Talon kasvojenkohotus

Tässäpä pikainen päivitys siihen, miltä meijän huusholli näyttää tässä vaiheessa ulukoapäin! Aika komiat nuo uudet Pihla-ikkunat, vaikka ite sanonki. Ja kyllähän se ulukovuoren uusiminen on melekonen kasvojenkohotus ollu koko talolle, se keltainen peltiulukovuoraus ei tee oikeutta kyllä millekään talolle...

Laitoin mukaan vielä vertailun vuoksi kuvan talosta vanahassa kuosissa reilu vuosi sitten (auto kuvassa kuvausrekvisiittana 😂). Onhan tuo vähän muuttunut, vaikka tavallaan tykkäsin meijän talosta ihan tuollaisenaan ja kahestaan asuessa ollaan kyllä tultu toimeen hieman epäkäytännöllisten tilojenkin kanssa. Hassua ajatella, ettei meijän pirpana tule muistamaan, millainen koti on ollut ennen tätä remonttirumbaa, vaan sille koti tulee aina olemaan sellainen kuin se valmistuessaan sitten on. Tässä olikin sitten remonttia varmaan yhelle elämälle ihan riittävästi (onneksi meillä ei täällä tarvi hullutella niin, että rakennettaisiin kovin montaa huushollia asuntolainan nopeamman poismaksamisen toivossa...) Vaikka onhan se aika hieno tontti tuolla ylähäällä, jos sitä hirsitalon sinne rakentais sitten joskus... 😄

Ei onneksi taija olla kovin järkevää! Hirsitalo on kieltämättä ollut aina meikäläisen unelma, mutta uuden rakentamisessa on aina se ongelma, ettei sinne saa vanahan talon tunnelmaa. Plus että niin kauan ko rakennuslainsäädäntö pakottaa rakentamaan terveen järjen vastaisia höpöhöpöpullotaloja, minä pitäydyn vanahassa. Ei sillä, etteikö se voisi toimia kun kunnolla rakennetaan ja sitten pidetään ilimastoinnit aina päällä ja kunnossa, mutta jotenkin ko nykyajan rakentamisen tilaa kattoo, niin epäilyttää että voiko moisen rakentaminen onnistua. Meillä kun pelataan sen päälle, että mikäli kosteutta jonnekin pääsee, se pääsee kuivumaan, koska rakenteet ja materiaalit hengittävät. Ja ilimanvaihto toimii painovoimaisena, rakentamisen tuomat muutokset (mm. tiiviimmät ikkunat) huomioiden ja ilimanvaihtoa pienin apukeinoin tehostaen.

Joo mutta nyt heitän paasaamasta, jollekinhan vanaha talo on kauhistus, jonne ei halua astua jalallakaan ja jonka mielestä tämmönen vanahan talon laajennus on sulaa hulluutta ja rahan heittämistä hukkaan, ko uuenki vois tehä. Ja se on ihan okei, toiset tykkää pojasta ja toiset isästä! Minä nyt vain olen enemmän kallella tähän vanahempaan vuosikertaan😊 Kaikin puolin!

Remppaa etiäpäin ja muita kuulumisia

Heipä hei, tiedän että lupailin sitä pintamateriaali- ja sisustusjuttua tulevaksi ja tuolla se luonnoksissa keskeneräisenä majaileekin, MUTTA jostain kumman syystä ei ole saanut tehtyä sitä valmiiksi...

Taas näpytän tätä puhelimella, kun meijän perheen uusin vahavistus nukkuu onnellisena sylissä.

Joten ulukoasu on mitä on ja kuvia ei juuri ole, mutta minkäs teet, ehkä tässä elämässä vielä joskus on aikaa istua koneellakin, nyt sitä ei niin kauhiasti kyllä kaipaakaan (vaan lähinnä sitä, että saisi syödä ja saunoa joskus rauhassa 🙈). Mutta ajattelin nyt tosiaan päivitellä kuulumisia niin rempan kuin elämän yleensäkin osalta. Remppa etenee joka päivä, siippa on palannut töihin ja elämä etsii taas hieman erilaisia omia uomiaan. Päivät on välillä kuormittavia, pirpana (tai Iita, Mimmi, Justiina ja mitä näitä nyt on matkan varrella kuultu 😊) on kärsinyt välillä mahakivuista ja refluksista ja näitä ylimääräisiä vaivoja on koitettu saaha kuriin, välillä paremmalla ja välillä vähän huonommalla menestyksellä. Huono olo tekee luonnollisesti normaalisti niin aurinkoisesta ja hyvin nukkumasta lapsesta syliäkaipaavan ja itkuisen, mikä tietysti meitä vähän kuormittaa. Mutta mennään päivä kerrallaan etiäpäin ja toivotaan, että saahaan pirpanan olokin hyväksi taas!

Laajennuksen osalta ollaan kovasti etiäpäin, lattia on valettu elokuun loppupuolella ja sen kuivumista ootellaan, ulukoseinät on pystyssä ja eristetty sekä veetty paperit päälle ja koolattu, väliseinien rungot pystyssä ja ikkunat sekä ovet paikoillaan. Tänään on katolle puhallettu myös villat ja alakaa mökki olla meleko lämmin jo, vaikka lämpöjä siellä ei vielä olekaan (maalämpöputkien kaivuu on aikatauluhaasteiden vuoksi vielä edessä päin). Tällä viikolla on saatu myös vanahalle puolen uu'et ikkunat ja täytyy sanoa, että on net kyllä komiat! Tekee palijon sisätilan ilimeelle, kun samalla muutettiin vähän järjestystäkin tuvassa. Ja nyt on makkarissakin eri hyvä nukkua, ko yölläkin tulee korvausilimaa karmiventtiilin kautta. Myös ulukovuoren osalta alakaa olla valamista, pellit on tilattu ja ikkunanpuitteet paikallaan oottamassa ensi kesän maalausta.

Pihapiiri kaipaisi vähän raivausta ja siivoamista ja seuraava isompi rykäisy olisi sitten tuo maalämpöputkien kaivuu ja sen jäläkeen maalämpöpumpun ja vanahan puolen uusien vesikiertoisten patterien asentaminen. Muutoin ohjelmassa onkin sitten jatkossa sisähommia, joita jatketaan omillaan. Tänään pitäisi varmaankin vielä ehtiä tarkistamaan budjettia ja lyömään lukkoon materiaalivalintoja ja laittamaan niitä tilaukseen.

Mitään kiirettä ei sitten enää sen jäläkeen ko saahaan lämmöt ole, tehään hommia omaan tahtiin ja jos jouluna olisi jokseenkin valamista niin hyvä homma, mutta jos ei niin paineita ei siitäkään oteta. Ristiäiset olisi ohojelmassa ensi viikolla, mutta net saadaan sujuvasti piettyä vanahalla puolella. Vähän vaan siivousta ja ehkä tosiaan sitä pihan siistimistä niitä juhulia varten. 😊

Loppuun vielä kuva tuvan uusista ikkunoista asennusvaiheessa ja ennen pesua, päivittyy tyyli mukavasti takaisin lähemmäs alkuperäistä.

Näin se remppa etenee

EDIT// Blogger ei taas jostain syystä tee yhteistyötä, joten tekstin asettelu on päin hokia, mutta en jaksa tapella niin menkööt.  

Heipä hei! Nyt niitä luvattuja remppajuttuja vähän teillekin! Ette usko kuinka nopiasti aika menee tämän pikku kakkamasiinan kanssa touhutessa ja samalla ko minä sisällä syötän, vaihan vaippaa, laitan nukkumaan ja toistan kaavaa erinäisissä järjestyksissä yrittäen samalla pitää myös itteni kuin myös siipan ruuassa ja huushollin sisäosat jokseenkin kasassa sekä järjestyksessä ja koko perheen puhtaissa vaatteissa, ulukona hommat etenee koko ajan (ja hyvä niin).

Siispä nämätkin uusimmat kuvat on jo auttamatta jälessä totuuesta, meillä on nimittäin pelti katolla ja tällä hetkellä tehään lattiahommia. Torstaina tulee lattialämmitysputkien asentajat ja ensi viikolla oisi sitten ohojelmassa lattian valu.

