Nonni, sain työkaverin klaffilipaston valmiiks, hän oli (onneks) tyytyväinen lopputulokseen. Jos ei olis ollut niin huhhuh, mitäs sitten? Eiku hiomaan ja aloittaa alusta? Kääk!
Tästä lähdettiin liikkeelle, mäntypuinen lipasto puisine nuppeineen. Eiku hiomaan vanha lakkapinta rikki...
Toivomus oli että lipastoon vedettäisiin valkosävyinen lakka. Tässä eka kerros lakkaa sutikoitu pintaan.
Muutamaa kerrosta myöhemmin...
Vetimet löytyi edukkaasti Biltemasta, neljän kappaleen paketti maksoi n. 5 euroa. :) Lakkapinta on kyllä kaunis mutta vaikeempi ku maali. Ainakin mulle. Hirrrveen tarkkaa aloituksen ja lopetuksen kans ettei jäis näkyvää jälkeä. Meillä on kyl muutama valkoiseksi lakattu mööpeli, tykkään niistä kyllä tosi paljon. Mulla oli jossain vaiheessa joku kausi jolloin sivelin valkoista lakkaa joka lipastoon ja pöytään.
Katja kyseli tuosta edellisessä postauksessa näkyvästä entisestä keinutuolista lisäkuvia. Tässä niitä eri vaiheista:
Melko järkyn värinen oli alunperin... Tässä jo osittain maali poistettu.
Lähikuvaa maalikerroksista. Niitä oli neljää eri sävyä...
Jalat.
Vihdoin maalit poissa ja tuoli puupuhtaana. Melko levoton tausta muuten...?
Tässä jo valkoista maalia pinnassa.
Täs on kiinni väliaikaisesti vanhan toimistotuolin jalkaosa, jalat on kyl sorvattuna uudelleen samaan muotoon hiukan pidempinä mut jotain hienosäätöö vielä puuttuu ja maalaus... Tietty pyörät on kätevät mut ulkonäöllisesti valkoiset jalat olis nätimmät.
No, torstai on ainakin toivoa täynnä...
