aikamatka

Viikonloppuna tein aikamatkan 70-80-luvuille. Selailin pitkän kaavan mukaan omia albumejani ja lapsuuteni valokuvia. Oi, niitä tunnelmia ja muistoja!

Harva se päivä meiltä kysytään, ketä uusin tulokkaamme muistuttaa. Yritin toiveikkaana löytää omista vauvakuvistani pikkuisimman piirteitä. Kaikki poikaset kun tuntuvat perineen isänsä piirteet ja tummuuden. Itse olen ollut lapsena pellavapää.

Vaikka en koskaan ole tuntenut oloani kotoisaksi mekoissa tai hameissa, törmäsin kyllä aikamatkallani muutamiin valokuviin, joissa touhusin soma mekko päällä. Oma jälkikasvukaan ei perusta mekoista sattuneesta syystä, mutta suvustamme löytyy kyllä pieniä tyttösiä, joille olen saanut neuloa liivimekkoja. Tästä kesällä valmistuneesta liivimekosta en olekaan ehtinyt hihkua täällä. Poikaset pääsivät ojentamaan mekon 1v-lahjaksi serkkutytölleen minun ollessa samalla kellonlyömällä toisaalla.

Hipun kukkamekko
Lanka: vihertävä Novita Tennessee, 2 kerää
Puikot: 3 mm ja 3,5 mm
Koko: 86 cm

Kesällä minulla oli kova vimma vajuttaa lankalaatikkoani ja kaksi kerää vihertävää Tennessee-puuvillalankaa halusivat päästä pikku-Hipun kukkamekoksi, sillä muistin Hipun äidin tykkäävän kovasti vihreän eri sävyistä. Mekko neuloutui elokuun alussa automatkallamme Ahvenanmaalle serkkupoikien säestäessä takapenkillä. Malli on tullut tutuksi kolmen aiemman mekon tiimoilta, joten mihinkään uuteen tahi ihmeelliseen en neuloessani törmännyt. Koristeiksi ompelin taas tutut ja turvalliset huopakukkaset ja puunapit.

Hipun äidille kiitos kuvista pienen sankarittaren päällä!

hemmottelua

Kesä kipittää jo kovaa vauhtia kohti elokuuta, mutta meikätyttö alkaa vasta nauttia kesästä. Säät ovat olleet minulle mitä mieluisimmat; aurinko ei polta, mutta sopiva lämpö hellii. Sandaalit ja kepeämmät kesävaatteet, mansikan ja mustikan jemmaamista pakkaseen, heinäsirkan siritystä, ötököiden ihastelua... Nytkö vasta herään tähän kesään?!?

Ehkäpä, sillä sain heitettyä talviturkkini vasta (jo?) tänään mukavalla mustikkaretkellämme, ja pienen lammen vesi tuntui niin lämpöiseltä ja virkistävältä, että suunnittelen jo uutta uintireissuani. Lähimmät tietävät, millainen vilukissa olen, joten vesi oli tosiaankin tänään kuin kermaa...

Pääsin viikonloppuna hemmottelemaan pientä kesävirerastamme, poikain pikkuserkkua. Pojat olivat päät pyörryksissä tyttöserkustaan ja leikittivät innolla pikku-Lauraa. Ojensin tyttöselle etukäteissynttärilahjan. Uusi liivimekko päällään hän pyörähteli takapihan nurmella serkkupoikien perässä. 

Samanlaisen mekon neuloin samaiselle tytölle vuosi sitten. Silloin yksivärisenä. Nyt innostuin taas vajuttamaan puuvillalankalaatikkoani ja sain aikaiseksi raidallisen mekon. Mieluinen taisi olla.

Trio-mekko

Koko: 2v.

Lanka: Tennessee, 224 g

Puikot: 3 mm

Lauran äiti tilaili syksyksi tytölle pipoa. Kaivelin lahjalootaani ja ensi hätään, viileämmille keleille, löytyi Lauralle jotain. Neuloin nimittäin kesäkuussa kolme kukkamyssyä, kun langanvajutusvimma oli pahimmillaan.