Ja kirjottelen tätä nyt puhelimella, joten tekstin ulukomuoto on mitä on, yritän jossain vaiheessa ehtiä koneelle asti editoimaan. Mutta siihen asti tämä on muotoa teksti ensin ja kuvat sitten. :D Koittakaa pärjätä!

Mutta jos nyt jotain sanoisi yleisellä tasolla vähän itse rempasta. Jotain syvällisempää voisi koittaa riipustella erikseen esimerkiksi tuleviin pintamateriaaleihin liittyen, mutta nähtäväksi jää, milloin läppäri ehtisi viihtyä niin pitkään sylissä. :D Mutta siis, meillehän tulee noin 50 neliötä uutta tilaa vanahan huushollin kylykeen eteisen, kodinhoitohuoneen ja kuivaushuoneen sekä kahen makuuhuoneen muodossa. Lisäksi uusitaan lämmitysjärjestelmäksi maalämpö niin, että vanahalle puolen tulee vesikiertoiset patterit ja uuteen osaan vesikiertoinen lattialämmitys ja koko talon ulukoverhous uudistetaan ja myös vanahalle puolen tulee uudet ikkunat. Lisäksi saatetaan keskeneräiset kohteet vanahalla puolen valamiiksi (parveke ja yläkerran vessa). Kylymä eteinen on purettu laajennuksen tieltä pois ja vanahan puolen entisestä pikkueteisestä tulee saunan pukuhuone, kulun uuteen osaan siirtyessä tuvan puolelle. Pohojapiirros olisi tässä vaiheessa bueno, mutta minulla ei sitä täällä puhelimessa tietenkään ole... Palataan ehkä siihenkin siis myöhemmin.

Tuossa oli homma vähän niinkö pähkinänkuoressa. Lisäksi maalämpö veetään sitten myös tuonne navetan puolelle, jonne olisi tarkoitus tulla puolilämmintä tilaa, mutta navetan laitto jää nyt ensi kesän projektiksi kiitos tämän homman venähtäneen aloituksen. Toukokuussa oli vielä suunnilleen metrinen hanki ja kesäkuussa satoi lunta ja sitten oli kaikenlaista muuta pientä kuten rikkoutunut kaivinkone ja pirpanan syntymä, joten vauhtiin päästiin kunnolla vasta heinäkuun puolen välin tienoilla. Kirvesmies tehnee hommia elokuun loppuun ja vielä syyskuun ekan viikon, jonka jäläkeen sisäpintojen kanssa ollaan sitten omillaan (lue: siippa on).

Kukaan seleväjärkinen ei ehkä yhistäisi lapsen syntymää ja tämän kokoluokan remppaa, mutta toisaalta kiitos kesä- ja isyysloman siipalla on ollut ja on vielä hyvin aikaa osallistua rempan tekoon. Olisihan se tietysti ollut mukava köllötellä puoltoista kuukautta vauvakuplassa ja tehä asioita pelekästään vauvan, eikä vauvan ja remontin ehoilla, mutta nyt näin. Uskon, että lopputulos kuitenki palakittee ja toisaalta itekin tottuu jo hyvissä ajoin suht itsenäiseen vauvanhoitoon ko siippa kuitenki palaa elokuun lopussa joka tapauksessa taas töihin, jolloin ollaan pirpanan ja karvakaverin kanssa työajat täällä keskenämme. Sen sujumista jännään jokseenkin enemmän ko tämänhetkistä tilannetta.

Itse remppaa tehään vanahan talon ehoilla niin, että materiaalivalinnat niin uuden ulukovuoren ko uuden osan kohilla ovat hengittäviä ja seinien perusperiaate on myös uudella puolella sama ko vanahassa osassa iliman muoveja tai mineraalivillaa. Lisäksi ikkunoilla ja ulukovuoren uusimisella pyritään palauttamaan rintamamiestalon ilime, vaikka kylykeen nyt tuleeki noppamallin rikkova lisä. Toisaalta aika harvassa alakaa olla nämät rintamamiestalotyyppiset huushollit, joihin ei jo aikanaan olisi rakennettu sitä elintasojatketta, kuten meillä on tähän asti ollut. Eli siinä mielessä itse näen, että hyvin toteutettu elintasojatke kuuluu jo ihan olennaiseksi osaksi rintamamiestaloperinnettä. Ja toki myös sisäpuolen materiaali- ja sisustusvalinnoilla pyritään tukemaan ja säilyttämään vanahan talon henkeä luomatta kuitenkaan museotunnelmaa. Mutta niistä ehkä lisää omana juttunansa, koska niistähän meikäläisellä riittää raatittavaa (se osa remontista, jossa minäkin olen aktiivisesti mukana, pirpanan päiväuniaikaan sijoittuvan räystäslautojen maalaamisen ja muonituksen hoitamisen lisäksi).

Mutta nyt alakaa vaikuttaa siltä, että pirpana herää päiväuniltaan, joten lyön puhelimen veks ja keskityn häneen ❤ Lisää luvassa jahka taas kerkiän!

Meille syntyi rinsessa

Heipä hei pitkästä aikaa! Loppuraskaus hujahti ohi ihan silimissä ja juhannuskin meni ihan omasta edestään lähinnä syöden, saunoen ja nukkuen kotioloissa ja porukoilla ja jo pikkuhiljaa pienen syntymää odotellen. Pienokainen antoi kuitenkin odottaa itseään tuonne lasketun ajan huitteille ja pienellä lääketieteen avustuksella meille syntyikin pikkuinen (2860 g ja 47 cm) neiti-ihiminen heinäkuisena lauantai-iltana. ❤ 

Nyt ollaan ehitty jo pieni hetki tottua kotielämään ja isin rinsessa on kaikkiaan hyvin helppo tapaus toistaiseksi (koputan puuta) syöden ja nukkuen meleko säännöllisin kolomen tunnin välein. Pientä mahavaivailua on ollut, mutta toistaiseksi niistäkin on selevitty meleko pienin huudoin.

Ei voitaisi kyllä onnellisempia olla. Väsyttää tietysti ajoin ja remppakin painaa niskaan (mistä lisää myöhemmin), mutta eiköhän sitä hengissä selevitä tästäkin! 

Nyt kutsuu vaipanvaihto, yritän jossain vaiheessa ehtiä kertomaan miten remppa etenee. 

Äitiyslomakuulumisia

Alkuun töistä pois jääminen tuntui oudolta ja hieman ahistikin, mutta nyt oltuani ensin hetken kesälomalla ja sitten siirryttyäni äippäloman hellään huomaan, pakko sanoa, että ei voisi kyllä paremmin olla.

Viimeiset viikot töissä olin nimittäin kyllä jo aika kuitti. Väsymys ja aivojen rasittaminen ei vaan sovi yhteen. Ja kieltämättä sekä jatkuva istuminen että toisaalta myös liikkuminen ja lattialla/lasten pöydän ääressä kömpiminen alako ottaa koville.

Nyt on ihanaa, ko kaikkea toimintaa saa säädellä oman jaksamisen mukaan ja tehä asioita omassa tahissa. Voin haravoija pihaa, kasata roskat kottikärryyn ja kärrätä sen navetan taakse ja sitten istua puoli tuntia varjossa siemailemassa vissyä, ennenkö jatkan. Hommassa ko hommassa vauhti ei päätä huimaa, mutta eipä toisaalta ole kiire minnekään. Tuntuu itse asiassa varsin mukavalta kasata siipan pilikkomia eteisen purkujätteitä varastoon ens talaven polttopuiksi pari lautaa kerrallaan ja hitaasti taapertaen. Samassa ajassa mikä meikältä menee 1/4 peräkärrystä tyhyjentämiseen, on siippa tyhjentänyt loput 3/4. Mutta ei se haittaa.

Ihanaa on myös se, että ruokaa ehtii tehä ihan ajatuksen kanssa. Pyykit saa kuivumaan ulos lempeään kesätuuleen ja siivotakin jaksaa ennenkö alakaa näyttää ihan kaoottiselta.

