Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia

Summa summarum: "Olin ujo mutta en siksi että vietin nuoruuteni sisätiloissa ja luin; vietin nuoruuteni sisätiloissa ja luin, koska olin ujo. Kului vuosia ennen kuin ymmärsin mikä lukemisessa auttoi: Kirjat todistivat, että olen samassa maailmassa toisten kanssa."

Kirjailija Petri Tamminen tilittää pienen kirjan verran suomalaista häpeää ja ujoutta omakohtaisten kokemusten kautta. Jos kokemukset ja huumorintajun jakaa Tammisen kanssa, Muita hyviä ominaisuuksia (Otava) on ehdottoman suositeltava ja hauska. Jos esim. Enon opetukset ei naurattanut, tuskin tämäkään. Mua nauratti, ääneen - mutta olenkin ujo lukutoukka.

Arvio: Vai pitäisikö käyttää imperfektiä? Nykyiset tutut ja ystävät eivät varmaan ymmärtäisi ujousväitettä sukuni äänekkäämpien geenien vallatessa alaa. Perhe ja lapsuudenystävät kylläkin.

Siksi Tammisen kirja viehättää: olisi kiinnostavaa tietää, onko muunkinlaisia kuin ujoja lukutoukka-lapsia vai tekevätkö ne ei-ujot lapsena aina jotain muuta kuin lukevat? Itse tunnistan lainaamani sitaatin erittäin vahvasti lapsuudesta ja nuoruudesta. Lukeminen oli loistava keino paeta hankalaa ja epäselvää maailmaa, jossa ei ollut aina ihan kotonaan.

Tamminen tekee yksityisestä julkista paljastaessaan mitä noloimpia ja vaivaannuttavampia kokemuksia kirjailijaesiintymisistä ja häpeällisistä tilanteista ja tunteista. Naurattaa ja nolottaa kirjailijan puolesta. Häpeän paljastaminen on aina hilpeää (muille)!

Ujous vie hänet tilanteisiin, joita haluaisi ehdoin tahdoin välttää (koska on liian ujo sanoakseen ei), esimerkiksi hulvattomaan kirjailijakokoukseen, jonka kaikki kiperät ja nolot esiintymistilanteet ja haastattelut vievät kirjailijalta melkein työkyvyn.

Aiheita löytyy mistä tahansa arjesta: toimittajan työstä tuskaisine ideointipalavereineen ("Pelkäsin aamupalavereja. En ymmärtänyt miten uutisia ideoidaan ja mistä toiset niitä keksivät."), isyydestä, urheilusta tai mistä tahansa kohtaamisista muun kuin kirjallisuuden kanssa. Itseäni naurattavat Turun kirjamessuviikolla erityisesti kuvaukset messuista ja muista esiintymisistä:

"Keikoista tietää etukäteen kaksi asiaa: sen että paikka ja haastattelija ja yleisö ja tunnelma ja tapahtuman luonne ovat erilaisia kuin kuvitteli ja sen että paluumatkalla hävettää. Muu on hämärän peitossa."

;D Lupaan seurata kirjailijaesiintymisiä erityisellä armolla ja suopeudella tänä vuonna.

Tammisen perisuomalainen suora kerronta sopii tähän teemaan loistavasti. Häpeän ja ujouden lisäksi hän kuvaa hienosti ulkopuolisuutta ja itsensä ilmaisemisen vaikeutta ylipäänsä. Kirjassa on paljon jossittelua - mitä olisi pitänyt sanoa, mitä tuntea, minkä hetken antaa olla liukumatta ohi:

"Tai olisin voinut avautua, puhua toimittajalle ulkopuolisuudestani, kertoa että en elänyt elämää vaan otin sitä vastaan. Ja että sitä ihmeellisemmältä tuntui, kun Merta lukiessa huomasin, että nyt elän."

Kukapa lukutoukka ei joskus kokisi elävänsä enemmän lukiessaan?

Kenelle: Lukutoukille ja kirjaihmisille. Hilpeää ja nopeaa syyslukemista kaipaaville edellyttäen, että Tammisen tyylistä pitää. Häpeäville, ujoille ja mieheyden tuskaa poteville.

Kuvaavin alkulause: "Kirjailijan työ on seurallista ja sosiaalista, tyypillistä estradiviihdyttäjän elämää."

Jälkimaku: Parasta Tammista sitten Enon opetusten.

Starat: 4-.