Minne se syksy oikein hävisi? Aika kertakaikkiaan menee liian lujaa. Justhan tajusin, että on syksy ja tänään maisema onkin jo tälläinen:
Tänään tein töissä kalenterivuosisuunnitelmaa ja ihan säikähdin, kun naputtelin päivämääriä, jotka ovat parin kuukauden päästä... vuosi 2010!
Minusta on tullut hidas. Töissä ei tarvitse painaa täysillä koko aikaa, että ehtisi kaiken tehdä. Saan tehdä työni aivan rauhassa ja kunnolla. Ja tämä on tehnyt minusta hitaan: kävelen hitaasti, syön hitaasti, laitan ruokaa hitaasti, neulon hitaasti... Ja työnikin on nyt sellaista, ettei siinä auta kiirehtiä. Jos yritän hoputtaa asiakastani, on seurauksena vain hämmennystä ja hätäännystä ja tämän seurauksena entistäkin hitaampi vauhti! Jotenkin entisessä elämässä työkiire jätti vauhdin päälle vapaa-aikaankin, kaikki piti tehdä kauhealla kiireellä ja en osannut pysähtyä ja rauhoittua.
Muut ovat joskus hämillään, kun ihmettelevät, mitä minulle on tapahtunut. Ja ehkä itsekin vielä ihmettelen omaa hitauttani. Mutta minnepä minulla olisi kiire? Paitsi ajan perään
...
Joo, olipas filosofista tekstiä tänään. Palataanpas maan pinnalle. Nyt kauppaan ostamaan possutautiselle pojalle limpparia ja jätskiä ja Buranaa.
-Vika-
Tänään tein töissä kalenterivuosisuunnitelmaa ja ihan säikähdin, kun naputtelin päivämääriä, jotka ovat parin kuukauden päästä... vuosi 2010!
Minusta on tullut hidas. Töissä ei tarvitse painaa täysillä koko aikaa, että ehtisi kaiken tehdä. Saan tehdä työni aivan rauhassa ja kunnolla. Ja tämä on tehnyt minusta hitaan: kävelen hitaasti, syön hitaasti, laitan ruokaa hitaasti, neulon hitaasti... Ja työnikin on nyt sellaista, ettei siinä auta kiirehtiä. Jos yritän hoputtaa asiakastani, on seurauksena vain hämmennystä ja hätäännystä ja tämän seurauksena entistäkin hitaampi vauhti! Jotenkin entisessä elämässä työkiire jätti vauhdin päälle vapaa-aikaankin, kaikki piti tehdä kauhealla kiireellä ja en osannut pysähtyä ja rauhoittua.
Muut ovat joskus hämillään, kun ihmettelevät, mitä minulle on tapahtunut. Ja ehkä itsekin vielä ihmettelen omaa hitauttani. Mutta minnepä minulla olisi kiire? Paitsi ajan perään
...Joo, olipas filosofista tekstiä tänään. Palataanpas maan pinnalle. Nyt kauppaan ostamaan possutautiselle pojalle limpparia ja jätskiä ja Buranaa.
-Vika-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti