aina oikein vain

Heinäkuun hellivinä kesäpäivinä valmistunut huivi on matkannut Itä-Suomesta Helsingin huiskeeseen. Vironvillakerä pyöri aikansa lankakorissa, eikä tiennyt mikä siitä tulee isona. Ihan ensiksi se halusi huvovutetuiksi tumpuiksi, muttei sopivaa ohjetta silmieni eteen tupsahtanut.

Aikansa lankakerä lepäsi muiden lajitoveriensa kyljessä, kunnes pääsi puikoille ja muuntui ihan tavalliseksi perushuiviksi. Aina oikein vain. Milloin kotisohvalla, milloin automatkalla, joskus käsityötapaamisessa, toisinaan futiskentän reunalla. Ja valmista tuli. Aina oikein vain. Itselleni sävyt tuntuivat vierailta, mutta ilokseni serkkuni innostui huivin väreistä ja nyt huivi pääseekin lämmittämään hänen hartioitaan.

Villalanka tuntui kostutuksen ja pingotuksen jälkeen jonkin verran karhealta, joten tempaisin huivin vielä huuhteluainekylpyyn. Uuden pingotuksen jälkeen pahin karheus oli kadonnut, mutta sain aikaan pingotusneulojen jäljet huivin reunaan. Serkkutyttö suoristelkoon aikansa kuluksi niitä syysiltoina :-)

Aina oikein vain
Lanka: liukuvärjätty vironvilla, 200g
Puikot: 3,5 mm

Onnea vielä A. pyöreistä vuosista!

Tuo ainaoikein-neulepinta on alkanut miellyttämään minua niin, että sitä on tullut tikuteltua paljonkin viime aikoina. Niistä lisää ensi kerralla.

Nyt aamukahvin keittoon ja pyhäpäivän viettoon.
Huomenna taas kohti uutta viikkoa...

tumpputalkoot

Olohuoneen pöydälle on pinoutumassa komea määrä tumppuja. Aloitin tekemään kummipojalle ja tämän siskolle syksyksi lapasia, mutta nuo tilauslapaset saivatkin lähes huomaamattaan kavereita rinnalleen. Kummipojalle kutaisin harmaat, ihan tavalliset peruslapaset. Isosiskolle puolestaan lilasta Naganosta Chevalier-lapaset. Noista palmikkoisista lapasista tuli Tikrun ohjetta orjallisesti seuraamalla ohuemmalla langalla ja pienemmillä puikoilla juuri sopivat 6-8-vuotiaalle. Omat Chevalierit ovat olleet hyvässä käytössä. Toivottavasti nämäkin pääsevät usein käyttöön.

Chevalier-lapaset

Lanka: 1 kerä Gjestal Naganoa

Puikot: 3 mm

Koko: 6-8v

Mies tilasi myös itselleen kaksinkertaiset tumput työmatkojaan varten. Neuloin nuo ihan miehen toiveiden mukaan eli perusperusperuslapaset kaksinkertaisena harmaasta ja mustasta seiskaveikasta. Ensimmäistä kertaa neuloin muuten tuollaiset kaksinkertaiset lapaset. Poimin ensimmäisten lapasten resorista toisen lapasen silmukat ja annoin mennä. Yksinkertaisista lapasista kun menee tuuli ja tuiverrus läpi. Tuollaiset kaksinkertaiset tuntuivat tosi mukavilta. Taidan kokeilla itsellenikin moisia. Esikoinenkin vihjaili hieman sellasista itselleen. Saa nähdä, mihin aika ja voimat riittävät. Lähiaikoina kun voi olla luvassa toisenlaista käsityötä...

Joku aika sitten hamstrasin huopuvaa Tove-lankaa ja neuloin parit tumput. Tuollaisten tumppujen neulominen on joutuisaa, mutta koon arviointi hyvinkin arpapeliä. Kuka tykkää napakoista, kuka väljemmistä lapasista. En tiedä, huopuvatko eriväriset Tove-langatkin vähän eri tavalla vai vaikuttaako huopumiseen niin paljon muun pyykin määrä. Tiedä häntä. Lapasia huovuttamalla saa ainakin jännitystä elämään...

Lilat lapaset pesin ensin onnistuneesti, mutta epäilin, että jäivät suunnitellulle käyttäjälleen liian holjiksi. Päätin huovuttaa uudemman kerran, mutta työnsinkin lapaset unenpöppörössä vähän liian kovaan kyytiin. Onnekseni Tovesta ei tule koppuroita kovemmassakaan pyörityksessä ja
tumpuille löytyy varmasti käyttäjiä. Lahjalaatikkoon siis...

Lilat kukkatumput
Lanka: Sandnes Tove
Puikot: 3mm
Koristelut: huopakukkaset ja napit

Beesit Tove-tumput tulivat kuopuksemme käyttöön. Olin huovuttanut ne ensin käsin, mutta jäivät minusta pojalle liian isoiksi. Otin riskin, tungin koneeseen ja ilahduin. Niistä tuli juuri sopivat täksi syksyksi. Poikaseni tuntien aloin jo odotella koristetoiveita. Harmaita suortuviani rapsutellen mietin ja mietin, kunnes päädyin etanaan.

Elli-etana-tumput
Lanka: Sandnes Tove
Puikot: 3mm
Koristelut: langanpätkät jämälankapurkista

Etanoita ja lehtokotiloita olemme ihmetelleet syksyn aikana kotikotikaupungissani. Siellä lehtokotilot ovat varsinainen riesa joillakin alueilla. Nähtyäni pusikot ja pensaat täynnä lehtikotiloita ymmärrän ongelman. Yksi bongattiin muuten pääkadulla ylittämässä suojatietä. Onnekseni kylänraitti oli hiljainen, enkä herättänyt tietääkseni hurjasti huomiota kuvatessani pientä hidastelijaa pylly pystyssä.

Voih, jotenkin alan vähitellen samaistua tuohon hidastelijaan...