vain pöydälle ja tällaiset sitten lopulta syntyivät. Kävyn kuvat tulostin netistä.

Ihan olin/olen niihin tyytyväinen vaikka suht simppelithän näistä tulikin ;)
Nauha korteissa on ruskeaa satiininauhaa. (Ei kylläkään ihan niin tummaa kuin kuvassa näyttäisi.)
Kutsu-valmistekstit ovat ylijääneitä 3,5 vuoden takaa tehdyistä hääkutsuistamme.

 ***

 

Kaikkien lastemme kastekutsuihin olen liittänyt mukaan pienen anagrammiarvoituksen pienokaisen tulevasta nimestä - ja perinne siis jatkukoon näissäkin.

Tällä kertaa anagrammista tuli hauska - ja ehkä osuvakin, heh!

Ihan koko nimeä en teille nyt paljasta, jotta halutessaan joku voi yrittää sen vaikka ratkaistakin.

Kerrottakoon kuitenkin, että kolme etunimeä poikamme sai ja kutsumanimeksi hänelle annettiin

Kuisma

Kutsukorttien kuoret olivat sellaista ihanan vanhanajan ruskeasta paperista tehtyjä. Päälle vielä leikkasin pikkukävyt koristeiksi.

***
Eiliset juhlat olivat ihanat ja ihan niin kauniit kuin olin ajatellut ja toivonutkin.
Kastejuhlan kuvat ovat mieheni kamerassa, mutta kunhan niihin pääsen käsiksi,
jaan pieniä paloja nähtäväksi teillekin
★

Oi kuusipuu!

Viimeiset meän joulun kuvat tahdon kanssanne vielä jakaa.

Ovat niin raikkaita ja valoisia. Oih.

Ja kuusikin niin komiana.

Nämä kuvat ovat kylläkin jo historiaa - osa kaunista muistoa joulustamme.

Kuusi kyyhöttää kyllä edelleen paikallaan, mutta riisuttuna siitä paljon puhutusta punaisesta ;)

 

Adventtikynttilöiden numerotkin on jo ryöstetty.
Jäljelle jäi kuitenkin kynttiläasetelma, joka jatkanee kanssamme vielä jonkin aikaa.

***
 

 Lähes kaikki piparitkin ovat jo massuissa, mutta kaunis purkki jää tästä ainakin ensi joulua odottelemaan.

(Sinikeltainen Ikea-tekstikin häipyi dymoillen katseilta piiloon häiritsemästä.)

***

Kuopuksemme kastejuhlaa vietimme tänään, joten lähipäivinä luvassa ainakin kuvia kutsukorteista ja juhlasta.
Instan puolella kutsumanimikin jo paljastui... :D

Joulunpunainen

Huomenna vietämme täällä kotonamme kuopuksemme kastejuhlaa.

Sen kunniaksi riisun kodistamme kaiken punaisen jo pois.

Mieleni ei kyllä ihan vielä tekisi. Normaalisti olen odottanut Nuuttia.

Blogeja lukiessa tuntuu, että monet haluavat jo heittää joulukamat laatikkoon ja hakea kaupasta pian jo ne ensimmäiset keväiset tulppaanit maljakkoon.

Minun mieleni ei vaan anna vielä tehdä niin.

Minulla on jotenkin aina vaikeaa päästää joulusta irti.

En haluaisi ihan vielä luopua hassunhauskoista nisseistä ja kauniisti valoatuovista jouluvaloista.

Tai ehkä niinkin joulusta voin päästää mutten vielä talvesta 

- siitä ei ihan niin vain vielä pääsekään.

Uskon, että täällä Lapissa asumisella on osuutensa tähän asiaan.

Täällä on niiiiin pimeää ja kylmää pitkään.

Ei voi aloittaa kevättä vielä tammikuussa, sillä talvea on jäljellä vielä mooonta kuukautta. Meän kotiin se 'kevät' tulee sisustukseen vasta helmi-maaliskuun vaihteessa. En yleensä päästä sitä meille aiemmin, koska sitten taas kesään on iiiiiiihan liiian piiitkä aika. Joten siis kun joulun heittää pois - tilalle jää vielä talvi. Siitä ja sen eduista täytyy osata nauttia oppia nauttimaan ettei masentuisi kevättä odotellessa.

Ja siis sehän tietää vain yhtä sisustuskautta vuoteen lisää ;)

Sisustuksessa tämä siis meillä tarkoittaa sitä, että punainen ja selkeät joulujutut riisutaan pois, ja paikkansa sisustusväreiksi lunastavat hetkeksi valkoinen, metsänvihreä, ruskea - ennen siis sitä kevään pastellivärien kirjoa.

Selkeät jouluvalot joutavat myös kellarin säilöön, mutta jotkut valosarjat saavat jatkoaikaa niin sanottuina sisustusvaloina. Ja kynttilöiden suurkulutuskin jatkunee vielä vuorenvarmasti.

Onko muita, jotka vielä jatkavat talven fiilistelyllä vai joko mieli kaipaa iloisia pastelleja?

Joulu Lumimäellä

Ah, tätä oli odotettu!

Joulu - se perinteinen vanhanajan punainen joulu omassa kodissa.

Se ihka ensimmäinen joulu omassa kodissamme.

Viime vuonna joulua vietimme vielä kiertäen anoppilan kautta omille vanhemmilleni, sillä tänne kotiimme emme silloin olleet vielä päässeet muuttamaan - eikä meillä ollut silloin vielä edes keittiötäkään, heh.

Tänä vuonna aloitimme siis uuden perinteen - joulun vieton Lumimäellämme.

Joulu oli kaunis & hyvin luminen - valkoinen. 

Joulun jälkeen alkoi kuitenkin vesisade ja plussan puolella ollaan taas. Toki lunta on edelleen ihan hyvin, mutta loska ei innosta ulkoiluun :(

Oma tonttujoukkioni - pikkuisinkin mukana! :D

Joulua meille tuli viettämään koko lähisukumme isosiskoni perhettä lukuun ottamatta.

Oli ilo olla kotona joulua vastaanottamassa niiden kaikista rakkaimpien ihmisten kanssa.

Tosi on, että meidän perheen on jo aika haastavaa lähteä kiertämään useampaa paikkaa. Aika menisi lähinnä juuri siihen, että pakataan muksuja ja kamoja autoon eestaas.

Aattoaamu valkeni ja tuttuun joulukuisen aamun tapaan lapset juoksivat ensimmäisenä joulusukilleen.

(Tonttu on tuonut joulusukkakalenteriin koko kuun ajan pieniä ylläreitä, ja nyt viimeiseksi oli hän jättänyt pojalle hienon rummun ja tytölle suloisen vaaleanpunaisen kehdon.) 

Jouluaatto alkoi siis melkoisen le-veil-lä hymyillä ja äääänekkäillä nauruilla!

Perinteisten lastenohjelmien katselun jälkeen aloimme ruokailun valmisteluun.

Onnistuipa tämä kätevä emäntä asettelemaan aterimetkin kattaukseen miten sattuu :D Lie syy sitten tämän pään pehmentymiselle hiukan liian korkean ruumiinlämmön (kurkkukivussa mentiin ja äänikin oli kadonnut ties minne muualle joulun viettoon..), imetyshormonien, sadanmiljoonan muun eri ajatuksen vaiko puuttuvan oikean käden (vauvan kanssa siis pöydän katoimme mukavasti yhteistyössä, heh). Mutta inhimillästähän tämä on, sattuuhan näitä. Kaikki luullakseni sai kuitenkin syödyksi. Se on kai tärkeintä ;)

Ihmettelen vain ettei kukaan maininnut asiasta(!) - - ehkeivät edes huomanneet. Eivätpä!

Nooh, joulu tuli kaikesta kämmäilystä huolimatta :D Hehee.

Ruokakin oli niiiiiiiiiiiiin hyvää, ja sitä oli riiiiiiiittävästi.

Namiiiiiii! Nyyttärimeiningillä mentiin. Oikeinkin toimiva ratkaisu, ah!

Ja löysipä se Joulupukkikin meille! :D Pukin vierailun jälkeen availimme lahjoja kaikessa rauhassa (tai ainakin niin rauhassa kuin kukanenkin malttoi!) ja katselimme sekä tutkimme muidenkin uusia aarteita. Joulupukki säästi tänä(kin) vuonna meidät pahimmalta krääsältä - ja meille tulikin lähes ainoastaan lahjoja, jotka olivat sekä lasten että vanhempien mieleen.

