Mitä minulle on käynyt? Kuukausi sitten päivittänyt viimeeksi tänne. Tuntuu, että olisin vain nukkunut koko kuukauden. Miten ihminen voi olla näin väsynyt koko ajan? No nyt alkaa uusi elämä. :)
Mitään valmista ei ole käsityörintamalla tullut, sitäkin enemmän uusia keskeneräisiä aloituksia, tai miltei valmiita tekeleitä, jota tässä harkitsen viitsinkö päätellä vai meneekö heti purkuun. No aina ei voi voittaa.
Positiivista aloitusta on Facesta Creative Crochet Crewn koko kevään ja alku kesän kestävä CAL-tapahtuma, jossa virkataan aivan ihanaa torkkupeittoa. Pääsee harjoittelemaan uusia virkkausmalleja ja saa (toivottavasti) valmiiksi taas uuden torkkupeiton. Tässä on ensimmäisen kolmen viikon tuotos.
Käytän tähän 7Veljestä lankaa, mitä nyt hyllystä sattui löytymään. Tästä tulee hauskaa.
Toinenkin torkkupeitto on tulossa. Tätä kun tehdään vain muutama rivi viikossa niin pitäähän sitä keksiä jotain muutakin tekemistä loppuajaksi. Tuossa vielä pari viikkoa sitten oli tuo muu tekeminen kännykällä pelaamista, mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni ja poistin kaikki pelit, mihin olin koukuttunut ja nyt jaksaa jo tehdä käsitöitäkin sekä lukea. Eikä yhtään ole tullut vieroitusoireita. =D
Toinen mihin olen koukuttunut nyt tämän vuoden alettua on Roosan kanssa lenkkeily. Koira ja emäntä olivat päässeet syksyn laiskottelun tuloksena hieman (lue reippaasti) laiskistumaan ja ylipaino yllättämään, joten oli pakko tehdä jotain, nyt käymme päivittäin reippaalla 35-45 minuutin lenkillä ja unelmissa olisi päästä ilmojen lämmettyä pyörällä töihin. Ainoa pelko on 17km pyömatka suuntaansa. Tuleeko haukattua liian suuri pala? No ainakin kerran sen on yritettävä ja jos se tuntuu aivan mahdottomalta niin on vain annettava itselle lupa luovuttaa. Se ihanuus mitä Roosan kanssa lenkkeillessä tulee vataan on tässä.
Illan lenkillä tulee kovin usein korkeimmalla kohdalla ikuistettua kerrassaan upea auringonlasku. Ja vähän yli viikko sitten ennen tuota viimeisintä lumimyräkkää löytyi leskenlehti.
Tämä pieni sisukas yksilö alkoi kukkimaan uudestaan, kun lumet sulivat sen päältä. Kyllä se kevät on tulossa, onneksi.
Lauantain vietin ihanan siskoni Marjon ja mahtavan ystäväni Merjan kanssa shoppailemalla paikallisessa kauppakeskuksessa Jumbossa. Koulusta oli taas tullut viestiä, että Jenny tarvitsee ehdottomasti tunikamallisia paitoja itselleen (siis Suomessahan ei ole koulupukua, mutta koulu kyllä osaa ohjata vanhempia oikeanlaisten mallien hankintaan) ja neiti on taas kasvanut sellaista tahtia, että vanhat vaatteet jäävät auttamattomasti liian pieneksi. Koko päivän saimme siellä kulumaan ja hyvässä seurassa. Emma viestitteli kotoa useampaan kertaan, kun äitiä oli ikävä, mutta kerrankin en antanut sen haitata. Ainakaan kovin paljoa. Tänään pääsenkin shoppailemaan tyttöjen kanssa. He olivat laskeneet omat rahansa ja päätelleet että heidän rahansa riittävät ainakin johonkin... Eli lelukauppaan sitten tänään.
Todella hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!
