* Rullakappa / Roll-up Blind

 Pallokuvioinen kappa ja salusiinut keittiöön valmistui jokin vuosi sitten. 50-lukuisen näköistä. Me like. Pidän myös vaihtelusta -vähän liikaakin. Niinpä nämä verhot eivät roikkuneet keittiössä tällä erää taas kuin pari kuukautta.

 Samanlaiset rullakapat á 5€ (tai oikeastaan alle) kuin olohuoneessa.  Hankin nämä siitä ihmealesta samaan aikaan olkkarin verhojen kanssa. 

Tästä vanhempaan postaukseen *klik*.

 Alareunaan hankin Eurokankaasta taas kangaspakan sisusputken, 1€. 1 putki riitti molempiin keittiön verhoihin.

Tiedän ettei tämä ole varpunen, mutta pieni pesästä pudonnut linnunpoikanen kuitenkin. Siksi tuo teksti on niin osuva.

Kyllä nyt helle hellii. Puristaa vähän liiankin kanssa. Onneksi viimeistään huomenna pitäisi ukostaa oikein kunnolla. Kissat ovat maanneet koko päivän tuulettimen alla! Ei paljon muuta jaksa itsekään. 

Kilpikonnamme sen sijaan höyryää kaikkien edestä. Sillä on munintatouhut menossa (ei ole koirasta, joten eihän niistä onneksi mitään synny, kunhan munii). Itsepintainen veden loiskutus alkaa joka aamu klo 06. Kävelemään ja munintapaikkaa pitäisi päästä ettimään just nyt. Ja sama kuvio toistuu monta kertaa päivässä. Haluaa veteen kun tulee jano/veskihätä (menee silloin tuijottamaan akvaariotaan tai yrittää sukeltaa kissojen vesikippoon). Pieni lepotauko ja....päästä pooooooois.... Tassuttelua ympäriinsä ja kas, löytyy se samainen paikka keskeltä lattiaa kuin edellisilläkin kerroilla. Sitä sitten raavitaan ikeniä louskutellen ja lopulta halutaan veteen....ja...Munia en ole vielä nähnyt. Ellei ole piilottanut kaapin alle. Pitäisikin tarkistaa ettei tule vahingossa imuroitua...

Että näillä mennään tänään. Huomenna uudet kuviot.

-Anu-

* Pienet verhot / Little curtains

 Ihanaa pystyä jälleen ompelemaan! Toipumisaika astman pahenemisesta on ollut pitkä ja kysynyt kärsivällisyyttä. Huomaan tauon tehneen kuitenkin hyvää. Nyt palan halusta toteuttaa kaikki suunnittelemani ompelutyöt:). 

Tämä suloinen ruusukangas on peräisin Eurokankaasta ja odottanut pääsemistä kilpikonnamme akvaarion alustan suojaksi. Näin kilpikonnan tavarat eivät ole näkösällä koko ajan. Piti vain leikata sopivan mittaiset palat (2kpl) ja huolitella reunat ja tehdä kuja ripustusnauhaa varten. Käytin tässäkin tapauksessa verhon kiinnitykseen yksinkertaisesti nastoja.

    

-Anu-

* Pääsiäismuistoja / Easter Memories

Pääsiäinen meni nopeasti. Teimme lasten kanssa kaikenlaista mukavaa. Leivottiin, askarreltiin, koristeltiin kotia, käytiin leffassa, tavattiin sukua, pelattiin lautapeliä ja naurettiin mahat kippurassa.

Yllä oma tekeleeni, vadelmajäädyke Lidlin silikonisella ruusuvuokalla. Moni kakku päältä kaunis. Tämä oli kyllä kaunis katsoa, mutta siihen se jäikin. Vadelmat+rahka+sokeri sekaisin. Siihen olisi pitänyt jättää. Menin sitten kokeilemaan liivatejauhetta.. Ja lykkäsin koko komeuden pakastimeen. Ei hyvä. Ensin ruusukakku oli niin kova ettei siihen veitset pystyneet (oli ollut "sulamassa" jääkaapissa useamman tunninn). Sulaneena maku oli niin karmea, ettei sitä pystynyt syödä. Laitoin liivatetta liikaa. Ja rakenne oli varsin outo. Se siitä jälkkäristä sitten.

Vuokasta pitää sanoa, että silikoni O-N kätevää käyttää! Kestää pakastamista ja voi ikään kuin kääriä pois jäädykkeen päältä. Metallivuokaa olisi pitänyt valella vedellä yms. sisällön irrottamiseksi. 

