Leppoisa lauantai

Mau, mua niin kiinnostaa...

Minuako kuvaat?

Jospa tuon vekottimen purkaisi tästä...
Niin suloinen kerimisapu, mutta myöskin hommaa hidastava, sillä tätä ihanuutta piti vain kuvata jatkuvasti. Minni neiti pitää langoista, kuten kunnon kissan kuuluukin. Muutama vyyhti tuli kerittyä, sillä tänään lauantaina alkoi kahden päivän neulomiskurssi. Olemme taas Emman kanssa olleet kursseilemassa ja valmista tuli.

Emma neuloi itselleen pipon Novitan Isoveljestä. Olen tehnyt kaksi kerrosta tuota resoria, jotta neiti pääsee alkuun ja päättelin viimeiset kaksi kerrosta, jotta siitä tulee siisti (niin ja neidiltä hieman kiinnostus loppui) Mutta voi sanoa, että ihan itse tehty. Aika hyvin 10-vuotiaalta, joka on neulonut ainaoikein huiveja tätä ennen =)

Minä neuoin toisen sukan. Eilen illalla kun valmistui jo ensimmäinen ja tämän jälkeen jatkoin huivia tuosta SNY:n lähettämästä taikapallo langasta. Mutta huomiselle tulee taas jotain uutta tehtäväksi.

Aamulla herättiin Roosan kanssa ajoissa ja oltiin ulkona jo ennen auringon nousua. Ihana usva leijui peltojen yläpuolella. Onneksi otin kameran mukaan.

Oli upeat värit maisemassa.

Roosa piti vaahteran lehdissa kahlaamisesta.

Juhannusruusukin oli saanut uuden värin yllensä. Upeat rikkaruohoviljelmät tuossa juurella ;)

Koivuaitakin on jo syysväreissään.

Noin klo 9, kun lähdimme kurssille oli sumu jo sakeampaa.

Tässä on viikolla valmistunut musta vihainen lintu. Kyllä sitä vuoden "synnytettiinkin" jotenkin inspiraatio katosi täysin ja no... Piti viimein ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä tämä valmiiksi. Anteeksi huono kuva, sillä se on otettu aamuhämärässä kännykällä ja kiireessä.

Muutenkin nämä projektit eivät oikein ota sujuakseen. Kesäyöstä Jouluyöhön takkuaa niin pahasti, että taas taitaa jäädä kesken. Minulle sopisi paremmin projekti, jossa pitäsi aloittaa vaikka 10 työtä heti ja sitten loput 10 vaikka marraskuun loppuun mennessä. Tässä kun löytyy koko ajan vain ihanampia uusia töitä niin ne vanhat jo aloitetut eivät tunnu enää miltään. Varmaankin puolet nyt aloitetuista KyJyistä menee purkuun viimeistään tammikuussa... No ehkä viimeistään nyt pitää tunnustaa, että tuo KyJy ei ole minua varten. Ja ensivuodeksi otan itselleni projektiksi etsiä kaikki (noin puoli miljoonaa) keskeneräistä työtäni. Purkaa niistä ne, joita en todellakaan aio enää jatkaa ja tehdä luettelo keskeneräisistä, jotta ne joskus tulisi tehdyksikin. Se voisi olla sellainen projekti, mikä saattaisi onnistuakin.

Hyvää lauantaita kaikille ja saa nähdä mitä huomenna saadaan Emman kanssa aikaiseksi =D

Mistä tietää syksyn saapuneen?

Nyt on kuvailuinto kuumimmillaan. Kun maisema on erilainen on siitä saatava kuva. Koirulin kanssa lenkkeillessä tulee tälläinenkin maisema eteen. Taustalla Vantaan Vauhtikeskus ja edessä kiven/kallion murskausta Helsinki-Vantaan lentokentän kupeessa =)

Tuo maisema oli niin pakko kuvata.

Muutama ilta myöhemmin oli miltei samassa kohdassa näin kaunista aurinkosadetta.

Mutta mistä tietää syksyn saapuneen???

Villakoirien radikaalista invaasiosta. Hurtsikan joka syksyinen karvanlähtö aika on taas täällä. Aamulla lakaistu lattia on illalla taas valkoisenaan neidin karvoista. Se reppana kun taitaa joka syksy aloittaa aluskarvan kasvattamisen aivan liian aikaisin ja sitten kun tuo lämpötila taas nousee lähtee aluskarvaa sellaisina tuppoina, että apua. Mietin eilen, että jospa tuon Roosan risteyttäisi lampaan kanssa olisi villalanka varasto taattu pitkäksi aikaa ja kun olisi itsenäinen karvanlähtöaika niin ei tarvitsisi kerimisestä välittää =D

KyJy on miltei yhtä paitaa valmiimpi. Osat tuli valmiiksi viikonloppuna vielä pitäisi koota ne. Onneksi siinä ei ole kuin etu- ja takakappale, joten kasaaminen on helppoa.

Viikonlopun pelkokerroin tulee olemaan tyttöjen koulun harrastemessut. Minä menin ilmoittautumaan oman harrastukseni esittelijäksi eli neulontaa ja virkkausta. Mutta kun on mieletön esiintymiskammo niin saa nähdä mitä siitä tulee. Oppilaat, joille menen käsitöitä esittelemään harrastuksena on ala-aste-ikäisiä eli suunnitelmissa on ottaa mukaan valmiita töitä, keskeneräisiä töitä ja paljon lankaa seka virkkuukoukkuja ja puikkoja. Ajattelin aloittaa muutaman ainaoikein neuleen, joita lapset saavat jatkaa ja sitten jos haluavat niin saavat virkata ketjusilmukoita ja niistä sitten yksinkertaisen rannekorun. Montaa minuuttia yhdellä oppilaalla ei ole aikaa yhteen harrastukseen tutustumiseen, joten mitään suurta heitä ei voi laittaa tekemään.  Saa nähdä miten tässä käy. Toivotaan parasta ja odotetaan pahinta ;)

Hyvää viikonjatkoa kaikille!