Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arki. Näytä kaikki tekstit

21.10.2013

Mitä tänään syötäisiin?

Tämänkertainen ainekirjoitushaaste oli niin vaikea, että myöhästyin kokonaisella päivällä!

Logo (C) Täti-ihminen Arjen takaa -blogista
"Laatiloo", huutaa kuopus, jos siltä kysytään, mitä syödään. Ja sen kanssa tietysti "keppussun". Meidän arkiruoka (ja vikonloppuruokakin luvattoman usein) on linjaa makaronilaatikkoa ja ketsuppi, eineksiä siis. Pinaattilätyt on kanssa pop, samoin karjalanpiirakat. Leipää ja jugurttia tulee myös välillä tarjottua ruokana.

Mies on sellainen fiilistelijäruoanlaittaja, kokkaa pitkään hauduttaen jne. Minä taas olen auttamattoman tumpelo keittiössä. En tiedä, onko syynä ainainen kärsimättömyyteni vai mikä, mutta jotenkin onnistun aina sössimään kokkaukset tavalla tai toisella. Olen tehnyt "hairy" pastaa ja rapeaa riisiä. Sämpylöitä, joista mies söi yhden silkasta tunnollisuudesta ja sisko ei saanut alas kuin puolikkaan. Lapset ovat luonnehtineet kokkauksiani muun muassa ilmaisulla "näyttää pelottavalta". Usein ruuan ulkonäkö kokkauksen valmistuttua yllättää kokkaajankin. Ei mene niin kuin Strömsössä meidän keittiössä, ei. :)

Yhdellä arkiviikolla onnistuin ruuanlaitossa. Se oli viikko, jona tilattiin ruuat kotiin Middagista. Olin kotona flunssassa ja hienot, pilaantuvat raaka-aineet sai aikaan kokkausstressin (!) ja kokkasin sitten hiki hatussa noin puolitoista tuntia per ateria. Ja ohjeet kyllä kait oli yksinkertaisia, mutta ei sellaisia heitä-tuorepasta-veteen-ja-avaa-tomaattikastikepurkki -yksinkertaisia. Mun kirjoissa kahden kattilan käyttäminen yhden aterian valmistamiseen lasketaan monimutkaiseksi. Soseuttimen (se puikula juttu, mikä sen nimi nyt on?) kaivaminen kaapista lasketaan jo gourmetkikkailuksi!

Kaikista vaikein asia ruuanlaitossa on kuitenkin kaupassa käymisen, syömisten suunnittelun ja kokkaamisen synkkaaminen. Siksipä meillä yleensä mennäänkin eineslinjalla. Mua lohduttaa tieto siitä, että äidin työkaverin lapsi eli pelkästään eineksillä, ja siitä tuli varsin fiksu ja filmaattinen aikuisena. Ehkä noi omatkaan ei mene ihan täysin pilalle. Niin ja esikoinen on ainakin yleensä syvän epäluuloinen, jos kokkaan, joten parempi ehkä näin! ;)

10.10.2013

Pimeetä touhua

Nyt on päässyt käymään sillä tavalla, että urheilemisesta, tai siis hölkkäilystä on tullut mulle ihan must juttu. Sellainen henkireikä. Kliseistä, totta vie, mutta minkäs teet! 

Eilen oli pakko päästä tuulettamaan päätä vielä illalla myöhään työpäivän ja Reiman Outletin avajaisten jälkeen (raporttia ehkä myöhemmin, stay tuned!). 

Kuva siltä valoisammalta hiekkatiepätkältä,
pimeällä pätkällä en tod. pysähtynyt kuvaamaan :D

Muuten oikein hyvä ajatus, mutta ne pimeät hiekkapolut... Kuuntelin Lana Del Reyn jotain oikein sellaista kauhuleffamaista ulinabiisiä kun metsäisimmällä synkän kuusimetsän osuudella (!!!) juuri ollessani erään katulampun kohdalla siitä lampusta sammui valo! Melkein kiljaisin ja ampaisin sähköjäniksenä kovaan juoksuun. Juoksin sitten keuhkot pihisten koko kuusimetsäosuuden, että sellainen pakkointervallitreeni tällä kertaa... 


