Paketti romantiikkaa ja jännitystä

Ihan omaksi muistiinpanokseni kerään tähän blogiin kirjoja, jotka olen tätini kirjahyllystä saanut ja lukenut. Julkaisen sitten muutaman kirjan paketteina.

Tämä ensimmäinen annos sisältää varsin kevyitä, viihtellisiä kirjoja, romantiikkaa ja jännitystäkin. Ihan mukavaa iltalukemista, ja kyllähän tällaisista ihmissuhdejutuista usein jotain pohdittavaakin jää.


 
Belva Plain: Nuoruudenystävät. Suom. Anja Meripirtti. WSOY, 2002.
Kalliista koulusta valmistuneet kolme tyttöä ovat hyvät ystävät. Koulun jälkeen kaksi kaunista tyttöä menevät naimisiin, ruma (tai rumana itseään pitävä) ryhtyy opettajaksi. Kaikki ei tietenkään mene niinkuin on haaveiltu, eivätkä kaikki ole loppujen lopuksi vastoinkäymisten tullessa aivan sellaisia kuin olisi voinut luulla. Mies/rakkaus voittaa ystävyyden.
Yhden illan lukemistona kyllä hyvinkin menetteli. Annan kirjan eteenpäin, tuskin jään kaipaamaan. 


Emmi Mustonen: Morsiuskesä. Otava, 2009.
Lähi-itään erikoistunut kuvaaja Laura on sairaslomalla pommiräjähdyksen jälkeen, kun hänet pyydetään kuvaamaan jonkinlaista "maajussille morsian" -sarjaa. Muut jaksot on jo kuvattu, kaksi viimeistä on jäljellä. Laura on maalaistyttö itsekin ja maajussikeikalla hän viihtyy hyvin. Romanssihan kirjassa kehittyy ja loppu on tietenkin onnellinen.

Emmi Mustonen: Yllätysperintö. Otava, 2003.
Kuten Morsiuskesän Laura, Anna on myös maalaistyttö, opiskelee. Veljen yllättävä kuolema pakottaa Annan hoitamaan kotitilaa. Anna on muutenkin eroamassa petollisesta poikaystävästään, ja maalla ovat lapsuudesta saakka tutut miehet... Seurauksena on tietenkin romanssi ja onnellinen loppu.

Nämä kaksi kirja ovat tällaisia "maalla on mukavaa, mutta työlästä" -osastoa. Navettatöitä ja muuta maatilan toimintaa kuvataan tarkkaan. Romansseissa ei ole kovin paljon niin yleistä kiukuttelujen, mustasukkaisuuden ja väärinymmärrrysten vyyhtiä, mikä joskus tuskastuttaa. Ihan mukavaa iltalukemista.

Sidney Sheldon: Koston jumalat. Suom. Hilkka Pekkanen. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1997.
Leslie Stewart ja Oliver Russel ovat aikeissa avioitua, kun Oliver meneekin yhtäkkiä naimisiin entisen kihlattunsa kanssa. Tyttö on vaikutusvaltaisen senaattorin tytär, ja isä lupaa Oliverille tukea ensin kuvernöörikampanjaan ja sitten kohti presidentin asemaa.  Leslie seuraa vaalikampajaa ja odottaa kostoaan, joka iskee sitä makeammin, mitä korkeammalta putoaa.
Romantiikkaa, juonittelua, rumia temppuja ja yllättäviä käänteitä. Sheldonin kirjat ovat myyntimenestyksiä, kyllä tämäkin iltalukemisena maistui.

kotirouva etsivänä

Jennifer Weiner: Rikoksia ja hiekkakakkuja. WSOY, 2009. 



Tämä kirja on yksi aikaisemmin mainituista tätini jäämistön kirjoista. Kysymyksessä on viihderomaani, jossa on sekä romantiikkaa että murhan selvittämistä. Ihan mukiinmenevä kirja parin illan iltalukemisena.

Olen lajitellut hiukan saamiani kirjoja ja löytänyt kymmenkunta sellaista, jotka minulla on ennestään (toinen kymmenkunta on tarkastettavien pinossa, sellaisia, jotka melko varmasti omistan, kunhan nyt varmistan vielä). Vein tuplakappaleet kirjaston ilmaishyllyyn, siinä oli Paasilinnaa ym. joiden luulen kyllä nopeasti sieltä menenvän. Kiva ajatella, että joku saa hyllystä mieleisensä kirjan omakseen tai halutessaan voi lukemisen jälkeen palauttaa samaan hyllyyn takaisin.

kaikki keinot sallittuja sen oikean etsimissä

Anni Polva: Oletko sinäkin lemmensairas? Karisto, 1948.

