elokuvia

Karkasin koneelle kurkkimaan elokuisia voimauttavia valokuviani.

Tuvassa vallitsee rauha. Pienimmät veljekset tuhisevat päiväunillaan vieri vieressä. Eskarikin, sillä kova yskä yllätti. Pidän peukkuja, että köhä on nopeasti ohimenevää. 

Elokuu on soljunut nopeasti. Ehdin tuskin tajuta, että elokuuussa on ehditty lomailla, lähettää tenavat kouluhin ja kerhoihin, totutella taas kotiäititouhuihin, käydä tepsuttelemassa isotädin vanhoilla kengillä, kirmata erikokoisten pallojen perässä, visiteerata mummilassa useampaankin otteeseen sekä ihastella luonnon kypsymistä.

Puikot suihkivat ajan antaessa myötä. Työn alla on taas kerran monta neuletta ja mielessä monta ihanaa ideaa. Ehdinköhän saada kaiken valmiiksi ennen syksyä ja uusia tuulia? Nähtäväksi jää...

kuuleeko Savonranta? Postilähetys tulossa!

Kummipojan postilaatikkoon kolahtaa lähipäivinä pieni ja pehmoinen syystervehdys. Sain nimittäin aikaiseksi raidalliset villasukat syksyn kumpparikeleihin. Lankaa en lähtenyt noutamaan kaupasta, vaan pienen pieniä keräsiä yhdistellen lankaa riitti tomeran pojan sukkiin.

Miikan raitasukat
Lanka: harmaa Sisu, ruskea Regia ja petroli Online, yhteensä 53g
Puikot: 2,25 mm
Koko: 30-32, 56s

Jämälankasukkia neuloessa tulee väkisinkin mieleen muistot aikaisemmista töistä tai langanostoreissuista. Petrolin värisen langan ostin vuosi sitten Taikasormet-messuilta. Samaista lankaa olen saanut ujutettua muihinkin raitasukkiin. Ruskeata Regiaa toin reilu vuosi sitten Bremenin Kaufhofista. Siltä reissulta, jolla ruoka ei maistunut, mutta muuten oli mukavaa. Harmaasta Sisusta ehdin jo vuosi sitten aloittaa miehelle villasukkia. Sukat päätyivät purkuun, kun niistä tuli liian holjat, eikä suvusta löytynyt isokenkäisempääkään. Mies kun kulkee siroissa nelikutosissa. Isot niistä siis olisi tullut. 

Kumpparikeli idässä tänään.

Saappaat jalkaan ja hakemaan kuopusta kerhosta...

voimaa

Aika on tuntunut muuttuneen hetkessä. Tunsin nimittäin jo aavistuksen syksyä auringonpaisteessa tänään. Aamu ei ollut enää kesäisen lämmin, silmäni harhailivat punastuviin pihlajanmarjoihin ja syyskesän kukkiin. Ajatuksissa jo tenavien syysjutut, koulut ja kerhot. Yhtäkkiä huomasin jääneeni kaksin kuopuksen kanssa. Hemmamammana taas.

Isä ja poika kallioilla.

Ajoittain on pakko karata koneelle katselemaan lomakuvia. Niillä jaksan varmasti pitkän syksyn ja talven. Niistä saan takulla voimaa. Minä, henkeen ja vereen syysihminen, huomaan nauttineeni pitkään nukutuista aamuista, vinutteluista ja venyttelyistä sängyssä, lomasta ja veden loiskeesta. Kesästä.

Huokaus.

Olimme juuri ennen uutta rytmitystä kuopusta lukuunottamatta reissussa saaristossa. Pikkuisimman nauttiessa kummiensa täyshoidosta lomailimme viikon ajan ystäväperheemme seurassa pikkuruisella, kauniilla Lapon saarella. Joka päivä huokailin ja mietin, millaista elämä olisi, jos naapurina olisikin meri. Taivas tarjosi parastaan ja saimmekin nauttia varsinaisista hellepäivistä koko viikon.

Kalaonnea.

Lapset nauttivat vedestä, onkimisesta, kallioista, haaveilusta, mustasta leivästä ja pannarista. Saaristokoira Marski ilahdutti. Lossit, färjat, kalliot ja punaiset asfalttitiet tulivat tutuiksi.

Haaveilua.

Me vanhemmatkin osasimme ottaa irti lomasta sen tärkeimmän. Unohdimme ajankulun, uskaltauduimme mekin mereen ja ihastelimme saaristolaiselämää.

Lapon upeat talakset.

Lankaa olin varannut reissun päälle riittävästi mukaan ja nautinkin tikuttelusta automatkoilla ja rannalla laiturin nokassa. Kapsäkeissäni toin tuliaisina Ahvenanmaan luomulampaiden villalankoja, joista olen suunnitellut neulovani tumppuja syksyn viimoihin. Noita luomulampaita suunnistimme tervehtimään ihan tilalle asti. Somia olivat.

Ulfsbyn luomulammas.

Nyt työn alla on miljoona neuletyötä. Kummallinen tilanne minulle. Jo pidempään valmiina ollut alpakkainen on odottanut esittelyään. Kuvatkin ovat olleet koneella jo arvatenkin kuukauden verran.

Shaalikaulusjakku
Ohje: Moda 5/2008
Lanka: Sandnes Garn Alpakka, 500g
Puikot: 3,5mm ja 4mm

Aloitin neuletakin neulomisen keväällä muutaman tuumailun jälkeen. Ostamastani langasta ei syntynytkään poolokauluksellista paitaa, sillä ihoni ei olisi varmaankaan kestänyt sitä kutitusta. Silmiini osuikin sitten juuri tälle alpakkalangalle suunniteltu shaalikaulusjakku, joka viehätti yksinkertaisuudellaan.

Pari muutosta tein ohjeeseen: vyön sijaan tein napinlävet ja kiinnitin napit sekä neuloin pituutta helmaan pari kolme senttiä lisää. Lopputulos oli mieluinen. Tervetuloa syys ja talvi!

Ennen kaikkea neuleen passeli koko ja suklainen väri ihastuttaa minua. Napit löytyivät yllätttävän jouhevasti paikallisesta lankakaupasta. Muutaman piston taidan joutua ompelemaan napinläpiin, jotta napit pysyvät varmemmin kiinni. Nähtäväksi jää, millainen neuletakki on parin kuukauden päästä normaaliolosuhteissa, kun kapenen taas. Ihana tosin, että nytkin on joku neule, johon mahdun.

Adjö. Lappo! Tavataankohan vuoden päästä taas?!?