Pelottava mörrimöykkykivi

Jatkossa sitten iltalenkit pelkillä tieosuuksilla asfaltilla, luulen ma. ;)


27.7.2013

Aikakone

Satu heitti Puutalobabyn haasteella. Ideana siis palata tiettyihin hetkiin menneisyydessä, ja vastata seuraaviin kysymyksiin:

1. Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?
2. Mitä olet ajatellut?
3. Millainen on ollut elämäsi?

4. Miltä olet näyttänyt?

Ajankohtina elokuu 1999, huhtikuu 2003, maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.7.2010.
Olipahan muuten homma etsiä noin vanhoja kuvia! Osa kuvista on kännykkäkameralla napsaistu paperikuvista.

Elokuu 1999

Olin tavannut silloisen kihlattuni, nykyisen ex-mieheni noin vuosi sitten. Muutettiin kahden kuukauden tuntemisen jälkeen yhteen mun asuntoon ja siitä sitten isompaan kolmioon, joka rempattiin kokonaan. Opettelin vielä tuntemaan uutta asuinaluetta, asuin ensimmäistä kertaa ikinä muualla kuin Helsingissä. 

Keväällä olin "valmistunut" vuoden kestävästä toimittajaopistosta ja nyt olin syyskuussa aloittamassa opiskelut yliopistolla. Olinkohan jo tässä vaiheessa käynyt aloitusinfossa järkyttymässä sitä pitkähiuksisten miesten määrää tiedekunnassa... (Arvaakohan tosta, mikä ala on kyseessä? ;)) En ollut yhtään varma, onko ns. mun ala, mutta ex-mieheni ja ex-anoppini saivat minut ylipuhuttua. Jännitin opiskelujen alkamista.

Olin mielestäni vähän liian lihava ja harmittelin lihasten menetystä kun olin pari vuotta aiemmin lopettanut yleisurheilun. Hiukset etsivät väriään.

Nassu. Tuskin kukaan enää tunnistaa. :D
Pientä pintaremonttia. ;)

Huhtikuu 2003

Tässä välissä oltiin myyty ex-miehen kanssa se ensimmäinen yhteinen kolmio ja muutettu vuodeksi mun vanhempien luokse odottamaan meidän uuden kodin valmistumista. Juuri ennen asunnon valmistumista oli polttarit ja mursin selkäni. Muutto oli tuskainen, en saanut kantaa mitään, ja yritin anella ex-miestä, kavereita ja siskoa tyhjentämään "vielä yhden muuttolaatikon". Mun sisäinen frendien Monica kärsi, kun asunto hohti uutuuttaan ja pursuili täysiä muuttolaatikoita! 

Vähän muuton jälkeen mentiin naimisiin, istuin häissä kahden ison tyynyn avustuksella murtuneella selällä (ehkä tän olisi voinut ottaa enteenä siitä, että ei ehkä kandee mennä naimisiin ;D). Jouduttiin perumaan häämatka, koska en pystynyt istumaan edes paria tuntia putkeen. 

Olin ekaa kertaa "äiti", meille oli vuotta tai paria aikaisemmin (iik, en muista!) tullut pieni borderterrierinpentu. <3

Mamman "vauva"
Olin valmistunut ja vakituisessa työssä. Kaikki oli hyvin vakiintunutta ja selkeää ikäänkuin, mutta mua ahdisti. Mulla taisi olla tässä kohtaa tai viimeistään kesällä iso parisuhdekriisi. Sellainen ollakko vai eikö olla. Mietin myös ns. uravalintaani, että onko se sitten oikea. Selkä askarrutti, että paraneeko se koskaan kokonaan.

Mulla taisi olla puolipitkät hiukset, vai olinkohan jo tässä vaiheessa leikkauttanut ne lyhyeksi poikatukaksi? Siellä ensimmäisessä kolmiossa asuessani kävin pitkään samalla kampaajalla siinä kodin lähellä, mutta nyt kävin vaihtelun vuoksi jossain poshissa helsinkiläiskampaamossa ja annoin vapaat kädet. :D 

Mökillä jo vähän isomman "vauvan" kanssa. Huomatkaa vihamielinen teiniangstiasento ja -ilme!

