hotmama666

edelliseen postaukseen ja muuhunkin liittyen: en oo sit koskaan oppinut ymmärtämään sitä paskanjauhantaa, että tälleen perhevapaallaKIN täytyis pitää itsensä suittuna ja sievänä, ettei mies vaan sit menis vieraisiin. kun se oma rakas puoliso, joka ennen oli niin sähäkkä seksipantteri, on nyt sit sellainen puklunhajuinen, takkutukkainen meikitön selluliittipallero. novoijumalauta. mää sanon, että jos joku mies menee tosta syystä jyystämään vierasta, niin kusipäähän se on jo alkaenkin ollut.

nii jos joku siellä ruudun takana ei oo vielä raskaana tai odottaa ensimmäistään tai muuten on sellaisessa tilassa, ettei voi tajuta tällaista itseään kulahtamaan päästänyttä ihmisryhmää, niin good luck vaan. mulla ei oo kotona mitenkään erityisen hankalaa mut jos on edes vartti sellaista aikaa, että voin rauhassa heilutella kahta kättä, niin ennemmin heiluttelen niillä ruokaa ääntä kohti enkä todellakaan edes vilkaise peilikaapin sisältöön päin. niin ja niistä seksikkäistä alusasuista - olisin jossain gepardistringeissä kuin eroottinen sumopainija.

olis kai tähän muutakin mut nyt yks piän poika nousi sohvapöydälle. jatkakaa te!

ihan paska mammablogi

olen päättänyt julistaa blogini ihan paskaksi mammablogiksi. jaa miksikä? no kattokaapa, nää mun horinat ei hirveesti koskettele mitään lapsiperheen arkisia juttuja. tääl ei oo ratasvertailuja, vaikka ostimme (sikahalvat ja käytetyt eli ihan leimit) tuplarattaat. tääl ei oo rättipohdintoja että millaiset syysulkovaatteet blaabati blaa vaikka just eilen ostin veijolle uudet rukkaset (prismasta ruokakauppareissulla, kriteereinä sopiva koko ja väri joten ihan leimit). tääl ei oo naamallisia eikä nykyään naamattomiakaan kuvia mukeloista. tääl ei oo juttua esikoisen huoneen metamorfoosista teinihuoneeksi eikä mun näppäristä ratkaisuista, joilla yhden lapsen hoitopöytä kätevöityi kahden vaippaikäisen kamat kattavaksi. ei oo juttuja pottahommista, ei osa-aikaisesta tarhailusta, ei pohdintoja äitiyden merkityksestä, ei arjen kuvauksia.

miksi ei ole? no emmä vaan tiedä. ei mua kiinnosta kirjoittaa sellaisista. vaikka lukisinkin muista blogeista noista aiheista (no täytyy myöntää, että ratas- ja vaateasiat eivät suuremmin hotsita).

jotta pääsisitte kurkkaamaan mun pään sisään, avaan teille joitakin mielessäni pyärineitä kysymyksiä viime päiviltä:

- miks monet äidit työntävät rattaita hartiat kyyryssä ja etukenossa kuin ikuisessa polveen ulottuvassa lumisohjossa?
- kuka saatanan vittupääelmo paskattaa koiran kadulle niin että rattaiden renkaat paskaantuvat? vedän turpaan jos nään! terv nimim suihkutin renkaat pyörävarastolla kiukusta puhisten
- koskahan mä oon viimeks pessy naaman?
- onko "pakko" äänestää jos kaikki ehdokkaat ovat ihan aunuksesta? ts. tuleeko joku megaerkki pauhaamaan mulle, etten saa valittaa tään kunnan asioista missään seuraavaan ziljoonaan vuoteen, kun en käyttänyt vittu kansalaisvelvollisuuttani?

ps. julki-imetin tänään tebarilla, kun käin ostamassa sieltä metukkaa. syy metukanostoon oli, että koira oli eilen onnistunut mystisesti saamaan tassuihinsa 300gr metukkapaketin. ja syömään kaiken.

imetys blaa blaa imetys blaa blaa

se on varmaan toi imetysviikko, joka on kirvoittanut maitoaiheisia postauksia moniin blogeihin. joissain kävinkin kommentoimassa. sillä aikaa, kun kärvistelin toissayöstä tähän aamuun tiehyttukoksen ja rintatulehduksen rajamailla, kommenttibokseihin oli kertynyt niin pal näkökohtia, että päädyin tekemään ihan ihkaoman kirjoitelman aiheesta.

