Pataleipä on viimein kotiutunut meillekin, helppoa arjen luksusta ja aineita vaihtamalla jokainen paistokerta on yllätys! Suolan määrää vähensin ohjeesta ja tykkään sekoittaa taikinaan ainakin kaurahiutaleita sekä spelttijauhoja. Tähän leipään tulee täydellinen kuori kaupantekijäisinä.

Kanalan viimeistely on edennyt turhamaisuuteen asti, ulkoseinät laudoitettiin ja seinälle laitettiin hylly (mitähän tuohon hyllylle keksisin munakorin lisäksi?). Keramiikassa askartelin punasavesta kukon johon sulatin vielä lasia koristukseksi. Eipähän jää hiljaisen hetken sattuessa epäselväksi kuka oven takana asuu. Peltipurkki sai ylleen spraymaalia ja jonkun aikakauslehden välissä tuli syksyllä hauskoja etikettejä.

Munantuotantoa saisi olla enemmänkin ja päätin hankkia pikkukukollemme pari vaimonpuolta. Tulin omissa tutkimuksissani siihen tulokseen että maatiaisemme ovat Alhon kantaa ja samaa sorttia edustavat nämä uudetkin pikkurouvat. Ruokakupilla Kaneli, oikealla Helmi. Kesän korvalla toivottavasti nämä marraskuiset nuorikotkin alkavat munia.

 

 

Tässä vielä oikealla oma joulutipumme Lantti, eikös hän olekin aivan selvästi kana? Ainakin valkoisen emon väritys toistuu aika tarkasti.

Kummityttönen täyttää kohtsillään kaksi vuotta ja sai lahjaksi vuosi sitten ommellun koiramekon, tuli ihan pikkuisen tehtyä silloin kasvunvaraa... Yhteissynttärijuhlia vietettiin meillä Mymmelin toiveesta herkutellen kaikella vaaleanpunaisella, kaulin elämäni ensimmäiset sokerikuorrutteet ja värjäsin voileipäkakun puolivahingossa punajuurella. Loppujen lopuksi sekin vahinko vaikutti ihan harkitulta.

Hip hei, siinä ne ovat. Siskon joulusukat! Kolmea erisävyistä seiskaveikkaa yhdistettynä, ohje Novitan sukkalehdestä. Kaikki langat olen värjännyt muutama vuosi sitten lupiinilla. Enkä malta olla vielä vilauttamatta tätä parin kilon kissaenergiaa joka hyökkäsi meille kolme viikkoa sitten. Vallattomat siskokset joista toinen osoittautuikin pojaksi... Pikimusta Piki ja Maikki-mies maitoparta. Nelivuotias vanha herramme meinaa välillä kyllästyä pentujen touhotukseen mutta muuten näiden karvakaverien kotiutuminen on sujunut mallikkaasti.

Leppoisaa vuoden alkua! Täällä on sellainen koiranilma että voin hyvällä omallatunnolla viettää hetken virtuaalitodellisuudessa. Joulu meni lupsakasti mutta äkkiä kotona. Uudenvuodenjuhlissa taas oli ihanasti sutinaa kuuden aikuisen ja tenavatusinan kesken.

Joulun alla iski armoton sienifiilis, niitä sitten värkkäilin sekä kotona että keramiikassa. Siskon joulusukat taas ovat edelleen kesken. Tuleekohan niistä sittenkin pääsiäislahja? Joulu oli kaikkiaan jotenkin erikoinen tänä vuonna. Tein ennakkoon kaiken mitä olin suunnitellut, mikään ei lässähtänyt eikä kärähtänyt. Keittiössä oli suorastaan omituisen hiljaista eikä kukaan roikkunut lahkeessa!

Iltapuhteina lueskelin kaksi käteen saman tuntuista mutta sisällöltään aika erilaista kirjaa, mielenkiintoisia kumpikin. Laukaisu oli aika huikea yhden illan elämys. Suosittelen lämpimästi, ei vie juurikaan aikaa mutta antaa paljon ajateltavaa.

