Normipäivän pitkäveteinen selostus

Heräsimme tänään koko perheen vahvuudella puoli kahdeksalta, kun esikoisella tuli verta nenästä. Käytin koiran aamulenkillä ja pihistin parkkialueen kupeesta syreeninoksan (ahhhhh sitä tuoksua), millä aikaa the mies oli keittänyt kahvit, laittanut Veyon (ala)puoli-ilmakylpemään lattialle ja lähti kahvit juotuaan töihin. Esikoinen on "hieman" tahmealiikkeinen aamuisin ja vaatii useaan otteeseen muistuttelua aiheesta pue/syö/käy vessassa/pese hampaat. Vaikka patistelun aloittaa hyvissä ajoin, joka saakuran aamu tulee kiire... tällä kertaa polkupyörän selkään hypättiin 10 minsaa ennen koulun alkua. Esikoisen soitettua koululta perillepääsykuittauksen imetin Veijon ja nakkasin jäbän aamupäikkäreille rattaisiin parvekkeelle noin klo 9.30. Kolmen vartin päikkäreiden aikana vaihdoin parvekeyrteille isommat ruukut ja lisäsin huonekasviraukoille multaa.

Klo 10.15 pikku peijooni siis heräsi, eikä vartin hytkytysyrityksestä huolimatta nukahtanut takaisin vaan naureskeli rattaissa. Otin Veijon rattaista ja imetin. Täyttelin tiskikonetta ja siivoilin keittiötä Veijon ilmakylpiessä lattialla, kunnes äkkiä lattia oli vauvanpissakasteessa ja siirryimme vaipanlaittoon klo 11. Sen jälkeen paistoin ja söin pakastepitsaa (Rainbow-mozzarellapitsa <3), kun Veijo känisi ja ulvoi lattialla. Leikkasin Veijon varpaankynnet ja imetin. Puolenpäivän aikoihin yritin nukuttaa selvästi väsynyttä Veijoa rattaisiin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Esikoinen soitti ja ilmoitti lähtevänsä koulusta. Pian hän tulikin kotiin, jolloin laitoin välipalaa ja kyselin kuulumiset. Esikoisen kaveri tuli käymään, jolloin koira kusi rakkonsa tyhjäksi koko eteisen matkalle. Kiroilin kuin merimies ja siivosin pissat uhaten tehdä koirasta muhvin ensi talveksi.

Klo 13.30 sain Veijon nukutettua sänkyyn tissillä, joten leikkasin Veijon sormenkynnet ja käytin koiran päivälenkillä. Veijo heräsi 14.15 ja makoilimme tovin sängyllä esikoisen kanssa naurattamassa Veijoa. Lattialeikittelyn, kantelun, ilmakylvetyksen, kantelun, imetyksen ja vaipanvaihdon jälkeen meikkasin vähän ja pesin hampaat (!), koska keksimme lähteä kauppaan. Meikkauksesta huolimatta näytin kammottavalta. Lähdimme klo 16 jälkeen, jolloin Veijo nukahti rattaisiin - mutta heräsi jo puolen tunnin päästä (eli kaupassa). Esikoinen oli ihana ja keräsi ostokset sellaiseen vedettävään ostoskoriin. Nuuhkimme salaa suklaa-mansikkakasvonaamiota. Ulkona oli tosi lämmintä, joten ostimme kauppalistan ulkopuolelta jäätelöt. Siippa oli palannut töistä reissumme aikana, joten pääsin heti tyhjentämään ostokset, tsekkaamaan sähköpostin, leikkaamaan koiran kynnet ja imuroimaan. Puuhastellessani vaihdoimme päivän kuulumiset, imetin ja Veijo hihkui munasillaan lattialla.

Menin saunaan, pesin itseni, siippa toi Veijon pesulle, suihkutin Veijon, siippa puunasi ja puki Veijon, annoimme d-vitamiinit ja KuplaStopin ja aloin imettää Veijoa kasvonaamio pärställä. Siippa meni saunaan ja esikoinen söi. Veijo nukahti tissille mutta heräsi, kun yritin laittaa pinnasänkyyn. Siippa nukutti Veijon kantelemalla. Veijo nukkui ehkä vartin ja heräsi huutamaan, patistelimme esikoista saunaan ja imetin Veijon. Esikoisen tultua saunasta lähdin hänen kanssaan käyttämään koiraa iltalenkillä. Palattuamme 40 minuutin päästä Veijo itki vieläkin, joten otin hänet tissille sänkyyn nukahtamaan. Sillä aikaa siippa antoi esikoiselle iltapalaa ja patisteli hammaspesulle.

