Loppiainen on sujunut rennoissa merkeissä. Ensinnäkin nukuin tooosi pitkään, ihanaa. Mies on yövuorossa, havahduin aamulla hänen tuloonsa mut nukuin saman tien uudelleen ja kun heräsin, oli ihana auringonpaiste. En syönyt edes aamupalaa vaan nappasin kameran ja hiivin ulos. Teini lähti myös ulkoileen ja oltiinkin parisen tuntia varsin rapsakassa kelissä kävelyllä ja kuvailemassa.
Jäniksen jälkiä täällä näkyy eniten...
Sisälle lämmitteleen päästyämme kateltiin pari jaksoa Wallandereita tallennuksesta, pötköteltiin viltin alla ja syötiin melko myöhäinen aamupala. Mies heräsi myös mukaan leffahetkeen. Ihanaa rentoilua!
Pimeän tultua käytiin teinin kans uudelleen palelemassa ja katsomassa upeaa kuuta ja tähtiä kaukoputkella.
Hiukan sisustusjuttujakin tuli kuvailtua. Tän lyhdyn ja kortin sain joululahjaksi kaverilta, lyhtyyn asettelin valot, näyttää kivalta. Valot saa vielä olla, muut joulujutut keräsin pois. Kuusikin lähti mäjelle jo viikonloppuna. Kyllä siitä neulasia sit lähtikin, huhhuh!
Naneten blogista sain idean etsiä perintösamovaarini esille. Olin jo unohtanut koko vekottimen, löysin sen navetasta, khröms...
Valkoiset osat olivat kirkaanpunaiset, mut eivät näyttäneet kovin kivoilta... Kas ku sattui olemaan valkoista maalia hollilla, sutikoin ne hätsänpikaa uuteen väriin...
Huomenna arki alkaa mut onpa sentään pikkulauantai jo, hih.
