3/5 pistettä - rikos, draama - noin 28 sivua per sarjakuva - käsikirjoittanut Karonen, kuvittanut Honkala - omakustanne - osat ilmestyneet vuonna 2013 - arvostelukappaleKarim on kahden suomalaisen käsikirjoittama ja kuvittama sarjakuva. Se kertoo nimihenkilön, Karimin, taistelusta saada tilaa elää 1990-luvun Turussa. Järjestäytynyt rikollisuus rehottaa eikä poliisi kykene tekemään asialle mitään. Kun tarpeeksi pitkään ajetaan kohti nurkkaa eikä apua tule, on ryhdyttävä itse toimiin.
Sarjakuvan ensimmäinen numero aloittaa tarinan pohjustamalla tapahtumapaikkaa ja hahmoja. Perheen väliset suhteet ovat kylmenneet ja Karim kaipaa keinoja jolla saada aikaan muutos. Apua tähän saadaan Ulkopuoliset nimiseltä jengiltä, joka yhdistää maahanmuuttotaustaiset, ja kun Eko Bombata, Ulkopuolisten johtaja, pelastaa Karimin hyökkäykseltä, Karim kutsutaan apuun seuraavaan tehtävään.
Ensimmäinen osa antaa esimakua tulevasta, mutta siihen se jää. Paljon on asiaa, mutta siltä se tuntuu: pelkältä taustatiedon jakamiselta. Infoa tarjotaan erinäisistä tapahtumista ja alustetaan tulevia. Sulavammin tämän voisi tehdä. Hienoa kuitenkin on se, miten erilainen lähtökohta on otettu: maahanmuuttajataustaiset ovat tässä pääosassa.
Toisessa ja kolmannessa numerossa meno muuttuu ja silloin otetaan jo oikeasta juonesta kiinni. Juonenkäänteitäkin löytyy niin, että meno pysyy raikkaana ja mielenkiintoisena. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän se alkaa kiinnostaa.
Ongelmia vailla se ei silti ole: aina lukija ymmärtää mitä tapahtuu, mutta toisinaan tapahtumat menevät liiankin nopeasti ilman kunnon selitystä. Tunteet eivät välity aina kunnolla ja useat kohdat voisivat olla sulavammin kirjoitettuja. Siltikään se ei muuta sitä faktaa, että kolmanteen numeroon mennessä, juoni kiinnostaa lukijaa. Juonenkäänteet ja tarinan suunta antavat paljon anteeksi kömpelyyksille.
Karimin taide on keskinkertaista. Kuvat ovat tasapaksun nättiä, sieltä ei löydy sellaisia joita jäädä pidemmäksi aikaa tuijottamaan ja aina toisinaan, varsinkin toiminnallisissa kohtauksissa, kuvissa on liikkumattomuutta. Valitettavaa on myös taustojen puute. Kuvissa näkyy usein pelkkä hahmo ja tasainen seinä. Toisissa kohtauksissa tämä toimii tehokeinona, köyhyys on vienyt kaiken eikä heillä ole mitään, mutta kun sama piirrosjälki yltää myös rikkaiden kotiin, joilla ei ole kuin valtavia tyhjiä käytäviä, jää tyhjyys kalvaamaan. Kuvitus hoitaa kuitenkin tehtävänsä: se vie tarinaa eteenpäin sitä häiritsemättä.
Ensimmäisen kolmen osan perusteella Karim on varsin hyvä laatuinen kotimainen sarjakuva. Paljon on vielä opittavaa niin tarinan kerronnasta kuin kuvittamisesta, mutta perusteet ovat selvästi hallinnassa ja lukija haluaa pysyä mukana ja nähdä, mitä Karimille ja tämän lähipiirille käy.
Karim sarjakuvan näytesivut voi lukea ja lehden tilata osoitteesta:
Jälkikeskustelu - Varoitus - Sisältää juonipaljastuksia
Täytyy sanoa, että minut Karim onnistui yllättämään. Alku tuntui tosiaan hieman kankealta, mutta toisessa osassa meno parani huomattaavasti. En odottanut miten raa'aksi meno menisi niin pian. Itse olin saanut erilaisen fiiliksen Ulkopuolisista, kuten näköjään Karimkin. Seuraavaksi kun palattiin takaisin ja välit menivät heti Ulkopuolisten kanssa yllätti myös.
Toisaalta kuten arvostelussa mainitsin, osa yllätyksestä saattaa johtua myös siitä, miten nopeasti sarjakuva etenee. Tietenkin sarjakuvaa tehdessä on vain se tietty määrä sivuja joilla pelata, mutta jälkeenpäin ajatellen se oli ehkä hieman liiankin nopeaa. Ensin Ulkopuoliset ovat pelastajia ja pian he yrittävät jo tappaa sinut koska olet petturi. Nopeudesta kertoo myös se, että palauttuaan tältä tehtävältä, Karim sanoi isälleen, ettei voi kertoa mitä tapahtui. Isä käskee kakaisemaan ulos ja Karim kertoo. Tämä vuoropuhelu tapahtuu yhdessä ruudussa, mikä on liian nopeaa. Kuten mainitsin jo, tässä ymmärtää hyvin mitä haetaan, mutta se ei välity aidosti ja rehellisesti lukijalle.
Toisaalta kuten arvostelussa mainitsin, osa yllätyksestä saattaa johtua myös siitä, miten nopeasti sarjakuva etenee. Tietenkin sarjakuvaa tehdessä on vain se tietty määrä sivuja joilla pelata, mutta jälkeenpäin ajatellen se oli ehkä hieman liiankin nopeaa. Ensin Ulkopuoliset ovat pelastajia ja pian he yrittävät jo tappaa sinut koska olet petturi. Nopeudesta kertoo myös se, että palauttuaan tältä tehtävältä, Karim sanoi isälleen, ettei voi kertoa mitä tapahtui. Isä käskee kakaisemaan ulos ja Karim kertoo. Tämä vuoropuhelu tapahtuu yhdessä ruudussa, mikä on liian nopeaa. Kuten mainitsin jo, tässä ymmärtää hyvin mitä haetaan, mutta se ei välity aidosti ja rehellisesti lukijalle.
Kun hain tuon linkin josta Karimia pystyy hankkimaan, vilkaisin neljännen sarjakuvan ensimmäisiä sivuja ja hyviltä vaikuttivat. Siinä oli sarjan ensimmäinen vakuuttava koko sivun kuva, plussaa kuvittajalle, ja tarinakin vaikutti jatkavan mielenkiintoista linjaansa.
(Tiedä johtuuko se siitä, että kotimaiset tekijät, mutta pitkästä aikaa tuli fiilis kuinka itsekin voisi joskus koettaa sarjakuvan tekemistä. Vaikuttaa hauskalta tarinankerronnan muodolta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti