valkoista kultaa

nimittäin tissimaitoaaaaa. 72h istukan irtoamisesta ja hups - ne, joista äsken tihkui tippoja, tulvivat nyt maitoa. porkkudaisarit ovat täällä taas!

kävimme eilen varhaisen kotiutujan tsekkauksessa synnärillä, kaikki oli dydöllä vallan hyvin. dyddö syö ja nukkuu, syö ja nukkuu. välillä tarkastelee tummilla suurilla silmillään maailmaa, haukottelee ja venyttelee. ja iskeytyy nänniin kuin piraija. veijo ei ole erityisemmin kiinnittänyt pikkuiseen (ainakaan väkivaltaista) huomiota, ehkä ei ole kokenut oloaan uhatuksi siskon lähinnä nukkuessa tai ollessa tissillä. ja äidin imettäessä isän tai isoimman veikan seura kelpaa hyvin.

hankimma tuplarattaat, koska veijo tykkää vielä istua ulkoilureissuilla rattaissa. on meillä sisaruslautakin mutta se taitaa olla tarkoituksemukainen vasta tuossa 2v kieppeillä. tuplikset ovat mallia carena double swing, joista saa modattua koppahyypiön työntäjään päin ja maailmannälkäisen nenä menosuuntaan. käytettyinä reilut 230 eypoa, ei paha.

koira alkoi tehdä pesää vauvan saavuttua taloon, rahjasi siis pehmoleluja hoivattavaksi säkkituoliin. ikävänä lieveilmiönä ryhtyi tietysti pitämään vahtia eli yritti näykkäillä kaikkia muita paitsi minua ja miestä. pehmoeläimet poistettiin näkyviltä ja seuraavat pesimisaikeet tyssätään alkuunsa. copydog?

9 kk sitten hän synnytti pojanrääpäleen

...joka on melki-taapero jo. voi haikeus, missä on mun VAUVVVVVA? vauvakuume, prkl! vauvat <3

melki-taaperomme on kehittynyt ihmisenä huimaa vauhtia kuluneen kuukauden aikana. ehkä isä on minua kehittävämpää seuraa? pari päivää ennen 8kk-neuvolaa veijo oppi hikisesti ryömimään - nyt myös kontataan, polvi-istutaan, mennään istumaan, istutaan, noustaan seisomaan tukea vasten ja seisotaan tukea vasten. kaikki tämä parissa viikossa. negatiivissävytteisiä lieveilmiöitä ovat muksahtelu, poksahtelu, koiran ja koirakamojen räpeltäminen. koiran ruokakuppia on erityisen kiva imeskellä :D

nukahtaminen on käynyt vaikeaksi. tai no ainakin silloin, jos allekirjoittanut hoitaa nukkihommat. isä saa veijon nukahtamaan kanneskelemalla hyräilyn kera, minulta vaaditaan tissiä eikä läheskään aina suostuta nukahtamaan silti. unikoulutus ei kuiteskaan ole meitä varten, koska työssäkäynnin takia en voi lopettaa yöimetystä. veijo syö yöllä parista moneen kertaan. that´s life.

että sellaista. itsellä on vauvakiloja ehkä reilut 5 mutta niitä ei arjessa huomaa, koska käytän sopivia vaatteita enkä yritäkään ahtautua raskautta edeltäviin kuteisiin.

meidän veijo!

meidän veijokas täytti viime viikolla 8 kuukautta. veijo ryömii vauhdilla, leikkii mieluiten istuma-asennossa, ei ole pukannut uusia hampaita mutta puree vimmatusti niillä kahdellakin, viettää päivät isän hoitamana, syö melkein kaikkea (paitsi korvikepohjaisia juttuja, mansikkaa ja tomaattia), iltaisin riisihiutalepuuroa vaihtelevalla hedelmäsoseella mutta ei aamuisin kelpuuta puuroa vaan vain hedelmäsosetta, sekakäyttää 8- ja 5-kk soseita, tykkää lohesta, mussuttaa maissinaksuja ja talk-muroja muttei pidä riisikakuista. nauraa hereästi koiralle ja isoveljelle. nukkuu päiväunia miten sattuu, nukahtaa illalla vain tissille ja syö muutaman kerran yössä. päristää, mölisee, hihkuu, kiljuu, pulputtaa, mökisee. kakkaa isohkoja palloja 2-3 kertaa päivässä. syöttää salaa koiralle maissinaksuja. on ihana!

ps. hain tänään veijolle päivähoitopaikkaa. vuoden alusta. joko nyt, vastahan hää synty?

Opettavaista

aviiseissa tolkutetaan, että (lähes) kaikkien isien pitäisi jäädä kotiin hoitamaan lasta. itsenäisesti siis, ilman että äiti on paikalla. sitä mieltä minäkin olen - ehkä monelle miehelle avautuisi totuus siitä, millaista on hoitaa tuntikaupalla päivästä toiseen pikkuihmistä. mutta avautuu tässä totuus siitäkin, millaista on "olla mies". siis käydä päivät töissä ja osallistua lapsen hoitoon illat.

mulla ja mun miehellä on ainakin yksi sama ominaisuus: kumpikin haluaa ensisijaisesti toisen parasta. mies hoitaa vauvaa aamusta pitkälle iltapäivään (kun mamma luuhaa töissä), tekee koululaiselle ruokaa, ulkoiluttaa koiran, siivoaa ruokailujen jäljet, täyttää vaippoja valmiiksi, pitää huolta yleisestä siisteydestä. keittää mulle kahvit ja laittaa välipalaa, kun tuun töistä. ei ole valittamista, kuulkaa. mut mulla onkin maailman paras mies <3

olen kuullut/lukenut mammoista, jotka miehen tultua töistä tunkaisevat tälle vauvan ja ilmoittavat, että loppuilta onkin sitten yksinomaan äijän vastuulla. ellei ukolla satu olemaan harvinaisen lunki duuni, voin sanoa että kyseinen homma on vallan ahterista. kyllä se työntekokin väsyttää. mutta koska tiedän, millaista on olla koko päivä kersan kanssa kotona, olen ottanut tavaksi mahdollisimman pian kotiin tultuani pakata veijon rattaisiin, houkutella koululaisen mukaan ja häippäistä tunniksi-pariksi, että mies saisi olla ihan rauhassa. virkistyyhän siinä itsekin ja saa hyvän mielen, kun toinen saa hengähtää.

nyt hätistin miehen (ja koiran) viikonlopuksi mökille, että mies saisi tehdä lempijuttujaan: sienestää, lukea, saunoa ja puuhastella. antaminen on niin paljon kivempaa kuin vaatiminen.

Työ tekijäänsä v*tuttaa

Ma 15.8.2011

6.00 heräys, veijon aamuimetys ja ylösnousemus
6.20-6.50 meikkaus, nuttura, työvaatteisiin (kulmahousut ja kauluspaita) pukeutuminen
6.50-7.10 kahvinkeitto, -juonti ja aamupala
7.10-7.30 koiran ulkoilutus
7.40 töihin lähtö
8.00 töihin saapuminen
11.00 tympääntyminen, kyllästyminen ja päänsärky
11.20-11.30 lounas
12.00-12.30 lypsy
13.00-14.00 kokous
14.00-15.30 kokous
15.30 lähtö kotiin
16.00 saapuminen kotiin
16.00 turhasta kiukuttelu aviomiehelle, joka oli ansiokkaasti hoitanut vauvan, koululaisen ja kodin (oli siistiäkin!) päivän aikana
16.05 imetys ja samalla soitto polkupyöräliikkeeseen
16.15 anteeksipyyntö mieheltä, valtavan huono omatunto ja itseinho
16.30-17.45 esikoisen polkupyörän haku ja rataslenkki samalla
18.00-18.30 imetys, veijo nukkuu sylissä
18.30-19.15 veijon päivällinen, samalla työasioita työläppärillä
19.30- en muista
20.30 veijon iltapuuro ja -pesu
21.00 veijon nukutusyritys 1
22.00 veijon nukutusyritys 2, nukahdan samalla itsekin vaatteet ja meikit päällä sänkyyn. mies huolehtii esikoisen iltapalan, -pesut ja nukkumaanlaiton
23.45 herääminen ja kiukuttelu
23.50 oma iltapesu ja nukkumaan, uni ei tule kun oma kiukuttelu vaivaa

tiedoksi, että oon ihan paska vaimo.

plääh, plääh, pläähpäti plääh

ei riitä mieli kirjoittamaan blogitekstejä. eikä kommentteja muiden blogeihin vaikka ahnaasti luen päivitykset aina, kun koneelle ehdin. ajatukset ovat kiinni ensi viikossa (töihinpaluu- ja koulujudanssit) ja kädet täynnä tekemistä. sit kun aikaa ns. olisi, haluan sylitellä ihanaista vauvaa. tai tehdä kotihommia, etteivät jää rästiin. tänäänkin meni puoli päivää (ja omaisuutta) kampaajalla ja meikkiarsenaalia uusiessa. pätkittiin esikoisen kanssa hulmulettimme asialliseen syysarkikuntoon, nih!

aamupuoleen käväisimme myös neuvolassa, jossa Veijon 8kk-mitoiksi saatiin painoa 7585g ja pituutta 67cm. äitikin oli saavuttanut salavihkaa jo 62,5kg:n painon, joten virallisia raskauskiloja on "enää" viis ja puoli. inhoan laihduttamista ja kaiken maailman karppaushörhöilyä, joten pysykööt elleivät lähde :D

ennustamme postaustahdin hiljenemistä nykyisestäänkin. töis en bloggaa, ei sovi mun työmoraaliin. vapaa-aikana haluan omistautua lapsille, lasten nukkuessa kotitöille. ai niin ja se parisuhde <3

katellaan siis miten muijan käy.

tiedättekö tunteen

...kun herää aamulla päänsärkyyn
...kun päänsärkyyn ei tepsi särkylääke
...kun vauva ei nukahda useasta yrityksestä huolimatta normiaikaan päikkäreille vaan roikkuu väsyneenä sylissä
...kun melkein kuolet päänsärkyyn, nälkään ja kofeiininpuutokseen
...kun vauva nukahtaa 4 tuntia heräämisestään, tissille tietysti
...kun säntäät pesemään ja kuivaamaan pyykkiä, siistimään itseäsi kauppareissua varten, hoitamaan tiskejä, siivoamaan aamun ruokailujen jälkiä jne
...kun vauva herää nukuttuaan puoli tuntia
...kun vauva ei nukahda 2 tunnin päästä kauppareissulla rattaisiinkaan
...kun vauva roikkuu sylissä purkaessasi ostoksia
...kun vauva nukahtaa yli 4 tuntia  heräämisestään, tissille tietysti
...kun opastat vauva tissi suussa nukkuen esikoista valmistamaan spagettia ja jauhelihakastiketta
...kun ehdit huuhtoa vartin ajan ruokapurkkeja, kunnes vauva herää nukuttuaan puoli tuntia
...kun vauva ei väsymykseltään ja kiukultaan suostu syömään kunnolla
...kun teet vain pikakahvia, koska vauva roikkuu sylissä
...kun vauva nukahtaa tissille, kun istut tietokoneella

mua toden totta säälittää mun mies, joka jää vauvanhoitohommiin alle parin viikon päästä.

Vähän veijostelua

Veiskahan siis on jo 7kk10pv ikäinen potra könsikäs. Reilu kuukausi sitten äijälle aloitettiin maistattamaan kiinteitä ruokia sekä soseina että sormiruokana. Molemmat muodot maistuivat hyvin, kiitos kysymästä, vaikka netti onkin pullollaan jos jonkinmoista kotikutoista herkkyysiän ohimenolla pelottelua. Tätä nykyä Veijo vetääkin jo sen viisi kiinteää ateriaa päivässä, useimmiten menee purkillinen ja joskus puolikas, jos maku ei miellytä tai muuten vaan veetuttaa. Kaura- tai riisihiutaleista mikrotettua puuroa kera hedelmäsoseen Veijo huolii välillä, useimmiten ei. Ituhippiäidin kiusaksi Veijon lempparisafkaa on possunmakuiset soseet. Päivätisseilyä olen puolimäärätietoisesti vähentänyt, koska töihinpaluu koittaa kolmen viikon päästä. Yöllä tankataan utareista sitten senkin edestä. Sormiruokailuyritykset ovat hiipuneet lähinnä maissinaksutteluksi ja leivänmurusteluksi. Apuvälineen (http://www.lastentarvike.fi/www-kuvat/tuotekuvat/0987410-_l.jpg) tikahtumista estämään hankin tänään ja testaillaan sen funktionaalisuutta myöhemmin. Niijja ruoat on kaupan tädiltä.

Kakkaa tulee ihan jumalattomia määriä. Kuonanpoisto futaa.

PS. Mun uus pesutorni soittaa tiluliitä, kun ohjelma loppuu! Ihmekone! Nyt kun palasin palkkalistoille, on jopa varaa maksaa se pois visalta :D

Olen selkä ja väsyttää

Palasimme mökiltä eilen - juhannusoleskelu lipsahti siis reiluksi viikoksi sähköverkon, internetin taikamaailman, suihkun ynnä muiden ns. mukavuuksien ulottumattomissa. Olen kokannut kaasulla, pyykännyt käsin, saunonut joka ilta puulämmitteisessä saunassa, peseytynyt kaatovedellä, kahlannut järvessä, lämmittänyt soseita vesihauteessa, ihmetellyt siipan kasvimaita, nukkunut miten kuten, käynyt uutuuttaan hohtavassa Prismassa, rapsuttanut lammasta... sekä paljon muuta. Eilisilta meni sitten kotihommissa ja blogipäivityksiä lukiessa. Kotityöt ei muuten tekemällä lopu, mulla on ziljoona kiloa pyykkiä taittelematta.

Repsahtelin huolella kesävisavastauksille, palaan aiheeseen mahdollisimman pian :D Taskulämmin kiitos osallistuneille!

Päätä särkee, taidan hipsiä 23-asteiseen (ilmastointilaite<3) makkariin tuhinaipanan viereen.

PS. Veijo oksensi hulluna mökillä syötyään Piltin vadelma-mustikkajogurttia :( Mikähän ainesosa korvikevalmisteissa (vauvajogurtithan ovat kai korvikepohjaisia?) ei Veijolle sovi? Mistään muusta itse (kasvis-, hedelmä- ja lihasoseet) tai minun syömästäni ei ole saanut mitään oireita.

Mässynmässyn

Veijo on napostellut kiinteitä ruokia nyt kuudetta päivää. Kolmena ekana päivänä makusteltiin annoskokoa kasvattaen lounaaksi bataatti-kesäkurpitsaa, kolmena seuraavana nostettiin asteittain peruna-porkkanasoseen osuutta ja välipalailtiin myös pikkulusikallisia päärynää ja maissinaksuja. Viimeksi mainittuja on näemmä sikakivaa rouskutella niillä kahdella pikkuruisella hampaalla :D Ruokailuhommista vastaa sopivasti vapaille jäänyt isä, jolloin mulla vapautuu kädet muihin kotihommiin. Ruoan kanssa tarjotaan nokkamukista vettä, rintaa on toistaiseksi vapaasti tarjolla ja tiheään näyttäisikin kelpaavan. Päivä- ja yöunien pituuteen ainakaan näillä syömisillä ei näytä olevan vaikutusta - mutta eipä unihommien kohentuminen olekaan meillä kiinteiden syömisen tavoitteena.

Oijoi, nyt täytyy painua imettämään!

Puålivuotinen pikkuiseni

Tissi-ipana täytti eilen puoli vuotta. Neuvolassa todettiin painoksi 7040 grammaa ja pituudeksi 65 senttiä, molemmat omalla 0-käyrällä. Pinsettiotekin löytyi, ite en ollut sitä havainnut - ehkä siksi, ettei ole tapana jättää pikkuesineitä vauvan ulottuville :D Eilen loppui myös täysimetys Veijon massuttaessa isän syöttämänä lounaaksi muutaman lusikallisen bataatti-kesäkurpitsasosetta by Bona. Samaa kamaa meni tänään neljännespurkkia, Veijo olisi syönyt enemmänkin mutta säästellään vatsaa. Joten herkkyysiät my ass, enpä ole niihin juuri uskonutkaan. Ruoan kanssa Veijo saa kraanavettä nokkamukista, muuten jatketaan osittaisimetystä.

Tuo puolivuosikas on kuukauden verran kääntynyt sujuvasti all around, tahtoo ryömiä mutta ei oikein vielä osaa ja pinnahan siitä palaa välittömästi :D Jotain liikerataa siellä lattiatasossa säädetään, koska köllipeitolta pakoillaan nanosekunnissa. Hampaita on alhaalla kaksi ja ylös lie hinkkuinnosta päätellen tulossa niille vastakappaleet. Hampaiden "pesu" (lue: hammasharjan raivokas järsiminen) aloitettiin tänään. Unia nukutaan vähän miten sattuu, yöunien pituus on noin 10h alkaen noin klo 22-23. Imetyksiä yöllä on 2 - ziljoona, tosin viikko sitten mökillä Veijo nukkui ekana yönä 8h putkeen :O Päikkäreitä Veijo vetelee 2-3h valveilun välein 45min - reilu tunti noin kolmet päivässä. Vaatteet ovat kokoa 74, yövaippa (öisin ei kestoilla) Muumin 7-14kg teippivaippa. Veijon mielipuuhaa on koiran ja isoveljen touhuille hekottaminen, tylsintä on äidin puhuminen kännykässä tai tietokoneilu...