Nyt ne kaikki kolme ihanaa miestä ja yksi ärsyttävä koira ovat nukkuneet jo puolitoista tuntia <3

JURPOT

Törmäsin tänään tuttuun, jolla on öbaut Veijon ikäinen vauva. Vaihdettiin siinä sujuvasti tunnin verran kuulumisia perus-kakka-asioista syvällisempiin. Keskustelun lopussa äiti kertoi, että vauvan isä ei ole moneen kuukauteen vaihtanut vauvalle kakkavaippaa. WTF? Äidin liikuntaharrastus on myös jäänyt, koska isä ei suostu vauvan itkun pelossa hoitamaan vauvaa, että äiti pääsisi yksin minnekään. Rintamaitoa on kuulemma pakastettuna ja vauva syö pullosta (perusongelmia ei siis ole) eikä itke muuta kuin nälkäänsä mut isä ei vaan ala. Toinen WTF? Isä voi kuulemma olla vauvan kanssa sitten, kun muksu on isompi. Taas WTF? Isä ei ole edes ensikertalainen vaan hänellä on isompi lapsi edellisestä liitosta.

Tää ei siis niiq tajua. Omia muistoja nousi sen verran pintaan, että alkoi ottaa pannuun ihan kunnolla. Ja surettaa. Äiti oli tosi väsy. Tarjouduin ottamaan vauvaa joskus meille hoitoon (siippa voi hoitaa Veijoa ja minä tuota toista pikkuista), että äiti pääsisi välillä vapaalle. Toivottavasti toteutuu!

Mikä noita jurpomiehiä vaivaa???????

Kupillinen kahvia

(Ensi alkuun kiitän kaikkia onnittelijoita ja muita kanssaeläjiä, kommentteihin vastaan kyllä vielä erikseen kun vaan ehdin :) Kiitos teille!)

Mitä ajattelin tänään aamulla? Kahvia. Kupillista kahvia. Että mun mies on kupillinen kahvia. Arkistako? Onneksi. Mun mies on kupillinen vahvaa, maanläheistä, pehmeää, juuri sopivaa kahvia, joka kaadetaan espressopannusta lempimukiin aamuhämärissä ja jota odottaa malttamattomana, tai iltapäivän se kupillinen, jota eniten kaipaa kun väsyttää. Kupillinen kahvia, johon tulee loraus luomumaitoa (ja toisinaan vielä kermavaahtoa päälle!). Ylimääräistä makeutta en kaipaa. Kupillinen kahvia, joka nautitaan joskus ajan kanssa, toisinaan kiireessä mutta joka ikinen päivä.

Terveisin tavattoman onnellinen nainen, jonka VauvaVeijo ja VauvaVeijonIsä tuhisevat makkarissa.

(suom. huom.: Olen kahvi-ihmisiä, raskausaikanakin oli pakko saada joka aamu edes tilkka. Mies toi mulle synnärille kotikahvia termospullossa...)

Miesten(i) kengät ja minä

Minulla on jalkineinen vaikutus miehiin. Miehillä tarkoitan tässä aikuisiän vakituisia kumppaneitani eli nykyistä ja kahta edeltävää. Jokaisen kohdalla on toteutunut sama kaava: 1. Tapaan miehen, jolla on yhdet kengät 2. Miehellä on monet kengät.

Mies 1. Tavatessamme hänellä oli yhdet kengät eli nuhjuiset lenkkarit. Erotessamme kenkävarannossa oli maiharit (teräskärkiset 10-reikäiset Martensit), Merrellin vaelluskengät, halpisvaelluskengät, jotka oli ostettu hätätilanteessa, Merrellin sandaalit, rantasandaalit ja zorit. Ne nuhjuiset lenkkarit ovat edelleen käytössä pihasaunanlämmityspopoina...

Mies 2 (lapseni isä). Tavatessamme hänellä oli Vagabondin maiharit. Erotessamme teräskärkiset punamustat maiharit, CATin limonaatikengät, kahdet tennarit (mustat ja valkoiset), punamustat skeittilenkkarit, kahdet rantasandaalit ja pervohtavat nahkalipokkaat.

Mies 3 (nykyinen ja hartaan toiveeni mukaan ikuinen). Kahdet (!) nuhjuiset lenkkarit ja yhdet sandaalit (aika paljon siis..). Tähän mennessä (1,5 v yhteiseloa takana) hankittu yhdet lenkkarit, kahdet limonaatikengät, Sievin työjalkineet, kahdet talvimallin kävelykengät, kumikengät ja lenkkarit.

Mauahtavaa. En edes viitsi sanoa, miten paljon pukeutumiseen on vaikutettu. Ei määräävästi mutta pehmeän ohjaavasti - minä olen aina halunnut puolisoni parhaiden puolien tulevan esiin. Kauniita miehiä, kerta kaikkiaan.

Kuvitutuksena omia kenkiä. Ekat on tämänhetken feivoritit lukuisten popojeni joukosta: OISin plätölliset nilkit mojovalla vetoketjulla, edulliset (60 egee) ja sättänän hyvät jalassa jos toisessakin. Toiset palvelleet yli 10 vuotta, pk-seudun säihin sopivat koirankusetusvimpaimet.