Uuden vuoden traditioihin meillä kuuluu myös kuusen polttaminen, tyttöjä se ei juuri hätkähdytä mutta poikaset ovat itsekin aivan liekeissä oksien rätinästä. Tämänvuotinen puu sai kunnian palaa pönttöuunissa. Eilen tein lopulta hartaasti suunnitellun 2-vuotislahjan kummipojalle, ei se ihan syntymäpäiväksi perille ehdi mutta melkein. Kirjaimet leikkasin nahasta, se toi vähän tuoksua ja sormituntumaa tavallisiin hernepusseihin. Toivottavasti pääsemme vielä moikkaamaan synttäripoikaa ihan oikeastikin lähiviikkoina. Ylihuomenna olisi tässä taloudessa historian ensimmäiset pyjamapirskeet, siispä seuraavaksi nallekakkua ja kasvonaamioita kohti!

Meillä ulkoilutetaan polttopuita! Päädyimme pitkällisen pohdinnan jälkeen laittamaan navetalle uuden katon sijasta ensin perustukset kuntoon. Tänään saimme seinät pinoihin pihalle ja ikkunat irti.Oma osuutemme rajoittuu tyhjennys- ja siivoushommiin mutta on tuo vaan jännää katseltavaa. Polttopuut tuli samalla pinoja siirrellessä inventoitua - ulos kannetut 12 mottia kestävät toivottavasti vielä ensi talven yli. Tänä keväänä ei puusouviin riitä resursseja.

Tekninen ompelujumi vaivaa - kuten kuvasta näkyy. Kaapin ovet ovat lukossa eikä kukaan tunnu tietävän avaimen sijaintia. Kaapissa lymyilevät mustia ja valkoisia lukuunottamatta kaikki ompelulankani, siis toistaiseksi vain mustavalkoisia ompeluksia. Pikainen kesäpaita syntyi Eurokankaan viskoositrikoopalasta vapaasti leikellen. Tuntuu kivalta päällä eikä hiosta kainaloita!

Kirjastosta löytyi taas kivaa iltalukemista saunan päälle. Laitoin lisää siemeniä itämään tällä viikolla, keijunmekot kun ovat päässeet jo hyvään vauhtiin ja saavat siirtyä pian lampun alta eteläiselle ikkunalle valohoitoon.

Jokin aika sitten tarttui kirpparilta matkaan Tutan vanha yöpuku joka toi oitis mieleeni pienen kummityttösen. Viikonloppu onkin yhtä juhlaa, pienempien ja isompien. Onnea sankareille ja mukavaa loppuviikkoa muillekin!

Kaksi keskimmäistä saivat seurata aika ainutkertaista synttäriohjelmaa lastenhuoneen ikkunasta. Viimeiset leikit, ruukut kasvihuoneeseen, viimeiset kuvat ja sen jälkeen keskityin kyllä erikoisella tarmolla kakkujen leipomiseen. Nyt tuntuu jo helpommalta, betonisokkelin päälle rakennettu hirsirunko on paremmassa kunnossa kuin ajattelinkaan. Tervetuloa kevät ja kuivat rakennussäät!

Neloskynttilä on muuten omilta nelivuotispäiviltäni - eihän sitä tohdittu polttaa heti uutena! Leikkelin kekkerien jälkeen tuhoon tuomittuja vaatteita matonkuteeksi ja ohut flanellitunika pyysi päästä hameeksi. Laitoin pullean vuoren mustasta puuvillapalasta ja kääntelin rusetin hihasta. Elma sovitti hametta koulusta tultuaan ja kommentit kuului "Vähänkö siisti, mistä oot ostanut?" ja vielä kun totuus valkeni niin "Et varmaan oo tehny itte, tää on niin hieno!". Näillä sitä ompeluintoa nostatetaan, jos jollain.