laitumille

Suvivirsi on veisattu ja nyt pääsemme koko perhe kesälaitumille. Se kevätjuhlapäivän tyhjyys ja haikeus ehti vallata mielen vain hetkeksi, sillä perheen pienimmät pitivät huolen, että puuhaa ja suunnitelmia riittää tällekin päivälle. Erityisesti kuopus on toivonut koko kevään hiekkalaatikkoa omalle pihalle, ja tänään lootan nikkarointi aloitettiin. Luulin olevani hommassa vain työnjohtajan tahi muonittajan roolissa, mutta löysinkin itseni iltapäivästä puutavarakaupasta ja illemmalla maalisudin varresta. Lootaprojekti jatkuunee taas huomenna...

Vuodenvaihteen jälkeen olen osallistunut tarmokkaasti ihka omaan projektiini, ns. lankalaatikot tyhjemmiksi- projektiin. Olen hillinnyt tietoisesti lankojen ostamista ja vajuttanut erityisesti villalankalaatikoitani. Villalankavarastoni kieppuu enää kahden kilon hujakoilla ja suunta on koko ajan alaspäin, vaikka silloin tällöin pari uutta kerää kotiutuukin meille.

Toisaalta on mukavaa ja luovuutta vaativaa hommaa, mitä pikkuisesta nöttösestä saisi aikaan, toisaalta hieman raivostuttavaakin touhuta niiden vajaiden kerien kanssa. Mies on aika ajoin kehoittanut suunnata lankakauppaan, kun tuskailen ääneen, ettei tästäkään kerästä mitään saa aikaiseksi. Ostolakkoa en ole itselleni asettanut, ja aionkin ostaa taas lankoja syksyneuleita varten, kunhan nämä työn alla ja suunnitelmissa olevat saan neulottua.

Huopuvat langat ovat saaneet kevään aikana kyytiä ja villapöksykasasta on tullut komea. Tuohon ne olohuoneen ritiläpenkille ovat jumittuneet ja paistattelevat päivää viittä vaille valmiina syksyä varten. Juu-u, kokoonpanomme saa vahvistusta syksymmällä!!!

Wilhelmiinan ohjeen mukaan syntyi ruskeasta tuntemattomasta villalangasta kahdet s-koon pöksyt.  Blogeja seuratessani olen huomannut monien kehuvan Ulla-neulelehden villapöpät-ohjetta, ja päätin minäkin kokeilla sitä. S-koon pöpistä tuli hurrrrrjan pienet. En saata uskoa, että ne mahtuvat vastasyntyneellekään. Ruskeasta hahtuvasta myös reilummat alkuajan pöksyt.

Miehen Tallinnasta tuoma punainen hahtuva oli tarkoitus muuntaa omiksi tumpuiksi, mutta yks kaks huomasin neulovani siitä pöksyjä. Jouluiset sellaiset ovat hieman muita reilummat, kokoa m. Osa housuista kaipaa vielä nyörejä. Tokaluokkalaisemme on osoittautunut varsinaiseksi tupsu- ja nyörimestariksi. Ei siis huolta...

Ovathan nuo kaikki aikas pikkuruisia. Jo keväällä napatussa kuvassa esikoinen jaksoi päivitellä pöksyjen pientä kokoa.

Pikkuneuleiden tuotanto siis jatkukoon...

muistan

Viime päivinä on paljon puhuttu opettajien ja päiväkotien henkilökunnan muistamisesta näin kesäloman kynnyksellä. Tai ainakin omat silmäni ovat tarrautuneet noihin juttuihin lehdissä, kun omien poikasten arjessa on niin monta huolta pitävää, tärkeää aikuista.

Me vanhemmat ja selvästi lapsetkin tahdomme jotenkin muistaa ja toivottaa hyvää kesää. Eilen illalla kesäisen sateen ropistessa ulkona ahkeroimme koululaisten kanssa kortteja. Useat blogissakin esiintyneet kukat ovat päätyneet valokuviksi, ja ojennamme niitä tällä viikolla opettajille ja hoitajille.

Tokaluokkalaisemme opettaja jää kesän aikana äitiyslomalle, ja päätimme pojan kanssa muistaa opettajaa itsetehdyllä lahjalla. Tovi mietittiin villavaippahousut vaiko tossut, ja kuuntelin poikaa: "entä jos ope ei tiijä, miten niitä villavaippahousuja käytetään". Tossut siis ja valmista tuli nopeasti, muistaakseni ihan parissa päivässä. Tossujen kaveriksi vielä ajaton siksakmyssy. Ihan minun huolekseni ei lahja jäänyt, päättihän poika sentäs langan värin ja punoi nauhat...

Ohje: Wool-kerän vyöte ja Novitan ikivanha VAUVA neuleet-lehtinen

Lanka: vihertävä Novita Wool, yhteensä reilu kerä (siksak-myssy 29g ja tossut 26g)

Puikot: 3mm ja 3,5 mm

Puikot suihkivat pieniä, nopeasti valmistuvia neuleita. Mitään uutta tahi ihmeellistä ei synny. Niitä hyväksi koettuja malleja vain. Niistä lisää lähipäivinä...

"äiti, se on keltainen!"

Viikot kiitävät kovaa vauhtia ja ihan päätä huimaa ajatus, että kouluvuosi alkaa olla pian paketissa. Olo on toisaalta helpottunut, toisaalta nuutunut ja haikeakin. Talven mittaan on tehty paljon töitä, työ on ollut haastavaa, mutta ilokseni olen saanut tutustua uskomattoman ihaniin nuoriin. Silti myönnän kyllä odottavani suvivirttä ja sitä viimeisen koulupäivän tunnelmaa. Päivää, joka toisaalta kovin juhlava, täynnä jännitystä ja iloa, mutta toisaalta haikea ja tyhjä.

Kevät on puskenut väreineen ja tuoksuineen tänne itärajallekin. Takapihan ruskea metsä on muutamassa päivässä muuttunut herkän vaaleanvihreäksi, pihapöntöt täyttyneet uusista lintunaapureista ja lapset kuskaavat kevään ensikukkasia äidille iloksi sisään. Aamuiset pyörämatkat hoitoon ja kouluun ovat herkkiä: unihiekkaa vielä silmissä, aamuaurinko lämmittää nenänpäätä, luonto kukkii ja taivas tarjoaa kevään ääniä. Päiväkodin jälkeen pyörämatka jatkuu miehen kanssa kahdelleen. Sitten huokaillaan vielä yhdessä kaunista luontoa ja tätä elämänmenoa. Arki on täyteläistä, elämänmaikuista ja yllättävääkin.

Käsityörintamalta tällä kertaa pikkuiset töppöset muistiin. Useissa blogeissa muistan nähneeni vauvan alpakkatossuja. Ne ovat näyttäneet herkiltä, kuohkeilta ja kauniilta.

Päätin kokeilla itsekin alpakkatossuja ja jämälangasta piisasi vallan mukavasti yksiin ruskeisiin tossuihin. Ohje on peräisin vanhasta Novitan ohjevihkosesta. Lienee sama kuin Novita Muksu extra-lehden tossumalli 3. Teetee alpakka-lankaa kuilui huimat 15 g.

"Äiti, se on keltainen!"

hyvää äitienpäivää!

kevät

Kevät ja kirkkaus ovat selvästikin herättäneet minut sumusta ja väsymyksestä. 

Lapset kiikuttavat kevään värejä ilokseni ja tarkkailevat kevään merkkejä päivittäin. Muurahaiset, perhoset, pienet silmut ja ampiaiset tuntuvat taas talven jälkeen ihmeellisiltä. Minustakin.

Työ ja sairaspäivät ovat pitäneet ajatukset visusti arjen rutiineissa, mutta aavistuksen verran mielessä on jo kesä ja loma. Vielä pikkuinen rutistus ja sitten...

Puikot ovat toki heiluneet, mutten ole mitään neulejuttuja ehtinyt koneelle napsuttamaan. Valmistuneet villaiset ovat pinoutuneet olohuoneen pöydälle odottamaan viimeistelyä, kuvausta ja ensi syksyä.

Vaikka tänäänkin on ollut taas herttainen kevätsää, on tasaiseen tahtiin viikkoihin mahtunut kylmiäkin päiviä. Kevättalvella kutaistu palmikkopipo on siis ollut viime päivinäkin käytössä. Novitan Cloud-lanka tarttui mukaani lankakaupan alekorista ja osoittautuikin pehmoiseksi ja kutittamattomaksi langaksi. Mallia tuumailin pitkään ja uskalsin tarttua Lina-ohjeeseen uudemman kerran. Edellinen Lina-pipo oli hurjan tiukka, eikä sitä tullut loppujen lopuksi käytettyä. Nyt lisäsin ohjeeseen ronskisti 20 ekstrasilmukkaa ja loistava tuli!

Ohje: Lina

Lanka: valkoinen Novita Cloud, vajaa pari kerää

Puikot: 3,5 mm

Kuvan nappasi esikoisemme jo ajat sitten. Keväästä oli tuolloin vasta aavistus.

Kuukausi taaksepäin valmistui miehen toiveesta uudet tummanharmaat lapaset. Edelliset lämmikkeet mies unohti paikallisbussiin, eikä niitä kyselyistä huolimatta koskaan saatu takaisin. Akuutissa lankapinteessä lankakaupasta ei löytynyt seiskaveikkaa sopivampaa, ja siitä siis loihdin palmikkolapaset viileitä aamuja varten.

Lapaset tulivat suoraan käyttöön, niin pyöräilyyn kuin pelihanskoiksi, ja ovat olleet selvästi mieluisat. Tumppuja neuloessani tarkkasilmäisimmät huomasivat käsityötapaamisessamme heti, etten ole päässyt siitä mallikerrasta millään eroon.

Valoa ja lämpöä kiitos, jottei pöly laskeudu sivujeni päälle ja jaksan taas päivittää useammin.

Aurinkoista viikonloppua!