Nukkuminen ei enää ole varsinaisesti mikään nautinto, mutta olen tyytyväinen jos vessassa käynnit jää kahteen ja asentoa ei tartte vaihtaa kolomeasataa kertaa. Äkkiä sitä huomaa, että tarttee meleko vähän unta ja kun aamulla ei ole kiire mihinkään, voi ottaa ihan rauhassa. Nukkua tarvittaessa päikkärit. 

Vaikka kyllä tässä h-hetken lähestyessä väistämättä alakaa tuntua tämä "ylimääränen" paino jo ropassa ja en minä loputtomiin jaksais näin raskas olla! Nivuset alakaa olla jo kovilla ja ajoittain on tukalakin olo. Kyllähän sitä "omaa" roppaa jo vähän kaipaa, mutta ajallaan senkin toivottavasti saanee takaisin. Ensin pitää vielä hetki jaksaa olla yhtä tämän pikkukaverin kans. Ja kyllä minulla tämmösenä ruuan suurena ystävänä on jo lista kaikesta siitäki, mitä pitää taas syyä sitten taas ko saa (lähtien maksalaatikosta valakkarilasillisen kautta sushiin...) :D

Mutta! Ei kait tässä. Pakata pikkuhilijaa sairaalakassi valamiiksi, tehä viimiset hankinnat ja jäähä odottavalle kannalle. Ja pikku sivuprojektina jatkaa remppahommia, mistä pitäisikin alakaa teille turinoida ihan omia tarinoita. Tai minähän lähinnä oon tämmöne sivustakatsoja ja prosessin tallentaja tällä hetkellä, mutta muut jatkaa minunki puolesta. 

Kaiken kaikkiaan, meillä menee mukavasti. Heleppoahan tämä vielä on ja mikäs tässä muutenkaan ollessa, ko kesäki on <3

Matkalla masuasukin kanssa

Ajattelin nyt tosiaan avata hieman ajatuksia tästä meitä kohtuu piakoinkin koskettavasta elämänmuutoksesta, eli pikkukaverista. Sanotaan, että odottavan aika on pitkä, mutta meikäläisestä tämä aika on kyllä painanu loppujen lopuksi menemään ihan kaasu pohojassa. Tosin minulla on kyllä aina sama ongelma, että aika vaan painaa menemään ja välillä tuntuu, ettei ite kerkiä mukaan ollenkaan. :D

Tässä vaiheessa alakaa tuntua jo siis siltä, että pikkunen on täällä ennenkö ehtii kissaa sanoa.

Monella tapaa ollaankin asiaan jo valamistauduttu, mutta tietysti näin pään tasolla asiaa on edelleen hyvin hankala ees käsittää. Vaikka tämä kaiffari täällä pötsissä harjotteleeki säännöllisesti ninjapotkuja, hikkaa ja pyrkii tekemään meikäläisen elämästä tässä vaiheessa jo meleko tukalaa. Tietysti toista rakastaa valamiiksi jo aivan suunnattomasti, eikä millään malttaisi oottaa ensitapaamista, mutta samaan aikaan sitä myös luonnollisesti miettii, että mitähän tästä tulee ja olikohan tämä nyt ihan viisas idea. :D 

Toki mää luulen, että pärjätään ihan hyvin, mutta väistämättähän tämmöne hyppy tuntemattomaan mietityttää ihimistä. 

Vaikka toistaiseksi isoin ongelma meikäläisellä on ollut sopeutua siihen ajatukseen, että tänä kesänä ei tuu Tuntsan reissua. Minäkään en ole niin hullu, että lähtisin tämän pötsin kanssa satojen kilometrien päähän erämaahan, missä puhelin ei kuulu. Ei sillä, että tässä vaiheessa nukkuminen teltassa tai eräjormailu muutenkaan olon puolesta kauhiasti kiinnostaisi, mutta ei sille mitään voi, että kaihoan keskelle ei-mitään, se on vaan niin sisäänrakennettua meikäläiseen. No, jospa päästäisiin käymään vaikka ongella tässä jossaki vähän lähempänä.

Muuten en oikiastaan jaksa asioista hirviästi ressata tai miettiä niitä etukäteen, ko faktahan on se, ettei sitä voi ennalta tietää, mitä tuleman pitää. Uskon, että hyvin pitkälle asiat menee omalla painollaan ja turha suunnitella hirviästi etukäteen mitään. Tai oottaa mitään, niin voi sitten yllättyä positiivisesti. :D 

Mutta kuten sanoinkin jo, tämä aika on tosiaan menny aivan mahottoman nopiaa. Tai no, siinä vaiheessa ko pahoinvointi oli seurana sen kuukauen, sillon tuntui että aika ei kulu mitenkään päin ja oli se superväsyneenä töitten tekeminenkin aika tuskasaa. Mutta nyt ko kattoo taaksepäin niin alakuvuosi on pyörähtänyt suorastaan supervauhilla menemään. Toki tätä pötsiäkään ei juuri ollu ennen maaliskuun alakua, eikä se nytkään mikään ihan jäätävä ole, että net tukalat päivät on toki vasta eessäpäin. Mutta positiivista on toki se, että enää ei tartte tehä niitä töitä. Voi siis ottaa kesken päivän tarvittaessa päikkärit (kuten tänään) ja venyä aamulla sängyssä niin pitkään ko siltä tuntuu.

Että joo, ihan poikaa ko saa olla nyt kaikessa rauhassa kotona. Tai rauhassa ja rauhassa, mutta sanotaanko, että keskittyä kaikkeen tällä hetkellä oleelliseen hommaan kotona. Samalla voi kerätä voimia kaikkeen tulossa olevaan uuteen ja ihimeelliseen.

Elämä on ihimeellistä. Yhtä ihimeellistä ko lumisaje kesäkuun ensimmäisenä päivänä ja vähän sen ylikin.

Keväisiä tuulia

Ihanaa keväistä huhtikuun toista!

Oon tässä availlu tätä teksti-ikkunaa muutamaan otteeseen ja sitten lyönyt sen kiinni, ko ole keksiny, että mitähän sitä oikeen kirjottais, mutta sitten nyt päätin, että tarviiko tämän mitään suurta ja ihimeellistä olla! Ei, joten siis tarjolla päätöntä ja hännätöntä kuulumisien kertoilua.

Pätkähdin tähän paikalle hieman ostokrapulaisena, tulin nimittäin äsken hankkineeksi meille Veikon Koneen ilimasten postikulujen siivittämänä uuen Moccamasterin komian punasena. Vähän kyllä ihimettelen, että miten tässä nyt lopultakin raaskin hommata uuen tuon vanahan, jo vuojesta 2002 hyvin palavelleen isiltä perinnöksi saadun yksilön tilalle. 

Varmaan jo vuojen kaks hautonut ajatusta siitä, että voisihan sen päivittää uuteen, kun kylestä merkinnät on kulahtaneet pois, levyn pitää aina olla täydellä teholla, että kahavi pysyy pannussa lämpimänä, suodatinsäiliön kansi on halakeillu (mutta edelleen yhessä palasessa!) ja pannun kansi on rikki, vesiputken pinta on kulunu ja ohan tuolla ikääki jo kiitettävät 15 vuotta (!). MUTTAKO se kumminki toimii. Ja keittää aevan hyvää kahavia. Pannuja ja kuluvia osia sais niitäki toki uusia... 

Siispä kerta toisensa jäläkeen olen tullut siihen tulokseen että noo, eipä nyt hätiköijä ja katotaan, että mitä sitä tekis. 

Ja ko tätä nyt on jatkunu varmaan jo kaks vuotta ja kuluvat osaset on pikkuhilijaa kuluneet lisää päätyen tähän tämänpäiväiseen tilanteeseen, niin jotenkin tänään vaan naksahti. Että nyt. Ohan tässä uuessa sentään vähän paranneltuja ominaisuuksiakin, kuten automaattinen virrankatkaisu ja kalkinpoiston merkkivalo. Sitä paitsi olisi nuitten kuluvien osien uusimiseenkin saanut kulumaan sen kuuskymppiä. Vanaha keitin voinee jatkaa uraansa vaikkapa tallikeittimenä. 