olen imettänyt isompia lapsia 2v4kk (4kk täysimetystä) ja 1v3kk (6kk täysimetystä) ja nuorinta nyt vajaat 2 viikkoa. jokaisen lapsen imetyksen alku on ollut yhtä tuskaa, koska mulla nousee maito kunnolla vasta 72h istukan irtoamisesta ja sitä odotellessa vauvat ovat ehtineet jäystää nännini kirjaimellisesti vereslihalle. ensimmäinen imetysviikko on aina mennyt siten, että olen itkenyt ja kiroillut kivusta lapsen iskiessä kiinni rintaan. tästäkin syystä kaikki kolme lastani ovat saaneet lisämaitoa, kaksi ekaa jo synnärillä ja tämä kolmas kotona. jokaisen imetyksen alkuvaiheessa olen myös saanut tuta tiehyttukoksia, joista tämä kolmas kerta oli pahin. en siis yhtään ihmettele, että joku luopuu hommasta jo alkumetreillä. on tää joskus sellaista itsekidutusta. mutta sitten kun homma alkaa sujua, niin imetys on ollut minusta helppoa. helpompaa ainakin kuin itselleni on pullojen kanssa läträäminen, etenkin öisin.

omasta hyvästä imetyshistoriasta huolimatta imetysnatsia minusta ei saa tekemälläkään. ei muiden eikä itseni suhteen. minulle hlökoht on aivan yks hailee, millä muut lapsensa ruokkivat. kunhan ruokkivat eivätkä pidä nälässä (siihen pitäisikin jo puuttua, koska lapsen ruokkimatta jättäminen on rikos). imetysasioissaKIN pitäisi vastamulkoisen sijasta nähdä ja ymmärtää niitä harmaan sävyjä:

- esikoisen serkku alkoi nukkua yönsä heräämättä 2kk iässä, jolloin aika pian äidin maidontuotanto hiipui päiväimetyksistä huolimatta ja tarvittiin korviketta. klassisesti lapsi alkoi hylkiä rintaa, koska pullosta ravinto tuli helpommin. äitihän olisi voinut saada "maidon riittämään" herättelemällä lasta öisin rinnalle tai heräämään itse pumppaamaan, mutta siinä ei nyt olisi ollut helvetinkään järkeä. ainakaan minusta.
- mulle erittäin läheisen ja tärkeän ihmisen eka lapsi kieltäytyi rinnasta ihan pienestä pitäen. äiti yritti ja yritti imettää imetysohjaajien avustuksella mutta vauva ei halunnut imeä rintaa. imetyksen epäonnistuminen oli yksi syy siihen, että äiti sairastui synnytysmasennukseen. jälkikäteen äiti kertoi, että minun esikoiseni "superimetys" (vaikka en korostanut sitä koskaan, saati brassaillut sillä) oli syyllistänyt häntä ja hän oli kokenut itsensä huonoksi äidiksi, koska ei saanut lastaan imetettyä.

niin ja vaikka mä olen niitä äitejä, jotka eivät kaipaa sitä omaa aikaa vaan - ehkä johtuen tiivistahtisesta työelämästä, jossa ehdin nuorempien lasten välissä olla taas reilun vuoden - relaavat parhaiten kotona lasten kanssa, meillä on varalla muutama luomukorviketetra. jos dydölle iskee vaikka mamman kauppareissun aikana nälkä. pakastimessa on myös joitain valumamaitopusseja mutta olen sanonut miehelle, että syöttää kumpaa parhaaksi näkee. olisihan se miehelle perin vittumaista, että hysteerisen akan pelossa kantelisi nälässä kiljuvaa lasta sen sijaan, että turauttaa maidot pulloon ja loihtii tyytyväisen lapsen. toka lapseni oli yliherkkä korvikkeelle, joten mun piti pumpata aina maitoa jääkaappiin vähintään puoli desiä, jos aioin käydä jossain ilman lasta. aina se väkisin pumpattu määrä ei riittänyt, joten vastassa oli nälästä huutava lapsi. ja olen todella kyllästynyt pumppaamiseen, koska harjoitin sitä 2 kk työpaikan vessassa saadakseni lapselle seuraavan päivän lounasmaidot.

että semmosta. piis.

ps. eniten ärsyttää eivät-edusta-imetystä-koskevaa-lääketieteen-alaa-MIEHET, joilla on mielipiteitä imetyksestä suuntaan tai toiseen. mä en puutu sun pippeliasioihin, älä sä puutu naisten tissiasioihin.