Pikkusiskoni perheineen jäivät vielä meille yökyläilemäänkin, joten hiukan saimme myös lautapelailtua illan päälle.

Joulupäivän aloitimme riisipuuron ja luumusopan valmistuksella. Pihasauna lämpesi ja saunottiin - ensin naiset ja sitten miehet. Herkkuja kului ja kuluu edelleen.

***

Pieniä jouluisia paloja olen pääasiassa ehtinyt jakaa vain Instan puolella, mutta koitan nyt saada aikaiseksi laittaa jotain tänne blogiinkin muistiin.

Eli luvassa vielä muutama jouluinen postaus ennen kuin päästään ensi vuoteen :)

Tiernapojat

minun makuun!

Kuunnelkaa ja nauttikaa. Täysillä!

Jos video ei jostain syystä toimi, pääset sen katsomaan myös täällä.

 

Varsinkin Timo ja Ismo iskevät minuun (oi-joi!), mutta kyllä Toni ja Jarkkokin tässä menevät oikeinkin hyvin ;)

Ihan mahtava, vaikka poikien miesten esitys onkin ehkä hiukan koominen, hih, mutta onhan tämä jo 11 vuotta vanhakin... Eikä tuota tarvitse katsoa, kunhan kuuntelee ja fiilistelee ♥

Lapsena meillä aina jouluun oleellisena osana kuului, että siskojen kanssa esitimme keskenämme tiernapoikia. Laulajan lahjoin meitä ei ole ketään taidettu siunata, mutta tätä ollaan kyllä hoilattu paaaaaljon ja kovaa.

Olen yllättynyt, että vielä näiden vuosien jälkeenkin lyriikat ja vuorosanat ovat niin vahvasti muistissa.

Ihan tulevat selkäytimestä.

Mies on katsonut minua hiukan erikoisesti kun olen täällä pitänyt omaa showtani.

Oikein olen kunnolla veisannut sydämeni kyllyydestä vauva sylissä.

★

P.S. Tänään tuotiin kuusi pirttiin ja täytyy kyllä sanoa ettei ole meillä ennen noin komiaa ollu!

P.P.S. Eiliset piparitalkoot lasten kanssa osoittautuivat - yllättäen(!) - jättimenestykseksi.

Meillä oli niin kivaa ja ihan käsittämättömän taitavia leipureita ja koristelijoita ovat. Miten tarkkaa työtä - wau!

Nyt kiikutetaan kauneimpia tuotoksia naapuriin ja sitten elokuviin.

Joululahjavalvojaisissa

Ihan yksikseni.

Ja ah, että nautinkin. Joululahjojen paketointia, glögiä ja herkkuja.

Siinä se. Mitä muuta kaivatakaan omaan hetkeen näin joulun alla.

Eräs pieni mies olisi kyllä kovin ollut halukas tyytyi juuri ko. hetkellä vain istumaan sylissä. Korvaava syli löytyi onneksi läheltä - isän sylistä ;) (Vaikka olinkin kuulevinani jotain pientä "mutinaa" tankkipelin joulubonuksien menetyksestä...Hmm. Heh.) 

Joten tämän äidin lahjavalvojaiset saivat jatkua onnellisesti loppuun saakka.

 

Muiden blogeja selaillessa on aika moni tehnyt viime päivinä ihan samaa!

Kuinkas muutenkaan!? :D

Eurokankaan kauniit nauhat ja Esmeralda-Essin viime- tai toissavuotiset kauniit pakettikortit (- en nyt muista varmasti sanoa) pääsivät tänä vuonna pakettien koristelun pääosaan.

Tänne on satanut oikein kunnolla lunta. Alkaisi olla jo riittämiin tälle talvelle.

Eikä vuoden pimeimmästä/lyhimmästä päivästä tunnu tällä hetkellä olevan tietoakaan, sillä aurinko paistaa niin kauniisti tällä hetkellä sisään.

 Pepparkakskola(t) löytyivät Haaparannalta Ö&B:stä. Niiiiin superhyviä! 

Harmikseni ne olivat loppuneet kun menin niitä eilen ostamaan jouluaatoksi lisää.