Kirjaston ilmaiskirjahyllystä osui käteen tämä kirja, jonka omistuskirjoitus kertoo, että Liisa oli saanut kirjan joululahjaksi vuonna 1948. Kirjassa ei ole kansikuvaa.

Olen lukenut jonkun verran Anni Polvan kirjoja, sekä aikuisten että nuorten, ja olen kuvitellut tunnistavani Polvan tyylin. Tämä kirjan on kuitenkin varsinkin alkupuolella aika tavalla erilainen, jotenkin "kesäteatterimainen" tyyliltään. Kertomuksen edetessä kyllä Polvan alkaa tunnistaa.

Toimittaja Marja joutuu varsin julkisesti todistamaan miesystävänsä uskottomuutta, ja hän vakuuttaa saavansa uuden vaikka kirjeenvaihtoilmoituksella. Hän saakin ison kasan vastauksia ilmoitukseensa ja lähteen tapaamaan yhtä vastaajista. Väärinkäsityksiä, kilpailua ja rakastumista, kunnes kaikki päättyy onnellisesti.

Pidän tällaisista vanhoista kirjoista, ei niinkään tarinan vuoksi, vaan niiden esittämän ajankuvan takia. Hevosella lähdetään myllyyn, kaupunkilaistytön vilahtavia polvia paheksutaan, maalaistalon saunassa asuu iäkäs nainen, joka tekee ahkerasti työtä ruokansa ja yösijansa maksuksi. Ja tietysti haaveillaan paremmasta, rakastutaan ja etsitään sitä oikeaa.

Sukututkimusta ja romantiikkaa

Danielle Steel: Veren perintö. (Legacy, 2010.) Suom. Marja Helanen. WSOY, 2015.

38-vuotiaalla Brigettellä on mukava työpaikka, mukava miesystävä sekä rauhalliseen tahtiin etenevä kirjahanke ja tohtoriopinnot. Elämä etenee omalla painollaan ja niin on hyvä. Kun arkeologi-miesystävä kertoo innoissaan lähtevänsä useaksi vuodeksi tekemään kaivauksia Egyptiin, Brigitte häkeltyy, koska hän oli mielessään kuvitellut yhteistä tulevaisuutta - sitten joskus. Työpaikallaan Brigitte on kieltäytynyt ylennyksestä ja jäänyt toimistotehtäviin, jotka voidaan korvata tietokoneohjelmalla. Nyt hänen on pantava koko elämänsä uusiksi. Tämä on herkullinen lähtökohta romaanille; varmaan moni lukija on joskus haaveillut heittäytyvänsä johonkin aivan uuteen ja jännittävään.

Brigitten äiti on jäänyt eläkkeelle ja alkanut harrastaa sukututkimusta. Kun Brigitte käy tervehtimässä äitiään New Yorkissa, äiti pyytää apua: mormonien arkistossa olisi tietoja, mutta äiti ei osaa käyttää arkistoja, kun taas Brigittellä on tutkijakoulutus. Brigitte ei ole erityisen kiinnostunut hankkeesta, mutta suostuu auttamaan äitiään, saahan hän ainakin jotain tekemistä ja vähän uutta ajateltavaa. 

Arkistosta Brigitte saa selville kiinnostavia asioita ja lähtee jäljittämään mahdollisen sioux-esiäitinsä vaiheita uppoutuen tähän täysin. Samalla hänen oma elämänsä saa uuden suunnan.

Danielle Steel on tuottelias ja varsin taitava kirjoittaja, kyllä hänen romaaniensa parissa viihtyy. Tiedän, että olen lukenut hänen tuotantoaan aikaisemminkin, mutta kirjojen nimet ovat häipyneet mielestä. Veren perintö ei varmaankaan ole Steelen tuotannon huonoimmasta päästä; vaikka Brigitten tarina on tavanomainen ja odotuksenmukainen, Wachiwin elämän kuvaus tuo tekstiin lisämielenkiintoa. Jälkimmäistä ei toki kannata lukea autenttisena kuvauksena intiaanien elämästä.