Innostuin ostamaan Mutkutin palasaippuoita Rynttyliisan suosituksesta. Saippua on tähän asti ollutkin ihan mahdoton pesuaine, kun tuo meidän kaivovesi on armottoman kalkkista ja saippua ei siihen yhdistettynä pese mitään vaan tahmaa joka paikan. Syksyllä saimme kellariin ihanan masiinan joka syö pelkkää suolaa ja tuottaa pehmeämpää käyttövettä. Lavuaarit, hanat, kattilat ja kodinkoneet ovat kuluneena talvena pysyneet puhtaina kuin itsestään ja nyt rohkenin siis tehdä kokeiluja saippuan kanssa.

Keittiössä on tuo keskimmäinen kahvisaippua (käsistä parani haavat kertaheitolla kun lopetin tiskiaineella pesun) ja Rosmukalla olen pessyt hiuksiani. Kokeilussa ovat olleet myös vuosia kaapissa haudotut kaupan palasaippuat - noin niinkuin verrokkeina. Arvaatte varmaan etten enää osta teollisia paloja kun saan ne vanhat käytettyä? Nämä käsintehdyt tuoksuvat ja tuntuvat mukavilta, lisäksi ne huuhtoutuvat meidän vedellä paljon paremmin kuin kaupan saippuat. Hiukset huuhtelen pesun jälkeen miedosti happamalla (ripaus sitruunahappoa kousikkaan ja litra vettä päälle) enkä ole tarvinnut ennen niin välttämätöntä hoitoainetta ollenkaan. Aika metkaa!

Olen käyttänyt viime vuodet Urtekramin luomushampoita mutta palashampoo on ihan tervetullutta vaihtelua ja selvästi riittoisampaa kuin nestemäinen. Hieman olen joutunut tihentämään pesuväliä (Urtekramilla pesin kahdesti viikossa, nyt kolmisen kertaa), nähtäväksi jää saanko pidemmällä aikavälillä taas venytettyä pesuvälin takaisin "normaaliin". Tässä välillä olin vailla hyvää shampoota ihan vallan kun meidän kaupoissa nuo valikoimat ovat hieman vaihtelevia ja pesin joitain kertoja lähikaupan tervashampoolla. Hiukset menivät jo seuraavana päivänä pitkin päänahkaa rasvaisen näköisinä ja muistuipa taas mieleeni miksi shampooseen kannattaa vähän panostaa!

Hieman harmaita ompeluksia on tipahdellut koneelta. Ostin tätä meleerattua kangasta Eurokankaan palalaarista ihan Burda-lehden erikoista paitakaavaa varten. Leikatessa ajattelin että pääntie näyttää ankean malliselta mutta tein jostain syystä mallin mukaan ja vähän se nyt ahdistaa. Ihan hauska lopputulos kuitenkin, ylipitkät hihat ja reilu mitta ovat mukavia! Rannekoru on äitienpäivälahjaksi saamani ekaluokkalaisen korutaiteilijan luomus. Kangasta jäi vähän tähteeksi ja surautin meille Mymmelin kanssa melkein samanlaiset rusettipipot, omassani on niskassa pätkä kuminauhaa luontevia ryppyjä tuomassa.

Me pienimmäisen kanssa olemme samistelleet jo pari viikkoa uusissa vaatteissamme. Oma perustunikani on Metsolan alefroteesta ja siihen laitoin valkoisen nahkasomisteen josta tykkään kuin hullu puurosta! Poikasen haalari on monen kaavan summa ja kankaat kierrätettyjä. Turkoosi collegejättipaita ja punaraitainen kesätoppi saivat jatkoaikaa uuden resorin ja neppien höystämänä.

En malta olla mainostamatta kirjastosta löytynyttä kirjauutuutta. Kiinnostavia, monipuolisia näkökulmia ja kauniita kuvia alusta loppuun! Ajan hengessä  (tosin hieman eksoottiseen vuodenaikaan) vietimme tänään iltapäivää heinähommissa. Navetan katto on nyt puhdistettu oljista ja odottelee pressun alla huomista vierailijaa, toivottavasti vuorokauden päästä olemme pelastusoperaation suhteen taas piirun verran viisaampia.

