Kuulun Anonyymeihin Tupajumeihin. En tykkää käydä missään. Matkustaminen on yök, tapahtui se koti- tai ulkomailla. Haluaisin kyl käydä useammin vanhempieni ja siskojeni luona mutta 500km välimatkan takia ei useinkaan tule lähdettyä (edellinen kerta viime kesänä). Vaihtoehdot ovat:
1) 7h palttoonnappimallin autossani matkapahoinvoivan ja kyllästyvän esikoisen, isossa kopassa matkustavan koiran ja matkanukkumisesta luopuneen vauvan kanssa. Jos otettais rattaat mukaan, kaikki muut matkatavarat pitäisikin sit jättää tilanpuutteen takia kotiin :D
2) Bussilla junalle (esikoinen oksentaa jo tässä vaiheessa), joka on luultavasti myöhässä, jolla matka kestää 5h (esikoinen voi pahoin myös junassa) ja vielä tunti autolla perille (esikoinen voi pahoin)
3) Lentokoneella, jonne taksilla, josta 1h perille (esikoinen voi pahoin). Koira olisi jätettävä pois reissusta, koska en raski laittaa sitä ruumaan... mutta meillä ei ole koiralle hoitopaikkaa.
Esikoisella on kyllä pahoinvointilääkkeet mutta niistä huolimatta saattaa silti tulla oksu. Lukemisesta, pelaamisesta tai dvd:n katselusta ei tuu mitään, joten useamman tunnin matkanteko on melkoista tuskaa.
Matkustusinhostani huolimatta kävimme Veijon isämummolassa pääsiäissunnuntaina näyttämässä vauvaa isovanhemmille, koska matkaa ei ole ihan niin paljon. Eräs paikalle sattunut sukulainen pyysi meitä käymään. Koska olen rehellinen, sanoin, että tuskin tulemme. Jälkikäteen mietin, olisiko kohteliaampaa valehdella vastaten, että kiitos kutsusta ja tulemme mielellämme - ilman aikomustakaan kyläillä?
Mitäs mieltä olet, kumpi on kohteliaampaa: kieltäytyä rehellisesti suoraan vai huijata vähän, ettei kellekään tulisi paha mieli?