Siippa jäi sit kaikenmoisille vapaille eli on kotona, kunnes meen töihin :)

----

Niin, se kuva-arvoitus. Esikoinen sai "vaihteeksi" vatsataudin ja oksensi toissayönä klo 22 - 3.30. Nukuttiin loppuyö eli nelisen tuntia katkonaisesti, joten eilen oli ns. möllipäivä ja tänään nukuttiin aamulla pitkään (minun tapauksessani yli kahdeksaan :D).

Ai niin

Tosiaankin, töihinpaluu luumuilee kahden kuukauden päässä. On siis peräti kaksi kuukautta (8 viikkoa, 2 x 4 viikkoa) aikaa vieroittaa Veijo päivätissistä, laihtua entisiin vaatteisiin sopivaksi tai ostaa uusia vaatteita, palauttaa aivonsa jokseenkin toimivaan tilaan ja totutella ajatukseen, että olen sitten ainakin 9 tuntia päivässä pois Veijon luota.

Voihan helvetti.

Työelämään valmentautumista

Sain vakituisen työpaikan, kun esikoinen oli 2½-vuotias. Olen edelleen samassa työpaikassa (nyt tosin sillä vanhempainvapaalla). Tajusin juuri, että kehnosti nukkunut esikoinen oli ehkä parasta valmentautumista työhön, joka on luonteeltaan välillä äärettömän hektistä ja tehtävät vaihtelevat parhaimmillaan/pahimmillaan minuutin välein. Vauva, joka nukkuu päivällä maksimissaan reilun tunnin ja viihtyy valveilla ollessaan oikeastaan vain sylissä, ohjaa sangen tehokkaaseen ajankäyttöön: jos päivässä on vain kaksi 45 minuutin pätkää, johon pitää ympätä petaus, pyykinpesu, siivous, astianpesukoneen tyhjennys/täyttö, ruoanlaitto, kahvinkeitto, syöminen, wc-käynti, nettihommat, meikkaus jne. niin johan on perkele jos ei töissä pysty tehokkaaseen ajankäyttöön kymmenet langat käsissä. Töihinpaluu kahden kuukauden päästä ei siis huoleta muuten kuin veijonkaipuun ja huonomuistisuuden (kiitos yöherätysten ja imetyksen) osalta.

Kehtolaulu

Takuuvarma veijonnukutusviisu, lauletaan Leipuri Hiivan sävelellä mielellään epävireisesti:

Laitan ****** uunihin
vedän paistin takaisin
kirsusta näin savu kohoaa
Julmuri-äiti, hän asuu *******tiellä
kissat, koirat keittää siellä
Näin tassuista kun lihat irtoaa

(eka tähtirivi = pinsun nimi, toka tähtirivi = kotikadun nimi)

Peruna on pyöreä, peruna on soikea, bataattikin on ruoka ihan oikea

Kippas kappas, ehdinpäs! Olosuhteiden pakottamana kylläkin, eli nukahtihan tuo Veijo viimein ja nukkui varmaan noin tunnin. Tottakai, koska heräämisaikaan oli tarkoitus lähteä. No, muut menivät ja me jäimmä vehnästelemään, että saisin matkustuksen ajoitettua potentiaaliseen nukkiaikaan. Huljaillaan tässä nyt sitten tunti.

Mutta astialle: Tin innoittamana päätin kokeilla periaatteesta joustamista ja väsäsin omin pikku kätösin bataattisosetta. Veetutti jo kyl heti alkuunsa, koska halajaisin käyttää kotimaista luomuflooraa ja bataatit ovat jenkkejä.

Näin komean yksilön saalistin lähimarketista.

Nyljin saaliin kuten kunnon metsästäjän kuuluu.

Pataan vaan armotta!

Teurastusvälineet ja -jätteet. Oikealla lopputulema, nyt oon hyvä äiti.

Mut nyt sommoro, kakkostie (tsihiihi) kutsuu!

Perseveijoilua

Veijo mokoma on jo jonniin aikaa unohtanut, miten unia nukutaan. Viime maanantaina veti vauvauinnin päälle 3h unet kahdessa pätkässä mutta sen jälkeen on nukkunut päivisin kolme 15 - 45 minuutin pätkää. Nukahtaminen muualle ku tissille eli esim. iskän syliin tai rattaisiin on huutamisen takana ja yöunille mennessä piti tänäänkin herätä 4 kertaa itkemään. Että ou tsiisus vaan...

Hampaat? Liikkuminen? Oppiminen? Nälkä? Vitutus?

Kevätjuhla, korvikekaaria, tupari-synttärit

Eipä sieltä vaatekaapista eilisillan järjenkäytöllä löytynyt muuta päällepantavaa kuin iänikuinen (lue: ollut päällä lukuisia kertoja töissä loppuraskauden aikana, sitten joulujuhlassa ja ristiäisissä) musta trikoomekko, jonka päätin asustaa sähäkänpinkeillä paljettikorkkareilla. Asettelin mekon ja asusteet valmiiksi tuolille, koska koululle piti lähtemän viimeistään 7.40. Enpä saanut illalla unta (ei meinannut saada esikoinenkaan ja Veijokin hekotteli itsekseen pimeässä vielä yhdentoista aikaan :D), joten keksin sängyssä pyöriessäni uuden, keväthenkisemmän asun eli puhvihihaisen sinivalkoraitaisen t-paidan, valkoisen vekkihameen ja valkoiset korkkarit. Jotka luonnollisesti sijaitsivat makkarin kaapeissa...

Ihme kyllä, ehdimme sangen pitkäveteiseen ja ylipitkään kevätjuhlaan ajoissa. Veijo oli poissaollessani joutunut nauttimaan puolisen desiä korviketta (Semper Baby 2). Noin neljä tuntia myöhemmin Veijo heräsi päiväunilta oksentamaan kaaressa. Vaatteidenvaihdon, sängynputsauksen ja tissittelyn jälkeen sama toistui, jälleen rajusti ja runsaasti meidän sängyllemme (ts. sänkypeitolle). Uskalsin imettää vasta 1,5 h päästä ja loppupäivän maidot ovat pysyneet massussa. Ei taida ainakaan tuo korvike sopia Veijolle.

Kävimme tänään myös lapsuudenystävän tupari-synttäreillä, Veijo oli säyseä seuramies koko neljän tunnin ajan. Itsellä oli kivaa ja ilmeisesti perheen miespuolisillakin.

Huomennapa onkin sitten ohjelmassa pukluisten petivaatteiden pesua...

Päivähortoilu

Hortoiltiin esikoista vastaan kerrankin pokkari taskussa, muistin räpsiä pari kuvaa. Ei tää nyt oikein mitään "päivä kuvina" -postausta vastaa mut eipä sellainen mun muistilla koskaan onnistuiskaan...

Eilisen asun villasukat vaihtuivat ballerinoihin ja t-paidan päälle tuli kulahtanut anorakki. Ei mennyt ihan sävysävyyn... Huom. pokkarin rannelenkki reunassa :D

Veijon toiseksi yleisin kulkupeli (sylikyydin jälkeen), seköndhändiä siskolta. Mobile Ikeasta. Makuupussi on edelleen käytössä, koska laiskana nostan sisävaatteisen vauvan vaan tuonne koppaan :D

Baanalla

Purukaluston yllätyshyökkäys

Perheen miespuolinen vanhempi havaitsi Veijon suusta pintaan puhjenneen alahampaan! Ite en oo hoksannut tarkkailla leegotilannetta, eikä V ole kummemmin oireillut.

"Nännilävistyksiä" odotellessa...

MUOKS 26.5.2011: Näemmä viereen on nousemassa jo toinen :D

Söpö ulkoa, öklöttävä sisältä

Oi mutsi mutsi -blogin innoittamana esittelen osan tässä taloudessa asuvista pehmoeläimistä. Oikeesti niitä on ihan liikaa, siis se koko määrä.

Kirpparilta haalittuja ressukkapehmoja (noin 5 vuotta ennen ensimmäistäkään lasta...). Vasemmassa reunassa ei oon Nasu vaan Gnäsy ja sen vauva (!!!)

Osa Veijon saamista pehmoista (oho, jäi vähän heruttelevasti ton lehmän tutu :D).  Uppis on Veijon isän vanha ja painaa ku synti, kuten oikea Uppis.

Esikoisen eläintarhaa... leppis on oikeasti reppu, jota käytin opiskeluaikoina :D

...ja tällaisia ne on oikeesti... nää on koiran pehmoleluja, suolistettuja kuten näette.