No ei meikää ainakaan hätiköidyistä ratkaisuista voi syyttää. :D 

Yhen kodinkoneen uusimisessa on tietysti se vika, että siitä saa vähän niinkö pään auki ja alakaa kriittisellä silimällä kattoa esimerkiksi mikroa, joka sekin lienee hurissut jo vuosia mittariin reilusti (mikro on siipan peruja, meillä aiemmin ollut minun tädiltä perinnöksi saama meleko monta vuotta palavellut Rowenta päätti kuolla tuossa jokunen vuosi sitten, varmasti hyvin kunnioitettavassa iässä sekin). Tässäkin taustalla lähinnä niinkin turhamainen syy, että se on viimeinen keittiön pienkone, joka ei ihan mätsää sitten yhteen ko uusi kahavinkeitin saapuu (muut vehkeet on punamustia, no okei, vedenkeitin on kokonaan musta, mutta se kelevatkoon kun on niinkin uusi vielä, että hankittu jossain vuojen 2008 paikkeilla). Sinänsähän tuo mikro toimii kyllä ja on heleppokäyttöisyyessään suorastaan ihastuttava. 

Dysonin pölynimuri ei sinänsä vielä ole ehkä kerännyt vuosia mittariin ihan niin palijon, ko nämät muut uusintauhan alla olevat kodinkoneet, mutta ottanut kuitenkin osumaa matkan varrella ja siinä mielessä vähän vanhentunut, etteivät nuo uu'en Dysonin rikkaimurin moottorisuulakkeet ole yhteensopivia siihen. Labradorinnoutajaperheessä kiitetään harva se päivä universumia tehokkaan imurin keksimisestä ja moottorisuulakkeet edesauttaa myös siinä, että karvalankamattojen kanssa ei tule ongelmia. Meillä ei kerry lankojen sekaan hirviästi mitään ylimäärästä ko säännöllisin väliajoin imuroi net kunnolla moottorisuulaketta käyttäen. Toki tuossa ihan tavallisessakin Dysonissa riittää tehoa sen verran, että roskat lankojen seasta lähtee aika hyvin jo silläkin. 

Toki haluaisin sitten hankkia seuraavaksi tuon Animal Pro -version ja sehän maksaaki sitten sen verran mannaa, että taijetaan jäähä oottelemaan ensin Dysonin kuolemaa. :D 

Tällä minun toimintavauhilla uusi mikro ja pölynimuri on todellisuutta about kymmenen vuojen kuluttua, että sitä ootellessa! Kevät vaan on kummasti tämmöstä aikaa, että tekee mieli alakaa uudistaa ympäristöä.

Uudistusta tässä onkin toki ilimassa, aikuisen elämä on siinä mielessä kovin tylsää, että jos haluaa remontin muodossa uudistaa ympäristöä, liittyy siihen kaikenlaista ikävää mietintää, kuten minkälainen rakenne pitää tulla jatko-osan seinään, millainen kuisti on mahollista toteuttaa ja minkälainen lämmitysjärjestelmä olisi kaikista järkevin. No, asia kerrallaan. Heleposti mieluummin pitäytyisi siinä, että miettisi värejä ja sisustusta tämmösten asioitten sijaan. :D Onneksi tuo siippa on siitä ihimeellinen, että se saa vaikka minkälaisia asioita aikaseksi halutessaan. 

Mutta siis, pötsin kasvattelun lisäksi tässä onkin viime aikoina ollu ohojelmassa lähinnä remonttisuunnitelmat. Mikäli homma tästä lähtee käynnistymään, lupaan koittaa piettää teitä tästä asiasta paremminkin ajantasalla!

Hiihtolomatunnelmia

Auringon paistaessa ulukona oikein komiasti päätin lopettaa blogia pitkään vaivanneen hilijaisuu'en ja kertoa syynkin siihen, miksi viime kuukaudet olen aika pitkälti pysytellyt täältä pois. 

Ja se syyhän on hyvin pitkälle tämän näköinen:

Kyllä, pötsi kasvaa eikä kyseessä ole roikkumaan jäänet joulukilot, vaan jäläkikasvua odotetaan syntyväksi kesän puolella.

Ja hilijaisuus sinänsä johtuu hyvin pitkälti ensin reilun kuukau'en vaivanneesta pahoinvointijaksosta, jolloin näytön tuijottamisesta sai migreenin ja kaikki energia meni päivästä toiseen seleviämiseen pahan olon ja migreenin kanssa. Vuojen vaihtuessa iski taas aivan jumalaton väsymys, joka on jatkunut näihin päiviin asti, eikä siinä työviikon aikana, ko päivän ainua ajatus on pääsy illalla nukkumaan omaan sänkyyn, palijon uharannut ajatuksia sille, että josko blogia päivittelisi. Viime aikoina olen priorisoinut yöunet ohi oikeastaan kaikesta muusta elämästä. Toki myös lähes samaan aikaan kun aloin odottaa tätä meijän käsmäläistä ninjaa, tuli tieto läheisen ihimisen vakavasta etenevästä sairaudesta, jonka vuoksi tehään samalla luopumisprosessia ko valamistaudutaan uuteen.

Ja ko onhan tämä elämä aika pitkälle pyörinyt tämän raskautumisen ja siihen kuuluvien lieveilimiöiden ympärillä, niin ei ole ollut palijon aiheita mistä kirjottaakaan, jos suoraan sanotaan. :D Mikään mammablogihan tämä ei ole ja vaikka aihetta varmasti tulevaisuu'essa täällä sivutaankin, paino lienee jatkossa kuitenkin edelleen muissa asioissa (kuten oman elämäntavan sovittaminen yhteen uuden perhe-elämän kanssa, ei niinkään se kakkavaippojen sisältö tai odottavan äidin vaivat). Ja jos muita asioita ei ole, tämmöisen harrastelijablogin lienee taivuttava siihen, että uusi elämänvaihe näkyy blogissa vähäisempinä teksteinä. 

Asiasta aiemmin puhuminen täällä olisi myös tuntunut jotenkin hassulta, kun näkyvää mahaakaan ei ole ollut ennen viime päiviä. Yhtenä päivänä ennen lomalle jäämistä ja rakenneultran jäläkeen se sitten vaan päätti pompsahtaa tuohon ja jäädä paikalleen pysyvästi, tähän asti ko koko pötsi on pysynyt hyvinkin vaatteiden alla piilossa. Joten nyt ko tämä alakaa olla ulukoisestikin jo näkyvää (mikä lienee näin puolen välin jäläkeen jo ihan suotavaakin), asiasta astetta julukisemmin puhuminen tuntuu luontevammalta. 

Tai ehkä se on tämä loma, ko saanu nukuttua ja tankattua energiaa eikä ole pakottavaa töissä käymistä, niin jaksaa tehä jotain muutakin! :D Terveisin nimimerkki olen saanut siivottua ja leiponut pitkästä aikaa ja yksinkertaisesti on aivan ihanaa olla lomalla. Tuli kyllä tarpeeseen tämä viikon hiihtoloma, onneksi tilanne sallii vähäisten kesälomapäivien käyttämisen tähän.

Eniten odotan kuitenkin ulukoilima-aktiviteettejä, joita olisi tarkoitus myös harjoittaa tämän viikon aikana. Toivottavasti keli olisi jatkossakin yhtä ihana ko tänään, minun tuurilla tämä on tietenki nyt se viikon paras päivä ko siippa istuu ensin tuntitolokulla autossa ja tulee sitten väsyneenä kotia. 

Mutta nyt lähen ehkä repäsemään ja leivon vielä vähän lisää pullaa, katsotaan jos tästä viikosta irtoaisi vaikka vielä vähän lisää tännekin! Ja Instagramin puolella olen tietysti jokseenkin aktiivisempi kuin täällä, eli jos kuulumiset etes jossain määrin kiinnostaa, niin klikkailkaahan ittenne sinne. 

Palailemisiin!

Kuvatuksia

Ihana että on viikonloppu! Vaikka väsyttääkin. Ajattelin silti jaksaa kirjotella jotain. Tai no ehkä en niinkään kirjotella, mutta jakaa vähän kuvia. 