Aika ajoin putkahtelee nettikangaskauppoihin ihan vastustamattomia kuoseja, tämä Siiri ja Myyry yhtenä niistä! Puolesta metristä tuli pipo Elmalle, pikkupöksyt Mymmelille ja 80-senttinen body vauvalle (vielä se on hetken vauva vaikka töpsöttääkin mennä taaperokärryn perässä eteisen päästä toiseen!). Pikkareihin en viitsinyt sisäpuolelle lappua laittaa joten punastutin yhden Siirin posket ujosti kangastussilla. Ehkä ne nyt päätyvät oikein päin jalkaan? Tuo kirjekuoribodyn kaava on  jotenkin aika nostalginen, vuoden 2003 Suuri Käsityö -lehdestä. Sillä ompelin Elmalle elämäni ensimmäiset bodyt ja kaikille lapsosille olen tainnut samaa kaavaa ainakin kertaalleen käyttää. Pipo syntyi ilman kaavaa ja pöksykaava on oma, jostain vanhoista housuista jäljennetty.

Jos minulla olisi lehmä (vaikka vain ihan pieni sellainen), kävisin lypsyllä tämä mekko päällä! Paratiisin puutarhassa -frotee on ihan nimensä veroista. Sitä jäi onneksi vielä ja tein aluksi arkea sulostuttamaan muutaman kukikkaan tiskirätin. Tunikan kaava uusimmasta naisten Ottobresta 6/2013, ohjeesta poiketen lisäsin taskut sivusaumoihin. Pääntiellä on framilonilla vahvistettu käänne.

Uuden lelunkin olen hankkinut kaukoidän ihmemaasta, nyt saan napsutella perinteisten metallinepparien lisäksi myös muovisia! Hetimmiten iskin näppini vaippoihin ja ompelin ystävän avustuksella (samassa rytäkässä navettamekon kanssa) muutamia plagiaatteja hyväksi havaituista ostoimuista. Pyyhefroteeta, bambua ja hamppua sisältävät neppariläpykät. Kuivuvat nopsasti ja imevät myös!

Seuraavana neppipihtitädin uhrina oli puoli-ilmaiseksi ostettu Muumi -vaippakuori jonka tarrat hankasivat vaikka kuinka pukin ja asettelin sen lapsen ylle. Tarrat pois ja nepparit tilalle - ei satuta enää! Vielä pitäisi näprätä samanmoinen uudistus tuohon siniseen kuoreen. Ja ehkä hankkia lisää neppareita kun näitä käyttökohteita tuntuu löytyvän sieltä sun täältä...

Minäpä voitin tällaisia suloisuuksia arvonnassa, kiitos teille Lankarullalaiset. Käykäähän kaikki ohikulkijat tutustumassa jollette vielä ole tuon mukavan blogin seuraajia! Rasia pääsi jo purkkapankiksi uskollisen marilaukkuni sivutaskuun ja jotain kivaa aion laittaa pussukkaankin. 

Imetysvaaterintamalla tehdään tuotekehitystyötä. Miten toimisi raglanhihainen malli (Joka tyypin kaavakirja II) Boobin paidoista anastetulla fleeecevuori-idealla? Käyttelin nollabudjetilla vanhaa t-paitaa sekä fleecen ja trikoon jämiä tähän testiversioon. Yöpaidoista, lämpimistä sellaisista alkaa olla huutava pula ja kaupan imetysyökkärit ovat lähes poikkeuksetta lyhythihaisia tai jopa hihattomia. En hyvällä tahdollakaan ymmärrä kuka saa yöllä syötettyä vauvaa niin että pysyy itse mukavasti, käsivarsia myöten peiton alla lämpimässä. Harjoitukset jatkuvat!

 

Taimi odotteli tulemistaan kevyeksi kesätakiksi puoli vuotta. Malli vaihtui kahdesti matkalla ja tämä lopullinen on Ottobren 5/2011 Some Fresh Air. Vuorikankaan kanssa jahkasin pitkään ja se löytyikin lopulta eurolla, kierrätettynä, täältä. Tervetuloa vaan, kesä!

Imetysmekko syntyi uusimman Ottobren (5/2012) kaavalla nro 3. Vähän liikaa leveyttä oli mallissa tähän tarkoitukseen ja kaventelinkin yläosaa jälkikäteen jotta sain luukut pysymään ruodussa. Trikoo on joku muinainen palalöytö johon viime talven tiskirättitalkoissa painettiin Jaanan sapluunalla avaimia. Ahkerassa käytössä tämä mukavuusmekko ehti olla jo ennen kuvausta ja meillähän kukaan ei silitä arkivaatteita! Ei olla näkevinämme noita ryppyjä ja nyppyjä...

Yhteisompelupäivä kesäkuun puolella tuotti mukavan mekkosen Ottobren 2/12 kaavalla. Kannatti ährätä muotolaskosten kanssa, veikkaisin tämän istuvan täydellisesti kunhan aikanaan palaan takaisin omaan kokooni! Vähän jäi kismittämään kun möhlin helman 8cm aiottua lyhyemmäksi, piirsin siis etukappaleen toisen mallin pituudella ja tästä sai tietysti viaton kanssaompelijakin kärsiä. Voisi kai tuohon vielä jonkun pitsin tällätä, tai laittaa suosiolla leggarit jalkaan. Pilkkupuuvilla on ostettu Eurokankaasta ihan varta vasten ja napit löytyi omasta (ehtymättömästä) laatikosta.

Mitäänhän sitä ei tarvita mutta muutama pikku juttu on näemmä aina saatava. Velourinen Boboo -haalari tuli lahjaksi, kiitos! Jäi omista etsinnöistä huolimatta aikanaan poikaselle löytymättä enkä kaupan uuteen ole raaskinut investoida. Metsolan helistinfrotee aiheutti hiljattain pakottavan tarpeen klikkailla huutispalstaa (onneksi nämä vastustamattomat kuosit ovat aika harvassa). Tämä taitaa päätyä seinälle käyttöä odottelemaan.

Tervehdys pyöräkorjaamolta! Sisäkumeja, polkimia ja kampia on lukenut ostoslistalla. Nyt ne kolme risaa ovat viimein käytössä. Minä pidän eniten tuosta monta serkusta ajamaan opettaneesta neuvostoliittolaisesta, siinä on totisesti muotoilu kohdallaan.

Mansikkamaalle on tulossa ennätysvuosi, mikäli kukkien määrään on uskominen. Lopetettiin viimein rastaiden ruokinta parhailla marjoilla, nyt vaan toivotaan että joka kukan paikalle ilmestyy jotain punaista! Ruohosipulikin kukkii niin kauniisti että kukkikoon. Jokunen isompikin laukka voisi olla kukkapenkissä paikallaan.

Virkkasin Hilpalle valitsemastaan trikoosta ison korin (pohjan koko 30x30cm) jotta ihan kaikki irtain omaisuus ei ajelehtisi nukkumasopen lattialla. Elman vyyhti odottaa vielä kerimistä, kuteet ostimme täältä 4€/kg.

Ikuisuusliivi itselleni sai kuin saikin nappinsa, sopivat petroolinsiniset löytyivät alle minuutissa omasta nappilaatikosta. Neuletakin ohjeen sain jo kauan sitten Margarethalta (mummu kun on putiikin vakioasiakas). Villaiset langat samainen mummu taas oli purkanut jostain kirpparineuleesta ja pääteltävää tässä työssä riitti yli oman tarpeen, niin pieninä nöttösinä oli materiaali. Pidän kuitenkin langan olemuksesta ja pinnan eloisuudesta, vaikka alkuperäisestä ohjeesta ei jäänyt jäljelle kuin helman kuvio. Siihen alun alkaen taisin mallissa mielistyäkin. Huolittelin pään- ja kädentiet virkkaamalla piparkakkureunan. Toivotaan kylmää ensi talvea sillä tämä on paksu ja lämmin (eikä kylmää kesää tohdi toivoa kukaan)!

Tälle tädille nostan kyllä hattua, blogissa näkyy enemmänkin juttua ja kuvia virkatusta poliisiautosta. Minulta olisi jäänyt tekemättä! Uskomattoman hienoa työtä yksityiskohtia myöten. Ei muuta kuin nokka kohti Kiasmaa, siellä se on.

Tänään sain huikean kirja-aarteen aivan yllättäen. Perusteos täynnä faktaa joka ei vanhene, vuodelta 1948 ja uudenveroisessa kunnossa. Kiitos vielä kerran sinne minne se kuuluu!