Onneksi oli tämä pääsiäislammas:)! Halpiskaupan 2€(!!) löydöllä, Kaiserin 0,8 litran vetoisella lammasvuokalla, tehty kakkupohja. Väliin kermaa ja persikkaa, päälle kermaa. Silmiksi koristelumihiutaleet muokattuina.

Sain tyttäreltä luvan julkaista tämän kauniin kortin kuvan. Annoin keltaista kartonkia ja Tiimarin pääsiäisleimasimen. Siitä se ajatus sitten lähti ja tytär teki mummolaan näin hienon kortin. Lehtinauha on Tildaa ja lintunauha on jostain nettikaupasta. Nauhat on kiinnitetty ohuella kaksipuoleisella teipillä, pienillä paloilla.

Annoin rairuohon kissoille harvennettavaksi. Kesän tuoksuista kävi nautiskelemassa myös punakorvakilpparimme Mango. Tuoksutteli siinä aikansa ja käveli yli multaa kynsissään :D. 

-Anu- 

* Vierasta kirjaa / The Guest book

Meillä on käytössä vieraskirja, olisiko 4.järjestyksessään. Omaksi iloksemme ja joidenkin vieraiden kauhuksi, hih. Siihen on muistettu pyytää kuittaus vierailusta säännöllisen epäsäännöllisesti. Erä uuden vuoden aikomukseni (en sano lupaus, kuulostaa liian vakavalta) olikin täyttättää tätä opusta jokaisella vähänkään pidempään viivähtävällä:).

 Mustat kannet olivat olleet hieman synkät, joten joku vuosi sitten intouduin kokeilemaan decoupagé-lakkaa ja servettejä... Juu'u, ei menny niinku Strömsössä ja koristeet sai lähteä. Tai siis yritin irrottaa ne. Jälki oli tämä :D. Ei kovin houkutteleva ilmestys vai mitä?!


Nyt ei tarvi enää nolostella vieraskirjaa ollenkaan. Tildan Christmas House -paperipakkauksesta pallollinen kuosi ylle (kulmat ruusupaperista, joka on pallollisen taustakuvio), päälle ripaus Tildan joulu- ja kirjainleikearkin herkkuja sekä pätkät Sinooperin muffini-skräppäysnauhaa. Se on siinä. Liimana EriKeeper.

Kilpparimme hieman säikähti ja näyttää nyreältä kun kuvailin, sen tähden on puoliksi kuoressaan. Alakilpi kuuluu olla kelta-mustalaikullinen. Oikeassa reunassa näkyy lasissa kukkasia. Ne on "Liiterin" seinätarroja.

Eilen sain valmiiksi elämäni toisen villasukkaparin. Siitä lissää varmaankin seuraavassa postauksessa. Voikaahan hyvin.

-Anu-

* 3.Adventti ja koristeet

3.adventti. Päivä on mennyt järjestelyjen merkeissä. Kaikenlaista pientä, jouluista kotiin. 2.adventin kynttilä muuten (kuvassa vasemmalla) paloi viikko sitten roihuten ja valuttaen steariinit, parafiinit vai mitä ikinä se nyt onkaan, lautaselle+koristekiville. Sen johdosta 2.kynttilä on kaikkein lyhin. Erikoinen ilmiö, kun kaikki kynttilät oli samasta myyntipakkauksesta peräisin. Tänään oli taas maltillinen kynttilä, jos muuten olikin hektistä:). 

 Kuusi on koristeltu jälkikasvun kanssa ja muutama paketti on odottamassa kuusen alla. Hatturasian laitoin vain koristeeksi.

 Jälkikasvun avustuksella vuosikausia käytetetyt nauhat ja koristeet ovat löytäneet paikkansa.

 Lumiukkopallojen lisäksi muutamia uusia kirppislöytöjä:). Iso Itämaan tietäjät -pallo on kaiketi lasia ja valmistettu USA:ssa leiman mukaan.

 PikkuIidanPuodin joulukarssuja pellavanauhassa. Näitä ei syödä.

 Omatekemiä rosettikoristeita ja karkkikeppejä mukana. Punaista, valkoista ja sinistä.

 Ystävältä saadussa kauniissa puuruukussa majailee tekoruusuja ja feikkijoulutähti sekä kauan sitten tekemiäni satiiniruusuja. Pilkkunauha joulun kunniaksi.

