Niklas Natt
och Dag: 1793. (1793, 2017.) Suom. Kari Koski. Johnny Kniga, 2018.
Tämän kirjan
kohdalla mainitaan yleensä ensimmäiseksi, että kirjoittaja Niklas Natt och Dag
(s. 1979) kuuluu Ruotsin vanhimpaan aatelissukuun. Kirjoittajan kiinnostava
nimi sai minutkin alun perin uteliaaksi kirjasta. Tarina vei mukanaan, vaikka
mitään kaunista luettavaa se ei ole.
Tukholma vuonna
1793 on saastainen ja korruptoitunut. Cecil Winge on lainoppinut, joka haluaa
oikeuden toteutuvan. Tästä syystä hänestä ei pidetä, sillä useimpien
virkamiesten mielestä syytetyt olivat ilman muuta syyllisiä eikä heillä ei
ollut mitään oikeuksia. Winge avustaa sivusta poliisia sen verran kuin hänen
terveytensä sallii. Hän nimittäin sairastaa keuhkotautia eikä hänen odoteta
elävän enää kauaa. Kun yksikätinen Jean Michael Cardell kiskoo vedestä ruumiin,
jolta on ennen kuolemaa siististi amputoitu kädet, jalat, kieli ja silmät,
miehet alkavat yhdessä selvittää rikosta.
Winge kääntyy selin, ikkunaan
päin, missä ropiseva sade alkaa sekoittua räntään.
”Minä en selviä tulevasta
talvesta. Kohta olen syys ja seurauksen tavoittamattomissa. Mitä sitten
tapahtuukaan, yksin sinä jäät kohtaamaan sen.”
Cardellin pää painuu. Hän ei
ole tuntenut Wingeä pitkään, mutta miettii jo nyt, saako hänen yrityksensä
parantaa Johan Hjelmin jättämä haava aikaan vain uuden haavan. Silti päätös on
helppo. Cardell lyö kämmenensä lipaston pöytälevyyn sellaisella voimalla että
kellokoneiston osat vaihtavat paikkaa keskenään.
”Otetaan kaikki irti jäljellä
olevasta ajasta, niin ehkä sinäkin ehdit saada oman osasi loanheitosta.”
Cardell näkee ikkunassa Wingen
muhkuraisen peilikuvan ja miettii, näkeekö hän siinä ensimmäistä kertaa
hymyntapaisen. (s. 60.)
1793 on Niklas Natt och Dagin esikoisromaani,
joka palkittiin Ruotsissa vuonna 2017 vuoden parhaana esikoisromaanina. Teos on
ollut menestys myös maailmalla, ja se aloittaa Bellman noir -trilogian, jonka
toinen osa 1794 ilmestyy vuonna 2020.
