Luomua arjen alhoihin: Viña Betola B Monastrell

Syvän rubiininpunainen paahteinen viini ilahdutti heti lasiin lorahtaessaan. Kauneutta! Tuoksua! Makukin oli hyvä - ei nyt hurmioon vienyt, mutta oikein maukkaaseen maailmaan. Täyteläinen, paahteinen ja luontevasti yksinkertainen, hiukan luumua ja vaniljaa. Ei liian pliisu, sillä tanniinitkin tuntuvat. Aina ei kuitenkaan tarvita liiallista makukimaraa.

Rypäle on yksi (helpoista) suosikeistani, Monastrell. Ranskassa lajike tunnetaan Mourvèdrenä, Portugalissa nimellä Mataró. Tästä rypäleestä saadaan yleensä voimakkaita ja tanniinisia viinejä.

Plussat:
maku: +++(+)
luomusta lisäplussa
hinta-laatu: ++++

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän karpaloinen, mausteinen. Mehevä & hilloinen. 8,74 euroa.



Maku, tuoksu ja tunnelma veivät Portugaliin. Tällä kertaa suomeksi, ihanan Kirsi Poutasen fadolaulun myötä. Suosittelen kuuntelemaan. Tämä vie mukanaan.

Cavojen cavaa, Freixenet Vintage Reserva

Huippuskumppa, vaan ei aivan huippuhalpis! (13,35 euroa). Suosittelen silti viileästi.

Freixenet Vintage Reserva oli tyylikäs, ei aivan helppo (vrt. Amalia ja muut vastaavat erittäin halvat ja erittäin helpot), paahteisuus toi makuun voimaa - ehkä siksi sopi hyvin ruuankin kanssa.

Tämä sopii mihin vaan (kuten hyvä cava aina), yksinäiseen tai kaksinaiseen iltaan, ruualle, seurusteluun, juhlamaljaksi. Ainoa haittapuoli on, että tämäkin loppuu liian pian. Voi mokoma.

Alko: Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, kevyen viheromenainen, hennon yrttinen, mineraalinen.

Rypäleet nykyisiä skumppasuosikkejani: Macabeo, Xarel.lo, Parellada.

Melkein siis viiden plussan juttu! ++++(+)

Triviaa:

Freixenet Freixenetin nimi tulee omistajaperhe Ferrerin sukutilan nimestä La Freixenada, joka tarkoittaa "maatila, jossa saarnet kasvavat". Ferrerin perhe on ollut cava-bisneksessä mukana viime vuosisadan loppupuolelta alkaen ja Freixenet-yhtiö on yhä perheen omistuksessa ja johdossa. Nykyisin Freixenet on maailman suurin kuohuviinituottaja.

Cava on espanjalaista samppanjamenetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Kun viini on käynyt terästankeissa, siihen lisätään sokeria ja hiivaa, jonka jälkeen se pullotetaan ja varastoidaan viinikellareihin toista käymistä varten. Pulloissa tapahtuvassa toisessa käymisessä viiniin muodostuu hiilidioksidia eli viinistä tulee kuplivaa.

Freixenet’lla on kellareita yli 50 km ja siellä on n. 120 miljoonaa pulloa. Pullot varastoidaan kellareissa ylösalaisin ja niitä tanssitetaan (käännellään), jolloin sakka valuu pullon suuosaan. Sakka poistetaan jäädyttämällä ylösalaisin olevien pullojen kaulaosa, jolloin pulloa avattaessa paine työntää sakan pois. Seuraavaksi lisätään sokeria, jotta saadaan kuohuviiniin haluttu makeus.

www.freixenet.fi

Robusti PradoRey Roble 2011

Maanläheistä voimaa uhkuva täyteläisen tanniininen tujauttelija. Oikein kiva, oikein kiva. Anna olla lasissa tai karahvissa aikansa, ja vielä toisenkin ajan ajan, niin jo tämä lempevöityy ja hento vanilja tulee esille. Maku hyvin monipuolinen ja pitkänpehmeä. Nautiskeluviini.

Tuottajan henkeäsalpaava historia: Real Sitio de Ventosillan tilan historia ulottuu vuoteen 1503, jolloin Ribadeon kreivi myi maat silloiselle kuningatar Isabelille. Myöhemmin tila siirtyi Kastilian kuningas Carlosin haltuun. Tila on onnistunut kehittämään kuivaa ja kuumaa kavahtavan Tinto Fino -lajikkeen aleelle sopivaksi, ja nyt 90% tilan rypäleistä on juurikin Tinto Finoa. Osa köynnöksistä on jo yli 100-vuotiaita.

Tinto Fino on muuten sama rypäle kuin Tempranillo. Ribera del Dueran alueella lajiketta kutsutaan Tinto Finoksi, La Machan alueella nimellä Cencibel.Portugalissa nimi on joskus Tinto Roriz.

Alko:  Täyteläinen, tanniininen, kirsikkahilloinen, karpaloinen, mausteinen, kevyen vaniljainen. Mehevä & hilloinen.
Rypäle: Tinto Fino. 2011.
Hinta: 11,49 euroa.

Karpaloinen ja muhkeahko Briego Vendimia Seleccionada

Naapuri suositteli tätä. Viini vei jostakin syystä ajatukseni Portugalin Douron laakson viineihin, vaikka kyseessä olikin tuttavallinen Tempranillo Espanjasta. Olisiko tammitynnyreillä jotakin vaikutusta asiaan?

Olemukseltaan hiukan vaatimaton, maultaan turhankin hedelmäinen. Tai karpaloinen. Jonkinlaista oveluutta, muhkutuhtiutta, viinissä oli, ja se sai miettimään portugalilaisia tapauksia. Portugalin viinit kun eivät ole yleensä helpoimmasta päästä, ne vaativat tutustumista. Tässäkin oli jotakin outoutta, joka sallii uuden mahdollisuuden. Kokeilen tätä vielä.

Kypsä ja luonteikas. Haluaisin saman arvion itsestäni.

Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, kypsän karpaloinen, tummakirsikkainen, mausteinen, hennon yrttinen, kevyen vaniljainen. Mehevä & hilloinen.

Vuosikerta 2011.
Tempranillo 100%.
12,65 e.

Kokeilemisen arvoinen cava: Jaume Serra Brut

Tämä oli sopiva kuohuviini Saiman makuun ja lompakkoon.
Kuivempi kuin kuiva - siis erittäin kuiva.
Keskihapokas - ei kirpaissut kieltä, muttei myöskään lannistunut lasissa.
Samppanjamenetelmällä valmistettu - herkkyyttä ja hentojakin makusävyjä.
Klassiset cava-rypäleet: Macabeo, Parellada, Xarel.lo.

Maku oli sopivan, tasapainoisen hedelmäinen, aavistuksen limettinen. Oikein täydellinen reilun kahdeksan euron cava! 

Alko: Erittäin kuiva, keskihapokas, sitruksinen, viheromenainen, kevyen paahteinen. Rypäleet: Macabeo, Parellada, Xarel.lo. 8,30 euroa.

Jaume Serra on Don Jaume Serra Güelin vuonna 1943 perustama cavatalo. Se sijaitsee Vilanova I La Geltrússa Barcelonan länsipuolella. Vuodesta 1997 sen on omistanut Espanjan suurin viinitalo J. García Carrión, joka on vuonna 1890 Jumillaan perustettu perheyhtiö.

Ihanan cavanomaista: Campo Viejo Cava Brut Reserva

Campo Viejo Cava Brut Reserva on paahteinen, melko runsaan makuinen, oikein rapean kuiva, hienostuneen hapokas. Mieleenjäävä. Campo Viejon cava on kuulemma erinomainen aperitiivi, mutta mielestäni maku on niinkin voimakas, että suosittelen seuraksi suupaloja - sopii siis myös kevyille alkupaloille ja vaikkapa tapaksille.

Saimalta plussia kolme ja puoli. +++(+). Tämä on kuitenkin selvästi parempaa kuin moni blogini kolmen plussan skumppa. Lisäksi tämä cava voitti peräti pronssia Vuoden viinit -kilpailussa 2012.

Viini on valmistettu perinteisellä cavan valmistustavalla, jossa viinin toinen käyminen tapahtuu pullossa. Viiniä on kypsytetty 18 kuukautta.

Campo Viejo Cava Brut Reserva kuuluu Campo Viejo tuoteperheeseen. Puna- ja valkoviinit tuotetaan Riojassa, mutta cava valmistetaan Penedeksen alueella, Sant Sadurí d´Anoian kylässä.

Rypäleet: Xarello 40%, Macabeo 40%, Parellada 20%.

Alko:  Erittäin kuiva, keskihapokas, viheromenainen, sitruksinen, kevyen mineraalinen. Taktinen hinta 9,99 euroa.

Sopusuhtainen luomuskumppa Parés Baltà Brut 'b'

Oikein sopusuhtainen ja sopuhintainen luomukuohuviini Espanjasta - tähän voi tarttua toistekin. Ja tartuinkin, tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen maistelukerta. Mieleenjäävä tämä ei kyllä ole, tuoksu on hentoinen, maku sen sijaan kohtuullisen napsakka ja sitruunainen. Sopi erinomaisesti kunnon ruuan keralle.

Maku, hinta, luomuus yhdistellen tanakka kolme plussaa +++ Kokonaisuus on miedohko ja hiukan ponneton, hinta snadisti yläkanttiin, mutta luomuhan nyt aina maksaa vähän ekstraa. Pieni lisäplussa siitäkin, että viinitalo Parés Baltà on perheomisteinen. Talvisin yli tuhat lammasta laiduntaa viiniviljelmillä, joten keinotekoista lannoitusta ei tarvita. Suurin osa Parés Baltàn tuotannosta onkin nykyisin luomutuotantoa.

Alko: Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, hennon yrttinen, kevyen mineraalinen, miedosti paahteinen. Rypäleet: Parellada 68%, Macabeu 21%, Xalell.lo 11%. Hita 9,88 euroa, luomu.

Rypäleet ovat kasvaneet Penedèsin laatuviinialueella kolmella eri luomutarhalla, joiden viiniköynnösten keski-ikä on 36 vuotta.

Parés Baltà on perheomisteinen viinitalo, jonka historia alkoi jo 1790-luvulla. Talolla on nyt 175 hehtaaria viinitarhoja viidellä eri tilalla, joita kaikkia viljellään luonnonmukaisin menetelmin. Kaikki viineihin käytetty raaka-aine saadaan omista tarhoista. Vuosituotanto on noin 750 000 pulloa viiniä.

Palkittu Faustino VII

Melko happaman tanniininen tai tanniinisen hapan, mutta maukas ja mukavan yllättävä ja jopa tyylikäs halpisviini. Faustino VII sai kultaa mm. Vuoden viinit -kilpailussa 2013, mistä itsekin kirjoittelin viime kuussa.

Faustino on terävämpi ja kehittyneempi kuin moni helppo tempranillo-viini, lisäksi maku on kypsän marjainen ja maanläheinen. Jälkimakuna pitkä makea tuulahdus.














Plussia 4. Maku melko haastava ja hinta halpa.

Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, karpaloinen, viikunainen, kevyen tallinen, hennon mausteinen. Vivahteikas & kehittynyt. 100 % Tempranillo. 8,98 euroa.

Cava Soler-Jové Brut Reserva - Yksinäisen hetkeni rakkaus

Rauhallisen ja yksinäisen illan syvään kuplaisuuteen tuudittava seuralainen tuli tällä(kin) kertaa Espanjasta. Cava Soler-Jové Brut Reserva on erittäin kuiva, rapea ja jopa ronski cava, joka tarjoaa kirpakkaa makua ja äärettömän napakoita ja silti pehmeitä samppanjakuplia.

Soler-Jové sopii varmasti herttaisen hyvin jaettavaksi hyvässä seurassa, mutta maistui myös aivan ilman seuraa. Väri oli vahvankeltainen ja tuoksu voimakkaan valkoviinimäinen - voisin jopa varoittaa nuuhkaisemasta liian syvään, tapahtuu hämmentäviä seikkoja!

Maussa ja tuntumassa ei ole sellaista hentoa hempeilyä, kuin esim. Amalíassa, vaan kokonaisuus on voimallisempi. Tuli mieleeni - kenties samoista rypäleistä johtuen - melko voimakas Savia Vivan Xarel·lo-valkoviini.

Summa summarum: Superhapokas kielenkannan herättäjä, mielen tyynnyttäjä ja haikeuden tainnuttaja! Tämä oli ja teki hyvää.

Note to self: Osta uudestaan, mutta älä juo tätä ensi kerralla kylmien falafelien kanssa.

Alko: Erittäin kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen mausteinen, mineraalinen. Rypäleet: Xarel·lo, Macabeo, Parellada. 8,49 e.

DO Cava on perinteisellä samppanjamenetelmällä valmistetuille kuohuviineille annettava laatunimike. Tuotantoalueesta 95 % sijaitsee Koillis-Espanjan Kataloniassa.

Yksinäisen seurana soivat Aino, Mirel ja Bob.

 

Lupaava luomulöytö! El Collao Roble

Löytö! Aivan mainio luomuviini espanjasta - muista tämä nimi: El Collao Roble.

Muheva, mehevä, makea. Viipyilevä, voimakas, vaikuttava.

Melkein viiden plussan kamaa. Täytyy vielä maistaa toistamiseen, jotta voi varmistua. Nyt maltilla nelonen ja täydennän tunnelmaa myöhemmin.

Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, marjahilloinen, mausteinen, runsaan vaniljainen. Pehmeä & hedelmäinen.
9,19 e.

Tasaisen tuttu rypälevalikoima toimii tässä viinissä todella edukseen: Merlot 30 %, Monastrell 30 %, Syrah 30 %, Cabernet Sauvignon 10 %




 

Toinen maistelukerta palautti sen verran maan pinnalle, että tämä viini on kyllä todella vaniljainen. Siis to-del-la. Ehkä jonkun tietyn ruuan kanssa vanilja voisi hiukan taittua - Alko suosittaa mm. lammasta ja pizzaa. Ei siis viittä plussaa tälle, mutta vahva nelonen.

Juureva espanjalainen La Garnacha Salvaje del Moncayo

Alkon syksyn 2012 uutuusviineihin kuuluu tämä espanjalainen, etiketin puolesta lähes huomiota herättävän tyylikäs Garnacha; koko nimeltään La Garnacha Salvaje del Moncayo - pitkä nimi, kuten espanjalaisilla yleensäkin. Oikein miellyttävä, muheva ja jotenkin etikettinsä oloinen, juureva ja maanläheinen viini. Yksinkertainenkin. Viini ei ollut ihan helppo hulautettava, vaikka tanniinisuus olikin kepeä. Maussa oli haastavaa monimuotoisuutta marjaisuudesta mausteisuuteen. Juoma selvästi lempeytyi lasissa odottelusta - parasta se oli oltuaan karahvissa jopa 2-3 tuntia.

Tuoksu on voimakas, kuten makukin: hilloinen, marjainen, savuinen. Kaipaa rinnalleen hyvää ja tuimaa purtavaa, jopa tulista tapastuntumaa.

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, hapankirsikkainen, kypsän karpaloinen, mausteinen, hennon lakritsinen, kevyen tamminen, lämmin. Mehevä & hilloinen. Rypäleenä Garnacha. Vuosikerta nuori 2011. Hinta kohtuullinen 9,48 euroa. Alkon mukaan alkoholia on 13,5% Vol, tuottajan mukaan peräti 14% Vol.

Viini on pakattu ympäristöystävällisiin kevyisiin lasipulloihin.

Rypäleet kasvavat 30 hehtaarin alalla Ribera del Queilesin viinialueella Navarrassa. Köynnökset ovat  40–80-vuotiaita. Toisaalla kerrottiin, että viini on valmistettu alueen muinaisista "villeistä" viiniköynnöksen hedelmistä. Tuottaja onkin ottanut asiakseen toimia unohdetun Garnachan lähettiläänä ja huomauttaa että parasta mitä Garnachalle voisi tapahtua, olisi että viininystävät löytäisivät sen uudelleen.

>> Valmistajan tietoa viinistä englanniksi

Maku: ++++
Maku + hinta: +++

Marraskuusta kohti joulukuuta...

Amalía brut - helmeilevä halpishurmuri

Ihastuttava, kuiva ja helmeilevä huippuhalpis! Kyllä. Tätä ostan uudestaankin, jos tekee mieli arkista perushyvää kuohuvaa. Hinta on melkeinpä naurettava (6,79 e) ja nimikin helppo muistaa!

Maku on melko huomaamaton, kuplat sen sijaan tehokkaan helmeilevät, pirskahtelevat - hyppivät melkein silmille. Viini onkin valmistettu "halvalla" ja tavallisella charmat- eli tankkikäymismenetelmällä, joka tuotaa tehokkaita kuplia.

Se hienompi vaihtoehto on samppanja- eli perinteinen pullokäymismenetelmä, kuten muistamme loistavasta luxemburgilaisesta, eli Bernard-Massard -skumpasta, joka oli kuplia myöten hienostunut. Myös välimuotoja on, eli
charmat- ja pullomenetelmiä yhdistellään.

Arkinen Amalía sopii minulle koska tahansa!

Alko: Erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, kevyen vaniljainen.
Rypäleet: Macabeo 50%, Parellada 50%.

Maku: +++
Maku + hinta: ++++

Radio Boca Tempranillo - nuori ja mehuisa uutuus

Kevyt, hiukan mehumainen, kirsikkaisen marjainen. Lasissa pyöristyi mukavasti, mutta ei muuttunut kovinkaan ihmeelliseksi. Mietin hetken annanko kaksi vai kolme plussaa. Hauskasta etiketistä huolimatta kuitenkin raaka kakkonen. Hinta olisi saanut olla 7 euron pintaan, niin olisi sopivampi, 8,20 on tästä vähän liikaa, kun vertaa mitä tuolla hinnalla saa (ks. Huippuhalpikset).

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, tummakirsikkainen, kevyen mansikkainen, mausteinen. Pehmeä & hedelmäinen. Tempranillo 100%. Vuosikerta 2011. 8,29 e.

Tuottaja: Vinnico. Vinnicon perusti tanskalainen Nicholas Hammeken vuonna 1996. Viinitalo käyttää sopimusviljelijöitä ja tuottaa vuosittain yli 9 miljoona viinilitraa. Talo käyttää tuotannossaan vain kotoperäisiä espanjalaisia lajikkeita. Vinnico sijaitsee pienessä Javean kaupungissa Alicanten provinssissa.

www.radiobocawines.com

Tämä tietenkin tuli nimestä ensimmäisenä mieleen:

Haastavan hapan Los Monteros

Tämän muistan mainiona viininä muutaman vuoden takaa, mutta tämä nyt myytävä vuosikerta (2009 - crianzan sijaan alkaa siis olla jo reserva) oli kyllä liian hurjaa makuuni! Hapahkoa, hiukan marjaisen makeaa, todella voimakas ja runsas. Vaikka juuri pääsin kehumasta Monastrell-rypälettä, niin nyt kyllä jokin oli pielessä. Alkon herkullinen makukuvauskaan ei lainkaan tuntunut minun suussani.

Luonnonkorkki (pitkästä aikaa) oli kostea ja imaissut viiniä itseensä. Se oli vettynyt viinistä yli puoleenväliin saakka ja mietin, onko sillä jokin yhteys voimakkaan happamaan makuun.

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, makean marjainen, neilikkainen, runsaan vaniljainen. Mehevä & hilloinen. Rypäle: Monastrell 100%. 8,90 euroa.

Luomusti mehevä Monastrell Shiraz: El Tesoro

Pitkästä aikaa luomu-kategoriaan täydennystä, ja kohtuullisella tyylillä! Ehkä kolmas makuplussa vahvistui paikoilleen juuri luomun ansiosta, viini sinänsä oli vain tavallista espanjalaisen maukasta keskitasoa. Haastava, kuiva, mehevä.

Olen nyt tykästynyt Monastrell-rypäleeseen. Alkusyksyn ihastus oli pikantti Piqueras Syrah Monastrell, ja tämänkertainen Monastrell Shiraz ilahduttaa myös jossain määrin makuaistiani. Hämmennys tosin syntyy nimen kohdalla, shiraz kun on uuden maailman tapa kirjoittaa syrah. Tämä kuitenkin on vallan vanhan maailman viiniä.

Monastrell-rypäle muuten tunnetaan eteläisessä Rhônessa nimellä Mourvèdre.

Luomuviini el Tesoro on tuhdin täyteläinen ja mukavan vaativa viini - maku on hapahko (melko reilustikin tanniininen mielestäni) mutta hetken makustelun ja lasissa/karahvissa odottelun jälkeen maku muuttuu luumuisen hilloiseksi, jopa makeahkoksi, vaikka viini on kyllä hyvin kuiva punaviini (hyvä ja haastava). Alkon makukuvauksen mausteisuus on huomattava, jopa voimakas.

Hapokkuus ja mausteisiin johdattelevat ajattelemaan, että El Tesoro sopinee paremmin robustin ruuan kera kuin yksinäsille lasillisille.

Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, mustikkainen, luumuinen, mausteinen.
Mehevä & hilloinen.
Monastrell 75%, Syrah/Shiraz 25%.
Luomuksi kovin edullinen: 7,48 e.

Pikantti Piqueras Syrah-Monastrell

Kypsä, paahteinen ja marjainen tuoksu. Maku on voimakas, makeahko ja mausteinen, loppumakuna viehättävä vanilja. Sopivan haastavan hapokas, pehmeällä tavalla tanniininen.

Oikein maukas ja hyvä perusviini, tai jopa enemmänkin - antaa kaikkensa jos annat viinin seistä hetken (tunnin tai parikin) lasissa tai karahvissa. Vaikuttava tulos näin nuorelta viiniltä.

Tätä espanjalaista ostan uudestaankin.Siispä: HUIPPUHALPIS.

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, makean karpaloinen, mausteinen.

Rypäleet:  Syrah 55%, Monastrell 45%.
2011. 25,90e/3 litr.

Tasainen ja tyyni Savia Viva Familia Xarel·lo

Kappas. Tummanruskea valkoviinipullo, kuin Saksassa ikään. Viini pullon sisällä on kuitenkin kaikkea muuta kuin vaaleaa rieslingiä; Savia Viva Xarel·lo on voimakkaan keltaista, melkein etiketin sävyistä.

Tuoksu on kuiva, kirpeä ja yrttinen - tuli jostakin mieleeni vastaleikatut yrtit. Maku on valkoviiniksi (kumman) kypsä, runsas ja voimakkaan hedelmäinen. Sopinee siis myös voimakkaiden ruokien seuraan.

Saman viinituottajan Tempranillo kuuluu yhä lyömättömiin suosikkiviineihini, vaikka Savia Viva Familia Tempranillon uudemmat vuosikerrat eivät enää ole tuohon 2009 vuosikerran viiteen plussaan yltäneetkään.

Valkoinen elämän mahla saa plussia keskinkertaiset kolme. Viini oli kohtuullisen hyvää, hyvin saatan ostaa uudelleenkin. Luomusta vielä puolikas plussa lisää. +++(+)

Tavallisissa valkoviineissä melko erikoinen Xarel·lo -rypäle kasvaa Katalonian alueella. Sitä käytetään yleisesti Cava-kuohuviinien valmistuksessa. Kokeilkaapa lausua rypäleen nimi katalonialaisittain: [ʃəˈɾɛɫːu = Saima-aakkosin: xärell u]

Alko: Kuiva, hapokas, sitruksinen, hennon kukkainen. Rypäleet: Xarel.lo 100%. 2011. 7,99 e.

Alkon hylkäämä halpisten halpis, Tapas Tinto

Mökiltä löytyi vanha superhalpisviinipullo - tätähän ei enää edes myydä Alkossa! Uskalsimme kuitenkin maistaa, ja yllättävän hyvää oli - voikohan muutaman vuoden kaapitus tehdä hyvää tällaiselle perusjunttihalpisviinillekin? Ilmeisesti tätä on myyty vielä taannoin reilusti alle kuuden euron hintaan, ja siihen nähden tämä on ihan vallan ok. Sopi hyvin kärähtäneen grillimakkaran kanssa - oi mitä kulinaristista ilotulitusta!

No niin. Kohtalainen viini ja passeli hinta. Harmi ettei tätä enää näkynyt Alkon sivuilla, joten tarkemmat viinin salat jäävät ikuisksi mysteeriksi. Laatikkopakkaus vielä sinnittelee Alkossa (poistumassa) ja siitä vakoilin, että rypäleinä ovat yksi suosikeistani eli tempranillo (85%) sekä halpisviinien rypäle bobal, josta kirjoittelinkin erään espanjalaisen halpishelmen kohdalla.

Halpuus sai utealiaaksi ja kurkistin Alkon valikoimaa sillä silmällä: tarjolla on enää kaksi alle kuuden euron viinipulloa, espanjalaiset Don Hugo ja Don Opas, molemmat 5,99. Kaukana ovat 5,50 euron viinipulloajat.

Carpe vinum!

Semi moka semi seco! Kohtuullinen Marqués de Monistrol -cava

Jo nyt on kumma. Selvästikään puolisoni kohtaloni ei ymmärrä, että kuohuviinin täytyy olla kuivaa! Tai mieluusti vaikka erittäin kuivaa. Jälleen iltaani sulostuttamaan oli ilmestynyt kuohuviinipullo, ja ajattelinpa poksauttaa sen tällä kertaa Ranskan uudelle presidentille ja jännittävälle vaali-illalle.

Puolikuivuuden tuottaman pienen pettymyksen kirvahduksen jälkeen tämä Marqués de Monistrol Selección Especial Semi Seco kuitenkin osoittautui aivan lasiinmeneväksi kuohuviiniksi. Sama markiisi valmistaa myös kuivaa cavaa, jota Alko tarjoaa alle yhdenksän euron hintaan. Sitä voisikin kokeilla ensi kerralla.

Cava-kuohuvat ovat yleensä kovastikin makuuni. Ja tietoisku: Cava on samppanjamenetelmällä valmistettu espanjalainen kuohuviini, jota tuotetaan Kataloniassa, koillis-Espanjassa. Sitä myytiin nimellä samppanja siihen asti kunnes EU-säännökset kielsivät käyttämästä tätä nimitystä muista kuin Ranskan Champagnessa valmistetuista kuohuviineistä.

Plussat: ++. Tämä voisi saada neljäkin plussaa sellaisessa suussa, joka yhtään pitää puolikuivasta eli makeammasta kuohuvasta.

Alko kertoilee: Puolikuiva, keskihapokas, makean hedelmäinen, kevyen päärynäinen, mineraalinen. 8,49 e. Rypäleet: Macabeo, Xarel.lo, Parellada.

Ponteva Piedemonte Reserva

Tässäpä jotenkin erikoinen ja varmasti makumielipiteitäkin jakava viini!

Piedemonte Reserva 2006 tuoksui melko hennolle, joten odotin maultakin  herkkyyttä ja helppoutta - mutta yllättäen viini maistuikin hyvin täyteläiselle (muka keskitäyteläinen!), kellariselle, maalle ja makealle - jossain käväisi jokin marjaisuuden häive, mutta se peittyi makujen rajuuteen. Jotenkin mieleen lipuvat myös sanat tamminen ja paahteinen. Kaikenlaisia melkoisen positiivisia voimasanoja.

Maku oli huomattava, sitä ei vain voinut ohittaa. Siihen jäi sisään, sitä jäi pyörittelemään. Intensiivinen ja takertuva (jopa liian?). Maistui oikein hyvin voimakkaasti maustettujen tomaattisten lihapullien kanssa, mutta kevyellä iltapalalla Piedemonten makumaailma oli liian tujua ja ruuatta maistellen aivan liian tuhti.

Plussat: +++(+)
Ehdottomasti ruokaviini. Seurustelujuomaksi ei sovi lainkaan.

Alko: Keskitäyteläinen, tanniininen, makean karpaloinen, mausteinen, vaniljainen. 8,98 e.

Rypäleet: Tempranillo, Cabernet Sauvignon, Merlot. Suhteita ei kerrota.