 Nuo satiiniruusut olen tehnyt kauan sitten ostamastani jämäalepätkästä satiinikangasta. Sellaista paksua laatua. Varmaan verhokangasta. Siitä tuli muutama ruusu. Olen ne ommellut käsin kiinni sitä mukaa kun kieritin kangasta ja lopuksi tökkäsin sopivaksi pätkittyihin grillitikkuihin. Se on ihan sama miten ne ovat kiinni, kun ruukussa ruusujen varret eivät näy:). 

 Hyvää yötä ja kaunista uutta viikkoa!

-Anu-

* Kolmården

Vihdoin sain aikaiseksi latailla kuvia matkasta, josta lupailin postausta kauan sitten:). Olemme virallisten mittapuiden(kin) mukaan köyhyysrajan alapuolella ja niinpä ei ole voitu matkustella. Itse asiassa olen edellisen kerran käynyt ulkomailla 15 vuotta sitten! Tänä kesänä 2010 saimme rahaa kerralla sopivan määrän (kiitos Kelan hitaiden rattaiden ja takautuvan tuen:), että lähdin toisen lapseni kanssa Ruotsiin neljäksi päiväksi. Toinen ei halunnut reissata. Sää oli todella hieno, suorastaan trooppinen Suomesta lähtiessä. Ruotsia kohti mentäessä viileni. Tykkäsin.

Voi kuinka nautinnollista oli istua laivan kannella katsomassa auringonlaskua ja haistelemassa raikasta meri-ilmaa! En osaa sanoa oliko laivassa paljon vai vähän väkeä, edellisestä matkasta kun oli aikaa. Joka tapauksessa väkimäärä ei haitannut. Nautin siitä, kun sai jättää arjen kauas taakse ja suunnata kohti uutta.

Tukholmasta matka jatkui bussilla kohti Norrköpingin seutua ja kuuluisaa Kolmårdenin eläintarhaa. Ennen tänne portille pääsyä olimme jo käyneet safariparkissa eläinten seassa bussilla. Tämä vuosi oli kuulemma viimeinen, jolloin autoilla pääsi puistoon. Ensi vuonna käytössä onkin uuden uutukainen linbana, köysirata.

Enää tälläinen tilanne ei siis ole mahdollinen, että puistossa, jossa pitäisi koko ajan ajaa hiljaa eteen päin, piti pysähtyä pitkäksi aikaa kirahvin toimesta. Kirahvi nuoleskeli ilmeisesti bussin yläosasta matkan varrella tarttuneet ötökät:). Tämä elukka oli vaikuttavin näky kooltaan ja väritykseltään sekä eräs suosikeistamme. Kuva on bussin etuikkunasta.

Tämä kirahvi käveli aivan bussin vierestä pää alhaalla ikkunasta katsoen. Silmät olivat "suuret kuin teevadit", mutta uteliaat ja lempeät. Hetki oli mieleenpainuva enkä halunnut pilata sitä keskittymällä kuvaamiseen.

Linbana, köysirata, joka tänä kesänä vielä kulki puiston laitamilla. Päätin voittaa korkeuskammoni (tätä kirjoittaessakin kämmenet hikoavat:) ja tenavan yllytyksestä lähteä mukaan maisemakierrokselle. Näkymät olivat upeat. Ritilälattia ei suinkaan auttanut sopeutumista korkealla roikkuvaan koppiin, mutta ylitin itseni. Tämä kuva ei ole edes korkeimmasta kohdasta, jossa mentiin puiden latvojen yläpuolella!                                                                                                              Reissumme kesti siis 4 päivää ja yövyimme välillä hotellissa. Kolmårdenissa olimme kahtena päivänä ja se on mielestäni kyllä minimi. Siinäkin sai jo kävellä rivakkaa vauhtia, jotta ehti nähdä kaiken. Jos joskus vielä pääsemme tuonne, niin yritän saada kolmannen päivän mukaan. Silloin olisi aikaa pysähtyä ihastelemaan eläimiä kunnolla. Välimatkat eläinaitauksien välillä ovat toisinaan hyvinkin pitkiä ja näin ollen suurin osa ajasta menee metsän keskellä kävelyyn. Tiet on asvaltoitu, mutta maasto erittäin mäkistä. Astma- ja särkylääkettä kului...

Eläimet oli ryhmitelty isoihin aitauksiin elinympäristöjensä mukaan. Tässä aavikon eläimiä.

Ja savannia. Sarvikuono oli kirahvin ohella eniten odottamani eläin. Ihmeellisiä eläimiä on Luojamme luonut ja tehnyt, ei voi muuta sanoa.