Eilen saatiin ostetuksi uusi kuusenjalka (vanhaa emme löytäneet viimetalvisen muuton jäljiltä), joten kuusikin vihdoin saatiin kannettua tupaan kylppäriin sulaamaan. Tänään siis luvassa kuusenkoristelua, mutta myös piparien leivontaa. (Keittiöstä kuuluukin juuri tällä hetkellä kilinää kun parhaimpia piparkakkumuotteja siellä valitaan...) Ja huomisellekin on luvassa jotain tosi kivaa: mennään nimittäin katsomaan Disneyn uutta Frozen-elokuvaa. Täältä kaupungistamme puuttuu tällä hetkellä kokonaan elokuvateatteri, mutta eräällä koululla onneksi esitetään näitä uusia tulokkaitakin. Syksymmällä kävimme mm. tsekkaamassa samassa paikassa Lentsikat-elokuvan.

***

P.S. Enää kolme(!) yötä jouluun. Jaiks!! Ihanaa! Joulupukin tulosta muistuttelikin pieni viisi-kuusi päinen porotokka tietä ylittäessään eilen kaupunkiin päin ajellessamme.

Joulukorttipajalla

Joulukortteja puuhastelin lähes koko viime viikon ajan ja perjantaina (HoX! punaisen kuoren viimeisenä postituspäivänä) sitten pyörähdin klo 15 aikaan kyläkaupan postiin viemässä jouluiset tervehdykseni. Siinä naureskelin tutulle kassaneidille, että on se kumma kun nämä kortit tuppaavat aina jäämään viime tinkaan, vaikka joulukorttien askartelemisesta kovin pidänkin suunnitteluine ja muine hössötyksineen.

Onneksi en kuitenkaan ollut viimeinen matti myöhänen vaan alkoipa siinä vielä kertyä ihan jonoon asti postimerkkien ostelijoita jälkeenikin.

Kyselipä siinä vielä eräs vanha mummelikin mistä löytäisi joulukortteja ja ostipa sitten vielä halvat joulumerkitkin. En ymmärrä miten hän ehti ennen klo neljää jättämään korttinsa Postin huomaan... :D

Joulukorttisuunnittelutyötä helpotti tänä vuonna Pinterest. Ja osan tämän vuoden korteista "kuvitin" perinteisellä lasteni tonttukuvalla (kuva alemmassa postauksessa). Kaiken kaikkiaan joulukortteja lähti tänä vuonna maailmalle (lähinnä Suomeen, mutta myös Ruotsiin sukulaisille) nelisenkymmentä kappaletta. On siinä aina oma hommansa, mutta toisaalta nautin puuhastelusta, ja jos joskus edes voi ystäviään / lasten kummeja ja sukuaan ilahduttaa muistamisella - niin miksei sitten edes kerran vuodessa joulun aikaan.
 Mieheni puolestaan ei ymmärrä miksi ihmiset vielä tänäkin päivänä lähettävät joulukortteja kun tervehdyksen voi niin helposti ja halvalla ilmaiseksi laittaa sähköisestikin menemään kuvineen kaikkineen puhelimiin.
Itse kuitenkin pidän perinteisten korttien saamisesta, joten omanikin haluan sellaisina toisille lähettää.
Ja mitä sitten vaikka maksavatkin. Ajatus on tärkeintä ♥
(Omat korttini muuten askartelen aina itse. Olen tehnyt vuosikaudet niin. Ostettua korttia en edes osaisi enää antaa.)
(Ja ei sillä ettenkö arvostaisi myös tekstiviestitse tai esimerkiksi WhatsAppin kautta saatuja joulutoivotuksia - itselleni vain se omin tapa on lähettää ne itse tehdyt kortit lisähärpätyksine kaikkineen, hih.)

 

 Kirjekuoriakin innostuin hiukan koristelemaan Teippitarhan teipeillä. Jouluiset teipit lähes vaativat minua leikkimään niillä ;)

 

Mukaan kirjekuoriin joulukortin kera sujautan yleensä myös valokuvia lapsista ja monesti lisäksi vielä pienen lahjan tai jouluisen yllärin. Tänä vuonna Katja inspiroi minut ja lapset hamahelmitaiteiluun ja seuraavia pikkumuistamisia lähti meiltä matkaan.

Pääasiassahan tämä äiti näitä teki (ei vielä 6- ja 4-vuotiaiden keskittymiskyvyt ihan näin moneen juttuun riitä), mutta kovin olivat lapset näppäriä blokkaamaan värejä minulle valmiiksi kasoihin ♥