Maaliskuu 2009

Tässä välissä tapahtui ihan kauheasti kaikkea. Olin toipunut parisuhdekriisistäni ja jatkanut ex-miehen kanssa yhdessäoloa. Oltiin rempattu asunnon ullakkokerros asuinkäyttöön. Kovasti odotettu esikoinen oli syntynyt 2005 ja sitä oli seurannut elämäni rankin jakso, josta olin jo toipunut. Oltiin muutettu 2006 isompaan paritaloon ja erottu 2007 esikoisen ollessa 2,5-vuotias. Olin ensin muuttanut esikoisen kanssa kahdestaan pieneen kolmioon ja siitä sitten noin vuotta myöhemmin rivariin nykyisen mieheni kanssa.

Tässä kohtaa elämääni olin siis 4-vuotiaan tytön äiti, eronnut tytön isästä ja uudessa avoliitossa. Varsin tyytyväinen elämääni uusperhekipuiluja lukuunottamatta. Muistaakseni esikoisella oli aika voimakas neljän vuoden uhma. Lapsenkasvatukselliset ja ero- ja uusperheen toimintaan liittyvät asiat askarrutti. Pohdin, millainen aika- ja asumisjärjestely olisi esikoisen kannalta paras. 

Mies jonotti selkäleikkaukseen ja minä odotin keittiöremonttia. Ne osui sitten melkein päällekkäin. :/ Rakastin uutta keittiötä (!!!) mutta samalla oli tosi syyllinen olo, että mullistuksia inhoava mies joutui viettämään toipilasaikansa uudessa keittiössä kokkaillen. 

Elämäni kolmas keittiöremontti. Tuskin viimeinen. :)
Koirattomuus ahdisti, koira oli jouduttu lopettamaan tosi yllättäen sydänkasvaimen takia edellisen vuoden maaliskuussa. Olin ihan rikki siitä, meidän edellinen koira oli kuin mun ajatus, tiedettiin aina toisistamme, missä mentiin. Liikkis tämä nykyinenkin on ja rakas, totta kai, mutta en usko, että koskaan voi mihinkään toiseen koiraan mulla olla niin jotenkin, noh, sellainen sielunkumppanuus. Etsittiin uutta koiraa, mutta borderterrierin pentuja oli huonosti saatavilla ja pari pentuetta, joita odotettiin jäi tulematta kokonaan. Samalla jännitin, miten uuden koiran kanssa menisi, kun se edellinen oli tosiaan niin unelma.

Mulla oli puolipitkät hiukset. Kävin yleensä ihan vaan lähikampaamossa, enkä ollut koskaan tytyväinen lopputulokseen. Silti menin aina uudestaan. :D Kunnes sitten taas repäisin ja kävin jossain toisessa posh-kampaamossa, jossa hiusteni luonnollinen kihara löydettiin ja hiuksia vaan vähän "värihuuhdeltiin". Rutistelin ohjeiden mukaan muotovaahtoa kosteisiin hiuksiin, mutta en ikinä saanut niitä näyttämään samalta kuin kampaaja. (Shock! ;D)

Tässä nyt se posh-hiusmalli itse rypisteltunä. Ja omg kun olin hoikka!
Ensimmäistä kertaa sitten yleisurheilun lopettamisen olin alkanut lenkkeillä säännöllisesti ja olin vähän kiinteytynyt ja pudottanut painoa. Silti olin edelleen mielestäni taas sen pari kiloa liian lihava (story of my life!).


18.9.2009

Tässä vaiheessa aloin olla jo kaiken nähnyt oman alani ammattilainen. Olin lakannut haihattelemasta muita aloja. Paitsi silloin, kun iski ns. floristipäivä. Eli päivä, jona oma ala tökkii ihan kybällä ja houkutus seurata erään entisen työkaverin jalanjälkiä floristiksi on suuri! 
Työskentelin ensimmäistä kertaa konsulttina ja konsulttina toimiminen oli pienoinen järkytys. Oli monta floristipäivää. ;) Tuskailin konsulttibisneksen outoksien kanssa. 