Intiannorsut olivat suuria, joten kuinka isoja ovatkaan afrikannorsut! Se selvisi mangustitalolle mentäessä. Seinään oli kiinnitetty vaneriset norsujen silhuetit. Kokoero näillä norsuilla on todella valtava. Nämä olisivat olleet melkein kuin poikasia. Monille eläimille on kiinnitetty ruoka korkealle, jotta ne joutuvat hieman ponnistelemaan. Norsut nyhtivät heinää kärsällään taitavasti. Lapsen mielestä norsut näyttivät nauravan kovasti kun kärsä oli ylhäällä ja suu auki.

Tässä ehdottomat suosikkieläimemme! Mangusteja. Television eläinohjelmista oli jäänyt mielikuva, että nämä olisivat melko isoja otuksia, mutta pieniä suloisia vipeltäjiähän nämä olivat. Kuvassa näkyvän lasiaidan alla oli muutaman sentin rakonen johon kengänkärjen sai alle. Mangustit tulivat uteliaina haistelemaan, katsomaan ja minikäpälillä kokeilemaan mikä siihen tuli. Ne työntivät käpälänsä kainaloa myöden aidan toiselle puolelle. Näitä olisi katsellut vaikka kuinka kauan. Kuvan otin kun ulkoa kuului jokin ääni ja kaikki mangustit kääntyivät katsomaan hievahtamatta äänen suuntaan.

Yksi suloinen mangusti. Ne kuuntelivat tarkkaavaisen näköisinä kun niille puhuttiin ja ne nousivat takakäpälille istumaan. 

Apinamaailmassa oli mm.gorilloja, simpansseja ja näitä gibboneita. Varsinkin tämä yksilö osasi ottaa yleisönsä ja kun se huomasi väentungoksessa kameroiden käyvät se katsoi miettivän näköisenä ja juoksi laiturille makaamaan. Kaikki alkoivat nauraa ja gibboni tuntui nauttivan. Se vaihteli poseerausasentoa kuin malli ikään.

Tiikerimaailma oli vaikuttava ja hieman pelottavakin paikka. Kaltereita ja paksua lasia kyllä löytyi. Muurin korkeus sen sijaan ei vakuuttanut. Tiikerit pystyvät loikkaamaan korkealle....

Tiikereitä oli muutamia jakamassa isoa asuinaluettaan. Niillä oli siellä mahdollisuus mm. kiipeillä kalliolle, makoilla bussin päällä, vilvoitella vedessä. Ruoka annettiin kesähelteellä jääkimpaleina. Lihapalat oli jäädytetty veden kanssa astiassa ja niistä nuo komeat raitapaidat kiistelivät kuin kotikissat ikään.

Etelä-Amerikka aitauksessa oli muun muassa tämä hauskannäköinen kapybara. 

MarineWorldin delfinaariota ei ole turhaan kehuttu. Esitys oli henkeäsalpaavan kaunis. Katsomo oli ääriään myöden täynnä ja pitkän jonottamisen jälkeen pääsimme sentään sisään, joskin seisomapaikkoja katsomon takana oli enää jäljellä.

Kierroksen lähetessä loppuaan oli kotoisempia eläimiä nähtävillä. Ahma.

Lasten eläintarhan upein yksilö.

Lopuksi puolijuoksulla menimme Tropicariumin läpi. Tänne varaisin puoli päivää aikaa seuraavalla kerralla. Niin paljon nähtävää olisi ollut. Kuvassa keltakorvakilpikonna ja iguaani? Ne loikoivat rauhanomaisessa rinnakaiselossa lasin takana.

Siestaa vietti useampikin lisko, tämä kieli poskella. Voisin mennä takuuseen, että tämä on uros :D.

Tropicariumissa on suljettu lasiseinäinen suuri huone, jossa oli todella trooppinen ilma. Tuli koti-Suomi mieleen... Siellä sai koskea pieniin apinoihin ja kilpikonniin. Näin kauniinvärisiä lintujakin siellä lenteli vapaana.

Kuva puhukoon puolestaan. Kyseessä on akvaario. ISO sellainen.

Pari tämmöistäkin eväkästä siellä uiskenteli. 

Jos olisi ollut aikaa, olisi voinut istua kaikessa rauhassa tuoleihin joko tällä puolelle akvaariota tai suoran, lattiasta kattoon ulottuvan, lasin taakse toiselle puolelle. Näkymä sieltä oli ensimmäisessä akvaariokuvassani.

Kaikki hyvä täällä maan päällä loppuu aikanaan, niin myös reissumme. Kuvia tuli otettua satamäärin, ohessa kuitenkin pieni välähdys eläintarhan ihanuuksiin.