Top Down Bonnet

Koko: 1x vastasyntynyt ja 2x lapsi

Lanka: Novita Luxus Cloud

Puikot: 3,5 mm (?)

Uskottava se kai on, että tuo pieninkin myssy mahtuu jonkun päähän. Lauralle eli pian kaksivuotiaalle sujahti päähän myssy kooltaan "lapsi".

Nyt neuletyöni junnaavat totaalisesti paikoillaan. Monta työtä on aluillaan, mutta kaikki arveluttavat. Pari neuleenalkua pitäisi purkaa ja mallitilkkuja jaksaa vääntää. Kesälomatouhut vaan tuntuvat täyttävän nyt ajatukseni. Huomenna onki olalle ja kalaan!

väriä

Koleana kesäpäivänä aamutuimaan, muun väen vielä koisiessa on mukavasti aikaa selailla vanhoja kuvia ja muistella. Silmiini osui pari otosta puuvillaisesta neulemekosta, josta en ole muistanutkaan hihkaista. Olen tosin kovin ihmeissäni ja epäilevä mekon suhteen.

Mekko sai alkunsa pääsiäisen aikoihin, kun langanvajutusbuumini oli valtaisimmillaan. Tuolloin puuvillalankakori oli hilautunut olohuoneen lattialle ja pistelin menemään kirkkaita värejä. Päävärinä luunvalkoista, ärtsyinä raitaväreinä oranssia, vihreätä ja keltaista. Pääsiäisenä värit tuntuivat oivilta, nyt silmä yrittää tottua kokonaisuuteen. Mutta sainpahan räikeät värit kulumaan!

Iloinen raitamekko
Ohje: Tytön unikkomekko
Lanka: luunvalkoinen, vihreä ja keltainen Tennessee sekä joku oranssi puuvillalanka, yht. 164g
Koko: n. 80 cm
Puikot: 3mm tahi 3,5 mm

Kohdetta mekolle ei edelleenkään ole. Saa nähdä, jääkö koko mekko laatikkoon lojumaan. Rohkeneekohan kukaan käyttää tyttärellään moista? Katsellaan. Toisaalta tänä päivänä pukeutua voi melkein miten vain. Kulkea vaikka vain yksi sukka jalassa, hih! Nyt mekko hengarissa roikkuen on toiminut pirteänä väriläikkänä työhuoneessamme. Kyllähän siitä iloiselle mielelle tulee.

lauran kukkamekko

Vihdoinkin sain laitettua pikkuisen Lauran syntymäpäivälahjamekon postimiehen kuljetettavaksi. Viimeiset koristukset helmaan kiinni, mekko pakettiin ja paketti postiin. Peukutan vimmatulla lailla, että mekko olisi sopiva. Tytön unikkomekosta valmistui siis Lauran kukkamekko.

Lauran kukkamekko
Lanka: Garnstudion Muskat, parisataa grammaa
Puikot: 2,5 mm ja 3 mm

Lauran äidin toiveena oli tytölle liivimekko. Aikamme puntaroituamme paria ohjetta päädyimme yksituumaisesti tähän mekko-ohjeeseen. Lankavaihtoehtoja tuumailimme vielä yhdessä Menitan tiskillä ja Garnstudion Muskat-langat kainalossa marssimme kaupasta ulos. En olekaan aiemmin neulonut Garnstudion Muskat-lankaa, joka osoittautui ihanaksi puuvillalangaksi. Kolmosen puikoilla tuli paras neulejälki. Tiheys ei ihan täsmännyt ohjeeseen, joten jännityksellä odotan, eihän mekosta vain tullut liian pieni.

Koristeeksi kiinnitin lankakaupasta hankittuja valmiita huopakukkasia sekä puunappeja. Ihastuin noihin huopakukkasiin niin, että kävin hamstraamassa niitä lisää tuleviinkin neuletöihin.

Hieman silmääni alussa pisti mekon kavennukset, jotka näkyvät luonnonvalkoisessa langassa todella selvästi. Kavennukset ovat kuitenkin ihan siistit ja tasaiseen tahtiin, joten tokkopa jaksan moista kauaa surkutella. Tomeran yksivuotiaan menossa kavennuksia kun ei ehkä ehdi tiiraamaan...