Kotona olin onnellinen siitä, että meillä oli uusi borderterrieri. Tämä uusi oli varsinainen tuholainen entiseen verrattuna. :D Ensimmäinen koira söi pentuna tasan yhdet kengät, ovelasti sisäpuolelta. Tämä uusi teki sitten esim. tällaisia jäyniä:
Lapaset ja hatut sai kyytiä 
Möys kirjat maistui!
Tämä oli ihan paras! :D Emme vieläkään tiedä, miten voi pieni koira saada penkin käännettyä nurin ja ihan toiselle puolelle huonetta!
17.7.2010

Olin päässyt yli "ei ikinä enää lisää lapsia"-vaiheestani ja olin tukevasti raskaana. Vartaloni alkoi  muistuttaa sitä muumimuotoa, johon se nykyään tuntuu pysyvästi muokkautuneen. :/ Kesä oli ihan superhelteinen, olin ihan tuskissani ison mahani kanssa. Odotin kärsimättömänä syksyä ja vauvan syntymää.

Karvainen vauva oppii uimaan
Vauvanvaatteita pikkuiselle
Kesän alussa oltiin käyty Kreikassa tapaamassa miehen vanhempia. Hyvä tutustua tuleviin appivanhempiin siinä vaiheessa, kun ollaan jo naimisissa ja pulla uunissa. ;) Matka oli tosi ihana ja rentouttava, appivanhemmat tosi mukavia ja mulla oli suuria vaikeuksia palata arkeen sen jälkeen. 

Veneellä Kreikan meressä
Luin ahkerasti esikoisen kanssa kaikenlaisia pikkusisko-, pikkuveli- ja vauvakirjoja. Naurettiin yhdessä aina kohdalle, jossa vauva tanssi isosiskon masun päällä yöllä. Enteellistä. ;D

***

13.5.2013

Torstaina 9.5. klo 17:23:38 kaikki oli täydellistä

Idyllistä

Tajusin tänään yhden ihan megalomaanisen suuren pienen asian. (Ja jonka moni muu on varmasti tajunnut jo paljon aiemmin ja paljon vähemmällä pohdinnalla!) Olen varmaan koko aikuisikäni metsästänyt sellaista optimaalista sitkua. Sitku tää, toi ja tuo, niin sitten on kaikki täydellistä.

Tänään oivalsin, että ehkä sitä täydellisyyttä ei ikinä tule (daa!), ehkä tämä lapsiperheen elämä on as good as it gets-tyyppistä, ja täydellisyys, onni jopa, näyttäytyy vain hetkittäin. Yhden nanosekunnin ajan istut sohvalla teekuppi kädessäsi, koira jaloissasi nukkuen. Astianpesukone hyrrää taustalla, lapset leikkivät iloisena ja sovussa lattialla, mies lukee kirjaa nojatuolissaan. Katsot ikkunasta ulos ja huomaat puiden alkavan vihertää - niin kaunista! Ja seuraavassa hetkessä jompi kumpi lapsista kiljuu naama punaisena, koira tönäisee teekupin sohvalle jne.
Kunnes taas jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin tulee taas se nanosekunti, jonka voimin jaksaa ratkoa sadatta kertaa samaa riitaa iPadin pelivuorosta, siivota koiran ripulikakkoja arkiaamuna lattialta, sumplia kumpi jää pois töistä kun lapsi on kipeä tai säilyttää malttinsa kuopuksen parituntisen aamunavauksellisen uhmaraivarin aikana.

Ehkä musta ei koskaan tule sitä pullantuoksuista uraäitiä, joka iloisena kirmailee superkuntoisena metsässä treenaamassa maratonia varten ja jonka superlapset esittää hymy huulilla pianosonaatteja tehtyään ensin läksyt kiltisti, mutta ainakin mulla on ne hetket. Ja muuten kaikki on juuri niin kuin olla pitää, ihan tavallisen epätäydellistä. <3

27.4.2012

Bubbles




Suosittelen (työ)stressiin lääkkeeksi saippuakuplia. Tehoaa varmasti!

10.2.2011

Pinoja!









Tavarat tuntuu jotenkin kummasti pinoutuvan tässä vauva-arjessa. Ehkä ne ei pinoutuisi, jos vauva nukkuisi piiiitkiä päiväunia. Ehtisi järjestellä. Tosin on nuo pinot ihan suloisiakin, ja nyt tokan lapsen kohdalla tajuaa, että ei tämä vaihe ikuisuuksia kestä, vielä ehtii puunata ja järjestellä ja tylsistyäkin tekemisen puutteeseen jossain vaiheessa, kun lapset kasvavat. :)

19.12.2010

Pipityyny


Sain siskolta lahjaksi Punaisen Norsun pipityynyn. Piipaa-kuvioisen päällisen sisällä on pieni kauratyyny, jota voi pitää pakastimessa kolhujen varalle, tai sitten lämmittää mikrossa lihasjumien helpottamiseksi. Voin jo kuvitella, miten pikkuisten harmistukset menevät ohi, kun tämä tyyny porhaltaa "piipaa piipaa" paikalle! :)

Plussaa siitä, että pipityyny on suomalainen ja siskoa kiitinkin, että otti lahjassaan huomioon tämän "ekohippeilyinnostukseni". ;D

3.10.2010

Viikonloppuna




* Leivottu omenapiirakkaa Pretty ginghamin ohjeella, hyvää tuli!
* Vietetty shopping trip from hell lauantaina paikallisessa supermarketissa koko perheen voimin. Sisältäen 5v. neidin parit karkailuyritykset, kiukkuilut, kassan pakkauspaikan alle piiloutumisen jne. jne.
* Vaaputtu ankkakävelyä vauvan laskeutuessa aina vain alemmas
* Käyty pikavisiitillä mummulassa
* Syöty nuotiomakkaraa takapihalla, kenties viimeisen kerran tänä syksynä
* Leivottu teeleipiä Marie Elisabethin reseptillä, myöskin onnistuneesti
* Ehkä podettu jonkinlaista hormonihäiriötä tai pesimisoiretta, mähän en siis yleensä leivo tai kokkaa, tai ainakaan onnistu keittiössä! ;D
* Kylvetetty esikoinen ja saatu Arielin hiuksista megaroiskeet päälle, kun kylpy loppui neidin mielestä liian aikaisin...
* Kaivettu yksi salamannopeasti napattu teeleipä pois superruoka-allergisen koiran suusta
* Epäonnistuttu samassa tempussa nuotiomakkaran jämän suhteen...
* Nukuttu päiväunia, me aikuiset siis ;)

2.10.2010

Tuikkuja



Visioin laittavani tuikut lasipurkkiin esille. Sopivan kokoista ei kuitenkaan löytynyt, niin päädyin sitten peltiruukkuun. Alimmassa kuvassa vilahtavat tytön aarteet, ulkoa poimitut kauniit kivet.

25.9.2010

Totta


Riikka Pulkkisen "Totta"-romaani jättää kypsyydessään sanattomaksi, vaikka olen vasta sivulla 53. Miten voi olla, että joku itseä nuorempi, perheetön nuori nainen kirjoittaa niin kypsästi ja viisaasti ja tarkkanäköisesti vaikeasta aiheesta. Ei silti, että minäkään tietäisin, miltä tuntuu olla seitsemissäkymmenissä ja odottaa puolison kuolemaa. Tai omaansa.

Yleensä en halua tietää kirjailijasta juuri mitään. Tuntuu, että liian usein kirjailijan oma elämä näkyy teoksissa ja vie jotenkin pois niiden hohtoa. Pulkkisen tapauksessa tieto siitä, kuka ja minkä ikäinen kirjailija on kuitenkin vain lisää kunnioitustani häntä kohtaan. En sitten tiedä, miksi mielestäni kyky kuvitella itsensä toisen ihmisen saappaisiin ja maailmoihin on jotenkin hienompaa kuin oman elinympäristönsä tarkkanäköinen kuvaaminen. Ehkä se juontaa juurensa jotenkin siihen suureen ihailun sekaiseen hämmästykseen, jonka Sinuhe Egyptiläisen lukeminen lukioaikana sai aikaan kun paljastui, ettei Mika Waltari ollut koskaan käynyt Egyptissä.

Harvoin kirja pysäyttää jo alussa niin hyvin kuin "Totta". Harmittaa jo nyt, että se loppuu joskus.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails