uusi matto

Uskottava se on. Kesäloma on todellakin historiaa, vaikka mieli palaa tuon tuosta lomatunnelmiin. 

 

Lapset saivat lotrata järvivedessä yllin kyllin, nauttia mökkielämästä, käydä ongella, juosta pallojensa perässä.

 Oman loman kohokohtia oli arvatenkin kulttuurireissu äidin kanssa lahden toiselle puolelle ja esikoisen rippijuhlat. 

Kesäloma tuntui onnistuneen. Se suloinen aikatauluttomuus ja nenänpäätä sivelevä leppeä kesätuuli. Kyllä niitä ihminen kerran vuoteen tarvitsee. 

 Mieleenpainuva oli kyllä viime viikkokin, kun saattelin uutta ekaluokkalaistemme kouluun. 

Ihan loman loppumetreillä kaveerasin taas luhan ja sukkulan kanssa. Unelma itse tehdystä räsymatosta keittiöön toteutui. Matto on huoleton ja tosiaankin armollisempi kuin se edellinen. Ihan pienet roiskeet eivät matossa näy. Hyvä niin.

Matto on kudottu mustasta trikookuteesta, valkoisesta ja värjätystä lakanakuteesta. Innostuin kokeilemaan lakanoiden värjäystä, joka oli varsinainen ihmetys. Värijauhe nimeltään antiikin harmaa sai valkoisen lakanan muuntumaan pesukoneessa varsin vihertäväksi. Kikkailin vihertävät lakanat uudelleen värikylpyyn mustan jauheen kera ja lopputuloksena oli kovin erikoinen väri. En edes keksinyt värille nimeä, vaan kutsuin sitä myrkkyväriksi. Myrkkyvärissä ei tosin ollut mitään vikaa, sillä yhdessä mustan ja valkoisen kanssa se näyttää oikein kauniilta.

sukkulointia

Viime syksynä laitoimme keittiömme uuteen uskoon ja visioin lattiaan riemunkirjavaa räsymattoa. Kova mattopolte iski, ennen kuin kangaskuteita ehdin moiseen repiä. Kesälomareissulla ostetut trikookuteet kainalossa marssin korttelille. Pahipaan poltteeseen trikoomatto. Räsymatto sitten tuonnempana.

Pari ystävääni on armoitettuja matonkutojia, joilla on aina aikaa kuunnella mattosuunnitelmistani ja vinkata kokemuksistaan. Mikkelin ystävälläni oli heti visio keittiönmattooni. Paksuja harmaita raitoja ja päihin ohennetusta trikoosta ärtsynkeltaiset päärmeet. Matto on pirteä kuin mikä! Kiitos Sirkku visiostasi!

 Ensimmäiset päivät menivät kuitenkin ihmetellessä, totunko mattoon, kun siinä ei ole mustaa. Nyt silmä on tottunut harmaiden seesteiseen liittoon keltaisella piristyksellä. Keltaista voi nyt ripotella nyt luvan kanssa sinne tänne keittiöön ja ruokahuoneeseen.

Meillä täällä on kaunis miljöö, jossa voi käydä kutomassa mattoja sun muita. Heinäkuussa tuntui olevan korttelilla vielä kovin hiljaista. Päivänä parina louskuttelin ihan yksin, mutta ilokseni kollega tupsahti myös kutomispuuhiin. On se porukassa niin paljon kivempaa. Vaikkakin hitaampaa.

Totuuden nimissä on tunnustettava, että mattorukka on ollut jo kerran tehojynssäyksessä saatuaan jos jonkinlaista likatahraa päällensä. Alkukesä eleltiin huoleton muovimatto lattiassa. Nyt on ollut totuttelu trikoomattoon. Aika mahdoton yhtälöhän tuo on, kun jalkapareja pyörii loma-aikaan huima määrä ja jääkaapin ovi käy tiuhaan. Lapset eivät tietenkään koe moista ongelmaksi, mutta näkisittepä, kuinka itse olen hyppinyt tummilla raidoilla kaapilta toiselle pelossa, etten itse likaa mattoa. Pah ja hah!

Kutomisinnostus iski näköjään oikein kunnolla, sillä nyt puissa on toivon mukaan armeliaampi matto kyökkiin. Pitäähän niitä vaihtomattoja olla, eikös vain?!?