Siippa nimittäin teki minun pienet unelmat yhessä anopin ja lähipiirin kanssa todeksi tuossa meikäläisen valamistumisen kunniaksi, ja ostivat meikäläiselle sen kauan himoitsemani uu'en Canonin putken järkkäriin! Nyt meikällä on siis vanahan superzoomin lisäksi "kunnon" telezoom eli tämä EF 70-300 mm f/4.0-5.6 IS USM. Kunnon-sana lainausmerkeissä siksi, että ei suinkaan parasta (ja kalleinta) ammattilaistavaraa, mutta hinta-laatusuhteeltaan tämmöselle harrastelijalle oikeen passeli objektiivi. 

Paketti saapui viime viikolla ja oon tässä nyt muutamana päivänä tehenyt tuttavuutta tämän kans. Tai no, sanotaanko, että tänään ko oli oikiastaan eka päivä, että ehti päivänvalon aikoihin käsitellä kameraa (lisäsalamaa ko en omista ja mikään äärettömän valovoimainen objektiivi tämä ei ole ja kun se minun jalusta on edelleen jossaki paremmassa tallessa, pitäisi ottaa oikiastaan ihan työn alle sen ettiminen). Mutta tällä pienellä koekäytöllä sanoisin, että tykkään.

Mutta annetaan kuvien puhua puolesta!

sinitiainen

tähystys

 Tässäpä ensiksi vähän huonoilla asetuksilla ikkunan läpi ikuistamani sinitiainen aterioimassa.

poronsarvi seinällä

kaapin päällä

sypressi

tulppaaneja

keltaista

möökeri ottaa päivätirsoja

Sitten muutamia sisäkuvia päivänvalossa. Mikään kovin valoisa päivä tänäänkään ei ollut, mutta ihan mukavasti tämän kanssa sai otettua kuvia sisälläkin ihan näin käsivaralta. Ja tosiaan vaikka tuo telezoom onkin, niin pystyy kyllä kuvaamaan myös sisätiloissa kohteita ihan kivasti. Selätin tuon yhistelmän valakosesta lattiasta ja mustasta koirastakin pienellä valotuksen ja aukon säätöjen hakemisella ja mallina toimineena elukallakin riitti hermot sen aikaa, että sain yhistettyä yhteen kuvaan kohtuullisen tarkennuksen, hyvän valotuksen ja oikian rajauksen. :D

jääpuikot vasten puutaustaa

ränni jäässä

jääpuikkoja ja oksia

vielä vähän lisää jääpuikkoja ja oksia

Mummolareissulla kokeilin sitten vähän pihalla kuvailla jotakin zoomilla. Koko rahan eestä jääpuikkoja ja koivunoksia. :D Olen kyllä jäläkeen tyytyväinen, harmaa päivä ei ollut este kuvien ottamiselle. Ja en tiijä kuvittelenko vaan, mutta minusta tämä piirtää taustan kauniimmin ko tuo superzoom. Tuossa ensimmäisessä jääpuikkokuvassa on meinaan ainaki minusta tosi kaunis tuo tausta. Muutenkin syvyysvaikutelma tulee minusta tällä paremmin esiin ko tuolla vanahemmalla putkella. 

talitintti

vai tilitantti?

pörhistelijä oksalla

näkyykö ruokaa?

tähystäjä

kenties meijän seuraava sisustustaulu :D

lähikuva

hömötiainen poseeraa

Ja tässä oliki sitten vino pino tiaisia koivun oksilla. :D Ovat ihan yllättävän haastavia kuvattavia pienen kokonsa ja vikkelien liikkeittensä vuoksi. Talitiaiset ei myöskään ujon luonteensa vuoksi sallineet tulla kuvaamaan kovin läheltä, mutta hömötiaiset alakoivat nimensä mukaisesti lämmetä hyvin nopiasti ruokintapaikalla päivystävälle hiipparille. Hiukan pitemmällä päivystyksellä oisin varmaan päässy tarkkailemaan hömötiaisia ihan ekstraläheltä, mutta tällä kertaa nämätkin riittivät. Ja jos totta puhutaan, niin hömöt sopivat minusta värimaailmansa puolesta talitinttejä paremmin tuonne harmaaseen päivään ja koivunoksien sekä lumen sekaan. Myös tässä lintujen kuvaamisessa kiinnitin huomiota erityisesti siihen, miten kauniisti nuot oksat piirtyy tuonne kuviin. Valotukseltaan ovat ehkä vähän liianki tummia, mutta siinä vika on kyllä sitten kameran tällä puolella eli säätäjässä. Jonku verran korjailin sitä asiaa koneella näin jäläkikäteen. Toisaalta, välittyypähän tämän synkiän ja auringottoman päivän tunnelma aika hyvin näistä.

"haluukko kuulla yhen hyvän jutun"

pois alta risut ja männynkävyt! ja ihimiset...

Ja loppukevennyksenä vielä Tollo ja Pösilö (nimet muutettu :D). Kohtuuella selevittiin tässäkin mustasta koirasta ja valakosesta lumihangesta ja kohtuullisen pimiästä päivästä (pientä hienosäätöä tein jäläkikäteen) ja liikekin tarttui kuvaan mukavasti. Täytyy sanoa, että puolivahingossa sain ikuistettua herrojen välille nuin tiiviin katsekontaktin.

Mutta tämmöstä! Tyytyväisyyttäni hyrisen täällä. Vaikka en ihan tiijäkään, että millä ajalla meinaan nyt jatkossa ehtiä ja jaksaa kuvata (perinteinen, työnteko haittaa harrastuksia...) Kamera-asiat ainaki on hetkeksi ihan mallillaan, Tuntsa, täältä tullaan (sitten joskus hamaassa tulevaisuu'essa...)

Seuraavaksi voiski sitten ostaa sen lisäsalaman ja alakaa opetella sen käyttöä niin vois kuvata sisällä heikossakin valossa etenkin ihimisiä. Ja tietenki jossaki vaiheessa vois miettiä päivittävänsä koko rungonkin vähän parempaan (no, ainaki uu'empaan), minäkö meen edelleenki täällä tutulla ja turvallisella ja hyvin palavelleella EOS 1000D:llä. Yhteistä matkaa mittarissa jo kohta seittemän vuotta. Oon sopinu, että sitten saa vaihtaa parempaan ko alakaa tuntua siltä, että kamera alakaa rajoittamaan omien taitojen käyttämistä kuvauksessa. Mahdollisuus suurempien ISO-arvojen käyttöön on kieltämättä nyt ajoittain juolahtanut mieleen, että ehkä sitä rungon vaihtamisen rajaakin ollaan alettu hätyytellä. Edelleen tuo 1000D tuntuu ihan käyvältä pelilta (ko ei paremmasta tiijä), mutta voihan se tietysti myös olla, että aukiaisi ihan kokonaan uudenlainen maailma ko ostaisi vähän paremman rungon. :D Vähän niinkö eka kerta ko käytti jotaki muuta objektiivia ko kameran matkassa tullut kitti-putki...

Uusia tuulia

Hei pitkästä aikaa! Anteeksi taas pitkäksi venähtänyt hilijaisuus, on ollut tässä taas kaikenlaista touhuamista (mm. pienet valamistujaisjuhulat ja niihin valamistautuminen) ja sitten päädyin aika ex-tempore aloittamaan työt tällä viikolla, joten ei oikein ole ehtinyt eikä jaksanut kirjotella. 

Pari suht valamista tekstiä minulta tuolta luonnoksista löytyy, mutta en vaan yksinkertaisesti ole ehtinyt julukaista niitä. Enkä tehä jatkoa niille. Johan sitä ihiminen enemmän ko mieluusti menee töihin, mutta meikäläisen tapauksessa se tarkoittaa semmosta 40-60 min ajomatkaa suuntaansa, niin ko tulee herättyä ennen sian pierua ja oltua kotona vasta lähempänä viittä, ei palijoa huvita eikä jaksa tehä enää kotiin päästyä mitään ylimääräistä. Koirankin kanssa piti pyytää päivähoitoapua appiukolta, ko muuten raasu joutuisi olemaan melekeen kymmenen tuntia itekseen ajoittain, mikä on jo liian pitkä aika. 

Muuutta, kolomen työpäivän jäläkeen voisin sanoa, että töissä on silti varsin mukava käyä ko tekemistä riittää (etenkin, ko siitä maksetaan palakkaa!) ja minulla on kyllä ihan maailman paras kollega, joten siinä mielessä olen varsin onnekas. Toistaiseksi mennään siis näin. 

Tämäkin päivä on sisältänyt muun muassa puheluita, post it -lappukaaosta, pikkuautojen jakoa, väliaikaisen työhuoneen lattialle levitettyä materiaalikaaosta, terapiasuunnittelua, aikataulujen sopimista, peruuntuneita aikoja ja ties mitä. Ja tätä on jatkunut nyt tosiaan sen kolome päivää. :D Mutta pakko olla ihan pikkusen ylypiänä siitä, että jatkuvasta suuntaan ja toiseen kimpoilusta huolimatta paletti alakaa olla pikkuhilijaa kasassa. Kaksi päivää viikosta olen jatkossa kotikunnan rajojen sisäpuolella. 

Mutta nyt on pakko siirtää huomio tuohon kainalossa tuhunuttavaan karvakaveriin, joka aamulla ihan selekiästi tuumasi minulle, että et sinä saa lähtiä mihinkään. 

Jospa tuota viikonloppuna vaikka jaksaisi tännekin tuunata julukaisuja valamiiksi. Ei tosin kannate ihimetellä, jos tulee enemmänkin tämmösiä radiohilijaisuuksia.

Maisterin ajatuksia

Kuten Instagram-seuraajat ko tietävätkin, maisteroiduin vihdoin sitten kuluneella viikolla ja tänään päätin hieman pysähtyä miettimään tätä ihimisen elämää.  

Takana on 25 vuotta elämää ja olen naimisissa, minulla on työssäkäyvä ja minulle maailman parhain aviomies, asutetaan maailman ihaninta omakotitaloa, meillä on koira ja meikäläisellä nyt myös ammatti. Eilisestä lähtien en ole enää ollu opiskelija, vaan työtön työnhakija. Näin seuraavan syntymäpäivän kynnyksellä haluan jotenkin ajatella, että ikääni nähäden asiat on aika mallillaan. 

Miten palaset on sitten loksahelleetkin näin paikoilleen. En tiijä. Ehkä yksi taikasana on siinä, etten ole koskaan asettanut ittelleni mitään aikarajoja tai miettinyt, että sen ja sen ikäisenä pitäisi olla sitä, tätä ja tuota. Päin vastoin, joskus muistan ajatelleeni, että olen valamistuessani tämän ikäinen ja se kuulosti suorastaan hirvittävältä. Mutta kai minä olen siinä mielessä onnekas, ko hyvin monella osa-alueella elämässä ei nyt tarvitse miettiä, että mitähän sitä sitten. 

En ees muista pelätä niin palijon kaikkia uutta ja ihimeellistä, ko kaikki ympärillä on niin hyvin. 

Tänään kokkasin itelleni katkarapurisottoa ja join sen seurana vastoin kaikkia taiteen sääntöjä (lahajaksi saatua) punaviiniä. Yllättävän hyvä makuyhistelmä. Ei ehkä ihan ensimmäinen, mitä suositeltaisiin, mutta minä olen ruukannut rymytä menemään ihan omia reittejäni, niin ruoan ko elämänki kanssa. 

Vuoden vaihteen kuulumisia

Niin alakoi sitten uusi vuosi ja sen myötä päättyi taas erinäisiä vaiheita meikäläisen elämässä. Harjottelu loppui 30. päivä ja siihen, ettei maanantaina tartte lähtiä mihinkään suuntaan, on ajatuksena hieman totuttelemista. Uusia suuntia elämässä valaisee kuitenkin uusi lyhty pihalla. 

 

Aattona herätessäni tunsin oloni jotenkin hirviän väsyneeksi ja tuntui, ettei päivä oikein meinannut millään lähtiä käyntiin ja heti aamusta koetut raivostuttavat hetket eivät ainakaan parantaneet yhtään fiilistä. Jossain vaiheessa polttelin sitten joululta unohtuneen enkelikellon kynttilöitä ja sain tsempattua ittiäni sen verran, että pakkasin elukan ja omat kamat ja lähettiin uu'en vuojen viettoon kylille.

 

Uu'en vuojen tunnelmat oli vielä varsin jouluisat äitilläkin, kuten on meilläkin kotona (saa nähä kuka nämät joulukoristeet riisuis pois ja koska, ite en ainakaan lämpiä sille ajatukselle vielä ollenkaan). Äitin joulukuusi on vähän meijän joulukuusta tyylikkäämpi, mutta meijän onkin toisaalta luonnonkuusi ja äitin kasvatettu. Tuollaiset kelloketjujen tyyppiset minäkin haluaisin ensi vuonna kuuseen ja lasipallot oisi aivan ihania, mutta ei mitenkään realistinen vaihtoehto tuon meijän karvakaverin kans, joka huiskaa hännällä säännöllisin väliajoin palloja alas kuusesta. Myös lameita (siis nuo hopeiset roikkuvat ohuet nauhat) pitää saaha ensi vuonna, jotenkin minusta meijän kuusi näytti orvolta iliman (jep, joulufanaatikolle uusi vuosi tarkottaa vaan sitä, että voi alakaa suunnitella jo seuraavaa joulua. :D Saattaapa olla, että ens vuonna taivun ostamaan jotain muovisia "jäälyhtyjä" ja käyttämään niitä apuna pihan valaistuksessa, jos tämä vuosi meinaa olla yhtä lämmin joulukuusta ko edellinenkin.

Ja siis se ite vuojen vaihtumisen juhlistaminenhan tarkotti vaan saunassa käymistä ja syömistä. Vähän samaan henkeen vielä ko joulunakin, karjalanpiirakkaa munavoilla, lohileipäjuustosalaattia, savukalaa ja juustoja, mutta sitten myös perunasalaattia ja fonduepadassa tehtyä hirvenlihaa ja aurajuustokastiketta. Ja alakupalaksi kinkkupiirakkaa. Öljyssä fonduepadassa kypsennetty yön yli marinoitu hirvi oli kyllä ihan tuhottoman hyvää, aattelin että sama versio onnistuisi myös Trangialla eräolosuhteissa. :D

 

Täytyy tunnustaa, että olin niin taitava, että onnistuin olemaan näkemättä kunnolla yhtään uuden vuoden rakettia. Aika vähän niitä tunnuttiin kyllä ampuvankin, ehkä iso osa ihimisistä kävi kattomassa tunturissa rakettien ampumista ja jätti omat raketit välistä. Ite kyllä ihan tykkään raketeista ja ilotulituksesta, mutta uskon määrän sijasta enemmän laatuun. Myöskään uuden vuojen tinoja ei tullut valettua, ehkä näitä perinteitä voisi alakaa uuelleen viettää taas sitten joskus jos on lapsia. Vuojen vaihuttua meninkin meleko äkkiä ihan vaan nukkumaan. :D

Vuojen ensimmäinen päivä oli elukoitten, jokka paini ja temmelsi mummolan pihamaalla oikeen urakalla. Muuten oli edelleen vähän väsynyt meininki ja ilta meni lähinnä sohovalla maatessa ja evästäessä. Tällä kertaa hirvenlihan tosin korvasi ihan vaan perinteiset nakit, mikä ei toki haitannut mitään. Tänään ajatuksena olisi touhuta vielä korvasienirisottoa ja ihimetellä uutta alakanutta vuotta siipankin kans, jahka saan sen kotia. Vieläkin tosin väsyttää. :D Jotenkin se on nyt vaan tämän vuojen vaihtumisen teema. 

Nyt voisin alakaa ehkä syömään tällekin päivälle jotain lounaan tyyppistä. Tai keittää vaikka päiväkahavit. Hyvää alakanutta vuotta kaikille!

Ajatuksia sunnuntaista

Joskus muinoin sunnuntait oli hyvin ahistavia päiviä. Yleensä net oli lähdön päiviä. Piti tehä paluu kotioloista kämpille. Usein meni niin myöhään, ettei ehtiny tehä muutako vähän syyä ja laittaa nukkumaan ja lähtiä maanantaina reuhottamaan kohti opiskeluhaasteita. Sunnuntait saattoi myös olla ihan potentiaalisia päiviä tehä asioita, mutta valuivat hukkaan tuijotellessa seiniä ja ahistuessa siitä, että pitäisi ja voisi tehä jotain järkevää, kun huomenna on taas maanantai, mutten oikein keksi mitä. Paine siitä, että pitäisi nauttia ja levätä ja kaikkia, ko arkiviikko kolokuttelee taas ihan oven takana, murskasi sunnuntain. Joskus sitä oli jo valamiiksi luovuttanu ja heti aamusta heräsi siihen ajatukseen, että tänään on _sunnuntai_, se typerä päivä ennen maanantaita. 

Jossain vaiheessa sunnuntaisin oppi tekemään asioita, lenkittämään koiraa mettässä, hoitamaan kauppaostoksia, tekemään ruokaa pitkän kaavaan mukaan ja töllöttämään telekkarista turhia juttuja, mutta silti takaraivossa aina kolokutteli se seuraava aamu: ankea maanantai. 

En tiijä vaivaako nyt uutuu'en viehätys, aikuisuus vai mikä, mutta tänään sunnuntai tuntui varsin hyvältä päivältä. Päivältä, jolloin voi pestä pyykkiä, ehtii vielä metsään nauttimaan auringonpaisteesta, nokipannukahaveista ja makkarasta, voi kerätä mustikat ja leipoa niistä piirakan ja tehä ruokaa ja sen jäläkeen maata sohovalla hoitelemassa kaikkia tietokoneella tehtäviä juttuja. 

Käyttää koko päivän hyödyksi ja suhtautua vielä positiivisesti siihen, että huomenna alakaa Arki isolla A:alla. 

Jotenkin vaan tajusin, että sunnuntain funktio on vielä nauttia ja tehä asioita, että sitten jaksaa taas arkipäivät puurtaa menemään. Joo tiijän, varmaankin sitten marraskuussa ko on pimiää ja se tavallinen arki ei ookaan enää uutta ja kiehtovaa ja ihanaa vaihtelua pitkään jatkuneeseen päättömään oleiluun kesälomalla, mieli voi olla eri. 

Mutta nyt on kokonaisuu'essaan ollut jotenkin niin ihana viikonloppu. Vaikka perjantaina tuhrautuikin monta tuntia gradun palauttamiseen. Tai ehkä juuri sen takia, ko lopulta illalla kaheksan jäläkeen työ oli Laturissa kaikkien pienten korjailujen ja vastustuksen jäläkeen, pääsin vääntämään ruuaksi tarkotettua pitsaa ja mielen valtasi mieletön helepotus. Pitsan kanssa nautittu lasi punaviiniä ja sauna oikein kruunasi kaiken. Lauantaina taas ei ollut kiire mihinkään ja asioitten hoitamisen jäläkeen käytiin koiran kanssa pienellä iltalenkillä, lämmitettiin leivinuunia ja vaan oltiin. Ulukona paistoi ihana ilta-aurinko, joka värjäsi koko maailman oranssiksi ja samaan aikaan satoi vettä. Vaihoin syksyisemmät verhot ikkunaan ja ihastelin kynttilän valossa pimenevää iltaa. Täysikuukin näyttäytyi hetken verran pilivien raosta. 

Pakko olla tyytyväinen!

Mutta nyt lähen käyttämään vielä sunnuntain viime hetket hyödyksi ennen nukkumaan menoa ja huomista arjen aloitusta! 

Wish me luck, voipi olla että kaikki uusi (ja uu'et rytmit etenkin) väsyttää, joten en uskalla luvata näkyväni täällä. Tai sitten ehkä, kukapa tietää! Kattellaan.

Makeaa mahan täydeltä

Heippa! 

Tiijän, että aikomuksenani oli kirjottaa viikonloppuna enemmänkin, mutta sitten sattui jotain todella yllättävää, johon en nyt sen tarkemmin tässä mene, ja kirjotushalut ikävä kyllä kaikkosivat hetkeksi. Katsoin paremmaksi lähinnä herkutella uuden sadon perunoilla, käyä kattomassa pientä koiranalakua, saunoa ja vastoa pitkän kaavaan mukaan ja muuta tällaista.

Nyt yritän kuitenkin taas pikkuhilijaa palailla tälläkin saralla takaisin normaaliin elämään. Ilmat on viime aikoina olleet ihanat ja jokainen ilta on ollut upea ja edellistä hieman erilainen. Mahtavia auringonlaskuja. Pimenevistä ja sumuisista illoista on kuitenkin aistinut jo syksynkin lopulta kolkuttelevan oven takana. Itellänikin alakaa tämä pitkäksi venynyt "kesäloma" jo lähestyä loppuaan. 

Niinpä Koti kuusen alla -blogista inspiroituneena päätin tekaista kesälomanloppumispiirakan. Tämä on Amerikan mallia ja hillittömän makia, joten voi olla, että saattoi jäähä once in a lifetime -kokemukseksi jopa minulle. :D Taustalla taka-ajatus, että tätäkö syö nyt, niin riittää varastoon makiaksi koko syksylle. Oman piirakkani tein tietysti gluteenittomana ja kas kummaa, gluteenittomien "dominoitten" paketissa oli tietysti keksejä huomattavasti vähemmän ko normaaliversiossa (mutta hintaa reilusti enemmän), niinpä pohja ei yltänyt niin kauniisti reunustamaan piirakkaa ko olisi pitänyt. Makuun tämä ei luonnollisesti vaikuta. :D Jos sokeriöverit ennen uutta ja terveellistä syksyä kiinnostaa, niin tässäpä oivallinen vaihtoehto.

Syksyn makiat saisikin sitten suurimmalta osin olla tässä, sillä päätin repäistä luultavasti kiireisen harjoittelusyksyn päälle ja ilimottauduin mukaan Unelma itsestä -valmennukseen. Yleensä meikäläisellä kiireinen ja stressaavakin ajanjakso elämässä johtaa joko painon tippumiseen tai sitten vaihtoehtoisesti lihomiseen, usein vieläpä vuojenaikasidonnaisesti niin, että syksyllä laihtuu ja sitten taas keväällä lihoo. Niinpä ajattelin tänä syksynä ottaa hyvinvoinnin kokonaisvaltaisesti haltuun katkaistakseni tämän ikuisen kierteen! 

Lisäksi ko nuot liikuntajutut vähän jumittaa, koin, että nyt on sopiva aika hakia hommaan vähän ulukopuolista tukia. Ihana Tuuli eilen soittelikin ja ensi maanantaina päästään hommassa vauhtiin! Odotan innolla, koska kuten hyvin tyypillistä, tiedostan kyllä monenlaisia juttuja omaan hyvinvointiini liittyen ja tiijän, miten haluaisin elämääni elää, mutta toteutus vielä ajoittain hieman kangertelee. :D 

Luultavasti valmennukseen osallistuminen tulee näkymään täällä blogin puolellakin pohdintoina, koska kirjottaminen on loistava keino prosessoija näitä asioita. 

Muutenkin alakaa tuntua siltä, että kesän jäläkeen kaipailee jo syksyn uusia tuulia elämään. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että myöhäisherännäisenä ihastuin aivan yllättäen Antti Tuiskun En kommentoi -levyyn! Toivottavasti en ala nyt ihan ryöstöviljellä tätä sanaa, mutta jotenki tosi voimaannuttavaa musiikkia ja kaiken kaikkiaan hieno levy. Lenkkimusaa parhaimmillaan! Tuisku taisikin jossain mainita, ettäkö lopulta lakkasi yrittämästä miellyttää muita ja teki sellaisen levyn ko halusi, iski kultasuoneen. Näinhän se monesti menee, aidot jutut kantaa kauemmas. 

Muita ihastusta syksyyn aiheuttavia juttuja on tosiaan nuot aikuisten värityskirjat! Hyvä keino rentoutua ja sitä kautta huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Luulen, että palapelit voisi toimia itellä samalla tavoin ja monen vuojen tau'on jäläkeen haaveilenkin jostain isosta, vaikkapa tuhannen palan palapelistä. 

Syksyllä tekee myös mieli aloittaa "uusia" harrastuksia. Kansalaisopistossa pääsisi niin laulamaan ko alottamaan haitarinsoiton alakeet ja kovasti olen pohiskellut, että antaisiko rahatilanne periksi ilimottautua jollekin kurssille. Molemmat kiinnostaisi, mutta molempiin ei taija olla varaa, jos kohta kumpaankaan. Toisaalta tässä syksyssä taitaa olla jo aika palijon kaikenlaista, että ehkä ei ole järkevä kuormata kaikkia uusia ja ihimeellisiä juttuja päällekäin. Muttako maailma on niin täynnä kaikkea jännää ja mielenkiintoista!

En tiijä, olen hirviän täynnä virtaa ja innokas suuntaamaan kaikkia syksyn mukanaan tuomia juttuja kohti. 

Mutta, ehkä ei tosiaan makiaa mahan täy'eltä muussa, ko tuon kakun muodossa. Nyt kuitenki penkkiurheilemaan ja kattomaan keihäsfinaalia!

Kun kanssa lähden tiedät sen, taakseni kääntyisi en koskaan

Nyt ko tilanne alakaa vähän rauhoittua, on pakko tulla tänne katkaisemaan yli juhannuksen jatkunut hilijaisuus ja tehä pieni paljastus:

Met nimittäin tanssimma omia häitämme tuossa perjantaina, joten juhannuksen jäläkeinen viikko meni vähän niinkö valamistautuessa tähän asiaan. Joskaan ei ollut niin kiire, etteikö häitä edeltävänä iltana oltaisi oltu vielä ongella kaheksan aikaan illalla. :) Juhulat oli pienet mutta mukavat ja meijän näköiset ja vihkitilaisuus tapahtui tämmösten pakanoitten ollessa kyseessä minun lapsuu'enkodin takapihalla.

Juhlat oli kaiken kaikkiaan varsin ihanat ja haluan täälläkin kiittää kaikkia osallistujia. Lämpöä ja rakkautta kaikille! <3

Ja mikään muuhan tässä ei muuttunut ko meikäläisellä sukunimi. :D Että mikäs tässä, ihan rouvana! Arkeen koitan palata tässä kunhan kerkiän, juhannukselta on kuvamateriaalia tarkoitus päivittää tänne heti ko jaksan. Voi olla, että tämä viikko menee vielä siipan lomasta nauttiessa. 

Terkuin onnellinen itälappilainen.

PS. Unohdin toki hehkuttaa, että meijän sormukset ovat Kalevala-korun mallistosta ja minulla nimeltään Kelo, siipalla Kaira. :)

Vihdoinkin kotona

Huhhuh! Elossa ollaan, vaikka välillä ehkä vähän epäilytti ittiäkin, että seleviääkö sitä tästä muutosta ikinä hengissä. Kotiki alakaa kaivautua pikkuhilijaa esiin täältä kaiken tavaramäärän ja pahavilaatikkojen alta. Mitään ressiä en asiasta kuitenkaan suostu ottamaan ja muuttohommista huolimatta juhulistettiin vappuakin brunssin merkeissä vappupäivänä. 

Lähettiin tästä kotua kävelemään ja kiikuttiin tuonne nyppylän päälle tulistelemaan ja syömään rakkau'ella valamistamiani eväitä. Sen verran hyvää oli pastasalaatti, lohirieskarullat, pitsamuffinsit, kuohari, vaahtokarkit, nokipannukahavit ja mokkapalat, että makkarat jäi tällä kertaa paistamatta. Ihanan aurinkoinen sääkin suosi ja kelekan jäläki kantoi vielä hyvin plussakeleistä huolimatta. Kova tuulikaan ei haitannut, sillä se puhalteli mukavan lämpimästi. 

Tänään on jalat olleet äkillisestä reippailusta hieman kipiät, huomaa ettei ole tullut viime aikoina urheiltua ihan kunnolla (terkuin gradukiloja messissä seittemän). Tänään on myös jatkunut tavaroitten paikoilleen asettelu ja laatikoitten purku. Makkari ja keittiön kaapit alakaa pikkuhilijaa olla järjestyksessä, kaikki muu onki vielä sitten enemmän tai vähemmän kesken. :D Mutta eipä tässä mikään hätä ole. 

Jahka saan "sisustuksen" jolleki mallille niin lupaan kuviakin ottaa. Pää pursuaa ideoita ja ajatuksia, saapa nähä minkälaisella aikataululla niitä saisi toteutettua. Pakko antaa tuolle omalle paremmalle puoliskolle tunnustusta siitä, että se poimii vasaran tai ruuvimeisselin reippaasti käteen ja rupiaa hommiin hetikö meikäläinen ehottaa ja ihan ilimankin sitä. Ei tartte ootella puolta vuotta, että sais taulut seinälle tai verhotangot paikoilleen. :) Nyt vietän kuitenki sisustuksesta, järjestelystä, pyykinpesusta ja kaikesta muusta ansaittua vapaata yläkerrassa telekkarin ääressä ja katon viikon hömppäannostustani eli aijemmin viikolla muuton tuoksinassa kattomatta jääneitä Temptation Islandin jaksoja. :D Aijemmin keittiössä tuli jo vahattua Maajussille morsiamen torstain jakso koneelta. Totaalista aivolomaa, sanon minä! 

Eipä tässä sen kummempia, alakuviikkoa leimaa vielä tilastotieteen tentti, mutta sen jäläkeen saattaisi taas kirjotellakin jotain. Palataan!

Matkailu avartaa

Muuttohässäkän keskellä tuli toteutettua myös yksi toinenkin uuenlainen etappi elämässä; päräytin nimittäin itelleni pirssin. Pitäähän sitä nyt jokaisella ittiään kunnioittavalla Itä-Lapin syrjäkairoissa asuvalla emännällä menopeli olla. Eikä ihan mikä tahansa pirssi, vaan jatkoa teemalle "kerää koko sarja", eli Mitsubishi tietenkin. Merkki painoi siis vaakukupissa ostopäätöstä tehessä (ja huomattavissa määrin myös hinta).

Kävin vielä oikeen räntäsateessa ottamassa todistusaineistoa. Todellisuu'essa joutunen luovuttamaan tämän kaunottaren kuitenkin siipan käyttöön, joka matkailee maailman mantuja meikäläistä enemmän. Muutamat kilometrit tällä kotiapäin rullanneena totesin myös, että en kyllä halua.

No, se niistä peltilehemistä, nyt olen asettunut kotoisasti tupaan lomatunnelmiin köllimään sohovalle ja kattelemaan ikkunasta ulos samalla ko datailen. Talossa vallitsee herttainen kaaos muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta, mutta hei, ei kukaan jaksa ottaa lomalla ressiä. Ko valamista ei muutenkaan tuu ennenkö vasta kuukau'en päästä aikasintaan. Instagramissa jo pikkusen vilauttelin tunnelmia, jotaki kurkistusta saattasin tänneki väsätä, jahka jaksan tarttua kameraan muutenki ko kuvatakseni koiraa tai autoa. Jonkunlaista reportaasia on toki luvassa sittenkö mööpelit on paikallaan ja meikäläinen asettunu kodiksi. Kesäksi tietysti jää vielä kaikenlaisia pikkuproggiksia, eikä tämä just valamiiksi tuu vielä hetkeen (jos ikinä :D), mutta varsin hyvällä mallilla ollaan jo pian.

Nyt kuitenki loman jatkot ja meisi painuu kokkaamaan jotaki tosi terveellistä särvintä ja nauttii sen jäläkeen jäläkiruuaksi gluteenittomat mämmit ja lämmittää illalla saunan, kyllä on elämä mallillaan. :)